Stingereiden ja hävittäjien merkitys Suomen puolustuksessa

Kovapanosammunnoissa omia ilmavoimia ei ole, joten kaikki varpusta isompi lentävä on luvallista riistaa.

Entäs lentävä marmorikuula? Tai golfpallo? ;)

Painopiste ohjustorjunnan ja hävittäjätorjunnan välillä on ikuisuusaihe ja eversti evp Lapin kanta tiedetään.

Entä pitäisikö osa hävittäjistä korvata moderneilla pitkän toiminta-ajan lennokeilla kuten Global Hawk tai sen seuraajat? Jos hankitaankin 6 hävittäjää vähemmän, ja korvataan nämä kuudella lennkilla?

Lennokki maksaa kutakuinkin hävittäjäkoneen hinnan, mutta lennokeilla on suorituskykyjä joita hävittäjillä ei ole. 24 h toiminta-aika ja monipuoliset sensorit tuottavat ajantasaisen tilannekuvan ja mahdollistavat erittäin kattavan ennakkovaroitusjärjestelmän jos tilanne kiristyy. Kuudesta lennokista voitaisiin tarvittaessa pitää kolme jatkuvasti ilmassa, esim 1 itärajalla, 1 pohjoisessa ja 1 merialueella/etelärannikolla, tai niitä voidaan joustavasti keskittää painopisteeseen. Lennokkien sensoreilla nähdään kauas rajan taakse ja saadaan sekä tietoa vihollisen liikkeistä että voidaan maalittaa kaukovaikutteisia aseita tai meritorjuntaohjuksia horisontin taakse.

Minusta tällaiseen kykyyn kannattaisi sijoittaa, kun nykyään sekä valmius että kaukovaikutus korostuvat.

Hintakysymys tulikin jo esille, mutta on muutakin...

Kynnys miehittämättömien ilma-alusten pudottamiseen on luultavasti suhteessa pieni verrattuna miehitettyihin ilma-aluksiin. Georgialaisilla on tästä kokemusta, eikä mediassa tainnut käydä ihan hirveä myrsky tuon tapahtuman jälkeen. Kynnys miehitetyn ilma-aluksen pudottamiseen on luultavasti suurempi, vaikka sitäkin on tapahtunut ihan hiljattain. Etenkin kansan mielessä lentokoneen pudotus on suurempi juttu kuin "lennokin" pudotus.

Äskeistä pahentaa vielä se, että miehittämättömien ilma-alusten selviytymiskyky ei ole lähelläkään miehitettyjä ilma-aluksia. F-35 voi aina, olettaen ohjuslaukauksen tulleen havaituksi, pistää jälkipolttimen päälle, lähteä syöksyyn, yrittää väistöliikettä, tiputtaa soihtuja ja silppua sekä kytkeä elektronisen sodankäynnin järjestelmät päälle. "Steroideille laitetun Cessnan" omasuoja sen sijaan rajoittuu lähinnä elektroniseen häirintään sekä silppuun ja soihtuihin. Ei hyvä...

Yksi kysymysmerkki on myös se kuuluisa kalustokirjo. Global Hawk vaatinee ihan reippaasti huoltoakin, siinä missä hävittäjäkin. Mitä maksaa, kun varastoidaan varaosia ja koulutetaan henkilöstöä kuuden koneen huoltoa ja käyttöä varten?
 
Silti, tuosta hajasijoittelusta on tietyllä tavalla aluepolitiikan lisäksi hyötyä myös maanpuolustukselle (vaikka ehkä sattumalta).

On siinä totta kai sekin ulottuvuus että samalla pääkaupunki vähä vähältä siirtyy. Ne osaset vain olisi ehkä voinut sijoitella fiksumminkin. Onhan aluepolitiikka määritellyt Pv:n toimintojenkin sijoituksia. Niin uusien perustamisessa kuin vanhojen säilyttämisessäkin.
 
