Sotilaan pukeutuminen

[baikal]

Kapiainen on niin monta kertaa asiasta kirjoittanut, että topikin paikkahan tämä on.

Miksi sotilaan pitää pukeutua yhdenmukaisesti ja ohjeiden mukaan? Pystyttäisiinkö SA-tilanteessa pitämään tästä kiinni? Eikö tiettyä "taiteilijan vapautta" pitäisi sallia?


Ollessani aikanaan eräässä koulutuksessa opettajana oli Hollannin armeijan entinen kapiainen. Hän sanoi seuraavaa, noin suunnilleen: "Hei, asiakkaat ja yleisö odottavat ja toivovat, että näytät siltä mitä olet ja siihen kuuluu tietty vaatekoodi. Ja hei, kun pukeudut niinkuin kuuluu, sä ajattelet niinkuin siihen rooliin kuuluu ja olet lopulta sitä miltä näytät". Näinkö se menee sotilaspuolellakin? Yleisöllä ja verrokeilla on tietty odotustaso ja siihen on vastattava? Kun ihminen pukeutuu tietyllä tapaa tietyin maneerein, johon on oppinut liittämään tietyt arvot ja jutut niin hän tavallaan valjastaa itsensä ko. rooliin jne. Näinkö se menee?

Jos ottaa "taiteilijan vapauksia" niin tavallaan läimii verrokkeja ja yleisöä päin näköä?

Miten mahdollinen ulkopuolinen tarkkkailija arvioi pukeutumista ja sen yhdenmukaisuuden toteutumista? Mitä kertoo esim. venäläiselle kenraalille yhtenäisen pukeutumisen näkeminen, jos hän seuraa attaseana suomalaista harjoitusta, jossa on varusmiehiä, ressuja ja kantaväkeä? Entä toisinpäin, jos hän näkee sekalaisesti vylttääntyneitä joukkoja?

Pitääkö siis paikkansa edm. hollanderin kehoitukset: "Hei, pukeutukaa niinkuin kuuluu, niin lopulta ajattelette ja olette niinkuin pitää".

?????

 

[Kapiainen]

Miten mahdollinen ulkopuolinen tarkkkailija arvioi pukeutumista ja sen yhdenmukaisuuden toteutumista? Mitä kertoo esim. venäläiselle kenraalille yhtenäisen pukeutumisen näkeminen, jos hän seuraa attaseana suomalaista harjoitusta, jossa on varusmiehiä, ressuja ja kantaväkeä? Entä toisinpäin, jos hän näkee sekalaisesti vylttääntyneitä joukkoja?

Pitääkö siis paikkansa edm. hollanderin kehoitukset: "Hei, pukeutukaa niinkuin kuuluu, niin lopulta ajattelette ja olette niinkuin pitää".

Kun ulkopuolinen tarkkailija tarkkailee sotilasjoukkoa, hän etsii sieltä sekä yleisilmettä ja toisaalta erinäisiä asioita paljastavia yksityiskohtia.
Vaatetuksesta ja siitä miten vaatteita pidetään päällä, löytää helposti viitteitä joukon hengestä, kurista ja kurinalaisuudesta..jotka taas kertovat oman osansa joukon koulutustasosta.
Se on tietenkin selvää, että varustus ei vaatetuksenkaan osalta ole, eikä pidäkään olla, maasto-olosuhteissa prikulleen samanlainen jokaisella miehellä, mutta kurinalaisen, hyvähenkisen joukon kyllä erottaa aina ja kaikissa olosuhteissa pukeutumisesta. Sikäli tuo baikalin mainitsema Hollantilainen kyllä on mielestäni ollut täysin oikeassa.
Esimerkkejä siitä, että "olet sitä, miltä näytät" löytyy sotahistoriasta lukuisia. Jotenkin kummallisesti jopa Suomalaisessa "jermu-armeijassa" ne joukot jotka oikeasti olivat kovaakin kovempia taistelujoukkoja, myös näyttivät siltä. PSD, Pajarin komennossa olleet joukot, Törnin Jääkärikomppania jne. Kaikille yhteinen nimittäjä on se tietty sotilaallisuus, joka henkii joukosta ulospäin myös pukeutumisen osalta. Samaan päätyy jos tarkastelee Wehrmachtin ja Waffen-SS:n eliittiyhtymiä..sama kaava toistuu Brittien ja Kanadalaisten taistelukykyisimmissä joukoissa, kuten myös Amerikkalaisten joukoissa.
Tehokkaat sotilaat tuntuvat historian valossa näyttäneen tehokkailta sotilailta..resupekat resupekoilta ja useimmiten lopputulos on ollut sen mukainen. Hyvin usein olen omin silminkin kertausharjoituksissa nähnyt aivan saman ilmiön. Sellainen reserviläisjoukko, joka näyttää sotajoukolta, myös on sitä kun aletaan tekemään..resupekka-reserviläiset toimivat kutakuinkin siten, miltä he näyttävätkin.
No hyvä..mietitäänpä sitten erästä esimerkkiä, joka usein tulee tässä yhteydessä esiin: Brittien SAS-joukot. Aika usein heihin vedotaan tässä kohtaa viitaten siihen, että "miten sattuu puketuvat resupekat" voivat olla kovia sotilaita. Tässä kohtaa jää kuitenkin huomaamatta useimmilta se seikka, että itseasiassa SAS:lläkin on oma, tosiasiassa hyvinkin tiukka pukeutumiskoodinsa..jonka kyllä huomaa nopeasti kun esim II-maailmansodan SAS-miesten kuvia katsoo. Heille, pieninä ryhminä toimville, pienen joukon edustajille tuo pukeutumiskoodi on ollut sopiva ja varmasti toimiva hengenluoja ja tosiasiassa siis myös kurinalaisuutta osoittava tekijä..koska siis heidänkin pukeutumiskoodinsa on ollut ilmeisen tiukka.

