Umkhonto
Ylipäällikkö
Suurtutkimus valmistui: Suomen metsistä paljastui valtava määrä sota-ajan hautoja, vankileirejä ja tukikohtia
Kotimaa 21.2.2016 2:00 Päivitetty: 21.2.2016 7:10
Jarmo Huhtanen HS
Tästä on kyse
Kulttuuri-inventointi oli Metsähallituksen suurhanke
Metsähallitus inventoi valtion mailla vuosina 2010–2015 ihmisen metsiin jättämiä jälkiä varhaisimmalta kivikaudelta 1960-luvulle saakka.
Neljä miljoonaa euroa maksaneessa hankkeessa tutkittiin noin neljä miljoonaa hehtaaria talousmetsiä.
Maastossa liikkui kesäisin 10 tutkimusryhmää. Arkeologin lisäksi ryhmään kuului paikallinen metsuri ja arkeologian tai metsäalan harjoittelija.
Hankkeesta on julkaistu Metsiin kadonneet -niminen e-kirja, jonka voi ladata ilmaiseksi Metsähallituksen nettisivulta.
Metsähallitus on saanut päätökseen poikkeuksellisen laajan kulttuuriperinnön inventoinnin sen omissa talousmetsissä.
Metsähallituksen arkeologit ja tutkijat inventoivat noin neljä miljoonaa hehtaaria metsiä pääosin Lapissa ja Itä-Suomessa. Kansalliseen metsäohjelmaan liittyvässä monivuotisessa tutkimuksessa löytyi tuhansia uusia kulttuuriperintökohteita 10 000 vuoden ajalta.
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä kohteista oli talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan maastoon jättämät jäljet ja rakennelmat. Niitä löytyi metsistä noin 2 000.
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Venäläisen desantin hauta Taivalkosken Hevosvaarassa. Kiveen on maalattu ortodoksiristi, 1943 ja N-L. Läheskään kaikkia hautapaikkoja ei vielä tunneta.
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Taivalkosken Satasaaren entisen vankileirin vieressä on hauta, johon paikallisen informantin mukaan on haudattu puolalainen vanginvartija.
Monet toisen maailmansodan aikaisista jäänteistä ovat tuhoutumassa jo pysyvästi. Tuhoaan ovat tehneet niin eroosio kuin sotaromuturistit, jotka käyttävät uudenaikaisia metallinpaljastimia.
”Aikamoinen rypistys tehtiin. En tiedä, ymmärsikö kukaan alussa, miten paljon kaikenlaista löydetään”, sanoo kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo Metsähallituksesta.
”Tärkeintä on, että tiedämme, mitä kohteita on metsätalouden mailla. Ne on viety meidän kartta- ja suunnittelujärjestelmiimme. Kun näillä alueilla tehdään metsätaloustoimia, niin ne ovat tiedossa, emmekä vahingossa mene vahingoittamaan niitä.”
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Juoksuhautaa Kuivassalmen rannassa Suomussalmella. Kohde on talvisodan aikainen ja sitä on vahvistettu välirauhan aikana. Se on osa Salpalinjaa.
Laserkeilauskuva Kuivassalmen rannasta Suomussalmella. Kuvaan on rajattu juoksuhauta, joka näkyy yllä olevassa valokuvassa. Maastokuva on otettu laserkeilauskuvassa näkyvän juoksuhaudan länsipäästä.
Jättihankkeen vetäjänä toiminut arkeologi Jouni Taivainen kuvailee, että toisen maailmansodan aikaiset jäänteet alkavat olla ”heikossa hapessa”.
”On niitä pikkuisen kunnosteltu, mutta esimerkiksi puuosat rupeavat olemaan aika maatuneita”, hän sanoo.
”Inventointi tehtiin viime hetkillä, että saatiin jonkinlaista dokumenttia myös puisista rakenteista. Toisaalta pääsimme myös haastattelemaan vielä ihmisiä, jotka olivat omin silmin nähneet toimintaa alueella. Saimme ensi käden tietoa varsinkin niin sanotun kenttäradan alueella.”