Minä ihmettelen lähinnä, että miksi lennokkien odotetaan ratkaisevan ilmapuolustukseen liittyvät taloudelliset ongelmat. Käytännössä ei ole mitään syytä miksi lennokki olisi halvempi kuin vastaavalla kyvykkyydellä varustettu miehitetty kone. Ainoa tähän auttava kehityskulku olisi tuottaa suuri määrä mahdollisimman yksinkertaisia lennokkeja, jotka on tarkoitettu kertakäyttöisiksi. Ongelmana tässä on, että kun ajatusta vie eteenpäin, niin hyvin äkkiä huomaa keksineensä ohjuksen.
 
Minä ihmettelen lähinnä, että miksi lennokkien odotetaan ratkaisevan ilmapuolustukseen liittyvät taloudelliset ongelmat. Käytännössä ei ole mitään syytä miksi lennokki olisi halvempi kuin vastaavalla kyvykkyydellä varustettu miehitetty kone. Ainoa tähän auttava kehityskulku olisi tuottaa suuri määrä mahdollisimman yksinkertaisia lennokkeja, jotka on tarkoitettu kertakäyttöisiksi. Ongelmana tässä on, että kun ajatusta vie eteenpäin, niin hyvin äkkiä huomaa keksineensä ohjuksen.

Vastaavalla kyvykkyydellä oleva on tietysti kallis. Voi olla todennäköisesti kalliimpikin. Mutta, tuohon väliin mahtuu kyllä vielä.

Itse olen visioinut sitä, että suomi hankkisi joskus tulevaisuudessa miehittämättömiä BVR-kiusaajia.

Vähän kuin F-22:
  • Stealth
  • Lentää korkealla
  • Supercruisaa
Mutta, voitaisiin tinkiä lähes täysin:
  • Liikehtimiskyvystä
Tuo kävisi laukomassa meteorit kaukaa ja korkealta ja kaartaisi sitten pois.

Käytännössä tuo olisi tietyssä mielessä lentävää ilmatorjuntaa. Mutta sijaintia vaihtava, ulottuva, yllätyksellinen ja vaikeasti torjuttavissa tai tuhottavissa ja eliminoisi näin IT:n suurimmat puutteet.
 
Vastaavalla kyvykkyydellä oleva on tietysti kallis. Voi olla todennäköisesti kalliimpikin. Mutta, tuohon väliin mahtuu kyllä vielä.

Mahtuu mahtuu, mutta pointtini olikin, että kaikenlaiset erilaiset variaatiot olisi ollut mahdollista toteuttaa miehitettyinä jo vuosikymmeniä sitten jos se olisi katsottu järkeväksi. Lentäviä ohjuslavetteja ei ole, joten ilmeisesti ajatusta ei ole pidetty kannattavana. Toki halu maksimoida pilotin selviytymismahdollisuudet vaikuttavat jotain, mutta epäilen ettei se ole perimmäinen syy. Lähinnä miettisin, että alentaako pelkästään liikehtimiskyvystä tinkiminen kustannuksia niin paljon, että menetetty suorituskyky (suppeammat käyttömahdollisuudet ja heikompi selviytymiskyky) saadaan maksettua takaisin. Tai jos tuollaista konseptia lähtee kehittämään, niin väittäisin, että se pitää yksinkertaistaa halvimpaan mahdolliseen muotoon, eli tinkiä suorituskyvystä reippaasti jonnekin businessjettiluokkaan. En usko, että kuvaamassasi käytössä esimerkiksi supercruise maksaa itseään takaisin. Entä onko lentävä ohjuslavetti lopulta edullisempi kuin jonkinlaisen booster-raketin lisääminen ohjukseen, jolloin maasta laukaistavan ohjuksen suorituskyky paranee?

Jos ajatellaan F-22:ttä, niin en usko, että liikehtimiskyvyssä on muita ilmeisiä säästökohteita kuin kääntyvät suihkusuuttimet ja rakenteiden keventäminen. Ja olen nähnyt mielipiteitä, että ensiksi mainitut olisi pitänyt alkujaankin jättää pois kustannusten alentamiseksi. Konseptina oli kuitenkin tehdä parasta mitä rahalla saa. Sitä emme tiedä mikä näiden käytännön kustannusvaikutus olisi ja vielä vaikeampi on arvioida, mikä olisi heikentyneen suorituskyvyn kustannusvaikutus. Minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että ero olisi ratkaiseva. Ja tämä kysymys on tosiaan erillään siitä onko koneessa lentäjä vai ei.