Kyllä se vain on tosiasia, että hyvin usein joukko on sitä miltä se näyttää ja jo puketuminen kertoo hyvin usein joukon tasosta erittäin paljon.
Tietenkin tässä kohtaa pitää osata erottaa "paraatikenttä" "taistelukentästä", mutta jokainen ymmärtänee kyllä mitä ajan takaa. Jo yksistään pukeutuminen ja ulkoasu kertoo yllättävän paljon joukosta ja sen kyvyistä.

 

[Second]

Kapiainen on niin monta kertaa asiasta kirjoittanut, että topikin paikkahan tämä on.

Miksi sotilaan pitää pukeutua yhdenmukaisesti ja ohjeiden mukaan? Pystyttäisiinkö SA-tilanteessa pitämään tästä kiinni? Eikö tiettyä "taiteilijan vapautta" pitäisi sallia?

Ollessani aikanaan eräässä koulutuksessa opettajana oli Hollannin armeijan entinen kapiainen. Hän sanoi seuraavaa, noin suunnilleen: "Hei, asiakkaat ja yleisö odottavat ja toivovat, että näytät siltä mitä olet ja siihen kuuluu tietty vaatekoodi. Ja hei, kun pukeudut niinkuin kuuluu, sä ajattelet niinkuin siihen rooliin kuuluu ja olet lopulta sitä miltä näytät". Näinkö se menee sotilaspuolellakin? Yleisöllä ja verrokeilla on tietty odotustaso ja siihen on vastattava? Kun ihminen pukeutuu tietyllä tapaa tietyin maneerein, johon on oppinut liittämään tietyt arvot ja jutut niin hän tavallaan valjastaa itsensä ko. rooliin jne. Näinkö se menee?

Jos ottaa "taiteilijan vapauksia" niin tavallaan läimii verrokkeja ja yleisöä päin näköä?

Miten mahdollinen ulkopuolinen tarkkkailija arvioi pukeutumista ja sen yhdenmukaisuuden toteutumista? Mitä kertoo esim. venäläiselle kenraalille yhtenäisen pukeutumisen näkeminen, jos hän seuraa attaseana suomalaista harjoitusta, jossa on varusmiehiä, ressuja ja kantaväkeä? Entä toisinpäin, jos hän näkee sekalaisesti vylttääntyneitä joukkoja?

Pitääkö siis paikkansa edm. hollanderin kehoitukset: "Hei, pukeutukaa niinkuin kuuluu, niin lopulta ajattelette ja olette niinkuin pitää".

?????

No näinpä. Armeijat vetää alokkaita kaljuiksi, vaatettaa yhteen kuosiin jne. Tuskin tuo vain on reserviläisen ja yksilön vihaamista, vaan ihan joku tietty hyötynäkökulma siinä on.

Tätä samaa olen jankanut jo vuosia siitä että kummasti sieltä AUK:sta ja RUK.sta purkautuu pilvinpiemin varusmies-kavereita jotka kykenevät ottamaan oman ikäisiään kavereita itsevarmasti omaan komentoonsa ajassa jossa siviilissä ei voida mitenkään olettaa oppivan minkään kaltaista johtajuutta, ja yleensäkin se siviilijohtaminen on hapuilevaa ja epävarmaa. Ja intissä 18-19 kesäiset kaverit uskaltaa vaatia ja komentaa ilman mitään ongelmia, uskaltaa ne toki simputtaakin. Sitten reserviläisenä mennään taas kotiin tyttöystävän, vaimon, äidin tai isin komennettavaksi eikä näytetä johtajuutta edes nimeksi. Roolit ja niihin kuuluvat tunnusmerkit on siis pirun tärkeitä ja niillä voidaan tehostaa merkittävästikin yksilön sopeutumista häneltä odottuun rooliin. Tämä ei siis suoranaisesti kuulu pukeutumiseen mutta koskettelee mielestäni juuri samaa aihetta, eli armeija kykenee hyvin tehokkaasti omialla vaatimuksillaan ja tehokeinoillaan muokkamaan yksilön identiteettiä.

