Sotasaalisaseet ja niiden käyttöönotto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JR49
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
BMD-1:ssä siis 73 millin tykki ja kaksi kookoota. Afgaanisodat johtivat uuden aseen käyttöönottoon, koska A:maassa tuolla ei hirveästi juhlittu
Yksi syy mallin päivittämiseen oli se, että BMD-1:llä oli ikävä taipumus syttyä tuleen johtuen magnesiumista, jota oli käytetty panssarointiin. Sivuston metallurgit voisivat kertoa, häviääkö taipumus tuolla prosentin vähentämisellä seossuhteessa.

Jaajaa, enpä ole polttokokeita tehnyt...

Kiivas hapettumisreaktio on tyypillistä kaikille kevytmetalleille. Ei ole vain magnesiumin yksinoikeus, vaikka se kai on helpoin saada tuikkimaan. (Alumiinijauho on rakettipolttoaine.) Muistelen jostain kuulleeni että amerikkalaisilla oli vähän vastaavia pulmia M113:n alumiinipanssarin kanssa Vietnamissa.

Itte olen kyllä vähän järkeillyt että jos vaunun panssari syttyy niin sitten sisällä on ollut jo niin epämiellyttävät oltavat, että vaunu on jo kolahtanut ainakin kyseisestä taistelusta ulos. Panssarin palaminen tietty haittaa korjaustöitä...

Eikö liene BMD yhtenä oleellisena syynä siihen, miksi kertasinkojen käyttö kuuluu joka sotilaan osaamisalaan. Kiitollinen maalitaulu kyllä melkein mille vaan rynkkyä järeämmälle aseelle, jos sopivasti pääsee paukauttamaan.
 
Jaajaa, enpä ole polttokokeita tehnyt...

Kiivas hapettumisreaktio on tyypillistä kaikille kevytmetalleille. Ei ole vain magnesiumin yksinoikeus, vaikka se kai on helpoin saada tuikkimaan. (Alumiinijauho on rakettipolttoaine.) Muistelen jostain kuulleeni että amerikkalaisilla oli vähän vastaavia pulmia M113:n alumiinipanssarin kanssa Vietnamissa.

Itse olen kuullut vain, että niillä olisi taipumus sulaa kasaan tulipalon takia. Mutta en ole kuullut, että se panssari palaisi.

Ero saattaa tuntua perkityksettömältä, ja sitä se varmaan onkin silloin kun vaunu jo palaa, mutta kyllä tuossa on ero siinä, että mikä sen saa syttymään.
 
Jaajaa, enpä ole polttokokeita tehnyt...

Kiivas hapettumisreaktio on tyypillistä kaikille kevytmetalleille. Ei ole vain magnesiumin yksinoikeus, vaikka se kai on helpoin saada tuikkimaan. (Alumiinijauho on rakettipolttoaine.) Muistelen jostain kuulleeni että amerikkalaisilla oli vähän vastaavia pulmia M113:n alumiinipanssarin kanssa Vietnamissa.
Sivuston kakkossivulla on tyypillinen maininta tähän suuntaan. Useissa lähteissä puhutaan tätä samaa, joten voiko tuon tulkita siten, että materiaali auttaa jotenkin tulen leviämistä epänormaalin nopeasti?
"The magnesium alloy armor construction found on original vehicles was prone to helping fire speads."


http://www.militaryfactory.com/armor/detail-page-2.asp?armor_id=587
 
@JR49 ja @SJ:

koitin nopsaan etsiä jotain ihan oikeaa viitettä kevytmetallipanssarin tulenarkuudesta. Yhdessä aikaisemman kokemuksen kanssa epäilen hiukan että kyseessä on enempi tornari.