Jos yrittää listata syyt, joiden takia on päädytty kalliisiin monitoimihävittäjiin, nämä tulevat mieleen:
- Tehtävät ovat moninaiset ja tulevaisuus arvaamaton. Mahdollisimman kyvykkäät ja monipuoliset koneet mahdollistavat eri tarpeisiin vastaamisen ja niitä voidaan tarvittaessa mukauttaa vastaamaan uusia tilanteita. Jos nyt vaikka keksittäisiin sellaiset häirinnän keinot, jotka tekisivät tutkaohjuksista tehottomia, tämä ei ole ongelma jos kone on muiltakin osin kyvykäs tai muokattavissa. Käyttöiältään pisimmät koneet ovat yleensä ne, jotka voidaan sopeuttaa muuttuneisiin vaatimuksiin.
- Minkään yksittäisen kyvyn karsiminen ei alenna hintaa ratkaisevasti ja kun kokonaisuudesta tulee muiden ominaisuuksien takia jo valmiiksi kallis, on järkevää pyrkiä koneeseen jolla ei ole heikkouksia. Tällä parannetaan kalliin koneen selviytymiskykyä ja käyttöalaa.
- On halvempaa operoida yhtä kallista konetyyppiä kuin useaa halvempaa.
- Ominaisuuksiltaan rajoittuneemmat tyypit kaipaavat tuekseen kalliita monitoimihävittäjiä ja pienentyneet tilausmäärät tekisivät niistä entistäkin kalliimpia.
 
Minä ihmettelen lähinnä, että miksi lennokkien odotetaan ratkaisevan ilmapuolustukseen liittyvät taloudelliset ongelmat. Käytännössä ei ole mitään syytä miksi lennokki olisi halvempi kuin vastaavalla kyvykkyydellä varustettu miehitetty kone. Ainoa tähän auttava kehityskulku olisi tuottaa suuri määrä mahdollisimman yksinkertaisia lennokkeja, jotka on tarkoitettu kertakäyttöisiksi. Ongelmana tässä on, että kun ajatusta vie eteenpäin, niin hyvin äkkiä huomaa keksineensä ohjuksen.


Se ilmapuolustukseen liittyvä taloudellinen ongelma siirtyy vastapuolelle siinä vaiheessa kun taivas täyttyy atrapeista jotka ovat halvempia kuin olalta ammuttava ohjus.

Mielestäni olisi fiksua kehittää kyky tuottaa lyhyessä ajassa tuhansittain erittäin halpoja ja yksinkertaisia risteilyohjuksen tyyppisiä, vaikkapa sysäysputkimoottorin voimin lentäviä lennokkeja joilla kyllästetään vastapuolen ilmatorjunta ja pakotetaan se ampumaan makasiininsa tyhjäksi. Pullakahvit vetoa että hornetin tutkakuvaa emuloivan lennokin saa rakennettua muutamalla tonnilla. Paljon mahtaa yksi S-400 maksaa?
 
Viimeksi muokattu:
Mahtuu mahtuu, mutta pointtini olikin, että kaikenlaiset erilaiset variaatiot olisi ollut mahdollista toteuttaa miehitettyinä jo vuosikymmeniä sitten jos se olisi katsottu järkeväksi. Lentäviä ohjuslavetteja ei ole, joten ilmeisesti ajatusta ei ole pidetty kannattavana. Toki halu maksimoida pilotin selviytymismahdollisuudet vaikuttavat jotain, mutta epäilen ettei se ole perimmäinen syy. Lähinnä miettisin, että alentaako pelkästään liikehtimiskyvystä tinkiminen kustannuksia niin paljon, että menetetty suorituskyky (suppeammat käyttömahdollisuudet ja heikompi selviytymiskyky) saadaan maksettua takaisin. Tai jos tuollaista konseptia lähtee kehittämään, niin väittäisin, että se pitää yksinkertaistaa halvimpaan mahdolliseen muotoon, eli tinkiä suorituskyvystä reippaasti jonnekin businessjettiluokkaan. En usko, että kuvaamassasi käytössä esimerkiksi supercruise maksaa itseään takaisin. Entä onko lentävä ohjuslavetti lopulta edullisempi kuin jonkinlaisen booster-raketin lisääminen ohjukseen, jolloin maasta laukaistavan ohjuksen suorituskyky paranee?

