Sotilaan pukeutuminen

vehamala

Kenraali

RDF

Kapteeni
BAN
fulcrum kirjoitti:
RDF kirjoitti:
Kun tuosta "länsimaistamisesta" joku mainitsi niin oli aikoinaan masentavaa nähdä että armeija omaksui kaksi varustetta jotka ovat rumia, epäkäytännöllisiä ja vailla suomalaisia sotilasperinteitä: baretin ja maihinnousukengät. Mutta sellaiset piti olla kun joku markkinointikonsultti oli päättänyt että ne ovat nyt uusinta hottia. Verikauha takaisin!

Maiharit on aivan loistavat kengät vähääkään lämpimänä vuodenaikana niin maastoon kuin kaupunkiin!! Kumisaappaat helvettiin!

Ikävää on sen sijaan nähdä, että pidetään kiinni ns perinteisistä harmaista sekä parista muusta saatanan rumasta vaatteesta jotka ovat rumia kuin norsunperse. epämukavia, eivätkä sovi mihinkään. Jos jonkunlainen edustus/toimistoasu pitää olla niin voisi sekin näyttää joltain muulta kuin bussikuskin työvaatteelta. Sitten asia perustellaan perinteillä ynnä muulla sonnalla jolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Luurankopuvutkin pitäisi sitten varmaan saada takaisin.

Kieltämättä vanha kunnon luurankotakki olisi mahtava edistys nykyiseen kurkkusalaattiin. Maastopuku on hyvin rasittavan näköinen sisätiloissa. Lisäksi sekä m91 että m05 ovat leikkaukseltaan muodottomia ja ankean näköisiä möhkäleitä. Tiedostan toki että erillinen "paraatipuku" olisi melkoinen kustannuserä.

En keksi yhtään syytä, miksi maihari olisi parempi kuin nahkasaapas. Keksin monta syytä miksi se on huonompi: hankala laittaa jalkaan, lyhyt varsi, ruma, hankalampi puhdistaa.

Heikkilän tuohon jo hyvin vastasikin. Lisäksi jo ihan hyvät maiharit gore-kalvolla saa ihan hyvään hintaan jo nykyään joten ei ole nahkasaappaille sijaa. Jos maiharin huoltaminen tai jalkaanlaitto tuottaa jo vaikeuksia niin se on tuskin kengän vika ja vikaa tulee etsiä käyttäjästä.

Jos maastopuvun surin ongelma on se että se rasittaa katsojan silmää sisällä niin se linee puvulle vain eduksi.
 

RDF

Kapteeni
BAN
Haisuli kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Esimerkkejä siitä, että "olet sitä, miltä näytät" löytyy sotahistoriasta lukuisia. Jotenkin kummallisesti jopa Suomalaisessa "jermu-armeijassa" ne joukot jotka oikeasti olivat kovaakin kovempia taistelujoukkoja, myös näyttivät siltä. PSD, Pajarin komennossa olleet joukot, Törnin Jääkärikomppania jne. Kaikille yhteinen nimittäjä on se tietty sotilaallisuus, joka henkii joukosta ulospäin myös pukeutumisen osalta.

Hmm... Kenties legendaarisin kuva Törnistä ja hänen johtajistaan ei mielestäni eroa pukeutumiseltaan "jermu" joukoista yhtään mitenkään, ylänapit auki ja Pitkäselläkin kansi päässä vähintäänkin rennosti :) Puhumattakaan Vietnam potretin porukasta :D

Olen taipuvainen uskomaan että "kovemmissa" joukoissa ison osan siitä sotilaallisuudesta luo se että siellä varusteiden alla on keskimääräisesti "karjumman/hyjymmän" näköistä porukkaa varustettuna sen suuntaisilla ulkoisilla raameillakin koska totta vieköön se porukka on sinne enemmän tai vähemmän valikoitunutta.
Eron huomaa helposti jopa suomalaisessa asepalveluksessa jos vertailee tiedustelukomp. ja huoltokomp. varusmiehiä, enkä puhu nyt ylänapeista tai lököttävistä housun persauksista... Ja näiden joukkojen välillä on todellakin tapahtunut valikointia.

