Sotavankien kohtelu uusiksi(ko?)

Beerfect

Eversti
Pohjustus:
http://maanpuolustus.net/threads/ta...ä-ta-parin-varusteet.1852/page-14#post-204196
(...ja vastaukset siitä alaspäin)

Loksahti haavi auki tuolla toisessa ketjussa kun väläyttelin mm. sotavankien laittamista haudankaivuutöihin. Sain niskoilleni soosoottelua, hyssyttelyä ja paheksuntaa. Melkein sotarikolliseksi leimattiin. Geneve sitä, Geneve tätä. Myönnän tosin että väläyttelin samalla myös PTSD:n aiheuttamista tarkoituksella, jota oikeastaan kadun jälkeenpäin. Mieltymykseni haavoittamiseen (tappamisen sijaan) tulkittiin virheellisesti jonkinlaiseksi tarkoitushakuiseksi sadismiksi. Voin luvata että kärsimyksen aiheuttaminen hyökkäävälle viholliselle ei ole ensisijainen tavoitteeni mutta siltä on mahdoton välttyä. Pitkän aikavälin tarkoituksenani on opettaa empatiaa ja saada vihollinen inhoamaan sotaa, sillä sotainho ja empatia ovat peruspalikoita kestävälle rauhalle. Vihollinen inhoaa sotaa, ja hän voi opettaa jälkipolvensa inhoamaan sotaa, vain jos hän jää eloon kertomaan siitä. Tiedostan samalla, että osa sotilaista on sellaisia, ettei heitä voi enää ikinä käännyttää rauhanhakuisuuteen, vaan he pitävät aiheuttamastaan kärsimyksestä ja tuhosta, ollen kyvyttömiä asettumaan uhrien asemaan (psykopaatit), tai sitten vaihtoehtoisesti he ovat täysin kyvykkäitä eläytymään kohteen asemaan ja tuottamaansa kauhuun, pitäen siitä (sadistit). Meidän olisi tehtävä kaikkemme, jotta huomaisimme nämä tapaukset normaaleista ihmisistä.

Tie rauhaan sodasta voi olla inhottava. En itsekään pidä sotavankien tarkoituksellisesta massakiinniottamisesta ajatuksena. Se on käytännössä vaikeaa toteuttaa ja vaikeaa ylläpitää. Mutta milloinkas sotilas tekisi mitään vain koska se on helppoa? Eikö se ole rakentavampaa yrittää napata vihollinen elävänä ja lähettää takaisin rakentavan puhuttelun jälkeen? En enää ehdota sotavankien tarpeetonta kaltoinkohtelua mutta jossain vaiheessa on voitava näyttää kaapatulle sotavangille tykinammuksen tappaman suomalaislapsen ruumis, ja kerrottava sotavangille lapsen elämästä ja tämän vanhemmista, sekä laitettava hänet vähintään kaivamaan kuoppa lapselle, jos ei kantamaan lapsen veristä ruumista kääreliinassa. Meidän puolestaan on oltava valmis näkemään miten kyseinen sotilas viskaa lapsen ruumiin huonostikaivettuun hautaan ja sylkäisee perään. Meidän on oltava valmis pidättämään välitön viha, ja asettelemaan ruumis nätisti kuoppaan. Minä haluan kohdella sotavankeja hyvin. Minä haluan kohdella heitä niin hyvin, että ne, keillä on ripauskin ihmisyyttä jäljellä, saataisiin lopulta lamaantumaan hiljaisiksi, miettimään valintojaan ja mentaliteettiaan. Jos se on mahdoton tehtävä, niin OK, annetaanko periksi ja tapetaanko kaikki sitten samantein? Niskalaukaukset antautuville sotilaillekin? Mitä hyvää on lähettää elävä vihollinen takaisin muuttumattomana, vai voidaanko olettaa, että sota itsessään olisi muuttanut jo häntä tarpeeksi parempaan suuntaan?