Tässä esimerkiksi esitystä panssariajoneuvojen keventämisestä. Kevytmetallipanssareiden ongelmaksi nähdään se, että ne eivät oikein riitä RPG:tä vastaan, niiden valmistaminen on vaikeaa/kallista, ja niissä saattaa piillä ikäviä rakenteellisia yllätyksiä. Tulenarkuutta ei mainita missään.

http://www.nap.edu/read/13277/chapter/6#102

Toki voin olla väärässä, mutta veikkaan että nopsasti liekehtivät BMDt ja muut tarinat ovat liittyneet enempi siihen, että kevyen panssarin ja ahtaiden sisätilojen johdosta vaikkapa RPG:n läpäisyn jälkeiset vaikutukset ovat olleet hirmuisia. Aivan varmasti siinä syttyy vähän kaikenlainen. Varmaan on ollut mahdollista että panssarikin on tuikahtanut tuleen jos a-tarvikkeet ja/tai polttoaine ovat ensin kukkuneet, mutta tuossa kohdassa taitaisi olla aika sama vaunun ja miehistön kannalta vaikka levyt olisivatkin peltiä.
 
Niinjoo, se alumiinissa tietty on että se johtaa lämpöä mainiosti. Eli jos BMD syttyy vain toisesta päästä niin kaipa se palo voi sitten levitä teoriassa toiseen päähän vähän nopeammin...
 
. Afgaanisodat johtivat uuden aseen käyttöönottoon, koska A:maassa tuolla ei hirveästi juhlittu
Yksi syy mallin päivittämiseen oli se, että BMD-1:llä oli ikävä taipumus syttyä tuleen johtuen magnesiumista, jota oli käytetty panssarointiin. Sivuston metallurgit voisivat kertoa, häviääkö taipumus tuolla prosentin vähentämisellä seossuhteessa.
BMD-1's cast magnesium alloy itself would catch fire and burn fiercely, often killing the crew, when hit with a weapon such as an RPG.
The BMD-1's armour is made of ABT-101 an alloy composed of 91% Aluminum, 6% Zinc and 3% Magnesium. The BMD-2 on the other-hand is composed of ABT-102, which 94% Aluminum, 4% Zinc and 2% Magnesium.

Kun lisätään teräksisiä ja rautaisia osia, panssarointiin osuneen ja läpäisseen projektiilin levinneet osat ja moottorin polttoaine, niin tuossa on kaikki tarpeellinen termiittireaktion (thermite) käynnistämiseen. Ei ehkä kauniiseen, mutta osittainenkin kytevänä on kenttäoloissa käytännössä mahdoton sammuttaa.

ABT-101 ja -102 ovat hitsattavissa olevia seoksia, niistä saa kevyen ja jäykän rakenteen. Toinenkaan ei ole immuuni tuolle termiittireaktiolle.
 
Sotalaivoissahan on tuota "lämpöarkuutta" joskus käsitelty. Ennen 90-lukuahan lähes kaikki jenkkien modernit paatit olivat alumiinirunkoisia. Jossain vaiheessa sitten päätyivät käyttämään taas terästä. Lämmönsieto oli yksi tekijä, mutta eikai se materiaali sentään ihan kirkkaalla liekillä loimunnut osuman saatuaan.
 
Sotalaivoissahan on tuota "lämpöarkuutta" joskus käsitelty. Ennen 90-lukuahan lähes kaikki jenkkien modernit paatit olivat alumiinirunkoisia. Jossain vaiheessa sitten päätyivät käyttämään taas terästä. Lämmönsieto oli yksi tekijä, mutta eikai se materiaali sentään ihan kirkkaalla liekillä loimunnut osuman saatuaan.

Joo ei. Tuosta on vissiin DISINFORMAATIOTA liikkeellä mm. Falklandin ajoilta, joskus lienee väitetty että alumiiniset syttyisivät. Taisi olla enempi syynä huonompi rasituksenkesto.

Jossakin väitettiin että alumiinipanssari on terästä kevyempi jos pitää pysäyttää kiväärikaliberisia uhkia, mutta raskaampi jos siirrytään 12,7 milliin ja siitä ylöspäin.
 