Yleisestikkin uskon että jos joku sotilastarkkailija(asiansa osaava) tulee seuraamaan harjoituksia, niin häneen tekee huomattavasti isomman vaikutuksen tekemisen meininki tilanteen vaatimalla tavalla/varustuksella kuin se että keekoillaan mahdollisemman viimeisen päälle särmästi. Itselle ainakin pistää silmään jopa pitkälle tilanteen jälkeenkin (tauko tms.) heti se onko porukka oikeasti pistänyt kaiken peliin vai yrittänyt vain näyttää hyvältä. Jos on pistetty kaikki peliin, niin silloin ei kuulukkaan näyttää kovin "sotilaallisen särmältä".

Paraatikentät ovat paraatikenttiä ja tst-kenttä on tst-kenttä, toisessa ratkaisee ulkonäkö toisessa teot...

Tuo kuva Törnistä ja Pitkäsestä on otettu heti taistelun jälkeen. Eiköhän jokainen ota sillon rennommin jos on hengissä selvinnyt jo se ylänappi voi myös aueta. Fiksu sotilas huomioi myös sään...
 

fulcrum

Respected Leader
Heikkilä kirjoitti:
Eipä noita nahkasaappaita juuri siviilipuolella maastossa liikkuvilla näe, miksiköhän? Varsikengän hyvä puoli on kyllä se, että sen saa nauhoista kiristämällä tukemaan nilkkaa paremmin kuin minkään ilman kiristysmekanismia olevan saappaan ja sen tapaisiahan nuo vaellusjalkineet järkiään tuntuvat olevan.

Ei ole kokemusta firman uudemmista maihareista, mutta ainakin ne ysärinä käytössä olleet olivat minusta harvinaisen ankeita: jäykkiä ja epämukavia. Ei olisi tosiaankaan tullut mieleenkään lähteä niillä maastoon tai pitemmälle marssille. Lisäksi todella hankala saada niitä "istumaan" mitenkään tyylikkään näköisesti lomapuvun kanssa.
 

Leppis

Luutnantti
Kapiainen kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Kentällä taas on luotettu siihen, että suomalainen mies osaa valita itselleen sopivan vaatetuksen sään ja rasituksen mukaan. Näin on hyvä ja tämän katson vahvuudeksi.

Ei oikeastaan liity suoraan tähän enää..mutta on pakko sanoa: Tuo edellä kirjoitettu ei ole pitänyt paikkaansa enää moneen, moneen vuoteen, ainakaan nuorimpien ikäluokkien osalta.
On aika karua katseltavaa kun nykynuori ei omaa minkäänlaista käsitystä tekemisen laatuun, olosuhteisiin ja niiden yhteensovittamiseen liittyvän pukeutumisen osalta.
Syksyllä, kun lämpömittari näyttää nollaa tai vähän alle, laittaa nykynuori päälleen lähes kaiken mitä hän kaapistaan löytää...myös silloin kun on etukäteen tiedossa että edessä on 10km pikamarssi. Jos sitten kouluttaja erikseen käskee tekemiseen ja olosuhteisiin sopivan varustuksen, jää nykynuori pikamarssin jälkeen hiestä läpimärkänä kevyessä vaatetuksessa kärvistelemään vartiopaikalle kiristyvään pakkaseen..ellei kouluttaja sitten huomaa sanoa hänelle asiasta ja kerro mitä seuraavaksi pitää laittaa päälle.

Tätä asiaa voi monen olla jopa vaikea uskoa, eikä sinänsä ihme koska kerta toisensa jälkeen saa ammattisotilaatkin hieraista epäuskoisena silmiään kun näkevät mitä varusmies/ nuori reserviläinen on laittanut päälleen. Se on liian usein sellaista nähtävää että ensin ei meinaa uskoa silmiään, sitten luulee että jätkät pelleilee..kunnes sitten tajuaa että tottahan tämä on, eikä jätkät pelleile..

Tämä on totista totta. Lisäisin vielä, että kyllä moni vanhempikin reserviläinen osoittaa älyvapautta pukeutumisen suhteen. Nämä tosin taitavat olla niitä kavereita, jotka eivät harrasta ulkonaliikkumista missään muodossa.
Toinen silmiin pistävä piirre on,että vaikka tiedettäisiin miten kuuluisi pukeutua ei yksinkertaisesti viitsitä kaivaa sitä pakkastakkia tetsareista marssitauolla jne.
 

koponen

Kenraali
Meillä päin tulee ilahduttavan runsaasti ulkoilevaa väkeä vastaan kun kulkee isommalle kirkolle kulkevaa leveää, valaistua, päällystettyä väylää pitkin. Kun kuljetaan lasten kanssa metsäpolkuja pitkin tai hiihdetään umpisessa, saadaan nauttia rikkumattomasta rauhasta... Tätä tottumattomuuden ja osaamattomuuden satoa niitetään tulevina vuosikymmeninä surkeassa muodossa. Tai voisihan sitä kai elää elämänsä poistumatta sporan kolkkeesta.
 