Miksi noudattaa vanhoja sopimuksia kun niitä voitaisiin KEHITTÄÄ? Sotatila on inhottava tila mutta se on myös ainutlaatuinen koekenttä ja tilaisuus yrittää luoda jotain hyvää. Kakasta ne kukatkin kasvavat. Minusta meidän pitäisi tarkistaa sotavankien kohteluohjeet, ja miettiä saataisiinko venäläiset sotavangit muuttumaan paremmiksi ihmisiksi humaanein menetelmin. Se on se mitä minä haen takaa. Älkää antako vaikean ryssävihani peittää todellisia tarkoitusperiäni.

Se mitä PR:ään tulee, eikö se olisi parempaa PR:ää Suomelle, jos me rikkoisimmekin Geneveä PAREMPAAN suuntaan? Kokeellisuus on tässä se vaikea avainsana. Geneven sopparia ei voida kehittää 2000-luvulla ilman 2000-luvun metodein suoritettuja kenttäkokeita. Me voimme maksimoida vihollistappiot mutta me voisimme yrittää myös maksimoida rautaisten tunteiden muokkaamiskyvyn niiden käydessä kuumimmillaan sodan aikana. Onko tunteita taottava kun ne käyvät kuumimmillaan? Puhuminen ei ole sotilaiden tehtävä sinänsä, vaan se on psykologien, tulkkien ja kukkahattujen leipälaji mutta sotilaita tarvitaan kiinniotossa ja ensiavussa ensimmäisinä. Oikeastaan, saattaisi se auttaakin jos saataisiin sotilas puhumaan vihollissotilaalle kunnon taistelun jälkeen mutta vain sillä ehdolla, että suomalaissotilas osaa pitää tilanteessa päänsä kylmänä, sanoi katkera ja nöyryytetty ryssä mitä tahansa. Se voi olla vaikeaa mutta milloinkas sotilas menisi siitä mistä aita on matalin... Vertauskuvallisesti: Ryssä ei saata muuttua voissa paistamalla mutta entä jos paistaminen on alunalkaenkin väärä keino?

En silti syytä ketään ajatuksen hylkäämisestä. Meitä ei ole koulutettu puhumaan taitavasti eikä ryssää ole koulutettu kuuntelemaan järkeä.
 
Joku pykälä noista töistäkin oli olemassa...

En kylläkään keksi miksi haudankaivaminen olisi kiellettyä toimintaa. Kuitenkin elokuvista tuttu käytäntö on se että upseereja ei saa käskeä duuniin. Ja aliupseereja saa käskeä vain töiden valvontaan.

50 artikla.
Sallitut työt.

Lukuun ottamatta töitä, joilla on yhteyttä heidän leirinsä hallintoon, kuntoon panemiseen tai kunnossa pitämiseen, sotavankeja ei saa pakottaa muihin kuin joihinkin seuraavista ryhmistä kuuluviin töihin:

a) maanviljelys;

b) tuotanto-, alkutuotanto- ja käsityöteollisuudet, lukuun ottamatta metallurgista, mekaanista ja kemiallista teollisuutta sekä sotilaallisluontoisia tai sotilaallisia tarkoituksia palvelevia julkisia töitä ja rakennustöitä;

c) sellaisten varastojen kuljetus ja hoito, joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta;

d) kauppa, taide ja käsityö;

e) kotitalous;

f) julkiset työt, joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta.

Jos edellä olevia määräyksiä loukataan, sotavangeilla on oikeus käyttää valitusoikeuttaan 78 artiklan mukaisesti.

En ole mikään lakimies mutta mielestäni haudankaivuu kuuluu hyvinkin julkisiin töihin joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta.

Sotilaallista tarkoitusta ei ainakaan ole.
 
52 artikla.
Vaaralliset ja nöyryyttävät työt.

Sotavankeja ei saa muutoin kuin vapaaehtoisina käyttää epäterveellisiin tai vaarallisiin töihin.

Ketään sotavankia ei saa määrätä työhön, jota voidaan pitää nöyryyttävänä pidättäjävallan oman armeijan jäsenelle.

