JR49
Respected Leader
Ei ole mahdottoman matkan päässä tieltä. Paljakanvaara-karttasanan pohjoispuolelle vie näemmä metsäautotie. Siihen auto ja vaaran pohjoislaitaa rännissä etiäpäin. Ovatko korsut siinä puron/ojan ympäristössä?
Suomen metsistä paljastui valtava määrä sota-ajan hautoja, vankileirejä ja tukikohtia
- Viestiketjun aloittaja Umkhonto
- Aloitus PVM
Erkki
Ylipäällikkö
Juu, siinä puronotkelmassa. Paljakanvaara on muuten vanhojen metsien suojelualuetta ja varsin hienoa erämaata, siksikin paikka jäi jotenkin mieleen. Ja sain sieltä paljon pyitä
JR49
Respected Leader
Tuolla pitää vierailla. Ei ole varmaan muita turisteja jaloissa pyörimässä. Miten iso korsualue on?Juu, siinä puronotkelmassa. Paljakanvaara on muuten vanhojen metsien suojelualuetta ja varsin hienoa erämaata, siksikin paikka jäi jotenkin mieleen. Ja sain sieltä paljon pyitä
Täytyy päivittää pyytilanne sitten paikanpäältä sinulle
. Pilli löytyy.
Erkki
Ylipäällikkö
Venäläisten veteraanien kertoman mukaan rauha tuli viime tipassa, koska ruoka oli loppunut ja "viimeisiä hevosenkavioita jo imeskeltiin". Mainitsemasi motit olivat kyllä sinänsä vahvoja ja raskaan tulen puuttuessa nuo onnistuneetkin valtaukset olivat maksaneet turhan paljon verta.
Erkki
Ylipäällikkö
Olisiko puron vartta ehkä alle sadan metrin matkalla. Myös pohjoisempana olevan pikku lammen luona on jotain monttuja, mutta sitä aluetta en ole juuri tutkinut.Tuolla pitää vierailla. Ei ole varmaan muita turisteja jaloissa pyörimässä. Miten iso korsualue on?
Täytyy päivittää pyytilanne sitten paikanpäältä sinulle
Ja Löytövaaran kestäminen ei suinkaan ollut kirkossa kuulutettua. Siellä taistelleet veteraanit olivat sitä mieltä, että rauha tuli juuri ennen linjan murtumista. Puna-armeijan ampumissa keskityksissä tulentiheys oli valtava, talvisodan mittakaavassa. Motit sitoivat 9.D:n joukot aika tarkkaan, joten reservejä tai uusia asemia ei pahemmin olisi ollut. Se, mitkä kaikki motit puna-armeija olisi saanut vapautettua on tietenkin eri juttu, mutta silti se Siilasvuo tarina siitä, miten rauha pelasti 54.D:n kuvaa lähinnä Saunajärven viimeistä mottia.
Ja raskaan tulen puuttumisesta voidaan tietenkin Kuhmossa olla montaa mieltä, sillä Siilasvuohan oli saanut sotasaalistykit Suomussalmelta 9.D:lle. Talvisodan oloissa Kuhmossa suomalaisilla oli voimakas tykistö, joka myös ampui paljon. Tosin niihin Saunajärven motteihin. Ei torjuntaa sinne Kilpelänkankaalle tai Löytövaaraan.
Mutta nämä ovat jossitteluja ja saivarteluja. Kadehdittava se motitettujen venäläisten asema ei ollut ja on mahdollista, että komentajan poistuminen pelistä olisi saanut pienemmät motit antautumaan.
Torrakko
Kapteeni
Tuttu löysi Kajaanin metsästä venäläisen kypärän. Motocross radan lähimaastosta muistaakseni. Aina välillä tulee mietittyä miten se sinne joutui mutta noihin korpimetsiin mahtuu niin monenlaista hiihtäjää. Ehkä joku vain unohti sen sinne joskus muinoin?
Mikä tuon Suomussalmen kellarin tarina on? Luulen kyllä arvaavani syyn miksi halukasta siivoojaa ei löytynyt helposti mutta ihan kuin olisin kuullut kyseisestä kellarista ennenkin.