Heikkilä

Luutnantti
fulcrum kirjoitti:
Heikkilä kirjoitti:
Eipä noita nahkasaappaita juuri siviilipuolella maastossa liikkuvilla näe, miksiköhän? Varsikengän hyvä puoli on kyllä se, että sen saa nauhoista kiristämällä tukemaan nilkkaa paremmin kuin minkään ilman kiristysmekanismia olevan saappaan ja sen tapaisiahan nuo vaellusjalkineet järkiään tuntuvat olevan.

Ei ole kokemusta firman uudemmista maihareista, mutta ainakin ne ysärinä käytössä olleet olivat minusta harvinaisen ankeita: jäykkiä ja epämukavia. Ei olisi tosiaankaan tullut mieleenkään lähteä niillä maastoon tai pitemmälle marssille. Lisäksi todella hankala saada niitä "istumaan" mitenkään tyylikkään näköisesti lomapuvun kanssa.

Jos sinullakin on ollut nämä ennen m/91:stä käytössä olleet varsikengät varusmiehenä, niin älä nyt niiden takia tuomitse kaikkia maihareita!

[attachment=432]

Noissa oli 90-luvulle tultaessa niin monta kertaa vaihdetut pohjat, että päällinen oli yleensä numeroa-kahta pienempi kuin pohja, eikä mistään jalkaan istuvuudesta voinut puhua. Mikä tahansa 'tyköistuva' kenkä olisi saatava omaan käyttöön uutena ja käveltävä sitten rauhassa sisään, ennenkuin sitä voi pitää käyttövalmiina. Sen kun jaksaa/osaa tehdä ja ostaa alun perin hyvät kengät, niin tulokseen voi olla tyytyväinen. Minulla menee kohta hylkyyn seitsemän vuotta vanhat Jalaksen maiharit, joihin on tähän mennessä tarvinut vaihtaa kantalaput ja pohjallisia useampi pari. Nyt pohjat alkavat halkeilla päkiän kohdalta ja suutari on antanut niille lopputuomion, eli uudet täytyy hankkia. Kyllä hyvillä maihareilla voi kävellä 30-40 km asvalttitietä repun kanssa tai viikon tunturissa vähän painavamman repun kanssa, ilman että rakkoja tai epätavallista jalkojen kipeytymistä tarvitsee kärsiä. Tottakai jalat ovat turvoksissa ja hellänä pitkän pakkotahtisen kävelyn jälkeen, mutta se ns. kuuluu asiaan enkä usko että mikään kenkä sitä täysin poistaa.

Kun ei täydy kantaa mitään selässä, niin otan kaapista ennemmin alunperin talvikäyttöön tarkoitetut gore-tex juoksukengät vuodenaikaan katsomatta tai suolle/umpihankeen mentäessä kumisaappaat. Kun reppuun tulee painoa ja jalan alle juurakoita ja kivikkoa, niin kengän kiertojäykkyys ja tukevuus on vain plussaa, ja sitä ei juoksutossuissa tai kumisaappaissa kyllä ole.
 

juhapar

Kenraali

Hösseli

Kapteeni
vehamala kirjoitti:
Mitä varsikenkiä ? Ei ollut minun vm-aikana tuollaisia ollenkaan :dodgy:

Nehän olivat sotalaitoksen parasta kalustoa, jota ei missään tapauksessa saanut käyttää kuin lomilla ja paraateissa.
 

noska

Ylipäällikkö
fulcrum kirjoitti:
Heikkilä kirjoitti:
Eipä noita nahkasaappaita juuri siviilipuolella maastossa liikkuvilla näe, miksiköhän? Varsikengän hyvä puoli on kyllä se, että sen saa nauhoista kiristämällä tukemaan nilkkaa paremmin kuin minkään ilman kiristysmekanismia olevan saappaan ja sen tapaisiahan nuo vaellusjalkineet järkiään tuntuvat olevan.