Toisaalta onpa niinkin että tosiammattilaisilta tätä ei enää välttämättä kannata vaatia, itsekuri, rooli ja arvot on jo niin syvällä sisimmässä että ulkoisilla puitteilla ei tarvitse pönkittää sielun heikkouksia. Syy miksi esim niissä oikeissa pitkän linjan huippuluokan ammattilaisten miehittämissä eliittijoukoissa ei ulkoiset puitteet eikä ulkoinen kurikaan aina ole kovinkaan tärkeitä asioita... Tosin maailmasta varmasti löytyy lukemattomia eliittijoukkoja jotka noudattavat aivan yhtä kurinalaista puku-, ja käytöskoodia kuin mitä alhaisimmilta mokkereiltakin vaaditaan.

Sikälihän esim kantahenkilökunnan "omanlaatuisesta" sotilaskurin nuodattamisesta ainakin omana aikana yhtenä parhaana esimerkkinä toimi mm tervehtiminen. Kantahenkilökunnassa tuntui olevan niin että pienet eleet kuten käden väärä asento tervehtiessä olivat kunnia kysymyksiä ja korostivat omaa identiteettiä... Tämä "perseily" totta kai välittyi sitten apukouluttajiinkin jotka apinoivat kantahenkilökunnan silmiltä piilossa vastaavia malleja. Toki kun kantapeikko joutui sitten tervehtimään vaikkapa Puolustusvoimien Komentajaa niin se käsi meni lippaan hyvinkin särmästi... Kuten kunnon mokkerin kuuluukin tehdä.

 

[Kapiainen]

Tätä samaa olen jankanut jo vuosia siitä että kummasti sieltä AUK:sta ja RUK.sta purkautuu pilvinpiemin varusmies-kavereita jotka kykenevät ottamaan oman ikäisiään kavereita itsevarmasti omaan komentoonsa ajassa jossa siviilissä ei voida mitenkään olettaa oppivan minkään kaltaista johtajuutta, ja yleensäkin se siviilijohtaminen on hapuilevaa ja epävarmaa. Ja intissä 18-19 kesäiset kaverit uskaltaa vaatia ja komentaa ilman mitään ongelmia, uskaltaa ne toki simputtaakin. Sitten reserviläisenä mennään taas kotiin tyttöystävän, vaimon, äidin tai isin komennettavaksi eikä näytetä johtajuutta edes nimeksi. Roolit ja niihin kuuluvat tunnusmerkit on siis pirun tärkeitä ja niillä voidaan tehostaa merkittävästikin yksilön sopeutumista häneltä odottuun rooliin.

Tuohan on todellakin aivan totta!

Yhtä tuohon liittyvää asiaa saa hyvin usein todistaa kertausharjoituksissa. Kun nuori, parikymppinen, usein hyvin arankin oloinen pojankloppi tulee ilmoittautumaan harjoitukseen, tulee usein ajateltua että mitenhän tuokin vänrikki tai kersantti pärjää noiden itseään 10 vuotta vanhempien miehistökarjujen ja alikessujen kanssa..

Sitten tämä arka pojankloppi vetää maastopuvun päälleen ja jotenkin kummasti hän kasvaa metrin pituutta ja puoli metriä leveyttä ja yhtäkkiä hän on kuin kokonaan toinen ihminen kuin se arka pojankloppi joka tuntia aikaisemmin ilmoittautui siviilivaatteissaan harjoitukseen.. Niin siitä arasta poikasesta yhtäkkiä tuleekin se "kenttäarmeijan kivenkova sotavänrikki tai -kersantti" kuin taikaiskusta.

 

[Mosuri]

Kyllä ja ei. Perinteisesti Suomessahan on tehty ero kentällä toimimisen, kasarmin ja kaupungin välillä.

Kaupungilla liikkuvan sotilaan varuste on lomapuku. Tästä on ikävä kyllä livetty koska on haluttu säästää rahaa. Ainoastaan sotilaat käyvät baarissa työhaalareissa. Pidettäisiin melko ihmeellisenä mikäli lääkäri tulisi valkoisessa takissa baariin tai jos autonasentaja käyskenteli kauniina kevätpäivänä kaupungin puistossa haalarit päällä?

Kasarmilla taas on edellytetty yhtenäistä pukeutumista. Tämä on osa sitä prosessia millä miehestä muokataan sotilasta. Välillä voi toki korvia paleltaa tai tulla hiki mutta se on esimiesten tehtävä valvoa, että homma ei mene yli.

