Sotilaallinen isku Suomeen? ”Meillä ei olisi ketään, joka vastaisi tuleen”

[Caveman]

JSOW pommin kantama vaihtelee 28 ja 74 km:n väilllä riippuen laukaisukorkeudesta. High altitude ja Jow altitude- laukaisukorkeuksista en ole löytänyt tarkkaa tietoa, mutta JSOW:a voidaan erittäin todennäköisesti käyttää kohdetorjunnan ulkopuolelta.

JSOW:n maksimikantama on n. 130 km (eli n. 70 merimailia) valmistajan mukaan: http://www.raytheon.com/capabilities/products/jsow/

It-ohjuksen lentoaika tuolle etäisyydelle on luokkaa pari minuuttia, joten ehdottamasi taktiikka JSOW:a käyttäen on täysin mahdollinen. JDAM:a taas voidaan käyttää siellä, missä ei ole pitkän kantaman it-ohjuksia (esim. maahanlaskujen tai maihinnousujen torjuntaan).

S-400:n pitkän matkan ohjus lentää 130 km:n päähän 43 sekunnissa ja S-300PM ohjus hieman päälle minuutissa. 130 km:n kantama on saavutettu maksimi korkeudesta ja maksimi nopeudesta. Laukaisukorkeuteen pääseminen ja nousun jälkeen maksimi nopeuden saavuttaminen kestää muutaman minuutin. Vaikka hävittäjä pääsisi tutka katveen alle niin silti ohjus voi löytää hävittäjän aktiivisen tutkan avulla. JDAM pommia on vaikea käyttää maahanlaskujen torjuntaan koska se hakeutuu ennalta määrättyihin koordinaatteihin ja maahanlaskut ja ja maihinnousut ovat hyvin liikkuvia.

Tuon lentoajan päälle tulee tietysti vielä maalin havaitsemisaika ja moodit seuraamisesta lukittumiseen sekä datasiirtoajat joten vaikka tieto liikkuu nopeasti niin myös sekunnit. Jos ammutaan ilman riskiä omille, sotatilanteessa pitäisi odottaa vielä mahd. IFF-koodin kyselyn tulosta. Venakot eivät ole tosin turhan kranttuja omille aiheutetuille tappioille joita Georgiassakin tuli, joten IFF lienee tuntemton sanahirviö itänaapurissa. Kyllä tuohon jokatapauksessa vielä se ainakin 10-15 sekuntia tulee lisää jos järjestelmä toimii "man-in-the-loop" tyyliin eli laukaisu tehdään manuaalisesti. Jos taas automaattitoiminto on päällä viivettä tulee ehkä vähemmän.

S-400 on nopea ja tehokas järjestelmä sitä en kiellä. JSOW olisi muutoinkin ehkä hieman heppoinen ase käytettäväksi itse tuota it:ä vastaan mutta siihen on olemassa parempikin ase: JASSM.

S-400 ohjuksen tutkaa en tunne mutta ohjusten tutkat eivät yleensä kanna kuin murto-osan maksimikantamasta. Rajoitteena on elektroniikan vaatima teho ja paino. On tietenkin mahdollista että S-400 ohjus löytää maalin vaikka valvonta/tulenjohtotutka menettää kontaktin kesken torjunnan. Pitää tässäkin muistaa että hävittäjällä on myös omasuojalaitteisto joka hieman vaikeuttaa maaliin lukittumista tai saattaa aiheuttaa lukituksen irtoamisen.

R-37 ohjuksen oman tutkan kantama on RCS 3m2 kokoiseen maaliin 25 nmi eli 46,3 km. Hornet lentää maksimissaan 400 m/s matalalla, joten hornet voi lentää 115 sekunttia (eli hieman alle kaksi minuuttia) pakoon jona aikana ohjus vielä voi tavoittaa sen vaikka tutkayhteys olisi katkennut. Tämä siis jos S-400 ohjuksessa on yhtä tehokas tutka kuin R-37:ssa on.

Ja mikäs on ohjuksen hakupään keilan leveys? Tuskin venäläisetkään rakentavat sellaista ohjusta, joka hakeutuu mihin tahansa (myös omaan) nähtyyn kohteeseen tuolla 25nm säteellä. Eli Hornet pääsee pakoon myös olemalla tarpeeksi sivussa

 

[Einomies1]

Iskandereista on täällä väännetty täällä tarpeeksi joten en ala uudelleen sitä ketjua. Sanon vaan että Iskanderin CEP on 10 metriä (Venäjän oma M-versio) joka siis tarkoittaa että 50% ammutuista ohjuksista osuu optimaalisissa olosuhteissa tuon säteen sisälle. Unitary kärjellä varustettu ohjus ei ihan automaattisesti osu siis 7-10 metriä leveälle kiitoradalle. Jos sirotemiinoja/tytärammuksia käytetään niiden vauriot on paljon helpompi korjata ja miinat voidaan raivata ajoneuvoilla nopeastikkin.

Iskanderin optinen korrelaatio hakupää.

Pelkällä sateliittipaikannuksella päästään tuohon CEP 10 m. Lisäksi Iskanderissa on optinen korrelaatio joka lisää tarkkuutta.

Älä naurata! Tuo tarkkuus on ilmoitettu Venäläisten toimesta ja Iskanderille kun se käyttää kaikkea mahdollista eli tuota optista hakupäätä. Eri asia on taas se että miten tuo ohjus muka pystyy jopa 700 km:n päästä laukaistutaan lentämään 50 km:n korkeudella ja 6-7 mach nopeudella ja osumaan silti yhtä tarkasti kuin paljon lähempää ja hitaammin lentävä täsmäpommi???
Entä jos on pilvistä? Ei optinen hakupää voi korjata lentorataa jos se ei näe maalia. Edes lämpökamera ei nää pilvipeitteen lävitse.

Sitäpaitsi Venäläisten Glonass ei ole pysty tarjoamaan edelleenkään ympärivuorokautista navigointia kun 24 satelliitista (tarvittava minimi) puuttuu 1 (tämänhetkinen lukumäärä on 23).

Glonass kehuu olevansa tarkempi 24 satelliitilla kuin GPS 32:lla satelliitilla (nyk. GPS järjestelmä), joka kyllä ihan paskaa. GPS:n lähettämä M-koodi, 2:lla taajuudella sotilaskäyttöön (Block IIR-M / F satelliitit) on todennäköisesti vähän tarkempi kuin normi WAASia käyttävä siviilikoodi L2C joka on n. 7 metrin luokkaa (riippuen vastaanottimesta). Ryssät väittävät pääsevänsä 6 metrin tarkkuuteen jo nyt! Millä? Sotilastaajuudella vai siviili?