Joo ei. Tuosta on vissiin DISINFORMAATIOTA liikkeellä mm. Falklandin ajoilta, joskus lienee väitetty että alumiiniset syttyisivät. Taisi olla enempi syynä huonompi rasituksenkesto

Joo ei siellä palanut alumiini puisen talonseinän tavoin...
Kyse oli siitä, että ohjuksen polttoaine sytytti massivisen palon. Muu palava materiaali ja mm luoksepääsemättömissä kouruissa kulkeneet kaapelit synnyttivät niin paljon savua, ettei sammutus ollut mah-
dollista. Oheisena Tutkijalautakunnan raportti, joka on jo julkinen, tosin isolta osalta mustattuna. Ovat päätyneet mm. johtopäätökseet ettei sensoreita (siis tutkia) pidä sammuttaa, kun viholliskoneita on
liikkeellä). Toisesta lähteestä luin, että näin piti tehdä, koska laivan satelliittipuhelimet eivät muuten toimineet. Pienenä detaljina havaitsee, että HMS Sheffieldiä komensi mies, jonka nimi oli kuin Aku Ankasta:
Sam Salt (1940-2009), päätti uransa tästä huolimatta vara-amiraalina. Hänen isänsä puolestaan oli G S Salt, jonka komentaman T-luokan sukellusveneen HMS Triadin italialaiset upottivat 1940.
 

Liitteet

Joo ei siellä palanut alumiini puisen talonseinän tavoin...
Kyse oli siitä, että ohjuksen polttoaine sytytti massivisen palon. Muu palava materiaali ja mm luoksepääsemättömissä kouruissa kulkeneet kaapelit synnyttivät niin paljon savua, ettei sammutus ollut mah-
dollista. Oheisena Tutkijalautakunnan raportti, joka on jo julkinen, tosin isolta osalta mustattuna. Ovat päätyneet mm. johtopäätökseet ettei sensoreita (siis tutkia) pidä sammuttaa, kun viholliskoneita on
liikkeellä). Toisesta lähteestä luin, että näin piti tehdä, koska laivan satelliittipuhelimet eivät muuten toimineet. Pienenä detaljina havaitsee, että HMS Sheffieldiä komensi mies, jonka nimi oli kuin Aku Ankasta:
Sam Salt (1940-2009), päätti uransa tästä huolimatta vara-amiraalina. Hänen isänsä puolestaan oli G S Salt, jonka komentaman T-luokan sukellusveneen HMS Triadin italialaiset upottivat 1940.

Tuo sateliittipuhelin ongelma on mainittu minunkin näkemissä lähteissä.
 
Kun lisätään teräksisiä ja rautaisia osia, panssarointiin osuneen ja läpäisseen projektiilin levinneet osat ja moottorin polttoaine, niin tuossa on kaikki tarpeellinen termiittireaktion (thermite) käynnistämiseen. Ei ehkä kauniiseen, mutta osittainenkin kytevänä on kenttäoloissa käytännössä mahdoton sammuttaa.

ABT-101 ja -102 ovat hitsattavissa olevia seoksia, niistä saa kevyen ja jäykän rakenteen. Toinenkaan ei ole immuuni tuolle termiittireaktiolle.

Mahtaako tuo termiittireaktio olla erityisen suuri uhka, kun noilla aineilla ei ole oikeastaan mitään mahdollisuutta kunnolliseen sekoittumiseen? Siis en epäile, etteikö sitä kaiken muun joukossa voisi tapahtua, mutta olisiko sillä mitään merkittävää vaikutusta, jos vaikka ontelopanos osuu vaunuun? Jos tuo alumiiniseos ei siis pysty kirjaimellisesti syty palamaan ontelopanoksen osumasta, niin se osuma tuottaa kummastakin materiaalista sirpaleita, jotka sitten teoreettisesti voisivat tuottaa termiittireaktion, mutta tuleeko siitä sitten mitään merkittävää vaikutusta, kuin silmänräpäyksen kestävä valoilmiö, joka luultavasti olisi mahdoton silmin havaita muiden kipinöiden joukosta.



