Sotilaan pukeutuminen
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
fulcrum kirjoitti:
Heikkilän tuohon jo hyvin vastasikin. Lisäksi jo ihan hyvät maiharit gore-kalvolla saa ihan hyvään hintaan jo nykyään joten ei ole nahkasaappaille sijaa. Jos maiharin huoltaminen tai jalkaanlaitto tuottaa jo vaikeuksia niin se on tuskin kengän vika ja vikaa tulee etsiä käyttäjästä.
Jos maastopuvun surin ongelma on se että se rasittaa katsojan silmää sisällä niin se linee puvulle vain eduksi.
Haisuli kirjoitti:Kapiainen kirjoitti:
Hmm... Kenties legendaarisin kuva Törnistä ja hänen johtajistaan ei mielestäni eroa pukeutumiseltaan "jermu" joukoista yhtään mitenkään, ylänapit auki ja Pitkäselläkin kansi päässä vähintäänkin rennostiPuhumattakaan Vietnam potretin porukasta
Olen taipuvainen uskomaan että "kovemmissa" joukoissa ison osan siitä sotilaallisuudesta luo se että siellä varusteiden alla on keskimääräisesti "karjumman/hyjymmän" näköistä porukkaa varustettuna sen suuntaisilla ulkoisilla raameillakin koska totta vieköön se porukka on sinne enemmän tai vähemmän valikoitunutta.
Eron huomaa helposti jopa suomalaisessa asepalveluksessa jos vertailee tiedustelukomp. ja huoltokomp. varusmiehiä, enkä puhu nyt ylänapeista tai lököttävistä housun persauksista... Ja näiden joukkojen välillä on todellakin tapahtunut valikointia.
Yleisestikkin uskon että jos joku sotilastarkkailija(asiansa osaava) tulee seuraamaan harjoituksia, niin häneen tekee huomattavasti isomman vaikutuksen tekemisen meininki tilanteen vaatimalla tavalla/varustuksella kuin se että keekoillaan mahdollisemman viimeisen päälle särmästi. Itselle ainakin pistää silmään jopa pitkälle tilanteen jälkeenkin (tauko tms.) heti se onko porukka oikeasti pistänyt kaiken peliin vai yrittänyt vain näyttää hyvältä. Jos on pistetty kaikki peliin, niin silloin ei kuulukkaan näyttää kovin "sotilaallisen särmältä".
Paraatikentät ovat paraatikenttiä ja tst-kenttä on tst-kenttä, toisessa ratkaisee ulkonäkö toisessa teot...
Tuo kuva Törnistä ja Pitkäsestä on otettu heti taistelun jälkeen. Eiköhän jokainen ota sillon rennommin jos on hengissä selvinnyt jo se ylänappi voi myös aueta. Fiksu sotilas huomioi myös sään...
fulcrum
Greatest Leader
Heikkilä kirjoitti:
Ei ole kokemusta firman uudemmista maihareista, mutta ainakin ne ysärinä käytössä olleet olivat minusta harvinaisen ankeita: jäykkiä ja epämukavia. Ei olisi tosiaankaan tullut mieleenkään lähteä niillä maastoon tai pitemmälle marssille. Lisäksi todella hankala saada niitä "istumaan" mitenkään tyylikkään näköisesti lomapuvun kanssa.
Leppis
Luutnantti
Kapiainen kirjoitti:
Tämä on totista totta. Lisäisin vielä, että kyllä moni vanhempikin reserviläinen osoittaa älyvapautta pukeutumisen suhteen. Nämä tosin taitavat olla niitä kavereita, jotka eivät harrasta ulkonaliikkumista missään muodossa.
Toinen silmiin pistävä piirre on,että vaikka tiedettäisiin miten kuuluisi pukeutua ei yksinkertaisesti viitsitä kaivaa sitä pakkastakkia tetsareista marssitauolla jne.
koponen
Kenraali
Meillä päin tulee ilahduttavan runsaasti ulkoilevaa väkeä vastaan kun kulkee isommalle kirkolle kulkevaa leveää, valaistua, päällystettyä väylää pitkin. Kun kuljetaan lasten kanssa metsäpolkuja pitkin tai hiihdetään umpisessa, saadaan nauttia rikkumattomasta rauhasta... Tätä tottumattomuuden ja osaamattomuuden satoa niitetään tulevina vuosikymmeninä surkeassa muodossa. Tai voisihan sitä kai elää elämänsä poistumatta sporan kolkkeesta.
fulcrum kirjoitti:
Jos sinullakin on ollut nämä ennen m/91:stä käytössä olleet varsikengät varusmiehenä, niin älä nyt niiden takia tuomitse kaikkia maihareita!