Mikä tuon Suomussalmen kellarin tarina on? Luulen kyllä arvaavani syyn miksi halukasta siivoojaa ei löytynyt helposti mutta ihan kuin olisin kuullut kyseisestä kellarista ennenkin.
Täytyypä lukaista, ja tulevana kesänä vierailla paikan päällä. Olin jo aikeissa menneenä vuonna lähteä, mutta se jäi.
Kiitos ohjeista
Tuo Väiskin esitys on todella hyvä ja hän teki melkoisen työmäärän, kun kasasi aineiston. Minusta erikoista julkaisussa on tietyn humaaniuden sovittaminen teksteihin. Joka on vissiin tuntunut "asiantuntijapiireissä" epätieteelliseltä ja falskilta. Ei-asiantuntijalla on varaa hyväksyä tietty kirjoittajan vapaus ja humaanius.
Asiantuntijapiireissä kun on 70 vuotta sitten vakiintunut ainoa oikea tapa tuottaa sotahistorian tekstejä.....jos siitä vähän riveää, niin huonoahan se on. 
Nauraisin majuritason selkäkeikkanaurua kolmannella, jos ei kipeä selkä estäisi sitä tässä kohtaa. En ole nyt muutamaan vuoteen käynyt ja suunnitelmissa on samalla tavoin lähteä taas rundille. Ennen itikka-aikaa on parasta. Kuusijoen yläosia on tarkoitus ryhtyä lovehtimaan sillä silmällä. Jos kiinnostaa, niin vinkkaa, olen tässä matkan varrella, jos etelästä tulet. Sotahistoriasta kiinnostuneet reserviläiset tunnetusti voivat loputtomasta jauhaa paskaa aiheesta, pari vuorokautta nyt kumminkin ja kevyesti.
Määritteletkö "Talvisodan oloissa voimakkaan tykistön, joka ampui paljon"?
Eikös Vienan alueelle ollut jo keskitetty noin kaksi verestä divisioonaa ja erityisiä hiihtojoukkoja, joiden oli määrä tulla peliin maaliskuun puolivälin jälkeen?
Tuo Väiskin esitys on todella hyvä ja hän teki melkoisen työmäärän, kun kasasi aineiston. Minusta erikoista julkaisussa on tietyn humaaniuden sovittaminen teksteihin. Joka on vissiin tuntunut "asiantuntijapiireissä" epätieteelliseltä ja falskilta. Ei-asiantuntijalla on varaa hyväksyä tietty kirjoittajan vapaus ja humaanius.
Tämä oli vissiin minulle.
Iso osa perinteisistä sotahistorian teoksista on mielestäni surkeita luettavia. "1./II/9./III/JR69 hyökkäsi puna-armeijan 2./I/1./555Kaart.PsR kimppuun klo 05.49.38 jne." Monosen kirja on kunnioitettava järkäle ja vaatinut varmasti paljon työtä, mutta itse en saanut siitä jostakin syystä otetta. Lukemisesta on aikaa pitäisi varmaan yrittää uudestaan. Nämä on makuasioita.
No ei ollut kyllä sinulle. Alleviivaan juuri tuon mielipiteesi "surkeista luettavista". Sorry, jos koit viestini tölväisynä, ei ollut kyllä tarkoitus.
Juu, luonnehdit tuota tykistönammuntaa runsaaksi Talvisodan oloissa. Jossain kirjassa ammutut tykistönlaukaukset oli kappaleen tarkkuudella ja silloin funtsin, ettei sillä herran huoneita kyllä rakennettu. Mutta ehkä tuo käsitykseni pitää asettaa Talvisodan oloihin.
Saunajärven motteihin ammuttii suomalaisten mittakaavalla paljon. Ei mulla tässä ole laukausmääriä antaa. 9.D toi mukanaan tykistöä ja ammuksia Suomussalmelta ja niillä pehmitettiin motteja. Jo sodan aikaan Siilasvuota kritisoitiin motteihin keskittymisestä. Kriitikoiden mielestä (kuitenkin rajallista määrää) kranaatteja olisi pitänyt käyttää Kilpelänkankaalla ja Löytövaarassa torjuntaan. Tietysti Siilasvuon ajatuksena oli murtaa motit, että niitä vartioivat joukot saadaan muuhun käyttöön. 9.D:n käytöstä keskusteltiin paljon ja lopulta se päätyi Kuhmoon, kun luultiin, että 54.D saadaan tuhottua nopeasti (mm. Siilasvuon saaman tykistön avulla) ja joukot voidaan siirtää joko Kannakselle tai Laatokan Karjalaan.