Sään aiheuttamista ongelmista sekä antennien herkkyydestä johtuen, veikkaan että Iskanderin tarkkuus GLONASSia käyttäen on ehkä 15-30 metriä. Optinen hakupää auttaa parantamaan sitä(jos sää sallii).
Turha ottaa muutenkaan Venäläisten uhoamista tosissaan joka paikassa. Se että he väittävät "ennnen näkemättömäksi aseeksi" jotain Iskanderin tyylistä, on osin ihan täyttä propagandaa. Syynä Iskanderin syntyyn on halu todistaa USA:lle ja ohjuspuolustuksen komponentteja maillaan pitäville NATO valtioille että Venäjä ei anna periksi NATOn laajentumiselle.

Todellista näyttöä ei Iskanderista tositoimissa ole. Venäjä ei ihmeellistä kyllä edes käyttänyt ohjusta Georgiassa jossa olisi ollut hyvä testata sen kykyjä. Miksi?

Samanlaista "super-aseen" leimaa on lyöty KS-172 Novator AWACS-Killer ohjukselle. Vaikka nykyään BVR taistelu on tiukkaa 100+ km:n päässä, oletetaan että KS-172 pystyy löytämään maalin 400 km:n päästä pelkällä keskivaiheen inertia-linkityksellä. Tosiasiassa ohjus vaatisi linkityksen parin oman AWACSin kautta ja ehkä GLONASSia käyttäen. Miten tuo toteutuisi jää kysymysmerkiksi. Parhalimmillaankin toimii optimaalisissa olosuhteissa (omat AWACSit hyvissä asemissa, vastustajan AWACSin hävittäjäsuojaa ei ole työnnetty pitkälle ja AWACS jatkaa mittamistaan kokoajan jne.).
Kaikki tuo on pelkkää teoriaa.

 

[Einomies1]

JSOW:n maksimikantama on n. 130 km (eli n. 70 merimailia) valmistajan mukaan: http://www.raytheon.com/capabilities/products/jsow/

It-ohjuksen lentoaika tuolle etäisyydelle on luokkaa pari minuuttia, joten ehdottamasi taktiikka JSOW:a käyttäen on täysin mahdollinen. JDAM:a taas voidaan käyttää siellä, missä ei ole pitkän kantaman it-ohjuksia (esim. maahanlaskujen tai maihinnousujen torjuntaan).

S-400:n pitkän matkan ohjus lentää 130 km:n päähän 43 sekunnissa ja S-300PM ohjus hieman päälle minuutissa. 130 km:n kantama on saavutettu maksimi korkeudesta ja maksimi nopeudesta. Laukaisukorkeuteen pääseminen ja nousun jälkeen maksimi nopeuden saavuttaminen kestää muutaman minuutin. Vaikka hävittäjä pääsisi tutka katveen alle niin silti ohjus voi löytää hävittäjän aktiivisen tutkan avulla. JDAM pommia on vaikea käyttää maahanlaskujen torjuntaan koska se hakeutuu ennalta määrättyihin koordinaatteihin ja maahanlaskut ja ja maihinnousut ovat hyvin liikkuvia.

Tuon lentoajan päälle tulee tietysti vielä maalin havaitsemisaika ja moodit seuraamisesta lukittumiseen sekä datasiirtoajat joten vaikka tieto liikkuu nopeasti niin myös sekunnit. Jos ammutaan ilman riskiä omille, sotatilanteessa pitäisi odottaa vielä mahd. IFF-koodin kyselyn tulosta. Venakot eivät ole tosin turhan kranttuja omille aiheutetuille tappioille joita Georgiassakin tuli, joten IFF lienee tuntemton sanahirviö itänaapurissa. Kyllä tuohon jokatapauksessa vielä se ainakin 10-15 sekuntia tulee lisää jos järjestelmä toimii "man-in-the-loop" tyyliin eli laukaisu tehdään manuaalisesti. Jos taas automaattitoiminto on päällä viivettä tulee ehkä vähemmän.

S-400 on nopea ja tehokas järjestelmä sitä en kiellä. JSOW olisi muutoinkin ehkä hieman heppoinen ase käytettäväksi itse tuota it:ä vastaan mutta siihen on olemassa parempikin ase: JASSM.

S-400 ohjuksen tutkaa en tunne mutta ohjusten tutkat eivät yleensä kanna kuin murto-osan maksimikantamasta. Rajoitteena on elektroniikan vaatima teho ja paino. On tietenkin mahdollista että S-400 ohjus löytää maalin vaikka valvonta/tulenjohtotutka menettää kontaktin kesken torjunnan. Pitää tässäkin muistaa että hävittäjällä on myös omasuojalaitteisto joka hieman vaikeuttaa maaliin lukittumista tai saattaa aiheuttaa lukituksen irtoamisen.

R-37 ohjuksen oman tutkan kantama on RCS 3m2 kokoiseen maaliin 25 nmi eli 46,3 km. Hornet lentää maksimissaan 400 m/s matalalla, joten hornet voi lentää 115 sekunttia (eli hieman alle kaksi minuuttia) pakoon jona aikana ohjus vielä voi tavoittaa sen vaikka tutkayhteys olisi katkennut. Tämä siis jos S-400 ohjuksessa on yhtä tehokas tutka kuin R-37:ssa on.

Ja mikäs on ohjuksen hakupään keilan leveys? Tuskin venäläisetkään rakentavat sellaista ohjusta, joka hakeutuu mihin tahansa (myös omaan) nähtyyn kohteeseen tuolla 25nm säteellä. Eli Hornet pääsee pakoon myös olemalla tarpeeksi sivussa

Ausairpower ja Carlo Kopp taas vauhdissa......jepjep.
Venäläisten dataan ilmoitettuun tietoon voi taas suhtautua hieman varauksella.
Ihan samanlailla kuin muidenkin asevalmistajien omakehujen. Länsimaissa on se luotettavampi puoli että useat maat käyttävät samoja järjestelmä ja niiden hyödyt ja haitat tulevat paremmin esille. Venäjällä tilanne ei ole sama, vaan monet sen kehittämistä aseista on yksinomaan sen käytössä.

Yksi asia taas juuri minkä caveman sanoi: ohjuksen keilan maksimikantama/lukittumissäde ei tarkoita että ohjus automaattisesti löytää maalin tai pystyy lukittumaan siihen maanpintaa vasten peilattuna!