MUTTA: Olemmeko kaikki samaa mieltä, että nuo alumiinirunkoiset ajoneuvot luultavasti sulavat kasaan, jos niiden sisällä syttyy tulipalo? Siis polttoaine ja ammukset yms. syttyvät palamaan, eikä niitä saa sammutettua? Eli jokainen palanut vaunu on "total loss", eikä niistä saa oikeastaan edes varaosia. Tämä ei siis tarkoita, että sotasaalista ei voisi saada, vaan sitä että ajoneuvojen evakuoinnin estäminen tai sotasaaliin saannin estäminen olisi varsin helppoa.
 
MUTTA: Olemmeko kaikki samaa mieltä, että nuo alumiinirunkoiset ajoneuvot luultavasti sulavat kasaan, jos niiden sisällä syttyy tulipalo? Siis polttoaine ja ammukset yms. syttyvät palamaan, eikä niitä saa sammutettua? Eli jokainen palanut vaunu on "total loss", eikä niistä saa oikeastaan edes varaosia. Tämä ei siis tarkoita, että sotasaalista ei voisi saada, vaan sitä että ajoneuvojen evakuoinnin estäminen tai sotasaaliin saannin estäminen olisi varsin helppoa.
Olen samaa mieltä. Ja metallurgian unohtaen totean, että tuolla panssaroinnilla ja tuossa kokoluokassa vaunu on kärkäs tuhoutumaan. Sisällä polttoainetta, a-tarviketta isoon tykkiin sekä muu a-tarvike miehille (käsikranaattia, sinkoja, patruunoita, savuja jne), niin palaahan ropponen hyvin.
BMD-sarja olisi taistelutoimien jäljiltä ehkä eniten vähälukuisin sotasaalis.
 
Mahtaako tuo termiittireaktio olla erityisen suuri uhka, kun noilla aineilla ei ole oikeastaan mitään mahdollisuutta kunnolliseen sekoittumiseen? Siis en epäile, etteikö sitä kaiken muun joukossa voisi tapahtua, mutta olisiko sillä mitään merkittävää vaikutusta, jos vaikka ontelopanos osuu vaunuun? Jos tuo alumiiniseos ei siis pysty kirjaimellisesti syty palamaan ontelopanoksen osumasta, niin se osuma tuottaa kummastakin materiaalista sirpaleita, jotka sitten teoreettisesti voisivat tuottaa termiittireaktion, mutta tuleeko siitä sitten mitään merkittävää vaikutusta, kuin silmänräpäyksen kestävä valoilmiö, joka luultavasti olisi mahdoton silmin havaita muiden kipinöiden joukosta.



MUTTA: Olemmeko kaikki samaa mieltä, että nuo alumiinirunkoiset ajoneuvot luultavasti sulavat kasaan, jos niiden sisällä syttyy tulipalo? Siis polttoaine ja ammukset yms. syttyvät palamaan, eikä niitä saa sammutettua? Eli jokainen palanut vaunu on "total loss", eikä niistä saa oikeastaan edes varaosia. Tämä ei siis tarkoita, että sotasaalista ei voisi saada, vaan sitä että ajoneuvojen evakuoinnin estäminen tai sotasaaliin saannin estäminen olisi varsin helppoa.

Hallittua termiittireaktiota säädellään reaktioaineiden koolla. Isot partikkelit, hidas prosessi. Pölykoon partikkeleilla saadaan räjähdys aikaan.
Tuossa vaunusopassa on mukana kaikenlaista: penkinpehmustetta ja sähköjohtoa, mitä lie. Paikallisesti syntyy helposti lämpötiloja, joissa alumiiniseokset sulavat ja pääsevät sen jälkeen valumaan vapaasti. Tällöin voi syntyä tilanteita, jossa olosuhteet ovat sopivat hitaalle termiittireaktiolle ja alumiinikin palaa. Näin ei tietysti käy aina ja joka kerta. Mutta muutamakin kerta riittää jo tarinan aiheeksi.
 