Kentällä taas tärkeintä on toimintakyvyn ylläpito, naamioituminen ja henkilökohtaisten suojavälineiden tarjoama suoja. Hyvin on jäänyt muistiin eräs sotaharjoitus inttiaikana. Säätilanne oli epävakainen +/- 0. Nopeasti tilanne meni siihen, että kaikki pitivät sellaisia vaatteita mitä katsoivat tarvitsevansa. Nähtiinpä jopa tilanne jossa viestivälineitä päivystettiin karvareuhka päässä sadeviitassa ja lähellä tehtiin raskasta fyyysistä työtä maastopuvun housut jalassa ja peltipaita päällä. Tärkeintä oli tilanteenmukainen toiminta- auta armias jos ase ei ollut käden ulottuvilla ja tetsarit päällä. Yksikään koti- tai ulkomainen vieras ei asiaan kiinnittänyt huomiota pukeutumiseen - olosuhteet ja tehtävä sanelivat pukeutumisen.

Voidaan kuitenkin sanoa, että Suomessa on saatu myös huonoja vaikutteita ulkomailta. Erityisesti rauhanturvaaminen on tuonut sellaisia vaikutteita myös kentälle jotka nostavat karvat pystyyn. Tavallaan noi kaikki kolme roolia ovat alkaneet sekoittua. Look good do good on alkanut tavallaan jyllätä myös Suomessa. Ikävä kyllä myös Suomessa on alkanut näkyä etelästä tuttuja säännöllisiä ja säntillisiä leirejä katuineen jopa sotaharjoituksissa. Yhtä hyvin voisi varustaa leirin vaikka jouluvaloilla vihollisen maataistelu- ja rynnäkkökoneita varten.

Minulla ei ole mitään muodollista kasarmikuria vastaan. Allekirjoittanut on mm. lyhentänyt pulisonkeja koska ne olivat "vajaan millin liian pitkät". Kentällä taas on luotettu siihen, että suomalainen mies osaa valita itselleen sopivan vaatetuksen sään ja rasituksen mukaan. Näin on hyvä ja tämän katson vahvuudeksi.

En missään nimessä tahdo sitä, että Suomessa siirrytään perinteiseen läntiseen sotilaskulttuuriin. Mitä se perinteinen sotilaskulttuuri on? Eräs Koreassa palvellut suomalainen upseeri kertoi, että hänen rintamlohkolleen tuli korkea arvoinen upseeri katsomaan asemia. Kiinalaisten kova hyökkäys oli juuri lyöty takaisin. Puolustus oli onnistunut erinomaisesti ja yksikään suomalaismallinen korsu ei ollut sortunut vihollisen tykistövalmistelussa. Kuitenkin tämä suomalainen upseeri sai kovan ripityksen esimieheltään- koska juoksuhaudasta oli löytynyt tupakantumppi! Erityisen irvokkaaksi tilanteen teki se, että samalla kun puhuttelua pidettiin niin ohi kannettiin hyökkäyksessä kaatuneita amerikkalaisia.

 

[Kapiainen]

Kentällä taas on luotettu siihen, että suomalainen mies osaa valita itselleen sopivan vaatetuksen sään ja rasituksen mukaan. Näin on hyvä ja tämän katson vahvuudeksi.

Ei oikeastaan liity suoraan tähän enää..mutta on pakko sanoa: Tuo edellä kirjoitettu ei ole pitänyt paikkaansa enää moneen, moneen vuoteen, ainakaan nuorimpien ikäluokkien osalta.
On aika karua katseltavaa kun nykynuori ei omaa minkäänlaista käsitystä tekemisen laatuun, olosuhteisiin ja niiden yhteensovittamiseen liittyvän pukeutumisen osalta.
Syksyllä, kun lämpömittari näyttää nollaa tai vähän alle, laittaa nykynuori päälleen lähes kaiken mitä hän kaapistaan löytää...myös silloin kun on etukäteen tiedossa että edessä on 10km pikamarssi. Jos sitten kouluttaja erikseen käskee tekemiseen ja olosuhteisiin sopivan varustuksen, jää nykynuori pikamarssin jälkeen hiestä läpimärkänä kevyessä vaatetuksessa kärvistelemään vartiopaikalle kiristyvään pakkaseen..ellei kouluttaja sitten huomaa sanoa hänelle asiasta ja kerro mitä seuraavaksi pitää laittaa päälle.

Tätä asiaa voi monen olla jopa vaikea uskoa, eikä sinänsä ihme koska kerta toisensa jälkeen saa ammattisotilaatkin hieraista epäuskoisena silmiään kun näkevät mitä varusmies/ nuori reserviläinen on laittanut päälleen. Se on liian usein sellaista nähtävää että ensin ei meinaa uskoa silmiään, sitten luulee että jätkät pelleilee..kunnes sitten tajuaa että tottahan tämä on, eikä jätkät pelleile..

 

[koponen]

Menee vanhojen kertaamiseksi, mutta tällaiseen tottumattoman silmään osuu ensimmäisenä se ovatko varusteet sopivia ja käyttäjilleen säädettyjä, sitten osataanko käsillä olevia pelivälineitä käyttää luontevasti.