Miinojen ja muiden senkaltaisten laitteiden poistamista on pidettävä vaarallisena työnä.
 
En ole mikään lakimies mutta mielestäni haudankaivuu kuuluu hyvinkin julkisiin töihin joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta.

Sotilaallista tarkoitusta ei ainakaan ole.

Jos vilkaiset mitä Beerfectillä oli mielessä, niin voit vissiin sen sotilaallisen tarkoituksen löytääkin.

Myöskin, jos menet sanomaan, että "laitetaan sotavangit kaivamaan hautoja", niin se voidaan helposti tulkita erittäin uhkaavaksi ilmoitukseksi. Tämä voitaisiin tulkita ainakin valeteloitukseksi, joka taas on nöyryyttämistä.

Niin, ja haudan kaivuu tapahtuu nykyään kaivinkoneella, jos siihen alettaisiin yht. äkkiä käyttämään ukkoja lapion kanssa, niin voidaan kysyä, että miksi?
 
Ei tuo haudankaivuu ainakaan minun mielestäni menisi tuon 52 artiklan alaisiin nöyryyttäviin töihin. Ei myöskään vaarallinen tai epäterveellinen määrittelyn alle, puhtaasti fyysisenä työn suorittamisena samanlainen kuin ojankaivu.

Tuo henkinen aspekti taas on aivan jotain muuta, muttei sitä voi em. perusteella pitää kiellettynä. Tehtävää voisi verrata siihen, että sotilas kaivaa haudan kaatuneelle viholliselle. Tai omalle kaatuneelle. Kumpikaan ei liene nöyryyttävää, kumpaakin tehtiin viime sodissa.
 
Jos vilkaiset mitä Beerfectillä oli mielessä, niin voit vissiin sen sotilaallisen tarkoituksen löytääkin.

Myöskin, jos menet sanomaan, että "laitetaan sotavangit kaivamaan hautoja", niin se voidaan helposti tulkita erittäin uhkaavaksi ilmoitukseksi. Tämä voitaisiin tulkita ainakin valeteloitukseksi, joka taas on nöyryyttämistä.

Niin, ja haudan kaivuu tapahtuu nykyään kaivinkoneella, jos siihen alettaisiin yht. äkkiä käyttämään ukkoja lapion kanssa, niin voidaan kysyä, että miksi?

sotilaallinen tarkoitus = kenttälinnoitteiden tekeminen, miinanraivaus, ammustuotanto, aseiden korjaus ja huolto, armeijan ruokahuolto yms.

Mielenkiintoista kyllä, nöyryyttävyyden päättää sotavankien "isännät", valittamisoikeus on "vierailla" elikkä vangeilla mutta mutta...

Toisaalta jos ite kohtelee kaltoin niin voipi tulla takaisin samalla mitalla vihollisen kaappaamille sotavangeille. Tämä onkin toiminut sopimuksen logiikkana.
 
Ei tuo haudankaivuu ainakaan minun mielestäni menisi tuon 52 artiklan alaisiin nöyryyttäviin töihin. Ei myöskään vaarallinen tai epäterveellinen määrittelyn alle, puhtaasti fyysisenä työn suorittamisena samanlainen kuin ojankaivu.

Tuo henkinen aspekti taas on aivan jotain muuta, muttei sitä voi em. perusteella pitää kiellettynä. Tehtävää voisi verrata siihen, että sotilas kaivaa haudan kaatuneelle viholliselle. Tai omalle kaatuneelle. Kumpikaan ei liene nöyryyttävää, kumpaakin tehtiin viime sodissa.

Myönnettäköön, että asian voi hoitaa vaikka siten, että kysytään vapaaehtoisia kyseiseen hommaan. Mutta asia hoidetaan väärin, jos sitä perustellaan kuten Beerfect teki.
 
