Ongelmanahan ei ole osaamispuute, teknologinen etumatka tms. Ei tietenkään. Täällähän se Kiinan käyttämä teknologia on pääosin kehitetty ja laitteetkin monesti rakennettu. Ongelma on siinä, että olemme juuri mainitsemistasi syistä, eli säästöjen/lisätuottojen nimissä, ajaneet 2000-luvulla alas kokonaisia tuotannonaloja. Ihmiset on irtisanottu, laitokset ja organisaatiot purettu. Varmemmaksi vakuudeksi on koneetkin vielä myyty, tai siirretty Kiinaan. On siinä tuotannon alatasojen osaaminenkin varmasti kärsinyt, mutta se olisi korjattavissa sillä välin, kun tuotannon käynnistystä valmistellaan.
Kun koko ketjua lähdetään raaka-aineiden hankinnasta lähtien rakentamaan uusiksi, niin vuosikymmen on ohikiitävä hetki. Lisäksi törmätään siihen ongelmaan, että monia raaka-aineita saa nykyään ainoastaan Kiinalta. Tämä näkyy hyvin vaikkapa siinä, että Kiina ja Intia tuottavat suunnilleen puoliksi maailman lääkkeet, mutta Intiakin tekee niitä pitkälti raaka-aineista, jotka sille toimittaa Kiina. Kiina on taitavasti ujuttanut itsensä mukaan vähän jokaiseen ketjuun tavalla tai toisella. Samoin jos Kiinan korvaava laite-, tai komponenttitoimittaja on Taiwan, niin sokeakin näkee kepillään, että suurhäiriön riski säilyy käytännössä entisellään.
Tämä vaatisi EU-tason huoltovarmuusohjelman, jonka turvin täälläkin ylläpidettäisiin kriittisten osa-aluiden tuotantovalmiuksia ja varmuusvarastoja. Skaalaaminenkin olisi paljon nopeampaa, kuin tuotantokyvyn luominen tyhjästä.