[attachment=432]
Noissa oli 90-luvulle tultaessa niin monta kertaa vaihdetut pohjat, että päällinen oli yleensä numeroa-kahta pienempi kuin pohja, eikä mistään jalkaan istuvuudesta voinut puhua. Mikä tahansa 'tyköistuva' kenkä olisi saatava omaan käyttöön uutena ja käveltävä sitten rauhassa sisään, ennenkuin sitä voi pitää käyttövalmiina. Sen kun jaksaa/osaa tehdä ja ostaa alun perin hyvät kengät, niin tulokseen voi olla tyytyväinen. Minulla menee kohta hylkyyn seitsemän vuotta vanhat Jalaksen maiharit, joihin on tähän mennessä tarvinut vaihtaa kantalaput ja pohjallisia useampi pari. Nyt pohjat alkavat halkeilla päkiän kohdalta ja suutari on antanut niille lopputuomion, eli uudet täytyy hankkia. Kyllä hyvillä maihareilla voi kävellä 30-40 km asvalttitietä repun kanssa tai viikon tunturissa vähän painavamman repun kanssa, ilman että rakkoja tai epätavallista jalkojen kipeytymistä tarvitsee kärsiä. Tottakai jalat ovat turvoksissa ja hellänä pitkän pakkotahtisen kävelyn jälkeen, mutta se ns. kuuluu asiaan enkä usko että mikään kenkä sitä täysin poistaa.
Kun ei täydy kantaa mitään selässä, niin otan kaapista ennemmin alunperin talvikäyttöön tarkoitetut gore-tex juoksukengät vuodenaikaan katsomatta tai suolle/umpihankeen mentäessä kumisaappaat. Kun reppuun tulee painoa ja jalan alle juurakoita ja kivikkoa, niin kengän kiertojäykkyys ja tukevuus on vain plussaa, ja sitä ei juoksutossuissa tai kumisaappaissa kyllä ole.
fulcrum kirjoitti:
Useimmiten kuvattujen ongelmien taustalla ovat seuraavat syyt
- miehiä ei opeteta huoltamaan kenkiään. Luotetaan että kyllä nyt jokainen osaa kengät putsta ja lankata ja että miehet kyllä neuvovat toisiaan. Hyvin harva nykyään kuitenkaan tietää miten kenkä kuuluu "sisäänajaa", miten se muokataan omaan jalkaan, miten nahkaa pehmitetään taipumaan oikeista paikoista ja miten nahkaa huolletaan
- miehille jaetaan käytettyjä kenkiä. Toisen jalkaan muokkautuneet kengät. Valmiiksi linttaan astutut ja vinoon kuluneet eivät useimmiten sovi seuraavalle käyttäjälle eivätkä ole hyvät kävelllä.
- M83 ja M95 varsikengät olivat kompromiseejä. Ne olivat kompromissi taistelujalkineen ja monon välillä. Vaatimus sopivuudesta sotilassiteeseen johti liian ohueen pohjaan, mitättömään pohjakuviointiin, mafdallettuun korkoon, vaimennusominaisuuksien heikkenemiseen, "potkuranttein" puuttumiseen, monomaisesti jäykistettyyn pohjaan ja kantakapin sekä kärkikupin uudelleen muotoiluun.
- etenkin M95 varsinkengissä pyrittiin mahdollisimman kevyeen lopputulokseen, mikä johti tukirakenteiden minimoimiseen.
- kustannuskysymys. Puolustusvoimien varsikengät on aina pyritty tekemään mahdollisimman edullisesti. Siitä johtuen on ominaisuuksissa säästelty ja vielä valittu halvimman tarjouksen mukainen kenkä.
On turha lähteä hylkäämään varsikengät kokonaan yhden tai kahden valmisteen kokemusten perusteella. Aivan kuin toteaisi ettei sotilasjoukolla ole mitään käyttöä moottoripyörille, jos on kerran koittanut ajella ratapyörällä tai harrikalla metsässä.
