Se ilmapuolustukseen liittyvä taloudellinen ongelma siirtyy vastapuolelle siinä vaiheessa kun taivas täyttyy atrapeista jotka ovat halvempia kuin olalta ammuttava ohjus.
Mielestäni olisi fiksua kehittää kyky tuottaa lyhyessä ajassa tuhansittain erittäin halpoja ja yksinkertaisia risteilyohjuksen tyyppisiä, vaikkapa sysäysputkimoottorin voimin lentäviä lennokkeja joilla kyllästetään vastapuolen ilmatorjunta ja pakotetaan se ampumaan makasiininsa tyhjäksi. Pullakahvit vetoa että hornetin tutkakuvaa emuloivan lennokin saa rakennettua muutamalla tonnilla. Paljon mahtaa yksi S-400 maksaa?
Hornetin tutkakuvaa varmasti, mutta ollakseen uskottava, koneen pitää kyetä simuloimaan Hornetin lentoa. Se vaatii sen verran suorituskykyä, että ei taatusti onnistu muutamalla tonnilla. Jo melko yksinkertaiset kamerakopterit maksavat helposti muutaman tonnin eikä niillä ole tarkoitus lentää näköetäisyyttä pidemmälle ja toiminta-aika lasketaan kymmenissä minuuteissa.
Jotta vastapuolen ilmatorjunnan kyllästäminen toimisi, IT:llä pitää olla syy ampua eli joko uhka tai mielikuva uhasta. Oikean uhan muodostavan järjestelmän rakentaminen on kallista, joten unohdetaan se. Luodakseen mielikuvan uhasta pitää toimia kuin oikea uhka. No, lentääkö oikea Hornet S-400:n ammuttavaksi? Tuskin, vaan koittaa välttää sen viimeiseen saakka. Etenkin kun otetaan huomioon ilmavoimien rajoittunut iskukyky. En pidä kovin uskottavana, että pystyisimme tuottamaan riittävän halpoja lennokkeja, joita vihollinen kiltisti ampuisi alas tuhansittain ja tuhlaisi kalliit ohjuksensa.
Muutenkin kaikille kikkailuille ja hämäyksille yhteistä on, että ne toimivat vain rajoitetun aikaa kunnes vihollinen keksii mistä on kyse ja muokkaa toimintatapojaan.
Jos kuitenkin otaksutaan, että BVR-kilpa olisi huomisen todellisuutta, niin siinä ympäristössä miehittämätönkin kone voisi suoriutua. Eikä liikehtimiskyvyllä olisi siinä miehittämättömässä koneessa niin merkityksellistä roolia.
Voisi toki, mutta tässä kuvassa on taas epäolennaista se onko kone miehittämätön. Kone on halvempi koska sen rooli on rajatumpi ja kone olisi halvempi myös miehitettynä.
Kyllä se liikehtimiskyky maksaa.
Maksaa, mutta maksaako se riittävästi.
Kai ymmärrät kuitenkin oleellisen eron ilmatorjuntaan? Maassa olevan IT-ohjuksen sijainti arvataan tai tiedetään, se voidaan kiertää, sitä voidaan häiritä, se voidaan tuhota. Ja se on vain yhdessä paikassa. Lentävä ohjuslavetti eliminoi nämä heikkoudet. Tuo toki mukanaan kustannuksia vastaavasti lentävänä härvelinä.
Tietenkin, mutta molemmilla ratkaisuilla on heikkoutensa ja vahvuutensa. Lentävä ohjuslavettikin voidaan havaita, helpomminkin elleivät häiveominaisuudet ole hyvät. Se vaatii raskaammat tukeutumisjärjestelmät (nousu- ja laskupaikan, maa-aseman), joita vastaan voidaan hyökätä. Järjestelmä on samalla tavalla häirittävissä ja tuhottavissa, ainakin kokonaisuutena. Ainoa luontainen ja pysyvä ero on liikkumiskyvyssä. Sitten voi taas laskeskella mikä tulee kokonaisuutena halvimmaksi.
Ja johonkin väliin tulevat vielä kevyiden miehittämättömien lennokkien ilmatappelut. Nehän voivat olla aluksi hyvin yksinkertaisia ratkaisuja, haulikkoa, kanaverkkoa jne.
Tässä avainsana on "aluksi" ja kertoo hyvin selvästi miksi lennokit eivät ratkaise sodankäynnin kalleutta. Lennokkeja vastaan tullaan tietenkin kehittämään erilaisia ratkaisuja, jolloin lennokkeja pitää kehittää jotta ne voivat selvitä taistelussa. Tästä seuraa muutoksen ja vastamuutoksen kierre, jolloin päädytään monimutkaiseen ja kalliiseen ratkaisuun. Tässä ei ole mitään uutta ja kierrettä on yritetty murtaa vuosikymmeniä, tuloksetta. Halpa massa ei vaan ole tuottanut hyviä tuloksia.
Sama pätee toki mahdollisiin lentäviin ohjuslavetteihin. Jos ne saadaan toimimaan, niin vihollinen keksii jonkin tavan vastata niihin. Tai kopioi saman idean jos muuta ei keksitä. Sitten taistelun ratkaisee se, kumpi osapuoli onnistuu pääsemään nopeammin toisen ohjuslavettien kimppuun.