Ehkä jollekulle kertoo riittävästi sissitakin hupun rullaus, mutta nuo aiemmat erottavat siviilipuolellakin työporukoita aika nopeasti toisistaan.

Valkokaulushommat ovat asia erikseen. Varsinkin Suomessa bisnespukeutuminen on aika arktisen johdonmukaista, eikä työn laatua ratkaise liituraidan jako eikä skragan sävy. Suomen ulkopuolella toimiessa on pakko leikkiä vähän enemmän mukana, kun historia pakottaa viestimään monipuolisemmin keinoin.

 

[noska]

Ei sovi unohtaa yhdenmukaisen pukeutumisen alkuperäisiä syitä eli a) omien joukkojen tunnistamisen tarvetta, b) joukkovoiman näyttöä, c) yksilön erottamisen vaikeuttamista joukosta ja d) sitä, että tarvittaessa sen haavoittuneen tai kaatuneen taistelijan taskusta löydetään helposti ja nopeasti tarvittava eli lisäammukset, viestiasiakirjat, ea-välineet, tehtävän vaatima erikoismateriaali.

Erikoisjoukoilla useimmiten jatkuva pitkäaikainen yhteistoiminta korvaavat kohdat a ja d ja pienten yksiköiden kohdalla kohta b korvataan aggressiivisella ja tehokkaalla toiminnalla. Kohta c taas tulee erinomaisesti esiin antiterrostivarustuksessa jossa täysmusta väritys ja kaasunaamari suorastaan korostavat tätä ominaisuutta. Kapiainen jo mainitsikin noista erikoisjoukkojen pukeutumiskoodeista. Kyseisillä pumpuilla tosiaan on omat pukeutumis- käyttäytymis- yms sääntönsä, vaikka niitä ei useimmiten olekaan ohjesäännöistä luettavissa ja voivat jopa olla niiden kanssa ristiriidassa.

Ehkäpä venäläinen kenraali ei ole arvioijana paras esimerkki hänen totuttuaan omien joukkojensa kirjaavaan varustukseen. Tosin sielläkin on todella tiukat säännöt jokaiselle varusteelle, vaikkakin yhdenmukaisuudesta on pakosta tingitty.

 

[akealik]

Kieltämättä nykyvarusmiehistä osa ei tosiaan osaa pukeutua sään mukaan tai ennakoivasti. Pikemminkin pukeutumista saneli laiskuus, eräskin töhö valitti jatkuvasti kuinka kylmä on ja sitten toiminnan jälkeen hikisenä paleli jälleen kun ei viitsinyt nähdä vaivaa vaatteiden vaihtamiseen. Osa todellakin lähti hyökkäykseen pakkastakki päällä. Minulle oli itsestään selvää pitää sipulisäkissä kuivaa poolopaitaa syksyn viileillä. Pakkasillakin pärjäsi villapaidalla.

 

[SJ]

Kieltämättä nykyvarusmiehistä osa ei tosiaan osaa pukeutua sään mukaan tai ennakoivasti. Pikemminkin pukeutumista saneli laiskuus, eräskin töhö valitti jatkuvasti kuinka kylmä on ja sitten toiminnan jälkeen hikisenä paleli jälleen kun ei viitsinyt nähdä vaivaa vaatteiden vaihtamiseen. Osa todellakin lähti hyökkäykseen pakkastakki päällä. Minulle oli itsestään selvää pitää sipulisäkissä kuivaa poolopaitaa syksyn viileillä. Pakkasillakin pärjäsi villapaidalla.

Se on monelle liian vaikeaa se kuivan päälle vaihtaminen kentällä, kun siinä hetken tulee todella kylmä. Itse muistan intin aikoina kun lähes aina riitti kun oli peltipaita ja pitkät kalsarit maasto(/lumi)puvun alla ja sitten tarvittaessa sissitakki lisäksi. Sillä tarkeni useimmissa toimissa.

 

[juhapar]

Maaliskuu -85, pakkasta ~30 astetta. Kaksi alokasjaosta hiihtää Kainuun korvessa ampumaradalle. Perille päästyään kylpevät hiessä. Radalla sarkatakki, peltipaita ja verkkopaita pois. Pakokauhupussista kuivat vaatteet päälle. Ja ei kun ampumaan. Tuloksiakin tuli eikä kukaan paleltunut. Nykyään kuulemma sama reissu tehdään autoillen. Aikaa säästyy, mutta oppiiko kukaan oikean pukeutumisen merkitystä?

 

[baikal]

Maaliskuu -85, pakkasta ~30 astetta. Kaksi alokasjaosta hiihtää Kainuun korvessa ampumaradalle. Perille päästyään kylpevät hiessä. Radalla sarkatakki, peltipaita ja verkkopaita pois. Pakokauhupussista kuivat vaatteet päälle. Ja ei kun ampumaan. Tuloksiakin tuli eikä kukaan paleltunut. Nykyään kuulemma sama reissu tehdään autoillen. Aikaa säästyy, mutta oppiiko kukaan oikean pukeutumisen merkitystä?