Hyvät talvikäyttöön tehdyt varsikengät ja säärystimet ovat täysin kelvollinen ratkaisu myös Suomen talvioloihin. Olen moisella ratkaisulla täysin onnistuneesti vetänyt lävitse parin viikon reissuja tuntureilla kovissa pakkasissa ja lumiluolamajoituksissa. Lähtökohtaisesti kuitenkaan en pakkaskeleillä suosi goretex-kenkiä, enkä muutenkaan pidemmillä reissuilla. Niiden kuivaaminen on yksinkertaisesti aivan liian vaikeaa maasto-olosuhteissa kalvon sulamisvaaran vuoksi. Mikäli tarvittaessa pääsee kenkiä kuivamaan sisätiloissa niin silloin asia on eri.
Ja mitä taas tulee toiseen isoon kahinaan niin nykyään varsikengiksi laskettavia kenkiä olivat lähinnä hyppykengät (saksalaisten, amerikkalaisten ja brittien), jotka olivat suorastaan kadehdittuja, sekä muutamat mallit joissa nauhoitus ylti nilkan korkeudelle ja varsi kinnitettiin kahdella soljella, jotka nekin olivat sangen haluttuja. Loput (myös ne maihinnousuiksi kutsutut brittien hätäapukengt SUomessa) olivat lähinnä nilkkureita tai hieman sitä korkeampia nilkkurin tyyliin tehtyjä kenkiä. Niitä oli tarkoitus käyttää joko säärystimen, nilkkaimen tai säären ympäri kiedottavan liinan (engl. puttee) kanssa. Monet näistä malleista oli otettu käyttöön halvempien valmistuskustannusten ja pienemmän raaka-ainetarpeen vuoksi. Usein niiden laatu oli muutenkin heikompaa ja ne olivat yksinkertaisempia tyypillisiä "Eratz-tuotteita".
Tuli tuossa mieleen itsenäisyyspäivän konserttia seuratessa tämä keskustelu. Perinteisestihän sinfoniaorkestereilla on miheillä yhtenäinen asu -joko frakki tai aiankin tumma puku. TUmman puvun kanssa on suosittua käytäntö, että kaikilla on samanvärinen solmio tai solmuke. Naisten kohdalla sitten meneekin asia häränpyllyä. Toisinaan heillä on sentään sovittuna joku yhtenäinen väriteema. Usein se toistuu miesten solmioissa/solmukkeissa. Tänään ainoa pukukoodi taisi olla iltapuku ja kolttujen malleissa ja väreissä oli kirjoa kuin linnanjuhlissa. Kukaan ei varmasti lähde väittämään että sinfoniaorkesterin sitannolliset kyvyt tästä heikkenivät tai että ne heikkenisivät siitäkään että joku rikkoo pukukoodia. Itse asiassa naisväen kommentin mukaan yksi nainen näin teki koska hänen kolttunsa ei ollut iltapuku. Kuitenkin minä itse totean, että yhtenäisempi pukeutumislinja olisi antanut paremman ja ammattimaisemman vaikutelman orkesterista.
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin sangen monelle työnantajalle on tärkeää miltä työväki näyttää ja työasujen valintaan käytetään paljon aikaa ja nähdään vaivaa. Työnantaja haluaa antaa ulospäin yhdenmukaisen ja huolitellun kuvan. Se yksinkertaisesti vakuuttaa asiakkaat ja yhteistyökumppanit paremmin työn ja firman asioiden hoitamisen laadusta.
Puolustusvoimien tehtävä on maan puolustaminen. Parhaiten se onnistuu siinä silloin kun se pystyy mahdolliset uhkaajat vakuuttamaan ennalta siitä, että konflikti ei kannata. Tätä tukee se , että vakuutetaan omat yhteistyökumppanit siitä, että kanssamme kannattaa puhaltaa samaan hiileen. Osana tätä vakuuttamista on se kuva mitä puolustusvoimat antaa ulospäin. Tärkeä osa sitä kuvaa on sotilaiden työasu, sen yhdenmukaisuus ja kuinka huoliteltu se on. Siten jokainen varusmies ja reserviläinen antaa tärkeän panoksen kotimaansa puolustamiseen jo pitämällä kiinni pukeutumiskoodista ja ulkonäöstään. Kun teemme pienetkin asiat kunnolla kertausharoituksissa, niin ei meidän mahdollisesti tarvitse milloinkaan isompiin "harjoituksiin" osallistua.