Jos ajatellaan F-22:ttä, niin en usko, että liikehtimiskyvyssä on muita ilmeisiä säästökohteita kuin kääntyvät suihkusuuttimet ja rakenteiden keventäminen. Ja olen nähnyt mielipiteitä, että ensiksi mainitut olisi pitänyt alkujaankin jättää pois kustannusten alentamiseksi. Konseptina oli kuitenkin tehdä parasta mitä rahalla saa. Sitä emme tiedä mikä näiden käytännön kustannusvaikutus olisi ja vielä vaikeampi on arvioida, mikä olisi heikentyneen suorituskyvyn kustannusvaikutus. Minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että ero olisi ratkaiseva. Ja tämä kysymys on tosiaan erillään siitä onko koneessa lentäjä vai ei.

Jos yrittää listata syyt, joiden takia on päädytty kalliisiin monitoimihävittäjiin, nämä tulevat mieleen:
- Tehtävät ovat moninaiset ja tulevaisuus arvaamaton. Mahdollisimman kyvykkäät ja monipuoliset koneet mahdollistavat eri tarpeisiin vastaamisen ja niitä voidaan tarvittaessa mukauttaa vastaamaan uusia tilanteita. Jos nyt vaikka keksittäisiin sellaiset häirinnän keinot, jotka tekisivät tutkaohjuksista tehottomia, tämä ei ole ongelma jos kone on muiltakin osin kyvykäs tai muokattavissa. Käyttöiältään pisimmät koneet ovat yleensä ne, jotka voidaan sopeuttaa muuttuneisiin vaatimuksiin.
- Minkään yksittäisen kyvyn karsiminen ei alenna hintaa ratkaisevasti ja kun kokonaisuudesta tulee muiden ominaisuuksien takia jo valmiiksi kallis, on järkevää pyrkiä koneeseen jolla ei ole heikkouksia. Tällä parannetaan kalliin koneen selviytymiskykyä ja käyttöalaa.
- On halvempaa operoida yhtä kallista konetyyppiä kuin useaa halvempaa.
- Ominaisuuksiltaan rajoittuneemmat tyypit kaipaavat tuekseen kalliita monitoimihävittäjiä ja pienentyneet tilausmäärät tekisivät niistä entistäkin kalliimpia.

Kuvasit hyvin, miksi historiallisesti on yhä enemmän siirrytty monitoimihävittäjiin. US NAVY yhtenä erinomaisena esimerkkinä.

Tähän asti liikehtimiskyvystä tinkiminen tai miehittämätön kone eivät ole olleet mahdollisia, tai menestyksekkäitä. Ilmataistelu on ajautunut hyvin usein visuaalisille etäisyyksille.

Jos kuitenkin otaksutaan, että BVR-kilpa olisi huomisen todellisuutta, niin siinä ympäristössä miehittämätönkin kone voisi suoriutua. Eikä liikehtimiskyvyllä olisi siinä miehittämättömässä koneessa niin merkityksellistä roolia.

Tuossakin konseptissa on variaatioita laidasta laitaan. Esim. ohjuskuorma ja stealth sekä suorituskyky muuttujina.

Kyllä se liikehtimiskyky maksaa. On ihan eri asia suunnitella ja tehdä kone 9g vs. vaikka 2g liikehdintään. Samoin moottoritehosta voisi tinkiä. Vähempikin riittäisi kuljettamaan optimoitua sutjakkaa menijää.

Kai ymmärrät kuitenkin oleellisen eron ilmatorjuntaan? Maassa olevan IT-ohjuksen sijainti arvataan tai tiedetään, se voidaan kiertää, sitä voidaan häiritä, se voidaan tuhota. Ja se on vain yhdessä paikassa. Lentävä ohjuslavetti eliminoi nämä heikkoudet. Tuo toki mukanaan kustannuksia vastaavasti lentävänä härvelinä.

Mietin asiaa itse asiassa aika yksinkertaisesti.