Jeps. Ja oppiiko sitäkään läksyä, että tilaisuuden vähänkään koittaessa pitäisi kuivata vaikka nuotiolla märät sukat paidat yms. Että olis aina vetasta kuivaa kampetta niskaan, kun on tarvis? Juujuu, nykyään henkittää ne alusasut jne. van silti.

 

[Alfa-keitin]

Kaupungilla liikkuvan sotilaan varuste on lomapuku. Tästä on ikävä kyllä livetty koska on haluttu säästää rahaa.

Ennen oli tyylikkäämmän näköistä, kun varusmiehet liikkuivat harmaissa kauluspaitoineen ja kravatteineen. Mutta jos säästää pitää, niin ulkonäölliset seikat ovat helppoja menojen karsintakohteita.

 

[Mosuri]

Maaliskuu -85, pakkasta ~30 astetta. Kaksi alokasjaosta hiihtää Kainuun korvessa ampumaradalle. Perille päästyään kylpevät hiessä. Radalla sarkatakki, peltipaita ja verkkopaita pois. Pakokauhupussista kuivat vaatteet päälle. Ja ei kun ampumaan. Tuloksiakin tuli eikä kukaan paleltunut. Nykyään kuulemma sama reissu tehdään autoillen. Aikaa säästyy, mutta oppiiko kukaan oikean pukeutumisen merkitystä?

Ongelmahan on se, että ihmisillä ei ole minkäänlaista käsitystä pukeutumisesta muutenkaan. Suomalaisille on iskostettu, että kylmä on paha. Tässä on tapahtunut kuitenkin valtava muutos asuin ja työskentylyolosuhteissa. Joskus vuoden 1955 tienoilla oli ongelmia kylmyyden kanssa asumisessa. Tämä tarkoitti sitä, että huoneenlämpö oli päivisin 10-12 asteen tuntumassa ja aamulla saattoi olla vesiämpäreissä jäätä. Noissa olosuhteissa siis asuttiin ja kasvatettiin lapsia. Huomattava osa väestöstä teki ulkotöitä ja lapsetkin osallistuivat voimiensa mukaan. Paleltumia sitten hierottiin lumella ja ne saattoivat olla todella kipeitä.

Nykyisin huomattava osa ihmisistä heittää talvitakin niskaan jo ensimmäisten syyskylmien aikana. Perusteluna on se, että on "kylmä". Nämä ihmiset eivät todellakaan ole niitä ulkotyöntekijöitä vaan aikaa vietetään lähes minimaalisesti ulkona lähinnä työmatkan aikana. Tässä tehdään kuitenkin suuri virhe- kylmän välttelyllä vain varmistetaan se, ettei akklimatisaatiota tapahdu- käytännössä keho ei totu kylmään vuodenaikaan. Nämä tavat sitten tartutetaan kakaroihin varoittelemalla hysteerisesti kylmästä. Nämä varoitukset olivat tosiaan paikallaan 50 vuotta sitten kun lähdettiin talvella kalaan tms. toimintaan - nykyisin ne lähinnä vieroittavat ihmistä luonnollisesta yhteydestä ympäristöön.

Onneksi omaan lapsuuteeni kiinteästi kuuluivat kalareissut ja hiihtäminen tms. ulkoilmaelämä. Aikuisena on yllättävän helppo varautua ns. säihin kun jo alle kouluikäisenä on kantanut vastuuta omasta pukeutumisesta. Jälkikäteen on sitten tullut ihmeteltyä minkälaisiin tilanteisiin sitä tuli jouduttua jo kypsässä 6-8 vuoden iässä. Nykystandardein tuli koettua melkoisia "extreme elämyksiä" mm. syysmyrskyissä merellä.

 

[skärdis]

Nykyisin huomattava osa ihmisistä heittää talvitakin niskaan jo ensimmäisten syyskylmien aikana.

Ei tarvita edes syyskylmiä, pelkkä vilkaisu almanakkaan riittää.

Perusteluna on se, että on "kylmä". Tässä tehdään kuitenkin suuri virhe- kylmän välttelyllä vain varmistetaan se, ettei akklimatisaatiota tapahdu- käytännössä keho ei totu kylmään vuodenaikaan.

En käytä kovimmillakaan pakkasilla pitkiä kalsareita. Pelkillä päälihousuilla pärjää 20 asteen pakkasellakin vallan hyvin tunninkin ulkona lasten ja koiran kanssa. Hiihtolenkillekin saa riittää ohuesti vuorelliset ulkohousut.

Päänuppi pitää saada suojattua paljon paremmin ja pipa päässä onkin ehdoton kylmäntorjunnan väline.