Noista puna-armeijan joukoista sen verran, että Kuusamoon oli tuotu porukkaa, jonka piti lähteä hyökkäämään, Raatteessa 44.D oli täydennetty hyökkäysvalmiiksi ja Kuhmon suuntaan tuli jatkuvasti lisää porukkaa, jonka piti vapauttaa motitetut.
Samaa mieltä, juuri tämmöinen tyyli tekee kirjasta todella raskaasti luettavan eikä ollenkaan helpota kärryillä pysymiseen.
JR49
Respected Leader
Pidämmä mielessä! Toukokuun loppuun on ohjelmoitu lomaa, kevät on muutenkin parasta aikaa kun luonto herää. Ja ennen kuin hyttyset herää. Keski-Suomesta pohjoiseen reitti vie.Tuo Väiskin esitys on todella hyvä ja hän teki melkoisen työmäärän, kun kasasi aineiston. Minusta erikoista julkaisussa on tietyn humaaniuden sovittaminen teksteihin. Joka on vissiin tuntunut "asiantuntijapiireissä" epätieteelliseltä ja falskilta. Ei-asiantuntijalla on varaa hyväksyä tietty kirjoittajan vapaus ja humaanius.
En ole nyt muutamaan vuoteen käynyt ja suunnitelmissa on samalla tavoin lähteä taas rundille. Ennen itikka-aikaa on parasta. Kuusijoen yläosia on tarkoitus ryhtyä lovehtimaan sillä silmällä. Jos kiinnostaa, niin vinkkaa, olen tässä matkan varrella, jos etelästä tulet. Sotahistoriasta kiinnostuneet reserviläiset tunnetusti voivat loputtomasta jauhaa paskaa aiheesta, pari vuorokautta nyt kumminkin ja kevyesti.
Kuhmon Kuusijoki, nyt ei kilahda mikään kello minulla että mihinkä taisteluun se viittaa?
JR49
Respected Leader
Minä harrastan ikään kuin tunnelmamatkailua. Parasta on sellainen "kadonnut" taistelupaikka. Vapaussodan taistelut ovat tässä mielessä parhaimpia. Niistä löytyy vielä tarkkoja kertomuksia ja karttoja, mutta ovat unohtuneet käytännössä kaikkien mielestä. Sitten menen paikan päälle ja kuin annan historian tulla itseeni. Silmäilen seutua, että tuosta ne ovat tulleet ja noin toimineet. Yleensä paikalliset eivät tiedä mitään aiheesta, ja yleensä ollaan täydessä korvessa, esimerkkinä vaikkapa Mäntyharjun Mouhu, Hillosensalmi, Kinni. Tuntuu kuin läsnä olisivat vain minä ja haamut. Sillä hetkellä se historia ja tieto tapahtuneesta kuuluu vain minulle ja haamuille.Aihepiiri ei kuulu harrastuksiini, mutta on erittäin mielenkiintoista lukea tällaista jutustelua
Sanokaa vain jos kuulostan hullulta...Tuo Erkin vinkkaama paikka soveltuu siksi kuin nenä päähän tämänkaltaiseen matkailuun. Samoin kuin tuo kertomus tienteosta joukkohaudan läpi ja kalakukko myös.
Henkilökohtaisia hienoja hetkiä oli kun Länkipohjassa karttaan oli merkitty punaisten kk-asema. Sillä paikalla ei kuitenkaan ollut tulialuetta, koska oli notkossa. Sata metriä eteenpäin, ja jo avautui maisema, josta on pyyhitty tulisin terveisin keskellä peltoaukeaa kahlaavaa Seinäjoen Krenatööripataljoonaa 16.3.1918.