Lentävät miehittämättömät koneet tulevat, aivan varmasti. Ja etenemisjärjestys on todennäköisesti tämä.
  1. Tiedustelukoneet (jo yleisiä)
  2. Kevyet ilmasta-maahan koneet (näitäkin on jo)
  3. Raskaat ilmasta-maahan koneet (esim. LRS-B, optiona)
  4. A2A BVR-häiriköt (tässä puhuttu case)
  5. Pilotin lentämän koneen korvaavat täysiveriset hävittäjät (saapa nähdä, miltä maailma näyttää silloin kun nämä ovat todellisuutta)
 
Lentävät miehittämättömät koneet tulevat, aivan varmasti. Ja etenemisjärjestys on todennäköisesti tämä.
  1. Tiedustelukoneet (jo yleisiä)
  2. Kevyet ilmasta-maahan koneet (näitäkin on jo)
  3. Raskaat ilmasta-maahan koneet (esim. LRS-B, optiona)
  4. A2A BVR-häiriköt (tässä puhuttu case)
  5. Pilotin lentämän koneen korvaavat täysiveriset hävittäjät (saapa nähdä, miltä maailma näyttää silloin kun nämä ovat todellisuutta)

Ja johonkin väliin tulevat vielä kevyiden miehittämättömien lennokkien ilmatappelut. Nehän voivat olla aluksi hyvin yksinkertaisia ratkaisuja, haulikkoa, kanaverkkoa jne.
 
Se ilmapuolustukseen liittyvä taloudellinen ongelma siirtyy vastapuolelle siinä vaiheessa kun taivas täyttyy atrapeista jotka ovat halvempia kuin olalta ammuttava ohjus.

Mielestäni olisi fiksua kehittää kyky tuottaa lyhyessä ajassa tuhansittain erittäin halpoja ja yksinkertaisia risteilyohjuksen tyyppisiä, vaikkapa sysäysputkimoottorin voimin lentäviä lennokkeja joilla kyllästetään vastapuolen ilmatorjunta ja pakotetaan se ampumaan makasiininsa tyhjäksi. Pullakahvit vetoa että hornetin tutkakuvaa emuloivan lennokin saa rakennettua muutamalla tonnilla. Paljon mahtaa yksi S-400 maksaa?

Hornetin tutkakuvaa varmasti, mutta ollakseen uskottava, koneen pitää kyetä simuloimaan Hornetin lentoa. Se vaatii sen verran suorituskykyä, että ei taatusti onnistu muutamalla tonnilla. Jo melko yksinkertaiset kamerakopterit maksavat helposti muutaman tonnin eikä niillä ole tarkoitus lentää näköetäisyyttä pidemmälle ja toiminta-aika lasketaan kymmenissä minuuteissa.
Jotta vastapuolen ilmatorjunnan kyllästäminen toimisi, IT:llä pitää olla syy ampua eli joko uhka tai mielikuva uhasta. Oikean uhan muodostavan järjestelmän rakentaminen on kallista, joten unohdetaan se. Luodakseen mielikuvan uhasta pitää toimia kuin oikea uhka. No, lentääkö oikea Hornet S-400:n ammuttavaksi? Tuskin, vaan koittaa välttää sen viimeiseen saakka. Etenkin kun otetaan huomioon ilmavoimien rajoittunut iskukyky. En pidä kovin uskottavana, että pystyisimme tuottamaan riittävän halpoja lennokkeja, joita vihollinen kiltisti ampuisi alas tuhansittain ja tuhlaisi kalliit ohjuksensa.

Muutenkin kaikille kikkailuille ja hämäyksille yhteistä on, että ne toimivat vain rajoitetun aikaa kunnes vihollinen keksii mistä on kyse ja muokkaa toimintatapojaan.

Jos kuitenkin otaksutaan, että BVR-kilpa olisi huomisen todellisuutta, niin siinä ympäristössä miehittämätönkin kone voisi suoriutua. Eikä liikehtimiskyvyllä olisi siinä miehittämättömässä koneessa niin merkityksellistä roolia.

Voisi toki, mutta tässä kuvassa on taas epäolennaista se onko kone miehittämätön. Kone on halvempi koska sen rooli on rajatumpi ja kone olisi halvempi myös miehitettynä.