Ei ole kokemusta firman uudemmista maihareista, mutta ainakin ne ysärinä käytössä olleet olivat minusta harvinaisen ankeita: jäykkiä ja epämukavia. Ei olisi tosiaankaan tullut mieleenkään lähteä niillä maastoon tai pitemmälle marssille. Lisäksi todella hankala saada niitä "istumaan" mitenkään tyylikkään näköisesti lomapuvun kanssa.

Useimmiten kuvattujen ongelmien taustalla ovat seuraavat syyt
- miehiä ei opeteta huoltamaan kenkiään. Luotetaan että kyllä nyt jokainen osaa kengät putsta ja lankata ja että miehet kyllä neuvovat toisiaan. Hyvin harva nykyään kuitenkaan tietää miten kenkä kuuluu "sisäänajaa", miten se muokataan omaan jalkaan, miten nahkaa pehmitetään taipumaan oikeista paikoista ja miten nahkaa huolletaan
- miehille jaetaan käytettyjä kenkiä. Toisen jalkaan muokkautuneet kengät. Valmiiksi linttaan astutut ja vinoon kuluneet eivät useimmiten sovi seuraavalle käyttäjälle eivätkä ole hyvät kävelllä.
- M83 ja M95 varsikengät olivat kompromiseejä. Ne olivat kompromissi taistelujalkineen ja monon välillä. Vaatimus sopivuudesta sotilassiteeseen johti liian ohueen pohjaan, mitättömään pohjakuviointiin, mafdallettuun korkoon, vaimennusominaisuuksien heikkenemiseen, "potkuranttein" puuttumiseen, monomaisesti jäykistettyyn pohjaan ja kantakapin sekä kärkikupin uudelleen muotoiluun.
- etenkin M95 varsinkengissä pyrittiin mahdollisimman kevyeen lopputulokseen, mikä johti tukirakenteiden minimoimiseen.
- kustannuskysymys. Puolustusvoimien varsikengät on aina pyritty tekemään mahdollisimman edullisesti. Siitä johtuen on ominaisuuksissa säästelty ja vielä valittu halvimman tarjouksen mukainen kenkä.

On turha lähteä hylkäämään varsikengät kokonaan yhden tai kahden valmisteen kokemusten perusteella. Aivan kuin toteaisi ettei sotilasjoukolla ole mitään käyttöä moottoripyörille, jos on kerran koittanut ajella ratapyörällä tai harrikalla metsässä.

Hyvät talvikäyttöön tehdyt varsikengät ja säärystimet ovat täysin kelvollinen ratkaisu myös Suomen talvioloihin. Olen moisella ratkaisulla täysin onnistuneesti vetänyt lävitse parin viikon reissuja tuntureilla kovissa pakkasissa ja lumiluolamajoituksissa. Lähtökohtaisesti kuitenkaan en pakkaskeleillä suosi goretex-kenkiä, enkä muutenkaan pidemmillä reissuilla. Niiden kuivaaminen on yksinkertaisesti aivan liian vaikeaa maasto-olosuhteissa kalvon sulamisvaaran vuoksi. Mikäli tarvittaessa pääsee kenkiä kuivamaan sisätiloissa niin silloin asia on eri.

Ja mitä taas tulee toiseen isoon kahinaan niin nykyään varsikengiksi laskettavia kenkiä olivat lähinnä hyppykengät (saksalaisten, amerikkalaisten ja brittien), jotka olivat suorastaan kadehdittuja, sekä muutamat mallit joissa nauhoitus ylti nilkan korkeudelle ja varsi kinnitettiin kahdella soljella, jotka nekin olivat sangen haluttuja. Loput (myös ne maihinnousuiksi kutsutut brittien hätäapukengt SUomessa) olivat lähinnä nilkkureita tai hieman sitä korkeampia nilkkurin tyyliin tehtyjä kenkiä. Niitä oli tarkoitus käyttää joko säärystimen, nilkkaimen tai säären ympäri kiedottavan liinan (engl. puttee) kanssa. Monet näistä malleista oli otettu käyttöön halvempien valmistuskustannusten ja pienemmän raaka-ainetarpeen vuoksi. Usein niiden laatu oli muutenkin heikompaa ja ne olivat yksinkertaisempia tyypillisiä "Eratz-tuotteita".
 