Olen itse ollut aina sillä linjalla että tarkoituksenmukaisuus ensin ja ulkonäköseikat vasta sitten. Nyt kun asiaa ajattelen niin totean, etteivät nuo välttämättä lainkaan sulje pois toisiaan.
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin sangen monelle työnantajalle on tärkeää miltä työväki näyttää ja työasujen valintaan käytetään paljon aikaa ja nähdään vaivaa. Työnantaja haluaa antaa ulospäin yhdenmukaisen ja huolitellun kuvan. Se yksinkertaisesti vakuuttaa asiakkaat ja yhteistyökumppanit paremmin työn ja firman asioiden hoitamisen laadusta.
Puolustusvoimien tehtävä on maan puolustaminen. Parhaiten se onnistuu siinä silloin kun se pystyy mahdolliset uhkaajat vakuuttamaan ennalta siitä, että konflikti ei kannata. Tätä tukee se , että vakuutetaan omat yhteistyökumppanit siitä, että kanssamme kannattaa puhaltaa samaan hiileen. Osana tätä vakuuttamista on se kuva mitä puolustusvoimat antaa ulospäin. Tärkeä osa sitä kuvaa on sotilaiden työasu, sen yhdenmukaisuus ja kuinka huoliteltu se on. Siten jokainen varusmies ja reserviläinen antaa tärkeän panoksen kotimaansa puolustamiseen jo pitämällä kiinni pukeutumiskoodista ja ulkonäöstään. Kun teemme pienetkin asiat kunnolla kertausharoituksissa, niin ei meidän mahdollisesti tarvitse milloinkaan isompiin "harjoituksiin" osallistua.
Olen itse ollut aina sillä linjalla että tarkoituksenmukaisuus ensin ja ulkonäköseikat vasta sitten. Nyt kun asiaa ajattelen niin totean, etteivät nuo välttämättä lainkaan sulje pois toisiaan.
miksi jalkaräteistä luovuttiin?
ne olivat paljon paremmat kuin erinäiset sukat, kunhan vaan osasi ne solmia. flanellisina ne lämmittivät ja jos kostuivat, kuivuivat nopeasti kun laittoi kaminan eteen kuivaamaan
tekokuitouiset sukat ovat vihoviimeisiä. pitääpä seuraaviin harjoituksiin jossa vaihdetaan valtion asusteisiin, ottaa omat rätit mukaan
ne olivat paljon paremmat kuin erinäiset sukat, kunhan vaan osasi ne solmia. flanellisina ne lämmittivät ja jos kostuivat, kuivuivat nopeasti kun laittoi kaminan eteen kuivaamaan
tekokuitouiset sukat ovat vihoviimeisiä. pitääpä seuraaviin harjoituksiin jossa vaihdetaan valtion asusteisiin, ottaa omat rätit mukaan
adam7 kirjoitti:
Sikäli kun olen käsittänyt, niin armeijan ne sukat sisältävät tekokuituja siksi, että ne kuivuvat hieman nopeammin (vai oliko, että siirtävät kosteutta nopeammin) ja sen lisäksi ne kestävät kauemmin.
Jalkarätit taas poistuivat, koska vissiin katsoivat niiden käytön kouluttaminen lisäsi turhaan vitutusta ja sukkiin oli varaa.
vastasit adam7 oikeastaan itse kysymykseesi
ja itse asiassa jalkarätti toimii parhaiten nahkasappaan kanssa ja kyseinen jalkine poistui varustuksesta. Varsikengän kanssa käytettäessä harva avaa nauhoitusta riittävästi jalkaanlaittoa varten jolloin sidottu jalkarättipaketti tahtoo aueta.
Samaa ongelmaa on jäykempivartisten kumisaappaiden kanssa ja kumisaappaan vuoren kitka rättiä vasten avaa myös paketin tehokkaasti, jos saapas vähänkään hölskyy. Tiukkaan ja hölskymättömään kumisaappaaseen on samaisen vuoren kitkan vuoksi hankala rättiä laittaa. Ei toki mahdotonta, mutta vaatii kokemusta jota nykynuorisolla ei ole ja tärkeämpiäkin koulutusaiheita on.