Mistä vangeista Sinä puhut? :rolleyes:

Nämä. Ainoa osio koko "Voiton Päivän" paraatissa mikä ei ole ihan täyttä kuraa :rolleyes: Hetken muuten katselin noita hihanauhoja, punainen nauha, valkoinen ympyrä...mutta siellä ei ollutkaan minkäänlaista ristikuviota vaan numero. :solthum:

JSnsB2Ml.jpg
 
Isäni on talvisodan alla syntynyt ja muistaa jo jatkosodan loppuajalta jotain. Silloin meidän maatilalla oli ollut kolme sotavankia töissä. Arkkitehti Aleksei Pietarista, Nikolai ja inkeriläinen Juho. Juholla kuulemma huopatossut jalassa kesällä, kun jäi talvella vangiksi ja hän yski aina kovasti keuhkon läpi menneestä luodista johtuen.

Minun käsittääkseni siellä ei ollut ketään kiväärin kanssa vahtimassa. Kai se toimi niin, että huonolla käytöksellä olisi palautettu leirille ja maatilalla ainakin sapuskaa riitti. Ehkä myös oli valikoitu vangeista sellaisia (perheellisiä?), joita kiinnosti terveenä kotiin pääsy. Juho tosin kuulemma "karkasi" kuljetuksesta, kun tuli aika palata äiti Venäjän huomaan. Miten mahtoi muille käydä, koska ei siellä taidettu pitää viholliselle antautuneita isänmaan ystävinä?
 
Kyllä jatkosodan aikana vankeja käytettiin taistelupaikkojen raivaamiseen ja omien kuolleiden hautaamiseen. En näe mitään syytä miksei sitä voi tehdä jatkossakin. Kyllä vangit voivat tehdä samaa työtä kuin mekin. Jos me raivataan taistelun jälkiä, niin kyllä raivaavat vangitkin, jos me nähdään nälkää, niin näkevät vangitkin.
 
Miten mahtoi muille käydä, koska ei siellä taidettu pitää viholliselle antautuneita isänmaan ystävinä?

Kuopan reunalle ammuttavaksi, Siperiaan tai Saksan rintamelle rynnäkköjoukkoihin tykinruuaksi. Kaksi ensimmäistä olivat potentiaalisia vaihtoehtoja myös sodan jälkeen.

Nuo kv-lait ja muut säännöt ja byrokratia vituttavat jo nyt niin paljon, että kai se on helpoin olla ottamatta vankeja, niin ei ainakaan tule laitettua vääränlaiseen työhän...
 
Mitäköhän tuohon nöyryyttävään työhön voisi laskea?
Johdon konsultti?
Järjestelmäasiantuntija?
Puhelinmyyjä?
Talouspäällikkö?

:confused:
 
Mitäköhän tuohon nöyryyttävään työhön voisi laskea?
Johdon konsultti?
Järjestelmäasiantuntija?
Puhelinmyyjä?
Talouspäällikkö?

:confused:
Noista ainakin itselleni olisi nöyryyttävämpää olla puhelinmyyjä kuin vaikkapa se mainittu haudankaivaja.

Toinen juttu, minkä joku tuolla mainitsi oli se, että upseereita ei saa panna töihin. Mikähän tässä oikein on takana? Pohjautuuko tämä jotenkin siihen aristokraattiseen aikaan, jolloin kyseisiä sopimuksia on alun perin rustattu? Siihen aikaan tietenkin yläluokkaisille upseereille olisi ollut hirvittävä nöyryytys, jos he olisivat joutuneet samanlaisiin töihin kuin miehistö (tai töihin ylipäänsä). Mutta tämän ei pitäisi kyllä enää nykypäivänä päteä.
 
Toinen juttu, minkä joku tuolla mainitsi oli se, että upseereita ei saa panna töihin. Mikähän tässä oikein on takana? Pohjautuuko tämä jotenkin siihen aristokraattiseen aikaan, jolloin kyseisiä sopimuksia on alun perin rustattu? Siihen aikaan tietenkin yläluokkaisille upseereille olisi ollut hirvittävä nöyryytys, jos he olisivat joutuneet samanlaisiin töihin kuin miehistö (tai töihin ylipäänsä). Mutta tämän ei pitäisi kyllä enää nykypäivänä päteä.