Raati on hyvin yksimielinen siitä, että BMD-2:een saisi reiän aseella jos toisellakin. Mutta lisätään siihen vielä vahingossa suunniteltu paistoefekti.
Nimittäin BMD-1, jonka tuotanto alkoi 1969, näyttää edelleen olevan käytössä. Ja ainakin sitä runsain mitoin varastossa. About 105 in active service and more than 2,400 in storage. BMD-2 onkin ykkösmalli, johon on vain ympätty BMP-2:n torni 30-millisineen.

BMD-1:ssä siis 73 millin tykki ja kaksi kookoota. Afgaanisodat johtivat uuden aseen käyttöönottoon, koska A:maassa tuolla ei hirveästi juhlittu
Yksi syy mallin päivittämiseen oli se, että BMD-1:llä oli ikävä taipumus syttyä tuleen johtuen magnesiumista, jota oli käytetty panssarointiin. Sivuston metallurgit voisivat kertoa, häviääkö taipumus tuolla prosentin vähentämisellä seossuhteessa.
BMD-1's cast magnesium alloy itself would catch fire and burn fiercely, often killing the crew, when hit with a weapon such as an RPG.
The BMD-1's armour is made of ABT-101 an alloy composed of 91% Aluminum, 6% Zinc and 3% Magnesium. The BMD-2 on the other-hand is composed of ABT-102, which 94% Aluminum, 4% Zinc and 2% Magnesium.
Armour thickness is 23 mm at 42° on the front of the turret, 19 mm at 36° on the sides of the turret, 13 mm at 30° on the rear of the turret, 6 mm on the top of the turret, 15 mm on the front of the hull and 10 mm on the rest of the hull.
big2197.jpg


On mielenkiintoista, miten lähteet eroavat siinä, kuinka paljon tuon sisään mahtuu porukkaa. Puhutaan variaatioista kuten 5-8.

Troop compartment Many compromises had to be made to the design in order to save the necessary weight, not least to crew comfort. The BMD-1 has an extremely cramped interior space, which is much smaller than that found in the BMP-1 and BMP-2 IFVs. It can carry five infantrymen, comprising vehicle's commander, bow machine gunner and three soldiers seated behind a turret.
Tämä puhuu esim 2+7:
http://www.military-today.com/apc/bmd1.htm
https://en.wikipedia.org/wiki/BMD-1

Tätä jos lähestyy perästä päin, voi saada silmilleen kuulia:
There are only three firing ports, one on each side of the hull and one in the rear.

Huomatkaa tämä: Transported troops had to mount and dismount the vehicle via the roof hatches, which made them an easy target on the battlefield when these actions were performed.
BMD-1.gif

bmd1.jpg


Tuleeko kenellekään muulle mieleen varamiinoite ja singot ensimmäisestä 20 sekunnista? Ja tarvitseeko valaisua, jos tuollaisen tuhoaa pimeällä ja magnesium syttyy?;)


Sotasaaliina koko BMD-sarja olisi herkkä tuhoutumaan. Ehkä asepesäkkeenä toimisi jossain selustan tärkeillä paikoilla? Maahanlaskuun varautumisessa?

BMD-1:n magnesiumrunko saattaa olla enimmäkseen huhua. Venäjänkielinen wiki mainitsee nuo alumiiniseokset ja jatkaa: "Some body parts made of other materials: hatchway cover - from a magnesium alloy, and the cover of the driver's hatch from mid-1970 - from armor steel." Merkittävin magnesiumosa olisi tuon mukaan "hatchway cover" - varmaan se takaovi, josta jalkaudutaan moottoritilan päälle. https://ru.wikipedia.org/wiki/БМД-1

Amerikkalaisessa alumiiniseosten luokittelussa seosten tunnukset ovat nelinumeroisia numerosarjoja, joissa ensimmäinen numero ilmoittaa pääseosaineen. http://www.sapagroup.com/en/sapa-profily-as/aluminium/aluminium-alloys/