 

[SJ]

Yksi asia taas juuri minkä caveman sanoi: ohjuksen keilan maksimikantama/lukittumissäde ei tarkoita että ohjus automaattisesti löytää maalin tai pystyy lukittumaan siihen maanpintaa vasten peilattuna!

Mitenkäs se nyt on noiden S-400:n tutkien kanssa, että toimiiko ne jotenkin eritavalla, kuin vaikkapa hävittäjien tutkat? Siis, jos Hornet tekee tuollaisen pystynousun, niin eikös se ole toteutettavissa siten, että se S-400 ei näe koko konetta ollenkaan, ennen kuin se saavuttaa halutun korkeuden ja kääntyy vaakalentoon? Tarkoitan tässä nyt sitä, että tuota S-400 patteria ei voi olla huomaamatta, jos meillä on minkäänlaisia elektronisen tiedustelun välineitä käytössä. Ja jos se on tiedossa, niin asiaan tiedetään varautua. Ja jos aletaan varautumaan, niin mikä estää tekemästä sen nousun tavalla, jolla tutkat eivät saa kylliksi isoa Dopler siirtymää suhteellisen nopeuseron ollessa niin pieni?

 

[Iso-Mursu]

Näin juuri!

Puolustusvoimat ei ole tässä asiassa naiivi. Ei ole ollut ennen, ei ole nyt, eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan.
Ne olennaisimmat asiat on mainittu tuossa lainaamassani kohdassa. Hyvin yleinen Suomalaisen siviilin ja reserviläisen ajatusvirhe on se luulo ettei Suomella ole minkäänlaista sotilastiedustelua.

Mutta tuon sotilaallisen tiedustelun lisäksi olen monesti pohtinut kuka hoitaa poliittisen tiedustelun?

UM joku salainen klikki?

 

[baikal]

Näin juuri!

Puolustusvoimat ei ole tässä asiassa naiivi. Ei ole ollut ennen, ei ole nyt, eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan.
Ne olennaisimmat asiat on mainittu tuossa lainaamassani kohdassa. Hyvin yleinen Suomalaisen siviilin ja reserviläisen ajatusvirhe on se luulo ettei Suomella ole minkäänlaista sotilastiedustelua.

Mutta tuon sotilaallisen tiedustelun lisäksi olen monesti pohtinut kuka hoitaa poliittisen tiedustelun?

UM joku salainen klikki?

Eiköhän se mene myös erityisolosuhteissa samoin kuin muissakin maissa. En usko olevan mitään maagista taikahyppyä näissäkään, samoilla emmeillä mennään.

 

[Iso-Mursu]

Näin juuri!

Puolustusvoimat ei ole tässä asiassa naiivi. Ei ole ollut ennen, ei ole nyt, eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan.
Ne olennaisimmat asiat on mainittu tuossa lainaamassani kohdassa. Hyvin yleinen Suomalaisen siviilin ja reserviläisen ajatusvirhe on se luulo ettei Suomella ole minkäänlaista sotilastiedustelua.

Mutta tuon sotilaallisen tiedustelun lisäksi olen monesti pohtinut kuka hoitaa poliittisen tiedustelun?

UM joku salainen klikki?

Eiköhän se mene myös erityisolosuhteissa samoin kuin muissakin maissa. En usko olevan mitään maagista taikahyppyä näissäkään, samoilla emmeillä mennään.

Nyt en tajunnut?

 

[baikal]

No vasta oli Ruotsissa joku keskustelu, jossa pähkittiin kylmän sodan aikaisia tiedonhankintasysteemejä. Kauppavaltuuskunnat, lehdistöväki, pr-ihmiset, rekkakuskit, laivakapteenit, lääkäreitä, opettajia, metallityömiehiä, taksikuskeja, veturikuskeja...kaikenlaista tiedonhankkijaa.

Israelilla on hyvin todennäköisesti maailman kehittynein systeemi, joka nojaa, ei rahaan vaan juutalaisuuteen. Kultaseppiä, pankkiireja, lääkäreitä, professoreja, elokuvantekijöitä, leipureita jne.jne.

 

[kunnas]

Iskandereista on täällä väännetty täällä tarpeeksi joten en ala uudelleen sitä ketjua. Sanon vaan että Iskanderin CEP on 10 metriä (Venäjän oma M-versio) joka siis tarkoittaa että 50% ammutuista ohjuksista osuu optimaalisissa olosuhteissa tuon säteen sisälle. Unitary kärjellä varustettu ohjus ei ihan automaattisesti osu siis 7-10 metriä leveälle kiitoradalle. Jos sirotemiinoja/tytärammuksia käytetään niiden vauriot on paljon helpompi korjata ja miinat voidaan raivata ajoneuvoilla nopeastikkin.

Iskanderin optinen korrelaatio hakupää.

Pelkällä sateliittipaikannuksella päästään tuohon CEP 10 m. Lisäksi Iskanderissa on optinen korrelaatio joka lisää tarkkuutta.

Älä naurata! Tuo tarkkuus on ilmoitettu Venäläisten toimesta ja Iskanderille kun se käyttää kaikkea mahdollista eli tuota optista hakupäätä. Eri asia on taas se että miten tuo ohjus muka pystyy jopa 700 km:n päästä laukaistutaan lentämään 50 km:n korkeudella ja 6-7 mach nopeudella ja osumaan silti yhtä tarkasti kuin paljon lähempää ja hitaammin lentävä täsmäpommi???
Entä jos on pilvistä? Ei optinen hakupää voi korjata lentorataa jos se ei näe maalia. Edes lämpökamera ei nää pilvipeitteen lävitse.

Kyllä lentäjätkin osuvat 30 cm olevaan ilmatankkaus letkun päähän vaikka nopeutta on 300 m/s. Samoin täsmäohjukset osuvat panssarivaunuun vaikka nopeutta on yli äänennopeuden. Telakoituminen ISS:lle onnistuu vaikka nopeutta on 27 700 km/h. Ilmanpaine noudattaa kaavaa p = p e^(−kh) joten mahdollinen ohjuksen hidastuman pystyy laskemaan 286 pc:llä millisekunnin tarkkuudella.

Pilviä ei ole ihan maassa asti.

Sitäpaitsi Venäläisten Glonass ei ole pysty tarjoamaan edelleenkään ympärivuorokautista navigointia kun 24 satelliitista (tarvittava minimi) puuttuu 1 (tämänhetkinen lukumäärä on 23).

GPS toimii jos on kolme sateliittia näkyvissä. Tarkkuus vain kärsii.

