Suomen metsistä paljastui valtava määrä sota-ajan hautoja, vankileirejä ja tukikohtia

Umkhonto

Ylipäällikkö
Suurtutkimus valmistui: Suomen metsistä paljastui valtava määrä sota-ajan hautoja, vankileirejä ja tukikohtia
Kotimaa 21.2.2016 2:00 Päivitetty: 21.2.2016 7:10
Jarmo Huhtanen HS

Tästä on kyse
Kulttuuri-inventointi oli Metsähallituksen suurhanke
Metsähallitus inventoi valtion mailla vuosina 2010–2015 ihmisen metsiin jättämiä jälkiä varhaisimmalta kivikaudelta 1960-luvulle saakka.

Neljä miljoonaa euroa maksaneessa hankkeessa tutkittiin noin neljä miljoonaa hehtaaria talousmetsiä.

Maastossa liikkui kesäisin 10 tutkimusryhmää. Arkeologin lisäksi ryhmään kuului paikallinen metsuri ja arkeologian tai metsäalan harjoittelija.

Hankkeesta on julkaistu Metsiin kadonneet -niminen e-kirja, jonka voi ladata ilmaiseksi Metsähallituksen nettisivulta.

Metsähallitus on saanut päätökseen poikkeuksellisen laajan kulttuuriperinnön inventoinnin sen omissa talousmetsissä.

Metsähallituksen arkeologit ja tutkijat inventoivat noin neljä miljoonaa hehtaaria metsiä pääosin Lapissa ja Itä-Suomessa. Kansalliseen metsäohjelmaan liittyvässä monivuotisessa tutkimuksessa löytyi tuhansia uusia kulttuuriperintökohteita 10 000 vuoden ajalta.

Yksi tutkimuksen tärkeimmistä kohteista oli talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan maastoon jättämät jäljet ja rakennelmat. Niitä löytyi metsistä noin 2 000.

Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
1455595721376

Venäläisen desantin hauta Taivalkosken Hevosvaarassa. Kiveen on maalattu ortodoksiristi, 1943 ja N-L. Läheskään kaikkia hautapaikkoja ei vielä tunneta.
Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
1455595716941

Taivalkosken Satasaaren entisen vankileirin vieressä on hauta, johon paikallisen informantin mukaan on haudattu puolalainen vanginvartija.
Monet toisen maailmansodan aikaisista jäänteistä ovat tuhoutumassa jo pysyvästi. Tuhoaan ovat tehneet niin eroosio kuin sotaromuturistit, jotka käyttävät uudenaikaisia metallinpaljastimia.

”Aikamoinen rypistys tehtiin. En tiedä, ymmärsikö kukaan alussa, miten paljon kaikenlaista löydetään”, sanoo kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo Metsähallituksesta.

”Tärkeintä on, että tiedämme, mitä kohteita on metsätalouden mailla. Ne on viety meidän kartta- ja suunnittelujärjestelmiimme. Kun näillä alueilla tehdään metsätaloustoimia, niin ne ovat tiedossa, emmekä vahingossa mene vahingoittamaan niitä.”

Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
1455595135282

Juoksuhautaa Kuivassalmen rannassa Suomussalmella. Kohde on talvisodan aikainen ja sitä on vahvistettu välirauhan aikana. Se on osa Salpalinjaa.
1455595139821

Laserkeilauskuva Kuivassalmen rannasta Suomussalmella. Kuvaan on rajattu juoksuhauta, joka näkyy yllä olevassa valokuvassa. Maastokuva on otettu laserkeilauskuvassa näkyvän juoksuhaudan länsipäästä.
Jättihankkeen vetäjänä toiminut arkeologi Jouni Taivainen kuvailee, että toisen maailmansodan aikaiset jäänteet alkavat olla ”heikossa hapessa”.

”On niitä pikkuisen kunnosteltu, mutta esimerkiksi puuosat rupeavat olemaan aika maatuneita”, hän sanoo.

”Inventointi tehtiin viime hetkillä, että saatiin jonkinlaista dokumenttia myös puisista rakenteista. Toisaalta pääsimme myös haastattelemaan vielä ihmisiä, jotka olivat omin silmin nähneet toimintaa alueella. Saimme ensi käden tietoa varsinkin niin sanotun kenttäradan alueella.”