noska

Ylipäällikkö
Tuli tuossa mieleen itsenäisyyspäivän konserttia seuratessa tämä keskustelu. Perinteisestihän sinfoniaorkestereilla on miheillä yhtenäinen asu -joko frakki tai aiankin tumma puku. TUmman puvun kanssa on suosittua käytäntö, että kaikilla on samanvärinen solmio tai solmuke. Naisten kohdalla sitten meneekin asia häränpyllyä. Toisinaan heillä on sentään sovittuna joku yhtenäinen väriteema. Usein se toistuu miesten solmioissa/solmukkeissa. Tänään ainoa pukukoodi taisi olla iltapuku ja kolttujen malleissa ja väreissä oli kirjoa kuin linnanjuhlissa. Kukaan ei varmasti lähde väittämään että sinfoniaorkesterin sitannolliset kyvyt tästä heikkenivät tai että ne heikkenisivät siitäkään että joku rikkoo pukukoodia. Itse asiassa naisväen kommentin mukaan yksi nainen näin teki koska hänen kolttunsa ei ollut iltapuku. Kuitenkin minä itse totean, että yhtenäisempi pukeutumislinja olisi antanut paremman ja ammattimaisemman vaikutelman orkesterista.
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin sangen monelle työnantajalle on tärkeää miltä työväki näyttää ja työasujen valintaan käytetään paljon aikaa ja nähdään vaivaa. Työnantaja haluaa antaa ulospäin yhdenmukaisen ja huolitellun kuvan. Se yksinkertaisesti vakuuttaa asiakkaat ja yhteistyökumppanit paremmin työn ja firman asioiden hoitamisen laadusta.
Puolustusvoimien tehtävä on maan puolustaminen. Parhaiten se onnistuu siinä silloin kun se pystyy mahdolliset uhkaajat vakuuttamaan ennalta siitä, että konflikti ei kannata. Tätä tukee se , että vakuutetaan omat yhteistyökumppanit siitä, että kanssamme kannattaa puhaltaa samaan hiileen. Osana tätä vakuuttamista on se kuva mitä puolustusvoimat antaa ulospäin. Tärkeä osa sitä kuvaa on sotilaiden työasu, sen yhdenmukaisuus ja kuinka huoliteltu se on. Siten jokainen varusmies ja reserviläinen antaa tärkeän panoksen kotimaansa puolustamiseen jo pitämällä kiinni pukeutumiskoodista ja ulkonäöstään. Kun teemme pienetkin asiat kunnolla kertausharoituksissa, niin ei meidän mahdollisesti tarvitse milloinkaan isompiin "harjoituksiin" osallistua.
Olen itse ollut aina sillä linjalla että tarkoituksenmukaisuus ensin ja ulkonäköseikat vasta sitten. Nyt kun asiaa ajattelen niin totean, etteivät nuo välttämättä lainkaan sulje pois toisiaan.
 

adam7

Respected Leader
BAN
miksi jalkaräteistä luovuttiin?

ne olivat paljon paremmat kuin erinäiset sukat, kunhan vaan osasi ne solmia. flanellisina ne lämmittivät ja jos kostuivat, kuivuivat nopeasti kun laittoi kaminan eteen kuivaamaan

tekokuitouiset sukat ovat vihoviimeisiä. pitääpä seuraaviin harjoituksiin jossa vaihdetaan valtion asusteisiin, ottaa omat rätit mukaan
 

SJ

Supreme Leader
adam7 kirjoitti:
miksi jalkaräteistä luovuttiin?

ne olivat paljon paremmat kuin erinäiset sukat, kunhan vaan osasi ne solmia. flanellisina ne lämmittivät ja jos kostuivat, kuivuivat nopeasti kun laittoi kaminan eteen kuivaamaan

tekokuitouiset sukat ovat vihoviimeisiä. pitääpä seuraaviin harjoituksiin jossa vaihdetaan valtion asusteisiin, ottaa omat rätit mukaan

Sikäli kun olen käsittänyt, niin armeijan ne sukat sisältävät tekokuituja siksi, että ne kuivuvat hieman nopeammin (vai oliko, että siirtävät kosteutta nopeammin) ja sen lisäksi ne kestävät kauemmin.