Glonass kehuu olevansa tarkempi 24 satelliitilla kuin GPS 32:lla satelliitilla (nyk. GPS järjestelmä), joka kyllä ihan paskaa. GPS:n lähettämä M-koodi, 2:lla taajuudella sotilaskäyttöön (Block IIR-M / F satelliitit) on todennäköisesti vähän tarkempi kuin normi WAASia käyttävä siviilikoodi L2C joka on n. 7 metrin luokkaa (riippuen vastaanottimesta). Ryssät väittävät pääsevänsä 6 metrin tarkkuuteen jo nyt! Millä? Sotilastaajuudella vai siviili?

Luultavasti sotilastaajuudella :blush:

Todellista näyttöä ei Iskanderista tositoimissa ole. Venäjä ei ihmeellistä kyllä edes käyttänyt ohjusta Georgiassa jossa olisi ollut hyvä testata sen kykyjä. Miksi?

Testata voi muuallakin ei siihen Georgiaa tarvita.

 

[Caveman]

Kyllä lentäjätkin osuvat 30 cm olevaan ilmatankkaus letkun päähän vaikka nopeutta on 300 m/s. Samoin täsmäohjukset osuvat panssarivaunuun vaikka nopeutta on yli äänennopeuden. Telakoituminen ISS:lle onnistuu vaikka nopeutta on 27 700 km/h. Ilmanpaine noudattaa kaavaa p = p e^(−kh) joten mahdollinen ohjuksen hidastuman pystyy laskemaan 286 pc:llä millisekunnin tarkkuudella.

Pilviä ei ole ihan maassa asti.

Ilmatankauksessa kohteiden nopeuserotus on ~0, samaten kuin ISS telakoitumisen kanssa. Panssareita ammuttaessa, kohdetta yleensä pidetään piikillä tutkan avulla tai sitten valaisulla helpottaen osumista ja toki ampumaetäisyyskin on paljon lyhyempi.

Jos iskander tulee maata kohti 6-7 mach nopeutta ~2km/s ja pilvipeitettä on 2-3 kilometrinkin korkeudessa, ei ohjuksella ole paljon aikaa tutkailla mihin iskeä. Tuossa vauhdissa ohjuksen ohjauslaippojen käyttö on jokseenkin pikkutarkkaa, joten viimehetken korjausliikkeet saattavat heittää ohjusta paljonkin toivotusta osumakohdasta.

Iskanderin optisenhakupään toimintaa itsessään on melkoisen turha lähteä spekuloimaan kun sen toimintalogiikka on minulle tuntematon. Oletettavasti kuitenkin tuota hakupäätä on kohtalaisen helppo hämätä rikkomalla esikuvattu muoto...

 

[kunnas]

Kyllä lentäjätkin osuvat 30 cm olevaan ilmatankkaus letkun päähän vaikka nopeutta on 300 m/s. Samoin täsmäohjukset osuvat panssarivaunuun vaikka nopeutta on yli äänennopeuden. Telakoituminen ISS:lle onnistuu vaikka nopeutta on 27 700 km/h. Ilmanpaine noudattaa kaavaa p = p e^(−kh) joten mahdollinen ohjuksen hidastuman pystyy laskemaan 286 pc:llä millisekunnin tarkkuudella.

Pilviä ei ole ihan maassa asti.

Ilmatankauksessa kohteiden nopeuserotus on ~0, samaten kuin ISS telakoitumisen kanssa. Panssareita ammuttaessa, kohdetta yleensä pidetään piikillä tutkan avulla tai sitten valaisulla helpottaen osumista ja toki ampumaetäisyyskin on paljon lyhyempi.

Jos iskander tulee maata kohti 6-7 mach nopeutta ~2km/s ja pilvipeitettä on 2-3 kilometrinkin korkeudessa, ei ohjuksella ole paljon aikaa tutkailla mihin iskeä. Tuossa vauhdissa ohjuksen ohjauslaippojen käyttö on jokseenkin pikkutarkkaa, joten viimehetken korjausliikkeet saattavat heittää ohjusta paljonkin toivotusta osumakohdasta.

Tuossa näkyy miten hyvin ohjus pysyy linjassaan vaikka ohjus tekee kokoajan pientä korjausliikettä.

Mekaniikan 1 laki:
Kappale jatkaa tasaista suoraviivaista liikettä vakionopeudella tai pysyy levossa, jos siihen ei vaikuta ulkoisia voimia tai vaikuttavien ulkoisten voimien summa on nolla.

Meteoriittien lentoradat pystytään laskemaan vuosia eteenpäin vaikka niiden nopeudet ovat hurjia. Koska niihin vaikuttavat voimat pystytään laskemaan tarkasti. Samoin ballististen ohjusten lentoradat pystytään laskemaan tarkasti heti työntövaiheen jälkeen. Ohjusten ohjauslavat toimivat servo tekniikalla jolla voidaan kääntää lapoja äärimmäisen tarkasti. Tietokone laskee kuinka paljon lapoja pitää kääntää kulloisessakin tilanteessa.

Iskanderin optisenhakupään toimintaa itsessään on melkoisen turha lähteä spekuloimaan kun sen toimintalogiikka on minulle tuntematon. Oletettavasti kuitenkin tuota hakupäätä on kohtalaisen helppo hämätä rikkomalla esikuvattu muoto...

Pitää vaan tietää mihin ohjus iskee ja milloin. ettei ohjuksen hakupäätä ehditä uudelleen ohjelmoida.

 

[SJ]

Pitää vaan tietää mihin ohjus iskee ja milloin. ettei ohjuksen hakupäätä ehditä uudelleen ohjelmoida.

Eikös pikemminkin pidä tietää, että milloin suojattava kohde on mahdollisesti kuvattu? Jos on huonoa säätä pitänyt pitkään, niin monen asian arvaaminen helpottuu.

Mistä tuleekin mieleen, että tuollainen yllätysisku ei voi perustua noilla Iskandereilla tehtävään ensi-iskuun, siis ainakaan tuollaisella EO kärjellä varustettuun ohjukseen. Meinaan, että kun se kirjekuori käsketään avata, niin se sisältö laitetaan täytäntöön oli sää mikä tahansa, eikä jäädä odottelemaan, että maalialueella on tarpeeksi aukkoa pilvessä, että iskander pystyy löytämään maalin.

 

[JOKO]

Kyllä lentäjätkin osuvat 30 cm olevaan ilmatankkaus letkun päähän vaikka nopeutta on 300 m/s. Samoin täsmäohjukset osuvat panssarivaunuun vaikka nopeutta on yli äänennopeuden. Telakoituminen ISS:lle onnistuu vaikka nopeutta on 27 700 km/h. Ilmanpaine noudattaa kaavaa p = p e^(−kh) joten mahdollinen ohjuksen hidastuman pystyy laskemaan 286 pc:llä millisekunnin tarkkuudella.