5xxx-sarjalaisissa pääseosaine on magnesium (kutsutaan Suomessa merialumiineiksi). M113:n rungosta sanotaan: "5083/5086 H32 aluminum: 1.75 in (44.45 mm) left/right hull sides" http://www.inetres.com/gp/military/cv/inf/M113.html

ABT-101/ABT-102 -seoksissa pääseosaine näyttäisi olevan sinkki(Zn), joten ne vastannevat amerikkalaista 7xxx-sarjaa. 7xxx-sarjalaiset ovat lujempia/kovempia, joten niillä vaadittuun suojaustasoon päästään ohuemmalla levyllä. Tunnetuin noista lienee 7005, joka on yleinen polkupyöränrunkojen materiaali.
 
Viimeksi muokattu:
Voitaneen olla tosiaan yksimielisiä siitä, että sotasaaliiksi saaduilla BMD:illä varustettu 3. Panssariarmeijakunta pitää pyyhkiä pois perustamisluettelosta.

Toveri Rudanskin kanssa olen samaa mieltä, että muutama kirkkaasti loimottanut "tuokkonen" on tosiaan saattanut riittää tämän tarinan aineiksi. Tuolla ylempänä linkkasin ihan selvitystyön kevytmetallipanssaroinnista, missä edes magnesiumpohjaisia seoksia ei pidetty mitenkään erityisen tulenarkana panssarimateriaalina - päinvastoin, niitä pidettiin hyvinä maltillista suojaa vaativiin käyttökohteisiin jos vain materiaali itse ja sen valmistus olisi halvempaa. Kevytmetallit vain eivät ilmeisesti tarjoa enää painoetua jos suojauksen pitää vastata kiväärikaliberisia järeämpään uhkaan.

Tämä on pääteltävissä siitäkin, että esim. ontelosuihkun torjumiseksi käytännössä määräävä tekijä on panssarin tiheys. Uraani toimii mainiosti, alumiini heikosti. Ja joo, ontelosuihku on niin nopea ilmiö että lämmön siirtymistä suihkusta panssariin ei käytännössä tapahdu - tosin panssari itse kuumenee voimakkaasti muovautuessaan.
 
Voitaneen olla tosiaan yksimielisiä siitä, että sotasaaliiksi saaduilla BMD:illä varustettu 3. Panssariarmeijakunta pitää pyyhkiä pois perustamisluettelosta.

Toveri Rudanskin kanssa olen samaa mieltä, että muutama kirkkaasti loimottanut "tuokkonen" on tosiaan saattanut riittää tämän tarinan aineiksi. Tuolla ylempänä linkkasin ihan selvitystyön kevytmetallipanssaroinnista, missä edes magnesiumpohjaisia seoksia ei pidetty mitenkään erityisen tulenarkana panssarimateriaalina - päinvastoin, niitä pidettiin hyvinä maltillista suojaa vaativiin käyttökohteisiin jos vain materiaali itse ja sen valmistus olisi halvempaa. Kevytmetallit vain eivät ilmeisesti tarjoa enää painoetua jos suojauksen pitää vastata kiväärikaliberisia järeämpään uhkaan.

Tämä on pääteltävissä siitäkin, että esim. ontelosuihkun torjumiseksi käytännössä määräävä tekijä on panssarin tiheys. Uraani toimii mainiosti, alumiini heikosti. Ja joo, ontelosuihku on niin nopea ilmiö että lämmön siirtymistä suihkusta panssariin ei käytännössä tapahdu - tosin panssari itse kuumenee voimakkaasti muovautuessaan.

Jostakin taisin lukea, että alumiini sopii suojamateriaaliksi lähinnä sirpaleita vastaan, johtuen sirpaleiden epäedullisesta muodosta.
 
