Selvensin tätä kai jo aiemmin, mutta ymmärrän korkean teknologian aseet (tässä yhteydessä) monimutkaisina asejärjestelminä. Esimerkiksi NLAW tai AT2 eivät edusta korkeaa teknologiaa, koska ne ovat absoluuttisesti tarkastellen suhteellisen yksinkertaisia. AT2 ja NLAW, olkoonkin luokassaan suorituskykyisiä ja moderneja aseita, eivät ole ihmiskunnan "cutting edge" huippuaseita toisin kuin esimerkiksi F-35.
Ok, nimitys monimutkainen asejärjestelmä on siis tässä osuvampi, koska tosiaan huipputeknologiaa sisältävät pst- ja it-aseiden käyttöönotto ei välttämättä olisi niin aikaavievää. Panisin samaan syssyyn vaikkapa tykistön ja heittimistön älyammukset, jotka myös ovat minusta "cutting edge" -aseita, mutta joiden käytön oppiminen ei kyseisten tykkien ja heittimistöjen miehistöiltä kestäisi varmaan erityisen pitkään.
Ilman korkean teknologian aseita (panssarikalusto (IFV, APC, MBT, SPH jne.), hävittäjät jne.) nuo Javelinit ovat turhia, valitettavasti. Javelinit edustavat vielä matalaa teknologiaa, joten niiden käyttö(önotto) on melko yksinkertaista, en minä niissä mitään ongelmaa näe. Ongelma on, että pelkät matalan teknologian aseet (pst-ohjukset jne.) eivät riitä, tarvitaan myös korkean teknologian aseita.
Ok, tankit ja IFV:t voivat olla aseita joiden käyttöä ei hetkessä opi, mutta kaipa sellaisilla panssaroiduilla ajoneuvoilla oppisi nykyisin kuorma-autoilla tai traktoreilla liikkumaan tarkoitetut joukot liikkumaan suht nopeasti. Tankeista sen verran, että toisessa ketjussa joku puhui Saksan tankeista, joita sillä on siis käytössä vähän reilut 300, eli samaa luokkaa kuin Suomella. Jos tuo kuvaa varustautumisen tasoa yleisesti Euroopassa, niin sittenhän Suomi on yksi raskaimmin tankeilla varustettu maa, mitä Euroopasta Venäjän jälkeen löytyy! Niiden suhteen tilanne on siis aika hyvä. Etenkin kun tankit ovat vielä hyviä ja niiden pitäisi pestä Venäjän vastaan laittamat tankkitaisteluissa. Verrattuna kylmän sodan aikakauteen, kun Suomella oli jotain T-55:a heittää neukkujen T-80:a vastaan. Silloin oltiin pari sukupolvea perässä. Nyt uusimmilla Leopard 2A6:lla ollaan edellä.
Hävittäjien suhteen tietenkin täydennys F/A-18C koneina on ainoa relevantti ja USA lienee se ainoa, joka niitä voisi toimittaa. Se lienee jonkinlaista hys-hys -tietoa, kuinka paljon Suomessa on Hornetilla lentämään koulutettua väkeä, joka voitaisiin suht lyhyellä pikakoulutuksella saada takaisin huippuvireeseen, jotta ne koneet saataisiin miehitettyä.
Toinen puoli asiassa on se, että jollei kyse ole jostain talvisota 2:sta, jossa Suomi taistelee yksin Venäjää vastaan, niin tuo ilmasuoja lienee se, mitä apua NATO-maista olisi potentiaalisesti saatavissa hyvinkin nopealla aikataululla. Siis NATOn AWACSit ja hävittäjät valvoisivat Suomen ilmatilaa. Tämä olisi NATOllekin suht kevyt optio siinä mielessä, että se ei siten asettaisi maajoukkojaan mihinkään erityiseen vaaraan ja jos ne hävittäjätkin lentäisivät ystävällisessä ilmatilassa, lentäjienkin turvallisuus olisi suht hyvä, vaikka joutuisivat alasammutuiksi. Samoin hävittäjäsuojaa Suomelle voisi tarjota jopa hybridimäisesti, eli niin, että kielletään sellaisen oleminen käynnissä. Itämeren yllä ja Norjassa vain lentelee NATOn koneita, jotka osallistuvat Suomen ilmataisteluihin, mutta joiden osanotto voidaan Venäjältä kieltää vähintään samassa määrin kuin mitä Venäjä kieltää nykyisin joukkojen olemisen Ukrainassa. Maajoukkojen vienti Suomeen olisi tämän suhteen astetta vaikeampaa.