Pilviä ei ole ihan maassa asti.

Ilmatankauksessa kohteiden nopeuserotus on ~0, samaten kuin ISS telakoitumisen kanssa. Panssareita ammuttaessa, kohdetta yleensä pidetään piikillä tutkan avulla tai sitten valaisulla helpottaen osumista ja toki ampumaetäisyyskin on paljon lyhyempi.

Jos iskander tulee maata kohti 6-7 mach nopeutta ~2km/s ja pilvipeitettä on 2-3 kilometrinkin korkeudessa, ei ohjuksella ole paljon aikaa tutkailla mihin iskeä. Tuossa vauhdissa ohjuksen ohjauslaippojen käyttö on jokseenkin pikkutarkkaa, joten viimehetken korjausliikkeet saattavat heittää ohjusta paljonkin toivotusta osumakohdasta.

Iskanderin optisenhakupään toimintaa itsessään on melkoisen turha lähteä spekuloimaan kun sen toimintalogiikka on minulle tuntematon. Oletettavasti kuitenkin tuota hakupäätä on kohtalaisen helppo hämätä rikkomalla esikuvattu muoto...

Mitä Iskanderin hakupää katsoo ja miltä etäisyydeltä? Tarvitseeko sen nähdä itse maali vai riittääkö sille muutama helposti tunnistettava maamerkki useamman kilometrin päässä maalista? Noin periaatteessahan olisi mahdollista käyttää "majakoina" esimerkiksi hyvin erottuvia rakennuksia tai risteyksiä. Ohjus suuntisi näistä oman sijaintinsa loppulähestymisen aikana. Tällaisessa tilanteessa kohteen naamiointi olisi hyödytöntä.

 

[RistoJ]

JSOW pommin kantama vaihtelee 28 ja 74 km:n väilllä riippuen laukaisukorkeudesta. High altitude ja Jow altitude- laukaisukorkeuksista en ole löytänyt tarkkaa tietoa, mutta JSOW:a voidaan erittäin todennäköisesti käyttää kohdetorjunnan ulkopuolelta.

JSOW:n maksimikantama on n. 130 km (eli n. 70 merimailia) valmistajan mukaan: http://www.raytheon.com/capabilities/products/jsow/

It-ohjuksen lentoaika tuolle etäisyydelle on luokkaa pari minuuttia, joten ehdottamasi taktiikka JSOW:a käyttäen on täysin mahdollinen. JDAM:a taas voidaan käyttää siellä, missä ei ole pitkän kantaman it-ohjuksia (esim. maahanlaskujen tai maihinnousujen torjuntaan).

S-400:n pitkän matkan ohjus lentää 130 km:n päähän 43 sekunnissa ja S-300PM ohjus hieman päälle minuutissa. 130 km:n kantama on saavutettu maksimi korkeudesta ja maksimi nopeudesta. Laukaisukorkeuteen pääseminen ja nousun jälkeen maksimi nopeuden saavuttaminen kestää muutaman minuutin. Vaikka hävittäjä pääsisi tutka katveen alle niin silti ohjus voi löytää hävittäjän aktiivisen tutkan avulla. JDAM pommia on vaikea käyttää maahanlaskujen torjuntaan koska se hakeutuu ennalta määrättyihin koordinaatteihin ja maahanlaskut ja ja maihinnousut ovat hyvin liikkuvia.

No ei tosiaan lennä. Ohjuksien maksiminopeus ei ole sama kuin niiden keskimääräinen lentonopeus. Nopeus on maksimissaan siinä vaiheessa kun rakettimoottori sammuu ja tuo vaihe on pitkän kantaman it-ohjuksilla n. 10-25 sekuntia laukaisusta. Tuon jälkeen ohjuksen nopeus alkaa hidastumaan.

It-ohjus ei myöskään koskaan lennä laserin suoraan (varsinkaan pitkän kantaman ohjukset) vaan lentorata on selvästi pidempi kuin suora etäisyys laukaisualustan ja maalin paikan välillä. Yleensä vauhtia haetaan lentämällä ensin korkealle (jossa ilmanvastus on pieni) ja sitten vauhtia ylläpidetään liitämällä alaspäin kohti maalia. Vauhti ei kuitenkaan maksimista lisäänny, mutta vauhti ei hidastu niin paljoa kuin suoraan lentämällä.

Esimerkiksi Aster 30 suoritti torjunnan 30 km etäisyydellä laukaisualustasta ja ohjuksen nopeus oli torjuntatilanteessa 2880 km/h maalin korkeuden ollessa 11000 m. Ohjuksen nopeudeksi on kuitenkin kerrottu yli Mach 4, mutta se onkin maksiminopeus tuolle ohjukselle. Keskimääräinen nopeus torjunnassa on maksimia huomattavasti pienempi.

Nopeus putoaa yleensä tasaisesti eli tuolla matkalla nopeus putoaa maksimissaan (mach 12) n. 20 % muuten 400-450 km:n päässä ei ohjuksella olisi nopeutta lainkaan. Loppuvaiheessa pitää olla jonkinlainen nopeus jotta ohjus olisi vielä ohjattavissa. Lentoaika mitataan keskinopeuden mukaan joka on (alkunopeus+loppunopeus)/2
Eli (12+12*0,8)=10.8 mach. Eli uudelleen laskemalla saadaan lentoajaksi 130 km:n päähän 36 sekuntti. (43 sekunttia oli väärin laskettu, jaoin kolmella kun olisi ptänyt jakaa neljällä)

Tuollaisessa tilanteessa Hornetilla menisi toki aikaa nousta sinne 12 km:n, mutta toisaalta ei se it-yksikkökään nanosekunnissa reagoi, vaan siihenkin menee aikaa ennen kuin ohjus lähtee ja kiihdyttää vauhtiaan.

S-300VM4:n reaktioaika on 7 sekunttia.

S-400:n 400 km ohjuksesta (40N6) ei ole olemassa muuta kuin huhupuheita ja on hyvin epävarmaa onko moista ohjusta olemassa tai koskaan edes tulossa käyttöön. Kovasti hehkutetaan kalustoa, josta ei ole olemassa edes valokuvaa saati sitten mitään faktatietoa.