Juha-Pekka Joona / Metsähallitus
1455595573698

Saksalaisten vankileirin rakennusten jäännöksiä Inarissa.
Piritta Häkälä / Metsähallitus
1455853018867

Savukosken Tahkomännikön alueella käytiin suomalaisten sotilaiden ja venäläisten partisaanien välinen taistelu. Inventoinnissa paikalta löytyi muun muassa huopatossujen jäänteitä, peltipurkkeja sekä kiväärin patruunoiden hylsyjä.
Taivaisen mukaan maastosta löytyy yhä paljon toisen maailmansodan aikaista metalliromua, mutta metallinpaljastimien yleistyminen näkyy kaikkialla.

”Oikeastaan yhtäkään kohdetta ei ollut, mistä ei olisi jo kaiveltu, vaikka se on kiellettyä ja hengenvaarallista touhua”, hän kertoo.

Metsähallitus on kieltänyt maillaan kulttuuriperintökohteiden ja toisen maailmansodan aikaisten rakenteiden kaivelun. Se ei ole kuitenkaan kaikkia tonkijoita estänyt. Jotkut yrittävät tehdä sotaromulla ilmeisesti myös rahaa.

Metsähallituksen maa-alueet ovat kuitenkin laajoja ja niiden tehokas valvonta on käytännössä mahdotonta.

”Maassa oleva sotamateriaali on periaatteessa valtion omaisuutta, eikä sitä saisi sieltä tonkia”, muistuttaa Taivainen.

Maastossa on myös yhä räjähtämättömiä ammuksia, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Kaikki eivät myöskään ymmärrä, että kaivelu saattaa rikkoa hautarauhaa, sillä metsissä on tuntemattomia hautapaikkoja.

Metsähallituksen urakka oli poikkeuksellisen iso. Kaikkea ei pystytty kovin tarkkaan tutkimaan, joten jatkotutkimukselle on vielä tarvetta.

”Läheskään kaikkia rakenteita emme pystyneet kartoittamaan, koska yhdessä kohteessa voi olla satoja rakenteita”, Taivainen kertoo.

”Saatoimme vain kiertää alueen rajat ympäri ja kuvailla, mitä kaikkea siellä on. Se on iso työ, jos joku haluaa lähteä selvittämään yksittäisiä rakenteita.”

Taivaisen mukaan vanhempiin kohteisiin tottuneille arkeologeille oli hyvin mielenkiintoista päästä tutkimaan uudempia rakenteita ja paikkoja.

1455865655000

”Meille ehkä yllätys olivat sotavankileirit, joita oli niinkin paljon. Niistä ei ole hirveästi puhuttu.”

Sotavankileireistä on metsissä säilynyt muun muassa vaneritelttojen teltanpohjia, jotka erottuvat teltanmuotoisina kuvioina maastossa. Lisäksi leireistä löytyi parakkien jäännöksiä, piikkilankaa ja jopa kerrossänkyjen jäänteitä.

”Sotavankileireihin liittyy paljon julmaa kerrostumaa. Siellä on paljon vankien hautoja. Siellä on kai kuollut satojakin sotavankeja. Kaikkia hautapaikkoja ei tiedetäkään”, Taivainen sanoo.

Inventoitavana oli myös yksi Suomen suurimpia kulttuuriperintökohteita: saksalaisten vuosina 1942–1944 rakentama kenttärata. Tämä 178 kilometriä pitkä kapearaiteinen rautatie rakennettiin rintaman huoltoa varten, ja se kulki Hyrynsalmesta Kuusamoon. Saksalaiset tuhosivat osan radasta Lapin sodan aikana.

Hanna Kelola-Mäkeläinen / Metsähallitus
1455595730661

Alkuperäisen kenttäradan pohjaa Taivalkoskella kuvassa vasemmalla. Rata on suojeltu tekemällä uusi oikealla oleva tie alkuperäisen radan pohjan viereen.
Kenttärataa rakensivat venäläiset sotavangit, puolalaiset pakko-otetut työvelvolliset ja saksalaiset rangaistusvangit.