Tai kun kotikylältäni löysin I maailmansodan linnoitteen ihan vain miettimällä maastosta tulialueen perusteella, että mihin minä sen aseman olisin kaivanut. Ja siellähän se oli.
YliKoo
Greatest Leader
Pystyn kuvittelemaan noita tunnelmia vaikka en ole käynytkään kuin merkityillä taistelupaikoilla.Minä harrastan ikään kuin tunnelmamatkailua. Parasta on sellainen "kadonnut" taistelupaikka. Vapaussodan taistelut ovat tässä mielessä parhaimpia. Niistä löytyy vielä tarkkoja kertomuksia ja karttoja, mutta ovat unohtuneet käytännössä kaikkien mielestä. Sitten menen paikan päälle ja kuin annan historian tulla itseeni. Silmäilen seutua, että tuosta ne ovat tulleet ja noin toimineet. Yleensä paikalliset eivät tiedä mitään aiheesta, ja yleensä ollaan täydessä korvessa, esimerkkinä vaikkapa Mäntyharjun Mouhu, Hillosensalmi, Kinni. Tuntuu kuin läsnä olisivat vain minä ja haamut. Sillä hetkellä se historia ja tieto tapahtuneesta kuuluu vain minulle ja haamuille.
Tuo Erkin vinkkaama paikka soveltuu siksi kuin nenä päähän tämänkaltaiseen matkailuun. Samoin kuin tuo kertomus tienteosta joukkohaudan läpi ja kalakukko myös.
Henkilökohtaisia hienoja hetkiä oli kun Länkipohjassa karttaan oli merkitty punaisten kk-asema. Sillä paikalla ei kuitenkaan ollut tulialuetta, koska oli notkossa. Sata metriä eteenpäin, ja jo avautui maisema, josta on pyyhitty tulisin terveisin keskellä peltoaukeaa kahlaavaa Seinäjoen Krenatööripataljoonaa 16.3.1918.
Tai kun kotikylältäni löysin I maailmansodan linnoitteen ihan vain miettimällä maastosta tulialueen perusteella, että mihin minä sen aseman olisin kaivanut. Ja siellähän se oli.
Jatkakaa
Ulkomuistista muistelen, että Kuusijoki oli se, jonka panin jostain syystä muistiin ja edelliskäynnillä lupasin itselleni käydä jokivartta läpi. Tunnelmamatkailuun tuo alue sopinee mainiosti. Kohtuulliset opasteet ja kannattaa ottaa netistä esitiedot. Tuolla pystyy ajamaan sellaisen ringin, joka kattaa lähes kaiken.
Dolinin hiihtoprikaatin tie ja sen kohtalot ovat myös kiintoisat. Siihen on liittynyt erilaisia huhuja aina tähän päivään saakka, hyvin mielenkiintoisia asioita.
JR49
Respected Leader
Kuusijoki-linja. Täytyy tunnustaa, että yksityiskohdat Talvisodan kuvioista eivät kaikilta osin ole olleet selviä paikkakuntakohtaisesti meikäläiselle, mutta nyt, kun väki on täällä sitonut tapahtumat karttaan, niin tilanne alkaa kirkastumaan.
Kerrothan lisää Dolinin huhuista
?Kuusijoki-linjan taistelut
Kuusijoen asemat olivat osittain kenttälinnoitettuja, mutta osin vain lumeen kaivettuja ojia. Kuvassa pikakivääri asemassa.