Flanelli on materiaalina vanhanaikainen, silläsen pesuominaisuudet ei ole nykyaikaisten materiaalien ja menetelmien tasolla ja keinokuidusta ei ole toistaiseksi hyviä jalkarättejä tehty. Sama koskee muita käytettyjä jalkarättimateriaaleja kuten villasekoitteita).
Jakovarusteena on ollut perusteltua jalkaräteistä luopua. Mikäänhän ei estä niitä yksittäisen taistelijan käyttämästä.
yhä harvempi ne osasi ja sukkaa ei tarvi erikseen opetta laittamaan jalkaan
flannelli on puuvillaa ja herrat ovat oppineet hyvin markkinamiesten lauseen "cotton kills"
ja itse asiassa jalkarätti toimii parhaiten nahkasappaan kanssa ja kyseinen jalkine poistui varustuksesta. Varsikengän kanssa käytettäessä harva avaa nauhoitusta riittävästi jalkaanlaittoa varten jolloin sidottu jalkarättipaketti tahtoo aueta.
Samaa ongelmaa on jäykempivartisten kumisaappaiden kanssa ja kumisaappaan vuoren kitka rättiä vasten avaa myös paketin tehokkaasti, jos saapas vähänkään hölskyy. Tiukkaan ja hölskymättömään kumisaappaaseen on samaisen vuoren kitkan vuoksi hankala rättiä laittaa. Ei toki mahdotonta, mutta vaatii kokemusta jota nykynuorisolla ei ole ja tärkeämpiäkin koulutusaiheita on.
Flanelli on materiaalina vanhanaikainen, silläsen pesuominaisuudet ei ole nykyaikaisten materiaalien ja menetelmien tasolla ja keinokuidusta ei ole toistaiseksi hyviä jalkarättejä tehty. Sama koskee muita käytettyjä jalkarättimateriaaleja kuten villasekoitteita).
Jakovarusteena on ollut perusteltua jalkaräteistä luopua. Mikäänhän ei estä niitä yksittäisen taistelijan käyttämästä.
TAVALLISEN rapasoturin näkökulmasta jalkarätti oli perseestä siksi, että kesken marssien ei ollut mitään mahdollisuutta korjata rättiä, jos se oli vinksallaan ja tunnissa tulee kiva rakkula. Marssitauolla olikin jo viisastunut ja paiskasi rätit reppuun ja nyhti sukkaset jalkaan. Jossain esikunnassa on varmaan ihan kiva tepastella flanellikäärö jalan ympärillä ja kuivailla niitä vaihtorättejä työhuoneen lämpöpatterilla ja jos hiertää niin käy korjaamassa samalla kun käy lisäämässä pukamavoidetta.
baikal kirjoitti:
No mutta, eikös Baikal muista sitä säädettyä jalkarättitaukoa, joka pidettiin alle puoli tuntia marssin alkamisesta? Meille ainakin Psto/KaiPr:ssa opetettiin jalkarättien käyttö ja jopa joillakin marsseilla rätti oli määrätty varustus alokasaikana. Lieneekö muuten nahkasaappaista kokonaan luovuttu vai onko niitä vielä satoja tuhansia sa-varastoissa? Jos niissä olisi parempi pohja, niin käyttökelpoisiahan ne olisivat.
Muistan toki. Mulle jäi sellainen kuva ko. koulutussessiosta, että kapiaiset halusivat osoittaa sen, että pitäkää sukkia ja jalkarätit kaapissa. Jalkarätti on oivallinen varuste, mutta marssiorjalle se ei ole edellä esitetyistä syistä mikään käypä varuste.
Vuosikausia pidin itse siviilissä jalkarättejä, mikäs siinä, jos hiertää niin korjaa, siviilissä se onnistuu, mutta marssirivistössä vähän huonommin. Ja taatusti kalvaa mehevät rakkulat, jos on viritys pielessä.
Vuosikausia pidin itse siviilissä jalkarättejä, mikäs siinä, jos hiertää niin korjaa, siviilissä se onnistuu, mutta marssirivistössä vähän huonommin. Ja taatusti kalvaa mehevät rakkulat, jos on viritys pielessä.