 

[suksisissi]

Ennen oli tyylikkäämmän näköistä, kun varusmiehet liikkuivat harmaissa kauluspaitoineen ja kravatteineen. Mutta jos säästää pitää, niin ulkonäölliset seikat ovat helppoja menojen karsintakohteita.

Itse asiassa tuo harmaa kevyt kenttäpuku-kauluspaita-solmio-yhdistelmä oli aika lyhytaikainen ilmiö suomalaisen varusmiehen lomapukeutumisessa eli ne kuuluivat M83-varustukseen, joka oli käytössä 80-luvun puolivälistä siihen asti, kun M91-maastopuku tuli lomapuvuksi joskus 90-luvun puolivälissä.
M83-pukua edelsi lomapukuna M65, joka oli kutakuinkin samanlainen, mutta vielä yksinkertaisempi ja karumpi, esim rintataskuissa ei ollut pystytaitteita. Lomilla sai pitää puseron ylintä nappia auki, jos alla oli ns. peltipaita. Joissain joukko-osastoissa, mm KymJP:ssä 1979, piti kaikkien tosin käyttää kauluslaatan pohjavärin väristä lomakaulaliinaa; joissain joukoissa lomakaulaliina oli vain alokkaiden varuste ja sitä kutsuttiinkin monesti morttiliinaksi.
M65-asun kanssa sai virallisen ohjeen mukaan käyttää myös itse ostettua M58-kauluspaitaa ja harmaata solmiota, mutta esim. KymJP:ssä niiden käyttöoikeus oli rajattu komentajan käskyllä ryhmänjohtajiin ja kokelaisiin; tavallinen jääkäri ei saanut sellaisia käyttää.
1960-luvun loppuvuosina käyttöön tullutta M65-asua edelsi jo sota-aikana käytössä ollut puolipystyllä kauluksella varustettu m/36-puku. Sen lomapukuversiot tehtiin sotien jälkeen sarkaa ohuemmasta ja lomakäyttöön paremmin sopivasta diagonaalikankaasta; alunperinhän m/36 oli sarkaa.

 

[baikal]

Nykyisin huomattava osa ihmisistä heittää talvitakin niskaan jo ensimmäisten syyskylmien aikana.

Ei tarvita edes syyskylmiä, pelkkä vilkaisu almanakkaan riittää.

Perusteluna on se, että on "kylmä". Tässä tehdään kuitenkin suuri virhe- kylmän välttelyllä vain varmistetaan se, ettei akklimatisaatiota tapahdu- käytännössä keho ei totu kylmään vuodenaikaan.

En käytä kovimmillakaan pakkasilla pitkiä kalsareita. Pelkillä päälihousuilla pärjää 20 asteen pakkasellakin vallan hyvin tunninkin ulkona lasten ja koiran kanssa. Hiihtolenkillekin saa riittää ohuesti vuorelliset ulkohousut.

Päänuppi pitää saada suojattua paljon paremmin ja pipa päässä onkin ehdoton kylmäntorjunnan väline.

Nuorten miesten uhoilua ja meuhkaamista. Odottakaas jahka eka kertaa prostata oikein mehevästi tulehtuu ja kylmettyy, rupee löytymään valikoimaan pitkiä kalsonkeja ja pässinpökkimiä vöttösiä.

 

[Second]

Nykyisin huomattava osa ihmisistä heittää talvitakin niskaan jo ensimmäisten syyskylmien aikana.

Ei tarvita edes syyskylmiä, pelkkä vilkaisu almanakkaan riittää.

Perusteluna on se, että on "kylmä". Tässä tehdään kuitenkin suuri virhe- kylmän välttelyllä vain varmistetaan se, ettei akklimatisaatiota tapahdu- käytännössä keho ei totu kylmään vuodenaikaan.

En käytä kovimmillakaan pakkasilla pitkiä kalsareita. Pelkillä päälihousuilla pärjää 20 asteen pakkasellakin vallan hyvin tunninkin ulkona lasten ja koiran kanssa. Hiihtolenkillekin saa riittää ohuesti vuorelliset ulkohousut.

Päänuppi pitää saada suojattua paljon paremmin ja pipa päässä onkin ehdoton kylmäntorjunnan väline.

Nuorten miesten uhoilua ja meuhkaamista. Odottakaas jahka eka kertaa prostata oikein mehevästi tulehtuu ja kylmettyy, rupee löytymään valikoimaan pitkiä kalsonkeja ja pässinpökkimiä vöttösiä.

Itse olen samoilla linjoilla. Ei se ihminen sentään pakkasnestettä ryhdy erittämään, tai ehkä jotkut (liekkö sitten nautitun lasolin määrästä kiinni :a-grin: ).