Mahtaako tuo termiittireaktio olla erityisen suuri uhka, kun noilla aineilla ei ole oikeastaan mitään mahdollisuutta kunnolliseen sekoittumiseen? Siis en epäile, etteikö sitä kaiken muun joukossa voisi tapahtua, mutta olisiko sillä mitään merkittävää vaikutusta, jos vaikka ontelopanos osuu vaunuun? Jos tuo alumiiniseos ei siis pysty kirjaimellisesti syty palamaan ontelopanoksen osumasta, niin se osuma tuottaa kummastakin materiaalista sirpaleita, jotka sitten teoreettisesti voisivat tuottaa termiittireaktion, mutta tuleeko siitä sitten mitään merkittävää vaikutusta, kuin silmänräpäyksen kestävä valoilmiö, joka luultavasti olisi mahdoton silmin havaita muiden kipinöiden joukosta.

En usko tuohon termiittireaktioon, koska reaktio vaatii vähintäänkin saman verran rautaoksidia kuin alumiinia, tai mielummin enemmänkin. Pikaisella googlettamisella seossuhteeksi on esitetty esim. 8 g rautaoksidia ja 3 g alumiinijauhetta. Tietenkin jos vaunun lastaa täyteen ruostepölyä, ajaa koko vaunun kivimurskaimeen ja sitten pudottaa hitsipillin perään niin voisi onnistua :D Mutta joka tapauksessa, jos seos olisi esim. hitsipillistä syttyvää niin olisi myös erittäin hankala valmistus- ja korjaustoimenpiteiden kannalta.
 
On ilo nähdä, kuinka keskustelu on mennyt suorastaan tieteelliselle tasolle.
Otetaan mukaan sarjan uudistettu malli vuodelta 1990, BMD-3. Painaa 12,9 tonnia, kun alkuperäinen painoi 7,5 tonnia. Kuvasta alla näkee eron.
http://www.military-today.com/apc/bmd_3.htm
Tämä sivusto kertoo, että BMD-2:n runko osoittautui A-maan kokemusten perusteella liian kevyeksi 30 millin konetykille. Koko runko heilui liikaa sillä ammuttaessa, joten astetta järeämpää oli kehitettävä.

Aseistuksena vanha tuttu torni 30-millisine.
Secondary armament:
30 mm AGS-17 grenade launcher
7.62 mm PKT coaxial machine gun
5.45 mm RPK-74 machine gun
9M113 Konkurs ATGM

Miehistöä kolme ja matkustajia neljä. Tuttuun tapaan tästä löytynee eri lukuja.

Panssarointia kehitetty siten, että etusuunnasta luvataan kestävän 12,7:n kookoon tulituksen. Alumiinia rungossa ;).
Wiki: A French SNPE explosive reactive armor (ERA) kit is also made available. However, ERA is hazardous for nearby infantry with passive armor being a more practical application.
Tuo ranskalaisten osuus ERA:ssa on itselleni epäselvä, olen luullut että venäläiset itse näitä tekevät? Samoin mielenkiintoinen tuo ERA:n kiusallisuus lähistöllä olevalle jalkaväelle.

Vuonna 2013 oli käytössä 123 BMD-3:ia.

Tässä kuva, joka havainnollistaa versioiden kehityskulun vuosikymmenten saatossa. Oikealla vanhin ropponen BMD-1, keskellä siitä kehitetty paremmalla aseistuksella modernisoitu BMD-2, ja vasemmalla BMD-3.
https://en.wikipedia.org/wiki/BMD-3
Seria_BMD.JPG


 
Samoin mielenkiintoinen tuo ERA:n kiusallisuus lähistöllä olevalle jalkaväelle.

OT, tarvittaessa jatketaan Panssarivaunut-ketjussa: Jep, ERA on hengenvaarallinen kannella tai vaunun lähiympäristössä oleville ihmisille, sehän toimii räjähtämällä. Hard kill- periaatteella toimivat aktiiviset torjuntajärjestelmät ovat vielä vaarallisempia: jossain mainittiin jonkin niistä, olikohan Arena vai Drozdh, olevan tappava jalkaväelle monen kymmenen metrin säteellä (siis jos jalkamies jää aktiivitorjuntajärjestelmän panoksen alle kun se laukeaa).
 
Back
Top