Juha-Pekka Joona / Metsähallitus
Saksalaisten vankileirin rakennusten jäännöksiä Inarissa.
Piritta Häkälä / Metsähallitus
Savukosken Tahkomännikön alueella käytiin suomalaisten sotilaiden ja venäläisten partisaanien välinen taistelu. Inventoinnissa paikalta löytyi muun muassa huopatossujen jäänteitä, peltipurkkeja sekä kiväärin patruunoiden hylsyjä.
Taivaisen mukaan maastosta löytyy yhä paljon toisen maailmansodan aikaista metalliromua, mutta metallinpaljastimien yleistyminen näkyy kaikkialla.
”Oikeastaan yhtäkään kohdetta ei ollut, mistä ei olisi jo kaiveltu, vaikka se on kiellettyä ja hengenvaarallista touhua”, hän kertoo.
Metsähallitus on kieltänyt maillaan kulttuuriperintökohteiden ja toisen maailmansodan aikaisten rakenteiden kaivelun. Se ei ole kuitenkaan kaikkia tonkijoita estänyt. Jotkut yrittävät tehdä sotaromulla ilmeisesti myös rahaa.
Metsähallituksen maa-alueet ovat kuitenkin laajoja ja niiden tehokas valvonta on käytännössä mahdotonta.
”Maassa oleva sotamateriaali on periaatteessa valtion omaisuutta, eikä sitä saisi sieltä tonkia”, muistuttaa Taivainen.
Maastossa on myös yhä räjähtämättömiä ammuksia, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Kaikki eivät myöskään ymmärrä, että kaivelu saattaa rikkoa hautarauhaa, sillä metsissä on tuntemattomia hautapaikkoja.
Metsähallituksen urakka oli poikkeuksellisen iso. Kaikkea ei pystytty kovin tarkkaan tutkimaan, joten jatkotutkimukselle on vielä tarvetta.
”Läheskään kaikkia rakenteita emme pystyneet kartoittamaan, koska yhdessä kohteessa voi olla satoja rakenteita”, Taivainen kertoo.
”Saatoimme vain kiertää alueen rajat ympäri ja kuvailla, mitä kaikkea siellä on. Se on iso työ, jos joku haluaa lähteä selvittämään yksittäisiä rakenteita.”
Taivaisen mukaan vanhempiin kohteisiin tottuneille arkeologeille oli hyvin mielenkiintoista päästä tutkimaan uudempia rakenteita ja paikkoja.
”Meille ehkä yllätys olivat sotavankileirit, joita oli niinkin paljon. Niistä ei ole hirveästi puhuttu.”
Sotavankileireistä on metsissä säilynyt muun muassa vaneritelttojen teltanpohjia, jotka erottuvat teltanmuotoisina kuvioina maastossa. Lisäksi leireistä löytyi parakkien jäännöksiä, piikkilankaa ja jopa kerrossänkyjen jäänteitä.
”Sotavankileireihin liittyy paljon julmaa kerrostumaa. Siellä on paljon vankien hautoja. Siellä on kai kuollut satojakin sotavankeja. Kaikkia hautapaikkoja ei tiedetäkään”, Taivainen sanoo.
Inventoitavana oli myös yksi Suomen suurimpia kulttuuriperintökohteita: saksalaisten vuosina 1942–1944 rakentama kenttärata. Tämä 178 kilometriä pitkä kapearaiteinen rautatie rakennettiin rintaman huoltoa varten, ja se kulki Hyrynsalmesta Kuusamoon. Saksalaiset tuhosivat osan radasta Lapin sodan aikana.
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Alkuperäisen kenttäradan pohjaa Taivalkoskella kuvassa vasemmalla. Rata on suojeltu tekemällä uusi oikealla oleva tie alkuperäisen radan pohjan viereen.