Toisaalta mach 12 nopeus viittaisi kovasti ballististen ohjusten torjuntaan, vastaava kuin Arrow, THAAD tai Standard SM-3. Kaikille näille ohjuksille on yhteistä se, ettei niitä oikein voi käyttää lentokoneiden torjuntaan koska ne eivät kykene liikehtimään kovinkaan matalalla. Näiden minimitorjuntakorkeudet ovat luokkaa 10 km (Arrow) tai 40 km (THAAD). US Navyn SM-3 on myös hyvin nopea ja torjuu maalit korkealta ja siksi heillä onkin SM-6 ohjus, joka pystyy torjumaan maalit matalalla ja keskikorkeuksissa. Sen nopeus taas on huomattavasti alhaisempi kyetäkseen liikehtimään matalalla. Mikäli 40N6:n tieto mach 12 nopeudesta ja jossain esiintynyt 185 km torjuntakorkeudes pitävät paikkansa, ei siitä ole Hornetille mitään vaaraa koska minimitorjuntakorkeus on silloin luokkaa kymmeniä kilometrejä. Mach 12 nopeuskin on saavutettavissa vasta kymmenien kilometrien korkeudessa. Esim. ballistiset ohjukset saavuttavat sen nopeuden vasta lähes 100 km korkeudessa. Venäläisten Iskander-ohjus lentää n. mach 6:tta 50 km korkeudessa.

Kuten sanottua, pitkän kantaman ohjukset eivät lennä viivasuoraan pisteestä A pisteeseen B, vaan ohjus saattaa käydä jossain 30-40 km korkeudessa. Tästä johtuen lentomatka on paljon pidempi kuin suora etäisyys laukaisu- ja maalipisteiden välillä. Todellinen lentomatka mille tahansa ohjukselle olisi tuossa tilanteessa varmasti lähempänä 200 km kuin 130 km.

Sitä en kiistä, etteikö tuollainen tehtävä olisi hyvin vaarallinen kummallekin osapuolelle ja etteikö S-300/400 -sarjan it-järjestelmät olisi hyvin vaarallisia. Silti ne eivät ole sellaisia kuolemantähtiä kuin usein maalaillaan.

 

[Mosuri]

Mikäli 40N6:n tieto mach 12 nopeudesta ja jossain esiintynyt 185 km torjuntakorkeudes pitävät paikkansa, ei siitä ole Hornetille mitään vaaraa koska minimitorjuntakorkeus on silloin luokkaa kymmeniä kilometrejä. Mach 12 nopeuskin on saavutettavissa vasta kymmenien kilometrien korkeudessa. Esim. ballistiset ohjukset saavuttavat sen nopeuden vasta lähes 100 km korkeudessa. Venäläisten Iskander-ohjus lentää n. mach 6:tta 50 km korkeudessa.

Sanotaan nyt vaikka niin, että ilmatorjunnan historiasta tunnetaan ohjuksia, jotka kiihdyttivät muutamassa sekunnissa mach 10 nopeuksiin. Alakatve kyseisellä taistelukärjen murhaajalla oli vain 1500 metriä.

"The Sprint accelerated at 100 g, reaching a speed of Mach 10 in 5 seconds. It was designed for close-in defense against incoming nuclear weapons. As the last line of defense it was to intercept the reentry vehicles that had not been destroyed by the Spartan, with which it was deployed.

The Sprint was stored in and launched from a silo. To make the launch as quick as possible, the cover was blown off the silo by explosive charges, then the missile was ejected by an explosive-driven piston. As the missile cleared the silo, the first stage fired and the missile was tilted toward its target. The first stage was exhausted after only 1.2 seconds, but produced 2,900 kN (650,000 lbf) of thrust. The second stage fired within 1 - 2 seconds of launch. Interception at an altitude of 1,500 m to 30,000 m took at most 15 seconds."

http://en.wikipedia.org/wiki/Sprint_missile

Toisaalta voi hyvinkin olla, että S-400:n pitkän kantaman puikko on jo menneen talven lumia. Julkisissa lähteissä sen speksit kun oli ilmoitettu sen mukaan, että se juuri ja juuri täytti ABM-sopimuksen ehdot. Nyt kun kyseinen sopimus on menneen talven lumia, voidaan suoraan siirtyä S-500:n ABM-kykyä omaavan puikon kehittämiseen.

 

[SJ]

Mikäli 40N6:n tieto mach 12 nopeudesta ja jossain esiintynyt 185 km torjuntakorkeudes pitävät paikkansa, ei siitä ole Hornetille mitään vaaraa koska minimitorjuntakorkeus on silloin luokkaa kymmeniä kilometrejä. Mach 12 nopeuskin on saavutettavissa vasta kymmenien kilometrien korkeudessa. Esim. ballistiset ohjukset saavuttavat sen nopeuden vasta lähes 100 km korkeudessa. Venäläisten Iskander-ohjus lentää n. mach 6:tta 50 km korkeudessa.

Sanotaan nyt vaikka niin, että ilmatorjunnan historiasta tunnetaan ohjuksia, jotka kiihdyttivät muutamassa sekunnissa mach 10 nopeuksiin. Alakatve kyseisellä taistelukärjen murhaajalla oli vain 1500 metriä.

Olisiko sitten niin, että tuon ohjuksen maalien ei odotettu suuremmin väistelevän? Ja jotenkin veikkaan, että tuo 1500 metriä on aika teoreettinen lukema, kun se alkaa olle niitä korkeuksia, jossa ydinkärki räjähtää joka tapauksessa.

 

[kunnas]

JSOW:n maksimikantama on n. 130 km (eli n. 70 merimailia) valmistajan mukaan: http://www.raytheon.com/capabilities/products/jsow/

It-ohjuksen lentoaika tuolle etäisyydelle on luokkaa pari minuuttia, joten ehdottamasi taktiikka JSOW:a käyttäen on täysin mahdollinen. JDAM:a taas voidaan käyttää siellä, missä ei ole pitkän kantaman it-ohjuksia (esim. maahanlaskujen tai maihinnousujen torjuntaan).

S-400:n pitkän matkan ohjus lentää 130 km:n päähän 43 sekunnissa ja S-300PM ohjus hieman päälle minuutissa. 130 km:n kantama on saavutettu maksimi korkeudesta ja maksimi nopeudesta. Laukaisukorkeuteen pääseminen ja nousun jälkeen maksimi nopeuden saavuttaminen kestää muutaman minuutin. Vaikka hävittäjä pääsisi tutka katveen alle niin silti ohjus voi löytää hävittäjän aktiivisen tutkan avulla. JDAM pommia on vaikea käyttää maahanlaskujen torjuntaan koska se hakeutuu ennalta määrättyihin koordinaatteihin ja maahanlaskut ja ja maihinnousut ovat hyvin liikkuvia.