Viime talvena meni tammi-maaliskuu väli aika ulkotyöpainoitteisella tilalla ja jos meinasi jollakin tavalla työteon pitää mielekkäänä niin kyllä sinne poolopaidan, parin välipuseron ja työhaalarin päälle sai ihan reilusti pistää vielä toppatakin joka yltää polviin asti. Ilman toppatakkia ei hommat oikein kulkeneet. Etenkin kädet oli todella innokkaat jäätymään esim talikon varressa kun veri jäähtyi jo käsivarsissa. Jalkaan sukkia kolme paria gummisaapaan sisälle, hanskoja kahdet tai sitten rukkaset ja hanskat. Meikäläiselläkin yleensä on hommat sisätöitä joten tuo työvarustus mitä kaapista löytyy ei ole lämpimimmästä päästä (kaikki lämmin puvustus on mehtuu/erä varustusta jota ei työmaalla sotketa).

Kuinkahan tuo kylmään tottuminen muuten menee, yleensä kai suosituksena on että kylmettää itseään hieman siinä alkusyksystä ja yleensä kylmään tottuu noin 15-30 vuorokaudessa riippuen omasta kylmettämisen asteesta, jokainen siihen joka tapauksessa tottuu kunhan ulkoilmalle altistuu edes hieman. Metsästäjä lehdessä oli ainakin vinkki että hanskoja ei kannata pitää vasta kuin lähellä pakkaslukemia että kädet tottuu.

Tuosa Morsuri mainitsi tuon lumella hieromisen paleltumiin. Mistäkähän tämä on lähtöisin? Intin koulutuksessa hierominen oli vihoviimenen virhe edes lämpimällä kädellä, se vain rikkoo/vaurioittaa ihosoluja ja tekee paleltumista entistä pahempia. Se oli jyrkkä ei. Toinen outo wiisaus jonka olen kuullut on saaristolaisten tapa tehdä avanto ja lämmitellä käsiään sulassa muutama asteisessa merivedessä... Eikö se nyt olisi helpompaa laittaa ne kädet vaikka muniin tai pakarain väliin ja lämmitellä siellä. Liekkö sitten jotakin ruåtsalaisia???

 

[fulcrum]

Esimerkkejä siitä, että "olet sitä, miltä näytät" löytyy sotahistoriasta lukuisia. Jotenkin kummallisesti jopa Suomalaisessa "jermu-armeijassa" ne joukot jotka oikeasti olivat kovaakin kovempia taistelujoukkoja, myös näyttivät siltä. PSD, Pajarin komennossa olleet joukot, Törnin Jääkärikomppania jne. Kaikille yhteinen nimittäjä on se tietty sotilaallisuus, joka henkii joukosta ulospäin myös pukeutumisen osalta. Samaan päätyy jos tarkastelee Wehrmachtin ja Waffen-SS:n eliittiyhtymiä..sama kaava toistuu Brittien ja Kanadalaisten taistelukykyisimmissä joukoissa, kuten myös Amerikkalaisten joukoissa.

Niin...toisaalta ehkä tässä on vähän sellainen kehäpäättelyn vaara, sillä parhaat joukot saavat myös parhaat varusteet ja se näkyy myös vaatepuolella: univormut uusitaan useammin, kaikille jaetaan yhtenäinen vaatekerta jne. Monilla eliittijoukoilla on tosiaan omat puku"koodinsa", kyse ei tosin varsinaisesti ole ehkä koodista, vaan tavasta erottautua muista ja ylläpitää esprit de corpsia. Usein nämä tavat ovat epävirallisia ja ohjesäännön vastaisia, tällaisia "perinteitä" oli jopa SS-joukoilla.

Univormu on historiallisesti katsottuna varsin uusi keksintö, sillä joukkojen yhtenäistäminen vaatettaminen oli hyvin kallista. Kyllä sitä ennen osattiin sotia hyvin ilman univormujakin: esimerkiksi roomalaisilla legioonilla ei ollut mitään univormuja. Aseet oli tosin standardoitu.

Kun tuosta "länsimaistamisesta" joku mainitsi niin oli aikoinaan masentavaa nähdä että armeija omaksui kaksi varustetta jotka ovat rumia, epäkäytännöllisiä ja vailla suomalaisia sotilasperinteitä: baretin ja maihinnousukengät. Mutta sellaiset piti olla kun joku markkinointikonsultti oli päättänyt että ne ovat nyt uusinta hottia. Verikauha takaisin!

 

[Alfa-keitin]

Kun tuosta "länsimaistamisesta" joku mainitsi niin oli aikoinaan masentavaa nähdä että armeija omaksui kaksi varustetta jotka ovat rumia, epäkäytännöllisiä ja vailla suomalaisia sotilasperinteitä: baretin ja maihinnousukengät. Mutta sellaiset piti olla kun joku markkinointikonsultti oli päättänyt että ne ovat nyt uusinta hottia. Verikauha takaisin!

Baretti on rumimpia päähineitä mitä voi olla, varsinkin kun se on usein laitettu päähän miten sattuu.