Kenttärataa rakensivat venäläiset sotavangit, puolalaiset pakko-otetut työvelvolliset ja saksalaiset rangaistusvangit.
Kukaan ei tiedä, montako vankia kuoli julmissa oloissa, mutta paikalliset kutsuivat rataa kuolemanradaksi. Eräiden tietojen mukaan kuolleita haudattiin radan penkkoihin.
Inventoinnin aikana kartoitettiin myös partisaanitukikohtia sekä taistelu- ja teloituspaikkoja.
”Inventoinnissa tuli ilmi laaja partisaanitukikohta Savukoskella. Paikalla oli ollut yli sata partisaania, ja he olivat sieltä tehneet iskujaan”, kertoo Taivainen.
”Siellä on vielä vaaran laella näkyvissä tuliasemat. Jokainen partisaani on tehnyt siellä itselleen tuliaseman rakkakivikkoon. Ne näkyvät siellä vielä kiveyksinä.”
Piritta Häkälä / Metsähallitus
Partisaanien tukikohta Savukoskella. Kuvassa yksi tukikohdan yli sadasta kivistä tehdyistä pesäkkeistä. Kivien välistä löytyi säilyketölkkejä. Tukikohta on ilmeisesti ollut käytössä useammankin partisaanihyökkäyksen aikana vuosina 1940–44.
Neuvostoliittolaiset partisaanit iskivät Seitajärvelle, Kuoskuun, Nousun kylään ja Lokkaan. Iskuissa kuoli lähes 200 siviiliä, joista pääosa oli naisia, lapsia ja vanhuksia.
Laki ei suojele kunnolla toisen maailmansodan aikaisia kohteita.
”Toisen maailmansodan aikaiset rakennelmat ja jäännökset eivät vielä ole muinaismuistolain rauhoittamia, mutta ne ovat ehdottomasti merkkejä ja jälkiä meidän historiastamme. Ne luokitellaan kulttuuriperintökohteiksi”, sanoo yli-intendentti Helena Taskinen Museovirastosta.
Hänen mukaansa esimerkiksi metallinpaljastimien käyttäminen on kaksipiippuinen juttu.
”Se on jokamiehen oikeus, mutta kyllä siinä on tiettyjä rajoituksiakin. Hyviin tapoihin kuuluu olla yhteydessä maanomistajaan”, Taskinen sanoo.
”Toisen maailmansodan aikaiset jäännökset on helppo ymmärtää suojeltaviksi, vaikka ne eivät vielä olekaan suojeltuja. Tämä voi tietysti tuntua vähän sekavalta, mutta metallinetsintä ja toisen maailmansodan aikaiset kohteet on vaikea kenttä.”
Riikka Mustonen / Metsähallitus
Suomussalmelta löytynyt kelottunut puu, jonka kylkeen on veistetty: HK 1940 13/3 KLO 11A RAUHA. Todennäköisesti talvisodan loppuessa kaiverrettu teksti on jo osin kasvanut umpeen.
Metsähallituksen hankkeessa dokumentoitiin yli 10 000 kohdetta ja yli 100 000 yksittäistä rakennetta. Maastossa säilyneestä kulttuuriperinnöstä yli 80 prosenttia liittyy asumiseen, työhön ja sotimiseen.
Noin kolmannes löytyneistä kohteista kuului historiallisen tai esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kivikautiset asuinpaikat, rautakautiset kalmistot ja yli sata vuotta vanhat tervahaudat ja hiilimiilut.
Inventoinnin myötä lakisääteisten muinaismuistojen määrä nousi runsaasta tuhannesta lähes neljääntuhanteen. Muinaisjäännöksistä 356 on esihistorialliselta ajalta ja 2 239 historialliselta ajalta.