Jalkarätit taas poistuivat, koska vissiin katsoivat niiden käytön kouluttaminen lisäsi turhaan vitutusta ja sukkiin oli varaa.
 

noska

Ylipäällikkö
vastasit adam7 oikeastaan itse kysymykseesi
kunhan vaan osasi ne solmia
yhä harvempi ne osasi ja sukkaa ei tarvi erikseen opetta laittamaan jalkaan
flannelli on puuvillaa ja herrat ovat oppineet hyvin markkinamiesten lauseen "cotton kills"
ja itse asiassa jalkarätti toimii parhaiten nahkasappaan kanssa ja kyseinen jalkine poistui varustuksesta. Varsikengän kanssa käytettäessä harva avaa nauhoitusta riittävästi jalkaanlaittoa varten jolloin sidottu jalkarättipaketti tahtoo aueta.
Samaa ongelmaa on jäykempivartisten kumisaappaiden kanssa ja kumisaappaan vuoren kitka rättiä vasten avaa myös paketin tehokkaasti, jos saapas vähänkään hölskyy. Tiukkaan ja hölskymättömään kumisaappaaseen on samaisen vuoren kitkan vuoksi hankala rättiä laittaa. Ei toki mahdotonta, mutta vaatii kokemusta jota nykynuorisolla ei ole ja tärkeämpiäkin koulutusaiheita on.
Flanelli on materiaalina vanhanaikainen, silläsen pesuominaisuudet ei ole nykyaikaisten materiaalien ja menetelmien tasolla ja keinokuidusta ei ole toistaiseksi hyviä jalkarättejä tehty. Sama koskee muita käytettyjä jalkarättimateriaaleja kuten villasekoitteita).
Jakovarusteena on ollut perusteltua jalkaräteistä luopua. Mikäänhän ei estä niitä yksittäisen taistelijan käyttämästä.
 

adam7

Respected Leader
BAN
en todellakaan kaipaa keinokuituisia jalkarättejä.

otanpahan seuraavaan pukuharjoitukseen omat. (kauppa aika lähellä duunia)
 

baikal

Supreme Leader
TAVALLISEN rapasoturin näkökulmasta jalkarätti oli perseestä siksi, että kesken marssien ei ollut mitään mahdollisuutta korjata rättiä, jos se oli vinksallaan ja tunnissa tulee kiva rakkula. Marssitauolla olikin jo viisastunut ja paiskasi rätit reppuun ja nyhti sukkaset jalkaan. Jossain esikunnassa on varmaan ihan kiva tepastella flanellikäärö jalan ympärillä ja kuivailla niitä vaihtorättejä työhuoneen lämpöpatterilla ja jos hiertää niin käy korjaamassa samalla kun käy lisäämässä pukamavoidetta.
 

juhapar

Kenraali
baikal kirjoitti:
TAVALLISEN rapasoturin näkökulmasta jalkarätti oli perseestä siksi, että kesken marssien ei ollut mitään mahdollisuutta korjata rättiä, jos se oli vinksallaan ja tunnissa tulee kiva rakkula. Marssitauolla olikin jo viisastunut ja paiskasi rätit reppuun ja nyhti sukkaset jalkaan. Jossain esikunnassa on varmaan ihan kiva tepastella flanellikäärö jalan ympärillä ja kuivailla niitä vaihtorättejä työhuoneen lämpöpatterilla ja jos hiertää niin käy korjaamassa samalla kun käy lisäämässä pukamavoidetta.

No mutta, eikös Baikal muista sitä säädettyä jalkarättitaukoa, joka pidettiin alle puoli tuntia marssin alkamisesta? Meille ainakin Psto/KaiPr:ssa opetettiin jalkarättien käyttö ja jopa joillakin marsseilla rätti oli määrätty varustus alokasaikana. Lieneekö muuten nahkasaappaista kokonaan luovuttu vai onko niitä vielä satoja tuhansia sa-varastoissa? Jos niissä olisi parempi pohja, niin käyttökelpoisiahan ne olisivat.
 

baikal

Supreme Leader
Muistan toki. Mulle jäi sellainen kuva ko. koulutussessiosta, että kapiaiset halusivat osoittaa sen, että pitäkää sukkia ja jalkarätit kaapissa. Jalkarätti on oivallinen varuste, mutta marssiorjalle se ei ole edellä esitetyistä syistä mikään käypä varuste.

Vuosikausia pidin itse siviilissä jalkarättejä, mikäs siinä, jos hiertää niin korjaa, siviilissä se onnistuu, mutta marssirivistössä vähän huonommin. Ja taatusti kalvaa mehevät rakkulat, jos on viritys pielessä.
 
Top