En kyllä tajua miksi joku haluaa noihin hommiin. Sama kuin lukisi lääkäriksi eikä koskaan tapaisi potilaita.
Hyvä kysymys. Kuulut sotilaiden eliittisakkiin etkä saa koskaan kehuskella sillä. Palkkasi on todennäköisesti keskinkertainen, eli sillä kai varmistetaan ettei raha ainakaan motivoi. Onkohan se sittenkin parempi pitää heidän palkka matalana? Tuntuu jotenkin vääryydeltä. Toivottavasti saavat edes kunnon erorahat uransa lopussa. Kyyninen puoleni rykii jälleen.
Luulen silti että osaan vastata jotenkin. Yksi motivaatio on yksinkertaisesti hiljainen ja itsekäs tyydytys siitä, että pääsee kuuluumaan eliittisakkiin. Yksinhän siellä ei olla vaan on se oma lauma tukena, eli erikoisjoukot ovat hartaudella ja ammattitaidolla muodostettu rinkirunkkaajien ääriklubi. Se on sotilaiden Miss Suomi -kisat, jonne päätyvät vain sotilaista parhaimmat (ja todennäköisesti rumimmat) eri puolilta maata. Toinen motivaatio on maailmankatsomus siitä, että mikään työ tai kokemus ei ole turha. Tässä tarvitaan luostarimunkin asennetta. Oletko koskaan raatanut intohimolla jonkun asian eteen ja sitten menettänyt sen? Tai osaatko eläytyä tapahtumattomaan raakaan menetykseen? Siitä pitää selvitä henkisesti ja porskuttaa eteenpäin. Se on vaikeaa ja helppoa samaan aikaan, jos vain sisäistää oman olemassaolon väliaikaisuuden mutta kieltäytyy silti luovuttamasta hetkeäkään kuolemaa aiemmin. Kaikki mikä tehdään, tehdään täysillä ja hyvin, oli kyse sitten portaiden harjaamisesta tai vaikeasta sotaoperaatiosta. Jokaisella harjanvedolla on väliä mutta sitähän ei yksikään siviili ymmärrä. Mikään määrä henkilökohtaista vittuilua, tai mikään määrä vastoinkäymisiä eivät lannista sinua, vaan ne saavat sinut vain yrittämään uudelleen ja vimmatummin... tai oikeastaan: ne eivät vaikuta sinuun mitenkään - vettä hanhen selästä (mutta opiksi otetaan). Haluat olla joka päivä eilistä parempi, eli jokaisen pienen hoksaamisen ja onnistumisen jälkeen saat hymyillä hetken ajan tyytyväisenä, ja sitten taas sanot itsellesi "Eipäs nyt jäädä tuntemaan itseään hyväksi liian pitkäksi aikaa." Eteneminen, edistyminen, onnistuminen ja oppiminen ovat saavutusluettelon ihailua tärkeämpiä toimia. Ihailkoot muut ansioluetteloa(ni) kuoleman(i) jälkeen, sikäli kun se ei ole enää salattua materiaalia. Kyseessä on niin pitkälle viety intohimo maanpuolustusta ja yli-ihmisyyttä kohtaan ettei sitä oikein tunne mitenkään, muina kuin heikkoina hetkinä. Ei ole erikoisjoukot tuntevien ihmisten alaa, vaan pikemminkin 99-prosenttisille kyborgeille tarkoitettu toimi. Vaikkei tulisikaan valituksi erikoisjoukkoihin, ei se sinua hetkauttaisi pysyvästi suuntaan tai toiseen, sillä jos se hetkauttaisi, et olisi alunalkaenkaan ollut haluttu mies hommaan. Valituksi tuleminen on siten siis yksi paskantärkeä juttu mutta sehän ei estä sinua yrittämästä täysillä ja onnistumasta ensiyrittämällä paremmin kuin kukaan toinen ihminen historiassa. Osaat käsitellä sekä torjutuksi tulemisen että valituksi tulemisen pysyvät seuraukset, sillä olet henkisesti valmis molempiin. Olet valmis siihenkin, että urasi katkeaa ennenaikaisesti ja pahimmillaan siten, että selviät hengissä uran katkaisevasta tapaturmasta. Voit aina hakea vaikkapa astronautiksi jälkeenpäin.
Tämä on talonpoikaisarvioni ja kirjailijanäkemykseni.
Haluan myös tuoda esille sen seikan, että aiemmin tänään kuulin minulle uuden ja tyrmistyttävän väitteen, jonka mukaan muinaiset ihmiset saalistivat eläimiä juoksuttamalla ne väsyksiin. Eli ne väitetysti jahtasivat eläintä. Niin kauan kunnes eläin ei enää jaksanut juosta. Aseta itsesi sen eläimen asemaan. Aseta itsesi sen
metsästäjän terminaattorin asemaan. En tiedä tarkkaan miten se liittyy aiheeseen. Ehkäpä siten, että sinun on metsästäjänä voitava juosta itsesi eläin kiinni ja samaan aikaan sinun on onnistuttava pakenemaan sitä jahtaajaa, ilman että mielesi nyrjähtää.
Mä uskon että fiilis pohjalta noita hommia tekee parikymppisenä jonkin aikaa mutta kun ikää tulee, pitää maksaa perheen laskut, ostaa auto, hankkia perheasunto ja ylipäätänsä arki astuu elämään niin, fiilistely ei riitä vaan noistakin hommista tulee työtä. Vuosien kuluttua normaali ihminen alkaa kaipaamaan jotain laajempaa tai syvempää pointtia työhönsä. Kun noissa hommissa työ on pelkkää harjoittelua niin, ihmettelen mihin motivaatio perustuu. Olisi kiinnostavaa nähdä kuvaus normaalista työpäivästä, mitä työ käytännössä on. Kuten näkyy niin, en tiedä heistä mitään mutta olen käsityksessä että toi on heidän työtään jota he tekevät noin 35 ikävuoteen.