Inventoinnin aikana kertynyttä materiaalia pääsee tutkimaan Metsähallituksen nettisivujen kautta, osoitteessa www.metsa.fi.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1455594668701?ref=hs-art-luetuimmat-1
Kotimaa 21.2.2016 2:00 Päivitetty: 21.2.2016 7:10
Jarmo Huhtanen HS
Tästä on kyse
Kulttuuri-inventointi oli Metsähallituksen suurhanke
Metsähallitus inventoi valtion mailla vuosina 2010–2015 ihmisen metsiin jättämiä jälkiä varhaisimmalta kivikaudelta 1960-luvulle saakka.
Neljä miljoonaa euroa maksaneessa hankkeessa tutkittiin noin neljä miljoonaa hehtaaria talousmetsiä.
Maastossa liikkui kesäisin 10 tutkimusryhmää. Arkeologin lisäksi ryhmään kuului paikallinen metsuri ja arkeologian tai metsäalan harjoittelija.
Hankkeesta on julkaistu Metsiin kadonneet -niminen e-kirja, jonka voi ladata ilmaiseksi Metsähallituksen nettisivulta.
Metsähallitus on saanut päätökseen poikkeuksellisen laajan kulttuuriperinnön inventoinnin sen omissa talousmetsissä.
Metsähallituksen arkeologit ja tutkijat inventoivat noin neljä miljoonaa hehtaaria metsiä pääosin Lapissa ja Itä-Suomessa. Kansalliseen metsäohjelmaan liittyvässä monivuotisessa tutkimuksessa löytyi tuhansia uusia kulttuuriperintökohteita 10 000 vuoden ajalta.
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä kohteista oli talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan maastoon jättämät jäljet ja rakennelmat. Niitä löytyi metsistä noin 2 000.
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Venäläisen desantin hauta Taivalkosken Hevosvaarassa. Kiveen on maalattu ortodoksiristi, 1943 ja N-L. Läheskään kaikkia hautapaikkoja ei vielä tunneta.
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Taivalkosken Satasaaren entisen vankileirin vieressä on hauta, johon paikallisen informantin mukaan on haudattu puolalainen vanginvartija.
Monet toisen maailmansodan aikaisista jäänteistä ovat tuhoutumassa jo pysyvästi. Tuhoaan ovat tehneet niin eroosio kuin sotaromuturistit, jotka käyttävät uudenaikaisia metallinpaljastimia.
”Aikamoinen rypistys tehtiin. En tiedä, ymmärsikö kukaan alussa, miten paljon kaikenlaista löydetään”, sanoo kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo Metsähallituksesta.
”Tärkeintä on, että tiedämme, mitä kohteita on metsätalouden mailla. Ne on viety meidän kartta- ja suunnittelujärjestelmiimme. Kun näillä alueilla tehdään metsätaloustoimia, niin ne ovat tiedossa, emmekä vahingossa mene vahingoittamaan niitä.”
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Juoksuhautaa Kuivassalmen rannassa Suomussalmella. Kohde on talvisodan aikainen ja sitä on vahvistettu välirauhan aikana. Se on osa Salpalinjaa.
Laserkeilauskuva Kuivassalmen rannasta Suomussalmella. Kuvaan on rajattu juoksuhauta, joka näkyy yllä olevassa valokuvassa. Maastokuva on otettu laserkeilauskuvassa näkyvän juoksuhaudan länsipäästä.
Jättihankkeen vetäjänä toiminut arkeologi Jouni Taivainen kuvailee, että toisen maailmansodan aikaiset jäänteet alkavat olla ”heikossa hapessa”.
”On niitä pikkuisen kunnosteltu, mutta esimerkiksi puuosat rupeavat olemaan aika maatuneita”, hän sanoo.
”Inventointi tehtiin viime hetkillä, että saatiin jonkinlaista dokumenttia myös puisista rakenteista. Toisaalta pääsimme myös haastattelemaan vielä ihmisiä, jotka olivat omin silmin nähneet toimintaa alueella. Saimme ensi käden tietoa varsinkin niin sanotun kenttäradan alueella.”
