Mosuri kirjoitti:
Ei sitten ole tullut mieleen, että Viron suojeluskunnalla on omat sotakoulut? No ehkä suomessakin herätään vielä joskus siihen, että ihminen voi jopa kehittyä elämänsä aikana...
Tiedän kyllä, että Viron suojeluskunnalla on omat sotakoulunsa. Niissä kuitenkin taitaa painopisteenä olla reserviläisille suunnattu johtajakoulutus, joka ei tuota esiupseereita.
Nuo tehtävät, joita tuon tuon arvoiset miehet hoitavat ovat ammattiupseereita, joilla on muutakin sotilaskoulutusta kuin laivasto-auk, parit kertaukset ja ehkä joku muutaman viikon päällystökurssi suojeluskunnan järjestämänä.
Putkinen ei ole ammattisotilas vaan yksityisyrittäjä ja en usko, että Kaitseliitin sotakouluissa suomalaisesta aliupseerista koulutetaan sotilasta, jolla on kompetenssia tehdä vakinaisen väen everstiluutnanteille ja eversteille kuuluvia töitä. Ei edes suojeluskunnan tarjoamalla kurssimuotoisella johtajakoulutuksella.
Suomessa tuon tason upseerit ovat käyttäneet yli 20 vuotta täysipäiväisesti saavuttaakseen asemansa. JP:llä tuo on lähinnä harrastus, joskin erittäin aktiivinen.
Onhan se aika törkeä ajatus, että joku aliupseeri tai härre guud jopa jopa noheva korpraali voi käydä harjoituksissa, koulutuksessa tai jopa sotakoulussa. Esimiesten suositusten, kyvykkyyden ja avoinna olevien sodan ajan sijoitusten kautta voidaan sitten kyvykäs mies jopa vuosien kuluessa ylentää! Ensin päästettiin aatelittomia upseereiksi ja sitten ylennettiin toimiupseeritkin upseereiksi- ei kyllä sivistyneessä yhteiskunnassa täytyy olla joitain tiettyjä rajoja joita ei saa ylittää!
Ei tällä asialla ole mitään tekemistä tuon tuonkaltaisen herraviha-provon kanssa.
Itsekin tavallisena aliupseerina tykkään kehittää itseäni sotilastaidoissa, mutta en usko, että pystyisin niin paljon koulutuksia ja harjoituksia työn ohella käymään, että kauluksessa joskus olisi esiupseerille kuuluvat merkit.
Ja jos olisi niin ne olisi annettu perusteettomasti, koska minulla ei varmasti olisi taitoa hoitaa kyseisille sotilasarvoille kuuluvia tehtäviä.
Kehittymisellä ja ”kehittymisellä” on eroa. Itse ainakin pyrin kehittymään ensisijassa paremmaksi ryhmänjohtajaksi ja mitä paremmin osaan ryhmyrin hommat sitä paremmin ymmärrän joukkueenjohtajan tehtäviä.
Yläraja kehittymisellä menee kuitenkin joukkueenjohtajan tehtävässä ja sitä edemmäksi tarvitaan mielestäni jo ammattimaista harjoittelua ja vakinaiselle henkilöstölle kuuluvaa sotilaskoulutusta.
Ainakin jos tehtävää halutaan hoitaa menestyksekkäästi.
Ja jos jossain kohdassa joku huomaa, että minut voidaan sijoittaa vaativampaan tehtävään ja ylentää niin sieltä tulee kulmarautoja eikä pompata aliupseerista esiupseeriksi. Tuon kaltainen kehittyminen ja yleneminen onkin tervettä ja oikeassa suhteessa saatuun koulutukseen.
Talvisodan aikaiset jutut kersanteista 10 miehen vahvuisen komppanian päällikköinä ovat eri asia kuin rauhan aikainen toiminta.
Vaikka tuossa talvisodan aikaisessa esimerkissä varmasti täyttyy esittämäsi kriteerit koskien avointa tehtävää, kyvykkyyttä ja esimiesten suosituksia.
Hejsan kirjoitti:
Tuota mulla on yks kysymys.
Eikö Suomella ole mitään joukkoja kasarmissa viikonlopputtain enään? onko kaikki lomalla?
Kyllä on. Kaikki eivät ole lomalla.