Kukaan ei tiedä, montako vankia kuoli julmissa oloissa, mutta paikalliset kutsuivat rataa kuolemanradaksi. Eräiden tietojen mukaan kuolleita haudattiin radan penkkoihin.

Inventoinnin aikana kartoitettiin myös partisaanitukikohtia sekä taistelu- ja teloituspaikkoja.

”Inventoinnissa tuli ilmi laaja partisaanitukikohta Savukoskella. Paikalla oli ollut yli sata partisaania, ja he olivat sieltä tehneet iskujaan”, kertoo Taivainen.

”Siellä on vielä vaaran laella näkyvissä tuliasemat. Jokainen partisaani on tehnyt siellä itselleen tuliaseman rakkakivikkoon. Ne näkyvät siellä vielä kiveyksinä.”

Piritta Häkälä / Metsähallitus
1455595735362

Partisaanien tukikohta Savukoskella. Kuvassa yksi tukikohdan yli sadasta kivistä tehdyistä pesäkkeistä. Kivien välistä löytyi säilyketölkkejä. Tukikohta on ilmeisesti ollut käytössä useammankin partisaanihyökkäyksen aikana vuosina 1940–44.
Neuvostoliittolaiset partisaanit iskivät Seitajärvelle, Kuoskuun, Nousun kylään ja Lokkaan. Iskuissa kuoli lähes 200 siviiliä, joista pääosa oli naisia, lapsia ja vanhuksia.

Laki ei suojele kunnolla toisen maailmansodan aikaisia kohteita.

”Toisen maailmansodan aikaiset rakennelmat ja jäännökset eivät vielä ole muinaismuistolain rauhoittamia, mutta ne ovat ehdottomasti merkkejä ja jälkiä meidän historiastamme. Ne luokitellaan kulttuuriperintökohteiksi”, sanoo yli-intendentti Helena Taskinen Museovirastosta.

Hänen mukaansa esimerkiksi metallinpaljastimien käyttäminen on kaksipiippuinen juttu.

”Se on jokamiehen oikeus, mutta kyllä siinä on tiettyjä rajoituksiakin. Hyviin tapoihin kuuluu olla yhteydessä maanomistajaan”, Taskinen sanoo.

”Toisen maailmansodan aikaiset jäännökset on helppo ymmärtää suojeltaviksi, vaikka ne eivät vielä olekaan suojeltuja. Tämä voi tietysti tuntua vähän sekavalta, mutta metallinetsintä ja toisen maailmansodan aikaiset kohteet on vaikea kenttä.”

Riikka Mustonen / Metsähallitus
1455595742173

Suomussalmelta löytynyt kelottunut puu, jonka kylkeen on veistetty: HK 1940 13/3 KLO 11A RAUHA. Todennäköisesti talvisodan loppuessa kaiverrettu teksti on jo osin kasvanut umpeen.
Metsähallituksen hankkeessa dokumentoitiin yli 10 000 kohdetta ja yli 100 000 yksittäistä rakennetta. Maastossa säilyneestä kulttuuriperinnöstä yli 80 prosenttia liittyy asumiseen, työhön ja sotimiseen.

Noin kolmannes löytyneistä kohteista kuului historiallisen tai esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kivikautiset asuinpaikat, rautakautiset kalmistot ja yli sata vuotta vanhat tervahaudat ja hiilimiilut.

Inventoinnin myötä lakisääteisten muinaismuistojen määrä nousi runsaasta tuhannesta lähes neljääntuhanteen. Muinaisjäännöksistä 356 on esihistorialliselta ajalta ja 2 239 historialliselta ajalta.