Kyllä se liikehtimiskyky maksaa.

Maksaa, mutta maksaako se riittävästi.

Kai ymmärrät kuitenkin oleellisen eron ilmatorjuntaan? Maassa olevan IT-ohjuksen sijainti arvataan tai tiedetään, se voidaan kiertää, sitä voidaan häiritä, se voidaan tuhota. Ja se on vain yhdessä paikassa. Lentävä ohjuslavetti eliminoi nämä heikkoudet. Tuo toki mukanaan kustannuksia vastaavasti lentävänä härvelinä.

Tietenkin, mutta molemmilla ratkaisuilla on heikkoutensa ja vahvuutensa. Lentävä ohjuslavettikin voidaan havaita, helpomminkin elleivät häiveominaisuudet ole hyvät. Se vaatii raskaammat tukeutumisjärjestelmät (nousu- ja laskupaikan, maa-aseman), joita vastaan voidaan hyökätä. Järjestelmä on samalla tavalla häirittävissä ja tuhottavissa, ainakin kokonaisuutena. Ainoa luontainen ja pysyvä ero on liikkumiskyvyssä. Sitten voi taas laskeskella mikä tulee kokonaisuutena halvimmaksi.

Ja johonkin väliin tulevat vielä kevyiden miehittämättömien lennokkien ilmatappelut. Nehän voivat olla aluksi hyvin yksinkertaisia ratkaisuja, haulikkoa, kanaverkkoa jne.

Tässä avainsana on "aluksi" ja kertoo hyvin selvästi miksi lennokit eivät ratkaise sodankäynnin kalleutta. Lennokkeja vastaan tullaan tietenkin kehittämään erilaisia ratkaisuja, jolloin lennokkeja pitää kehittää jotta ne voivat selvitä taistelussa. Tästä seuraa muutoksen ja vastamuutoksen kierre, jolloin päädytään monimutkaiseen ja kalliiseen ratkaisuun. Tässä ei ole mitään uutta ja kierrettä on yritetty murtaa vuosikymmeniä, tuloksetta. Halpa massa ei vaan ole tuottanut hyviä tuloksia.

Sama pätee toki mahdollisiin lentäviin ohjuslavetteihin. Jos ne saadaan toimimaan, niin vihollinen keksii jonkin tavan vastata niihin. Tai kopioi saman idean jos muuta ei keksitä. Sitten taistelun ratkaisee se, kumpi osapuoli onnistuu pääsemään nopeammin toisen ohjuslavettien kimppuun.
 
Jotta vastapuolen ilmatorjunnan kyllästäminen toimisi, IT:llä pitää olla syy ampua eli joko uhka tai mielikuva uhasta. Oikean uhan muodostavan järjestelmän rakentaminen on kallista, joten unohdetaan se.

Uhka on helppo järjestää: Halvalla massatuotettu lennokki jossa on muutaman kilon räjähdyspanos ja joka hakeutuu aktiivisesti kohti radioaaltoja, tutkia, komentokeskusten radiolähettimiä, ELSO-järjestelmiä. Elektroniikka on halpaa, kevyttä ja tehokasta. Mahdotonta ei olisi rakentaa konenäköön perustuvaa hahmontunnistusjärjestelmää joka ohjaisi lennokin törmäämään vastapuolen käyttämiin ajoneuvoihin. Noita sitten taivaalle pörisemään sadoittain lentämään kohti niitä S-400:n laukaisupaikkoja. Tulee äkkiä lähi-ilmatorjunnan kuleille kiire.
 
Muistetaan kuitenkin että edistyksellisemmissäkin koneissa on miehitys. Tosin ne on valmistettu kauan sitten kaukaisessa galaksissa. Tarkoitan siis Imperiumin/First orderin TIE-hävittäjää jossa näyttää pilotin lisäksi olevan myös taka-ampuja Sturmovikin tapaan. Ehkä alammekin kloonata Juutilaisia hävittäjäpiloteiksi?

