Minullakin on sotahistoriaan liittyviä esi-isiä.
Anders, eli isoisän isoisän isoisän isoisä, joka palveli Suuren Pohjan sodan aikana Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmenttissä. Anders osallistui Suomessa ainakin Napuen taisteluun ja oli kenraali Armfeltin mukana Norjan tuntureilla, mutta selvisi elossa karoliinien kuolonmarssista. Palattuaan lopulta takaisin Suomeen 1722 hän otti ja meni naimaan 17- vuotiaan Marian (eli minun isoisän isoisän isoisän isoäiti), teki liudan lapsia (6 kirkonkirjoihin merkittyä) ja eli 85- vuotiaaksi kuollen vuonna 1775.
Henric eli isoisän isoisän isoisän isä, oli Andersin 1723 syntynyt esikoinen, liittyi myös aikuisiällä ratsuväkeen ja eleli isänsä tavoin pitkän elämän kuollen lopulta 80 vuotiaana vuonna 1803.
Henric sai myös poikia, joista esi-isä nimeltä Fredrik eli isoisän isoisän isoisä näki päivänvalon 1762 ja yllättäen hänkin palveli Ruotsin ratsuväessä. Fredrik ei ollut pitkäikäinen mies, sillä hän kuoli jo 52 vuoden ikäisenä, mutta hän oli kuitenkin viimeinen esi-isäni, joka palveli Ruotsin ratsuväessä. Fredrik oli niitä vähiä jäljellä olevia suomalaisia sotilaita, jotka olivat pysyneet rivissä Uumajaan saakka, josta suomalaissotilaita kotiutettiin lokakuussa 1809. Sodasta palattua ei montaa elinvuotta ollutkaan enää sitten jäljellä, mutta hyvä että suku jatkui.
Andersin isästä eli Johanista ei löydy enää sotahistoriallisessa mielessä mielenkiintoisia tietoja, mutta hän oli syntynyt vuonna 1636. Luonnollisesti tästä taaksepäin mennessä tiedot ovat entistä heikompia ja esimerkiksi syntymävuodet ovat "noin"- luokkaa eikä päivämääristä enää ole puhettakaan ja ainoaksi anniksi jää kenties puutteelliset nimitiedot. Johanin isä kuitenkin oli Bertil, joka on syntynyt 1500- luvun puolella. Bertil onkin sitten jo isoisän isoisän isoisän isoisän isoisä.
