RPG83
Soome Majori
Pitää muistaa, että hyökkääjän osa on aina aika ankea/ikävä/vittumainen, jos osapuolet ovat edes tasaväkisiä, puhumattakaan, jos puolustajalla on jonkinlainen kalusto/taito/tahtoylivoima. Määrät eivät siloin ole niin oleellisia asioita.
Erittäin suuri "jos". Minä lähden siitä, että nykyisellään Suomi pelaa alivoimapeliä. Meillä on luultavasti puolellamme tahto, ja taidossa saatamme olla tasaväkisiä, mutta kaluston määrässä meidät jyrätään niin pahoin, ettei pienestä laatuylivoimasta ole apua.
Todella suuri vastuu lepää Suomen sotilastiedustelun harteilla. Sotaa ei pysty ennustamaan kovin hyvin ennakkoon, mutta mielestäni jo ilmapiirin kylmetessä täytyy alkaa tapahtua jotain asehankintojen suhteen.
Ilmapiiri on kylmentynyt ajat sitten. Sen huomaa ihan sanomalehteä selailemalla. Entä asehankinnat? Poliittista päätöstä tuskin tulee ennen kuin sotilastiedustelu kertoo Kannaksella jyristävistä panssaridivisioonista.
Toinen asia on se, että kun Suomi on ampunut erilaiset panssari- ja ilmatorjuntaaseet loppuun, sen täytyy tuntua jonkinverran jo Ryssässäkin. Jokainen voi hiljaa miettiä mielessään, kuinka paljon tuhoa panssaroidussa kalustossa Spike, TOW2, NLAW, KES-varastojen "loppuunmyynti" saa aikaan.
Ei ole kyse ainoastaan noista aseista. On kyse kokonaisuudesta. Riittää, että ilmapuolustus romahtaa tai panssarintorjunnalta loppuvat ohjukset, tykistöltä kranaatit tai kiväärimiehiltä patruunat. Mikä tahansa noista tapahtumista käynnistää Suomen kannalta lopun alun.
Tilanne on joka tapauksessa se, että Venäjä pystyy laittamaan meitä vastaan 3:1 ylivoiman (kalustossa ja sen käyttäjissä mitattuna), minkä yleisesti katsotaan antavan kohtalaiset mahdollisuudet hyökkäyksen onnistumiselle. Näin ollen on hyökkäyksen tapahtuessa ihan sama, pystymmekö tuhoamaan 1 000 vai 1 500 vihollisen panssariajoneuvoa. Tuo luku on vain hyökkäystä ehkäisevä kynnys, joka menettää merkityksensä sillä hetkellä, kun hyökkäys tapahtuu.