18. helmikuuta neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Kuusijoen asemissa olleen III/JR 65:n joukkoja vastaan. Hyökkäykseen osallistuivat alueelle vast'ikään saapuneet (noin 1 000 miehen vahvuiset) puna-armeijan ratsuväkirykmentit 45 ja 117. Neuvostojoukkojen tavoitteena oli edetä saarrettujen maanmiestensä avuksi. Lähimpänä tavoitteena oli ns. Loson motti noin kymmenen kilometriä suomalaisjoukkojen selustassa. Hyökkäysvaunujen ja tykistön tukema hyökkäys toistettiin päivän aikana kolmasti, mutta neuvostojoukot saivat vallattua vain muutaman suomalaisten etummaisista tukikohdista. Tilanne pääsi iltapäivällä kehittymään suomalaisille jo hyvinkin uhkaavaksi neuvostojoukkojen päästyä kiertämään suomalaisasemat Kuusijärven eteläpuolitse noin 200 hengen vahvuisin joukoin. Kuusijoki-linjalla puolustautuvien suomalaisjoukkojen selustayhteydet pääsivät jo katkeamaan, mutta alueelle haalittujen suomalaisreservien onnistui illan ja yön aikana saartaa koukannut puna-armeijan osasto, joka tuhottiin yön aikana.[38]
19. helmikuuta taistelut Kuusijoki-linjalla alkoivat heti aamusta uudelleen. Puna-armeijan joukot hyökkäsivät päivän aikana sitkeästi suomalaisasemia vastaan ja saivatkin jälleen muutamia tukikohtia haltuunsa. Neuvostojoukkojen saarrostushyökkäys saatiin myös päivän aikana torjuttua vastahyökkäyksellä, tällä kertaa linjan pohjoisella sivustalla. Suomalaisten JR 27:n esikunta vaihtoi sille alistetuista pataljoonista II/JR 65:n etulinjassa taistelleen III/JR 65:n sijaan. Jälkimmäinen pataljoona oli menettänyt muutamassa vuorokaudessa noin 160 miestään kaatuneina ja haavoittuneina. Suomalaisjoukkojen suuresta mieshukasta jälkimmäinen pataljoona käy hyvin esimerkiksi. Määrävahvuisessa jalkaväkipataljoonassa olisi pitänyt olla yhteensä 845 miestä, mutta aiemmin mainittujen (160 miestä) tappioiden jälkeen III/JR 65:n vahvuus oli enää 109 miestä sen siirtyessä muutaman kilometrin taemmaksi Löytövaaraan rykmentin reserviksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuhmon_taistelut#Kuusijoki-linjan_taistelut
20. helmikuuta kello 6 aamulla neuvostojoukot aloittivat jälleen hyökkäyksensä Kuusijoki-linjaa vastaan tykistönsä ja viiden hyökkäysvaunun tukemana. Puna-armeijan joukot olivat kuitenkin menettäneet jo siinä määrin hyökkäysvoimaansa, että 180 miehiseksi supistunut II/JR 65 onnistui hyökkäykset torjumaan. Kärsittyään merkittävät tappiot lopettivat neuvostojoukot hyökkäyksensä Kuusijoki-linjaa vastaan muutamaksi seuraavaksi päiväksi. II/JR 65 vaihdettiin seuraavana päivänä jälleen III/JR 65:ksi etulinjassa. Ensin mainittu pataljoona oli tässä vaiheessa menettänyt miehistöään siten, että sen vahvuus jäi alle sadan miehen. Seuraavina päivinä molemmat pataljoonat saivat täydennyksenä 180-200 miestä.[40]
Kuusijoki-linjan taisteluiden laannuttua suomalaiset pystyivät siirtämään alueelle keskittämänsä lisäjoukot toteuttamaan niille aiemmin annettuja tehtäviä. Muutamia päiviä kestäneiden valmistelujen jälkeen suomalaiset hyökkäsivät 25. helmikuuta motittamiaan neuvostojoukkoja vastaan kahdessakin paikassa. III/JR 27 (ja sille alistetut rykmentin muiden pataljoonien komppaniat) onnistuivat aamuyöstä yllättämään Reuhkavaaran puolustajat ja motti saatiin päivän taisteluissa tuhottua. Päivän aikana suomalaiset yrittivät tykistönsä tuella hyökkäystä myös Luelahden alueen kolmois-motin keskimmäistä, ns. esikuntakukkulaa, vastaan. Neuvostojoukot olivat kuitenkin onnistuneet rakentamaan suomalaisten huomaamatta uusia taisteluasemia myös linjojensa etupuolelle, joten tykistön tulivalmistelu kohdistui osin väärään kohtaan. Suomalaisjoukkojen edettyä kohti neuvostojoukkojen asemia pääsivät nämä yllättämään suomalaiset ja suomalaisten hyökkäys jouduttiin keskeyttämään kasvavien tappioiden vuoksi