Pyydän anteeksi ja haen takkini... :oops:
 
  • Tykkää
Reactions: s91
Uhka on helppo järjestää: Halvalla massatuotettu lennokki jossa on muutaman kilon räjähdyspanos ja joka hakeutuu aktiivisesti kohti radioaaltoja, tutkia, komentokeskusten radiolähettimiä, ELSO-järjestelmiä. Elektroniikka on halpaa, kevyttä ja tehokasta. Mahdotonta ei olisi rakentaa konenäköön perustuvaa hahmontunnistusjärjestelmää joka ohjaisi lennokin törmäämään vastapuolen käyttämiin ajoneuvoihin. Noita sitten taivaalle pörisemään sadoittain lentämään kohti niitä S-400:n laukaisupaikkoja. Tulee äkkiä lähi-ilmatorjunnan kuleille kiire.
nii tai sitten käyttää halpaa ohjusta
 
Uhka on helppo järjestää: Halvalla massatuotettu lennokki jossa on muutaman kilon räjähdyspanos ja joka hakeutuu aktiivisesti kohti radioaaltoja, tutkia, komentokeskusten radiolähettimiä, ELSO-järjestelmiä. Elektroniikka on halpaa, kevyttä ja tehokasta. Mahdotonta ei olisi rakentaa konenäköön perustuvaa hahmontunnistusjärjestelmää joka ohjaisi lennokin törmäämään vastapuolen käyttämiin ajoneuvoihin. Noita sitten taivaalle pörisemään sadoittain lentämään kohti niitä S-400:n laukaisupaikkoja. Tulee äkkiä lähi-ilmatorjunnan kuleille kiire.

Nämä suunnitelmat alkaisivat olla uuden Juke-ketjun arvoisia, mutta tässä yhteydessä sanon vaan, että onnea matkaan tuollaisen lennokin suunnitteluun niin, että se on olkapääohjusta halvempi. Se mitä suunnittelet on nimittäin käytännössä lennokiksi muutettu ohjus ja ne ovat kalliita. Jos onnistut toteuttamaan jotain käyttökelpoista todella halvalla, niin olet rikas mies.
 
Ei se ole mikään "lennokiksi muutettu ohjus" vaan maaliin hakeutuvalla ohjauslaitteistolla ja räjähteellä varustettu suihkumoottorilennokki. Siivet ja runko syntyvät muottiin pursotetusta uretaanista lasikuitupinnalla ja metallivahvikkeilla. Hinta satasia, korkeintaan tonni. Sysäysputkimoottori on yksinkertainen rakenteeltaan, semmoinen kustantaa muutaman satasen. Polttoainesäiliöksi nestekaasupullo niin polttoaineensyöttökin tulee samalla. Ohjauselektroniikka syntyy helposti tonnilla joten ollaan saatu aikaiseksi hyvin pienin kustannuksi V1:sen tyyppinen mutta esikuvaansa fiksumpi laite.

Tuossa ylläkuvatussa ei ole yhdellekään lennokkiharrastajalle/experimental -harrastajalle mitään omituista tai ennennäkemätöntä, ihan normaalia kevytlentsikan rakennusta joten vittuilut tyyliin "jos onnistut toteuttamaan jotain käyttökelpoista todella halvalla, niin olet rikas mies" voit pitää omana tietonasi.

Muutenkin voisit noissa hintajutuissasi ottaa huomioon että loppukäyttäjä on pitkän toimitusketjun viimeinen lenkki ja sotilastarvikkeissa katteet ovat perinteisesti niinsanotusti kohdallaan ketjun joka portaassa. Tehtaan OKA-hinta näissä tuskin on enempää kuin 5-10% siitä mitä loppukäyttäjältä rokotetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ei se ole mikään "lennokiksi muutettu ohjus" vaan maaliin hakeutuvalla ohjauslaitteistolla ja räjähteellä varustettu suihkumoottorilennokki.

Ja mikä on maalin hakeutuva ja räjähteellä varustettu lentävä laite? Ohjus.

Tuossa ylläkuvatussa ei ole yhdellekään lennokkiharrastajalle/experimental -harrastajalle mitään omituista tai ennennäkemätöntä, ihan normaalia kevutlentsikan rakennusta joten vittuilut tyyliin "jos onnistut toteuttamaan jotain käyttökelpoista todella halvalla, niin olet rikas mies" voit pitää omana tietonasi.