No ei tosiaan lennä. Ohjuksien maksiminopeus ei ole sama kuin niiden keskimääräinen lentonopeus. Nopeus on maksimissaan siinä vaiheessa kun rakettimoottori sammuu ja tuo vaihe on pitkän kantaman it-ohjuksilla n. 10-25 sekuntia laukaisusta. Tuon jälkeen ohjuksen nopeus alkaa hidastumaan.

It-ohjus ei myöskään koskaan lennä laserin suoraan (varsinkaan pitkän kantaman ohjukset) vaan lentorata on selvästi pidempi kuin suora etäisyys laukaisualustan ja maalin paikan välillä. Yleensä vauhtia haetaan lentämällä ensin korkealle (jossa ilmanvastus on pieni) ja sitten vauhtia ylläpidetään liitämällä alaspäin kohti maalia. Vauhti ei kuitenkaan maksimista lisäänny, mutta vauhti ei hidastu niin paljoa kuin suoraan lentämällä.

Esimerkiksi Aster 30 suoritti torjunnan 30 km etäisyydellä laukaisualustasta ja ohjuksen nopeus oli torjuntatilanteessa 2880 km/h maalin korkeuden ollessa 11000 m. Ohjuksen nopeudeksi on kuitenkin kerrottu yli Mach 4, mutta se onkin maksiminopeus tuolle ohjukselle. Keskimääräinen nopeus torjunnassa on maksimia huomattavasti pienempi.

Nopeus putoaa yleensä tasaisesti eli tuolla matkalla nopeus putoaa maksimissaan (mach 12) n. 20 % muuten 400-450 km:n päässä ei ohjuksella olisi nopeutta lainkaan. Loppuvaiheessa pitää olla jonkinlainen nopeus jotta ohjus olisi vielä ohjattavissa. Lentoaika mitataan keskinopeuden mukaan joka on (alkunopeus+loppunopeus)/2
Eli (12+12*0,8)=10.8 mach. Eli uudelleen laskemalla saadaan lentoajaksi 130 km:n päähän 36 sekuntti. (43 sekunttia oli väärin laskettu, jaoin kolmella kun olisi ptänyt jakaa neljällä)

Tuollaisessa tilanteessa Hornetilla menisi toki aikaa nousta sinne 12 km:n, mutta toisaalta ei se it-yksikkökään nanosekunnissa reagoi, vaan siihenkin menee aikaa ennen kuin ohjus lähtee ja kiihdyttää vauhtiaan.

S-300VM4:n reaktioaika on 7 sekunttia.

S-400:n 400 km ohjuksesta (40N6) ei ole olemassa muuta kuin huhupuheita ja on hyvin epävarmaa onko moista ohjusta olemassa tai koskaan edes tulossa käyttöön. Kovasti hehkutetaan kalustoa, josta ei ole olemassa edes valokuvaa saati sitten mitään faktatietoa.

Ilmatorjuntalehdessä on ollut paljonkin puhetta kyseisestä ohjuksesta. Käsittääkseni kyseistä ohjusta ei tarjota ulkomaille vaan ulkomaille menevät S-400 patterit varustetaan 48N6 ohjuksella joka kantaa 250 km:ä

Toisaalta mach 12 nopeus viittaisi kovasti ballististen ohjusten torjuntaan, vastaava kuin Arrow, THAAD tai Standard SM-3. Kaikille näille ohjuksille on yhteistä se, ettei niitä oikein voi käyttää lentokoneiden torjuntaan koska ne eivät kykene liikehtimään kovinkaan matalalla. Näiden minimitorjuntakorkeudet ovat luokkaa 10 km (Arrow) tai 40 km (THAAD). US Navyn SM-3 on myös hyvin nopea ja torjuu maalit korkealta ja siksi heillä onkin SM-6 ohjus, joka pystyy torjumaan maalit matalalla ja keskikorkeuksissa. Sen nopeus taas on huomattavasti alhaisempi kyetäkseen liikehtimään matalalla. Mikäli 40N6:n tieto mach 12 nopeudesta ja jossain esiintynyt 185 km torjuntakorkeudes pitävät paikkansa, ei siitä ole Hornetille mitään vaaraa koska minimitorjuntakorkeus on silloin luokkaa kymmeniä kilometrejä. Mach 12 nopeuskin on saavutettavissa vasta kymmenien kilometrien korkeudessa. Esim. ballistiset ohjukset saavuttavat sen nopeuden vasta lähes 100 km korkeudessa. Venäläisten Iskander-ohjus lentää n. mach 6:tta 50 km korkeudessa.

S-300:n ohjukset lentävät mach 6 nopeudella. Yleensä yläilmakehässä lentäminen on vaikeampaa koska siellä ei ole ilmakehää joten siivekeohjaus ei auta.

 

[Roope Ristintekijä]

Jos oikein ymmärsin tuon tekstin niin tuo oli suunnattu ballistisia ohjuksia vastaan ja ne eivät sinällään lähesty kohdettaan kovin matalalla eivätkä väistele tai mutkittele voimakkaasti.

Toisekseen tuo oli siilosta vieläpä erillisjärjestelyn laukaistava ohjus nopean toiminnan ja huippukiihtyvyyden saavuttamiseksi.

Käsitin asian niin että tuo 1500m oli vastaava minimivirittymistasa samoin kuin esimerkiksi pst-ohjukislla on. Ymmärsinkö väärin?

Ajonevuoalustalla kyseisiä erillisjärjestelyjä ei kai kyetä suorittamaan. S-400 on kai ajoneuvoalustalla?

 

[Mosuri]

Olisiko sitten niin, että tuon ohjuksen maalien ei odotettu suuremmin väistelevän? Ja jotenkin veikkaan, että tuo 1500 metriä on aika teoreettinen lukema, kun se alkaa olle niitä korkeuksia, jossa ydinkärki räjähtää joka tapauksessa.

Sprintillä muuten suojattiin ICBM:ien laukaisukenttää joten maaleihin olisi tarvittu pintaräjähdyksiä. Kyseinen järjestelmä ehti operatiiviseen käyttöön joten en usko, että kyseinen alakatve olisi ollut vain "hatusta revitty". Joka tapauksessa on selvää, ettei kyseisen tyyppisillä nopeilla ohjuksilla ole mitään "kymmenien kilometrien lähikatvetta".