Juha-Pekka Joona / Metsähallitus
Saksalaisten vankileirin rakennusten jäännöksiä Inarissa.
Piritta Häkälä / Metsähallitus
Savukosken Tahkomännikön alueella käytiin suomalaisten sotilaiden ja venäläisten partisaanien välinen taistelu. Inventoinnissa paikalta löytyi muun muassa huopatossujen jäänteitä, peltipurkkeja sekä kiväärin patruunoiden hylsyjä.
Taivaisen mukaan maastosta löytyy yhä paljon toisen maailmansodan aikaista metalliromua, mutta metallinpaljastimien yleistyminen näkyy kaikkialla.
”Oikeastaan yhtäkään kohdetta ei ollut, mistä ei olisi jo kaiveltu, vaikka se on kiellettyä ja hengenvaarallista touhua”, hän kertoo.
Metsähallitus on kieltänyt maillaan kulttuuriperintökohteiden ja toisen maailmansodan aikaisten rakenteiden kaivelun. Se ei ole kuitenkaan kaikkia tonkijoita estänyt. Jotkut yrittävät tehdä sotaromulla ilmeisesti myös rahaa.
Metsähallituksen maa-alueet ovat kuitenkin laajoja ja niiden tehokas valvonta on käytännössä mahdotonta.
”Maassa oleva sotamateriaali on periaatteessa valtion omaisuutta, eikä sitä saisi sieltä tonkia”, muistuttaa Taivainen.
Maastossa on myös yhä räjähtämättömiä ammuksia, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Kaikki eivät myöskään ymmärrä, että kaivelu saattaa rikkoa hautarauhaa, sillä metsissä on tuntemattomia hautapaikkoja.
Metsähallituksen urakka oli poikkeuksellisen iso. Kaikkea ei pystytty kovin tarkkaan tutkimaan, joten jatkotutkimukselle on vielä tarvetta.
”Läheskään kaikkia rakenteita emme pystyneet kartoittamaan, koska yhdessä kohteessa voi olla satoja rakenteita”, Taivainen kertoo.
”Saatoimme vain kiertää alueen rajat ympäri ja kuvailla, mitä kaikkea siellä on. Se on iso työ, jos joku haluaa lähteä selvittämään yksittäisiä rakenteita.”
Taivaisen mukaan vanhempiin kohteisiin tottuneille arkeologeille oli hyvin mielenkiintoista päästä tutkimaan uudempia rakenteita ja paikkoja.
”Meille ehkä yllätys olivat sotavankileirit, joita oli niinkin paljon. Niistä ei ole hirveästi puhuttu.”
Sotavankileireistä on metsissä säilynyt muun muassa vaneritelttojen teltanpohjia, jotka erottuvat teltanmuotoisina kuvioina maastossa. Lisäksi leireistä löytyi parakkien jäännöksiä, piikkilankaa ja jopa kerrossänkyjen jäänteitä.
”Sotavankileireihin liittyy paljon julmaa kerrostumaa. Siellä on paljon vankien hautoja. Siellä on kai kuollut satojakin sotavankeja. Kaikkia hautapaikkoja ei tiedetäkään”, Taivainen sanoo.
Inventoitavana oli myös yksi Suomen suurimpia kulttuuriperintökohteita: saksalaisten vuosina 1942–1944 rakentama kenttärata. Tämä 178 kilometriä pitkä kapearaiteinen rautatie rakennettiin rintaman huoltoa varten, ja se kulki Hyrynsalmesta Kuusamoon. Saksalaiset tuhosivat osan radasta Lapin sodan aikana.
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
Alkuperäisen kenttäradan pohjaa Taivalkoskella kuvassa vasemmalla. Rata on suojeltu tekemällä uusi oikealla oleva tie alkuperäisen radan pohjan viereen.