Edit. Tuli mieleen, että Ruotsille tuollaisen tuen antaminen olisi vielä helpompaa. Sillä olisi käytännössä parkeerattuna upottamaton lentotukialus Suomen länsirannikolle. Se voisi tukea Suomea vähän samaan tyyliin kuin tuki talvisodassa, eli valvoa ilmatilaa vähemmän tärkeillä rintamalohkoilla ja vapauttaa siten Suomen Hornetteja ratkaisutaisteluihin. Suht vaaratonta eikä edes sitoisi Ruotsia Suomen sotaan juurikaan enempää kuin sitoi talvisodassakaan, koska kyseiset hävittäjät eivät juuri taistelutoimiin joutuisi. Ja joka tapauksessa heidän olemassaolonsa olisi aina mahdollista kieltää kunhan eivät Venäjän ilmatilaan harhautuisi.
---> Meillä on vain pieni määrä miehiä, joita muuntokouluttaa läheisesti vastaavaan versioon (CV9030FIN-miehistö ---> CV9040-miehistö, Leo 2A4 -miehistö ---> Leo 2A5 -miehistö). Lisäksi CV90:n kohdalla erot voivat olla muutenkin liian suuria nopeaa muuntokoulutusta varten, mutta tästä en mene vannomaan.
Miten arvioit sen reserviläismäärän, joka osaa Leopardeilla taistella? Varusmieskoulutusta on nyt kuitenkin harjoitettu jo vuosikymmenen, joten kyllä siinä olisi kohtuullisesti väkeä luullut tulevan koulutetuiksi.
Suomi romutti T72:t jo 2007, eli vain 3 vuotta sen jälkeen, kun varusmieskoulutus oli aloitettu Leopardeilla. Jotenkin tuntuisi oudolta, jos ne vanhat tankit olisi romutettu ennen kuin uusille oli miehistö koulutettu. Jos taas jo kolmessa vuodessa oli koulutettu tarpeeksi miehiestöä sille sen ajan Leopardikalustolle, niin kyllä niitä pitäisi nyt olla sitten ylimääräisiä, joita voisi istuttaa ulkoa äkkiä hankittuihin.
We lack manpower! Tarvitaan kaksi kuukautta, minimissään, jotta saadaan koulutettua henkilöstöä korkean teknologian aseiden käyttöön. Archerin kanssa tuokaan ei välttämättä riitä, se kun on meille täysin tuntematon laite, eikä pyörällistä 155 mm tykistöä ole ennestään (taktiset käyttöperiaatteet jne.).
Kestäisikö tosiaan noin kauan, jos Leo 2A4:ää käyttämään oppinut miehistö istutettaisiin 2A5:en tai uudempaan? Eivätkö merkittävimmät parannukset 2A4:stä 2A6:en ole parempi panssari ja tykki, jotka eivät tietenkään käyttäjille näy mitenkään?
Talvisodassa saatiin sotasaaliiksi iso läjä neukkulaisia tankkeja. Niille ei ollut mitään manuaaleja, ei opettajia eikä mitään. Kouluttajat tunsivat tankkeja alkuvaiheessa yhtä vähän kuin koulutettavatkin. Miehistöjen koulutus piti aloittaa siis täysin nollasta. Kaunko siinä nokka tuhisi?