Ballististen ohjusten paras suoja on niiden suuri nopeus. Lisäksi taistelukärkiä on kovetettu ja käytössä on myös valemaaleja ja erilaisia ELSO:n alaan kuuluvia järjestelyjä kuten häirintälähettimiä. Ballististen ohjusten "selviytyvyyttä" on yritetty parantaa jo kymmenien vuosien ajan. Esimerkiksi aikoinaan varhaisten mannertenvälisten ohjusten lento saattoi hidastua vain 1000 metriin sekunnissa lentoradan tietyissä vaiheissa joten niiden tuloa ilmakehään muutettiin jotta nopeus säilyisi paremmin. Jo muinaisia Polaris ohjuksia modattiin rankasti, että selviäisivät mahdollisista ABM-torjunnasta.

Toisaalta suurta nopeutta on yritetty käyttää myös taistelukärkiä vastaan mm. ryhmittämällä ohjuksia ns. dense pack muodostelmiin jossa myöhemmin maali-alueelle tulevat taistelukärjet joutuvat lentämään aikaisempien ydinräjähdysten nostamien maa-aines pilvien lävitse - mikä taas vaurioittaa kärkiä niiden suuresta lentonopeudesta johtuen. Aikoinaan 80-luvulla SDI-ohjelmassa myös ehdotettiin torjuntaan ns. superhaulikoita joilla olisi ammuttu pellettejä ohjusten lentoreiteille aivan viimeisten kilometrien aikana.

Toki erittäin nopeaa ohjusta voi koetta väistää tekemällä hyvin nopean ja jyrkän väistöliikkeen juuri ennen ohjuksen osumista. Ongelmana vain on se, että väistöliike ei vie kovin kauas ohjuksen lentoradasta ja ohjuksessa oleva herätesytytin laukeaa. Vastaava tapahtuu eläinmaailmassa jossa lentävä hyönteinen yrittää väistää linnun tekemällä hyvin jyrkän käännöksen kun lintu on syöksyssään hyvin lähellä. Lintu jatkaa lentoradallaan mutta nappaa hyönteisen suuhunsa vain muuttamalla päänsä asentoa!

 

[RistoJ]

Mikäli 40N6:n tieto mach 12 nopeudesta ja jossain esiintynyt 185 km torjuntakorkeudes pitävät paikkansa, ei siitä ole Hornetille mitään vaaraa koska minimitorjuntakorkeus on silloin luokkaa kymmeniä kilometrejä. Mach 12 nopeuskin on saavutettavissa vasta kymmenien kilometrien korkeudessa. Esim. ballistiset ohjukset saavuttavat sen nopeuden vasta lähes 100 km korkeudessa. Venäläisten Iskander-ohjus lentää n. mach 6:tta 50 km korkeudessa.

Sanotaan nyt vaikka niin, että ilmatorjunnan historiasta tunnetaan ohjuksia, jotka kiihdyttivät muutamassa sekunnissa mach 10 nopeuksiin. Alakatve kyseisellä taistelukärjen murhaajalla oli vain 1500 metriä.

"The Sprint accelerated at 100 g, reaching a speed of Mach 10 in 5 seconds. It was designed for close-in defense against incoming nuclear weapons. As the last line of defense it was to intercept the reentry vehicles that had not been destroyed by the Spartan, with which it was deployed.

The Sprint was stored in and launched from a silo. To make the launch as quick as possible, the cover was blown off the silo by explosive charges, then the missile was ejected by an explosive-driven piston. As the missile cleared the silo, the first stage fired and the missile was tilted toward its target. The first stage was exhausted after only 1.2 seconds, but produced 2,900 kN (650,000 lbf) of thrust. The second stage fired within 1 - 2 seconds of launch. Interception at an altitude of 1,500 m to 30,000 m took at most 15 seconds."

http://en.wikipedia.org/wiki/Sprint_missile

Toisaalta voi hyvinkin olla, että S-400:n pitkän kantaman puikko on jo menneen talven lumia. Julkisissa lähteissä sen speksit kun oli ilmoitettu sen mukaan, että se juuri ja juuri täytti ABM-sopimuksen ehdot. Nyt kun kyseinen sopimus on menneen talven lumia, voidaan suoraan siirtyä S-500:n ABM-kykyä omaavan puikon kehittämiseen.

Oikeassa olet tuosta Sprintistä ja sanoin asiat vähän liikaa yleistäen.

Kuitenkin tuo nopeus (ja kiihtyvyys) vaatii tiettyjä asioita:
- ohjuksen pitää olla erittäin kapean kartion muotoinen ilmanvastuksen minimoimiseksi
- ohjuksen pinnan pitää olla päällystetty erittäin hyvällä lämpösuojalla (koska pintalämpötila nousee noin 1700 asteeseen Celsiusta)
- ohjuksen kantama oli lyhyt (n. 40 km), koska sen toimintakorkeudessa ilmanvastus pudotti nopeuden nopeasti alas

Näiden seikkojen takia ohjuksessa ei voinut olla hakupäätä, koska ohjuksen nokkaan ei sellainen olisi mahtunut. Vaikka olisi mahtunut, sillä ei olisi ollut virkaa koska tutka ei olisi lämpösuojan kanssa toiminut lämpöhakupäästä puhumattakaan. Voisi olla "hiukan" haastavaa myös tehdä hakupää, joka kestäisi tuon valtavan kiihtyvyyden.

Venäläisillä on 53T6 Gazelle-ohjus Moskovan ABM-suojana, joka kykenee Mach 10 nopeuteen ja vastaa monella tapaa Sprint-ohjusta (hakeutumistapa, tst-kärki, nopeus ja kiihtyvyys). Kantama sillä on tiettävästi pidempi kuin Sprintillä, noin 80-100 km ja ohjus on huomattavasti suurempi kuin mikään S-300 sarjan ohjuksista (paino n. 6-8 tonnia vs. 1.8 tonnia 48N6E2-ohjukselle) ja materiaaleissa ei ole säästetty. Hintakin on sitten sen mukainen.

Kaikki nämä kun lasketaan yhteen, niin on "hiukan" epätodennäköistä että 40N6-ohjus kykenisi siihen, mitä eri puolilla toitotetaan eli torjumaan aerodynaamisia maaleja Mach 12 nopeudella 400 km päästä. Mahdollisesti kykenee torjumaan ballistisia maaleja tuolla Mach 12 nopeudella 400 km päässä korkeusalueella 50-185 km. Toinen vaihtoehto on, että se kykenee torjumaan aerodynaamisia maaleja 400 km päästä maksiminopeudella Mach 4-7. Mach 7 nopeus tarkoittaisi lennätyskorkeutta 30-40 km (jotta ilmanvastus olisi riittävän alhainen), joten kokonaismatkaa tulisi reippaasti enemmän kuin suora viiva laukaisupisteestä maaliin. Molempia ei voi saada toimimaan samassa ohjuksessa.