Kenttärataa rakensivat venäläiset sotavangit, puolalaiset pakko-otetut työvelvolliset ja saksalaiset rangaistusvangit.
Kukaan ei tiedä, montako vankia kuoli julmissa oloissa, mutta paikalliset kutsuivat rataa kuolemanradaksi. Eräiden tietojen mukaan kuolleita haudattiin radan penkkoihin.
Inventoinnin aikana kartoitettiin myös partisaanitukikohtia sekä taistelu- ja teloituspaikkoja.
”Inventoinnissa tuli ilmi laaja partisaanitukikohta Savukoskella. Paikalla oli ollut yli sata partisaania, ja he olivat sieltä tehneet iskujaan”, kertoo Taivainen.
”Siellä on vielä vaaran laella näkyvissä tuliasemat. Jokainen partisaani on tehnyt siellä itselleen tuliaseman rakkakivikkoon. Ne näkyvät siellä vielä kiveyksinä.”
Piritta Häkälä / Metsähallitus
Partisaanien tukikohta Savukoskella. Kuvassa yksi tukikohdan yli sadasta kivistä tehdyistä pesäkkeistä. Kivien välistä löytyi säilyketölkkejä. Tukikohta on ilmeisesti ollut käytössä useammankin partisaanihyökkäyksen aikana vuosina 1940–44.
Neuvostoliittolaiset partisaanit iskivät Seitajärvelle, Kuoskuun, Nousun kylään ja Lokkaan. Iskuissa kuoli lähes 200 siviiliä, joista pääosa oli naisia, lapsia ja vanhuksia.
Laki ei suojele kunnolla toisen maailmansodan aikaisia kohteita.
”Toisen maailmansodan aikaiset rakennelmat ja jäännökset eivät vielä ole muinaismuistolain rauhoittamia, mutta ne ovat ehdottomasti merkkejä ja jälkiä meidän historiastamme. Ne luokitellaan kulttuuriperintökohteiksi”, sanoo yli-intendentti Helena Taskinen Museovirastosta.
Hänen mukaansa esimerkiksi metallinpaljastimien käyttäminen on kaksipiippuinen juttu.
”Se on jokamiehen oikeus, mutta kyllä siinä on tiettyjä rajoituksiakin. Hyviin tapoihin kuuluu olla yhteydessä maanomistajaan”, Taskinen sanoo.
”Toisen maailmansodan aikaiset jäännökset on helppo ymmärtää suojeltaviksi, vaikka ne eivät vielä olekaan suojeltuja. Tämä voi tietysti tuntua vähän sekavalta, mutta metallinetsintä ja toisen maailmansodan aikaiset kohteet on vaikea kenttä.”
Riikka Mustonen / Metsähallitus
Suomussalmelta löytynyt kelottunut puu, jonka kylkeen on veistetty: HK 1940 13/3 KLO 11A RAUHA. Todennäköisesti talvisodan loppuessa kaiverrettu teksti on jo osin kasvanut umpeen.
Metsähallituksen hankkeessa dokumentoitiin yli 10 000 kohdetta ja yli 100 000 yksittäistä rakennetta. Maastossa säilyneestä kulttuuriperinnöstä yli 80 prosenttia liittyy asumiseen, työhön ja sotimiseen.
Noin kolmannes löytyneistä kohteista kuului historiallisen tai esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kivikautiset asuinpaikat, rautakautiset kalmistot ja yli sata vuotta vanhat tervahaudat ja hiilimiilut.
Inventoinnin myötä lakisääteisten muinaismuistojen määrä nousi runsaasta tuhannesta lähes neljääntuhanteen. Muinaisjäännöksistä 356 on esihistorialliselta ajalta ja 2 239 historialliselta ajalta.
Inventoinnin aikana kertynyttä materiaalia pääsee tutkimaan Metsähallituksen nettisivujen kautta, osoitteessa www.metsa.fi.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1455594668701?ref=hs-art-luetuimmat-1
!