Vähän siltä tuntuu joo. Olihan tosin esim. maailman kaikkien aikojen ainoassa tasa-arvoisessa valtiossa eli Neuvostoliitossa yllättävää luokkatietoisuutta saksalaisten sotavankien kohtelussa. En muista tarkkoja lukuja kuolleisuusprosentista, mutta Antony Beevorin Stalingrad-kirjan mukaan miehistö kuoli lähes kokonaan, aliupseereilla oli jo mahiksia selvitä ja upseereista kuoli Neuvostovankeudessa aniharva. Olikohan jako niin että miehistö raijasi louhoksella kiviä, aliupseerit päsmäröivät näitä ja upseerivangit siemailivat kabinetissa konjakkia neuvostoupseerien kanssa, mutta joutuivat työvelvoitteenaan kaatamaan kaikille seuraavan kierroksen?
 
Mulla on ehdotus vankien käsittelyyn: Otetaan niiltä aseet ja muut varusteet pois, annetaan ruokaa, sanotaan "menkää takaisin sinne mistä tulittekin" ja näytetään vielä oikea suuntakin jotta löytävät perille..

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten moinen yllättävä ratkaisu vaikuttaisi vastustajan taistelumoraaliin?
 
Mulla on ehdotus vankien käsittelyyn: Otetaan niiltä aseet ja muut varusteet pois, annetaan ruokaa, sanotaan "menkää takaisin sinne mistä tulittekin" ja näytetään vielä oikea suuntakin jotta löytävät perille..

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten moinen yllättävä ratkaisu vaikuttaisi vastustajan taistelumoraaliin?

Kuulustelu unohtui. Itseasiassa ei lähetetä kaikkia takaisin. Ei selitetä valintaperusteita vaan annetaan ryssän luontaisen paranoijan tehdä tehtävänsä, kun miettivät, että miksi osa pidettiin jemmassa ja loput lähetettiin takaisin kuulustelujen jälkeen.
 
Mulla on ehdotus vankien käsittelyyn: Otetaan niiltä aseet ja muut varusteet pois, annetaan ruokaa, sanotaan "menkää takaisin sinne mistä tulittekin" ja näytetään vielä oikea suuntakin jotta löytävät perille..

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten moinen yllättävä ratkaisu vaikuttaisi vastustajan taistelumoraaliin?

Nousisiko naapurin tassu kohta helpostikkin, todennäköisesti.
Julmuudet ovat aina vain kiristäneet vastarintaa. Inhimillinen kohtelu taas on monelle parempi vaihtoehto kuin kuolema.
 
Nämä. Ainoa osio koko "Voiton Päivän" paraatissa mikä ei ole ihan täyttä kuraa :rolleyes: Hetken muuten katselin noita hihanauhoja, punainen nauha, valkoinen ympyrä...mutta siellä ei ollutkaan minkäänlaista ristikuviota vaan numero. :solthum:

JSnsB2Ml.jpg

Mutta on tuossa kuvassa metritolkulla sitä makeaa viivaa.
 
En ole mikään lakimies mutta mielestäni haudankaivuu kuuluu hyvinkin julkisiin töihin joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta.

Sotilaallista tarkoitusta ei ainakaan ole.

Siihen on hyvä syy, miksi iipot ja jallat laittavat raatonsa maan alle samana päivänä - liian pitkät jäähyväiset muuttavat "juhlakalun" biologiseksi aseeksi, jokk' mädättää ilman ja veden. Kuumana kesäpäivänä kaatuneiden väliaikainenkin pikahautaus ylläpitää lyhytaikaisesti moraalia ja keskipitkällä tähtäimellä joukon taistelukuntoa. Omat tietysti evakuoidaan taakse tilanteen sen salliessa.

Jos vaihtoehtona olisi oman puoliksi tapetun panssarijääkärijoukkueen käyttäminen kenttähautaamiseen, tai sitten tehtävään voisi valjastaa ryhmän sotavankeja, valinta on ainakin minulle selvä. Hygienia edesauttaa myös sotavankien terveyttä.
 
Back
Top