Ei se ole mitään vittuilua vaan toteamus siitä, että esittämäsi laite ei ole teknisesti niin triviaali kuin annat ymmärtää. Laite tekee täsmälleen samaa mitä nykyiset ohjukset yrittävät tehdä, mutta jotenkin sen pitäisi olla samaan aikaan lähes ilmainen. Lennokin pitäisi kuitenkin pystyä saavuttamaan kohteensa (riittävä toimintamatka), olla osumatta omiin ja lisäksi jo nykyisten, kehittyneempien ohjusten muodostamaan uhkaan on varauduttu, joten vihollisen ei voi olettaa kiltisti pitävän tutkaa päällä kunnes siihen osutaan.
 
Ei se ole mikään "lennokiksi muutettu ohjus" vaan maaliin hakeutuvalla ohjauslaitteistolla ja räjähteellä varustettu suihkumoottorilennokki. Siivet ja runko syntyvät muottiin pursotetusta uretaanista lasikuitupinnalla ja metallivahvikkeilla. Hinta satasia, korkeintaan tonni. Sysäysputkimoottori on yksinkertainen rakenteeltaan, semmoinen kustantaa muutaman satasen. Polttoainesäiliöksi nestekaasupullo niin polttoaineensyöttökin tulee samalla. Ohjauselektroniikka syntyy helposti tonnilla joten ollaan saatu aikaiseksi hyvin pienin kustannuksi V1:sen tyyppinen mutta esikuvaansa fiksumpi laite.

Tuossa ylläkuvatussa ei ole yhdellekään lennokkiharrastajalle/experimental -harrastajalle mitään omituista tai ennennäkemätöntä, ihan normaalia kevytlentsikan rakennusta joten vittuilut tyyliin "jos onnistut toteuttamaan jotain käyttökelpoista todella halvalla, niin olet rikas mies" voit pitää omana tietonasi.

Muutenkin voisit noissa hintajutuissasi ottaa huomioon että loppukäyttäjä on pitkän toimitusketjun viimeinen lenkki ja sotilastarvikkeissa katteet ovat perinteisesti niinsanotusti kohdallaan ketjun joka portaassa. Tehtaan OKA-hinta näissä tuskin on enempää kuin 5-10% siitä mitä loppukäyttäjältä rokotetaan.

Ihan pienenä huomautuksena vaan että onnistuit tuossa kuvaamaan ihan hienosti lennokkiharrastajalle suunnatun laitteen, mutta se ei sisältänyt yhtään tekijää jotka mahdollistaisivat toiminnan taistelukentällä.


Tälläkin foorumilla käydyn lennokkikeskustelun joka siis lähinnä käsittelee micro/minilennokkeja ongelma on että sitä katsotaan jotenkin kummallisesti vain lennokkiharrastajan näkövinkkelistä ja siitä kuinka hienoja laitteet on kun niitä lennättelee siinä takapihalla kauniissa kesäsäässä ja käy vähän stalkkaamassa naapurin puuhia. Taistelukentällä vaatimukset on täysin erilaiset.
 
Tässä miehittämättömän ilma-aluksen ja lennokin ero virallisesti. Ihan vaan terminologiaa selventääkseni.

Trafi_2015.jpg
Lähde: Ilmatorjunta 4/2015
 
Jos joku onnistuu tekemään muutamantonnin hintaisen ja maaliin hakeutuvan lennokin (ohjuksen) niin mä haluan mukaan... Enkä tarkoita nyt mitään hamasin raketteja vaan ihan mil specseillä varustettua asetta tai järjestelmää... Toki hintaa saa alas jos se ei tarvitse toimia pakkasessa tai liian kuumassa, sateessa tai liian kuivassa, jos joka toinen voi räjähtää silmille tai päätyä suutarina maaliin... Mutta kyllä tuollaisesta milspecsatusta aseesta jonka valmistus maksaa muutaman tonnin kehtaa kevyesti kymppitonnien pyytää ja moni maa olisi valmiita ostamaan niitä mittavia määriä... Ei muuta kuin hommiin vaan
 
 
Back
Top