Inventoinnin aikana kertynyttä materiaalia pääsee tutkimaan Metsähallituksen nettisivujen kautta, osoitteessa www.metsa.fi.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1455594668701?ref=hs-art-luetuimmat-1
 
Suomussalmen taisteluiden yhteydessä on keskusteltu paljon puna-armeijan kaatuneiden määrästä. Varmuutta ei saada, koska neuvostolähteisiin ei voi oikein luottaa, mutta vastaavasti sodanaikainen propaganda vaikuttaa monien suomalaistenkin arvioihin. Etsiskelin joskus Sota-arkistosta hautausta suorittaneiden yksiköiden sotapäiväkirjoja tai muita kirjallisia aineistoja, mutten valitettavasti löytänyt. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä:
- Mä en ehkä vaan osannu
- Hautauksia suorittivat niin Suomussalmella kuin Kuhmossakin Sotapoliisikomppaniat (vai oliko se silloin Sotilaspoliisikomppaniat), jotka koottiin yli-ikäisistä reserviläisistä/suojeluskuntalaisista ja alaikäisistä vapaaehtoisista (Reino Lehväslaiho oli käsittääkseni näitä ja osallistui Kuhmossa taisteluihinkin), ja joiden aineistoja ei ylipäänsä löydy Sota-arkistosta kuin satunnaisesti, koska aineistoa ei välttämättä niin hirveästi ole ollutkaan ja koska aineistoa ei välttämättä ole lähetetty Sota-arkistoon vaan hävitetty välirauhan aikana.

No miksi ne aineistot kiinnostivat? Siksi, että kun Raatteen tien varrella SpolK:n miehet illalla saapuivat takaisin yksikköön, vääpeli kysyi montako ruumista tuli haudattua ja merkitsi tiedon muistiin. Joka päivä.

Miten liittyy Metsähallituksen kartoitukseen? Jokaisen haudan (ainakin joukkohaudan) vierestä lyötiin puu poikki n. metrin korkeudelta ja se viistottuun päähän kirjoitettiin hautauspäivä ja haudattujen lukumäärä. Nämä ovat törröttäneet vielä 1970-luvulla pystyssä, mutta paikallinen "metsäinsinööri" on antanut metsähallituksen metsureille tehtäväksi järjestelmällisesti kaataa jokainen merkkipaalu.

Edit.
Lehväslaiho kertoi tutulle, ettei hänen tietojaan talvisodan ajalta meinannut löytyä millään. Aluksi koko osastosta ei ollut löytynyt mainintaakaan.
 
Viimeksi muokattu:
Hautauksia suorittivat niin Suomussalmella kuin Kuhmossakin Sotapoliisikomppaniat
Kuhmossa venäläiset hautasivat itse osan vainajistaan. Myös välirauhan aikana alueella linnoitustöissä olleet joukot tekivät hautauksia. Jonkin verran jäi myös hautaamatta, itsekin olen pari kertaa törmännyt huopatossumiehen jäännöksiin aivan Saunajärven tien tuntumassa.
 
Kuhmossa venäläiset hautasivat itse osan vainajistaan. Myös välirauhan aikana alueella linnoitustöissä olleet joukot tekivät hautauksia. Jonkin verran jäi myös hautaamatta, itsekin olen pari kertaa törmännyt huopatossumiehen jäännöksiin aivan Saunajärven tien tuntumassa.

Totta. Kuhmossa ja Suomussalmella hautauksia tehtiin tietenkin monenkin porukan toimesta. Silti nuo SpoK:t olivat isossa roolissa ja etenkin Suomussalmen eteläosassa päävastuussa hautauksista. Susitaipaleen kirjassa Korpivaruskunta on mainintoja sekä omista että vihollisen kaatuneista, joita välirauhan aikaan löytyi Kuhmosta.

Suomussalmella on se kuuluisa kellari, jota siivoamaan ei meinannut löytyä ketään viina- ja lomalupauksista huolimatta. Kuhmossa Saunajärven jää oli kuulema hankala paikka, kun keväällä ruumiit alkoivat upota jäihin ja "mytteytyä". Loppuvaiheessa vainajia ei enää siirrettykään joukkohautoihin vaan haudattiin niille sijoilleen. Tämä ei siis koske noita jäällä olleita vaan ylipäänsä Suomussalmella ja Kuhmossa metsistä löydettyjä vainajia.

Halveksuvat hautakirjoitukset yleensä poistettiin, kun esimiehet niistä saivat tietää.
 
Totta. Kuhmossa ja Suomussalmella hautauksia tehtiin tietenkin monenkin porukan toimesta. Silti nuo SpoK:t olivat isossa roolissa ja etenkin Suomussalmen eteläosassa päävastuussa hautauksista. Susitaipaleen kirjassa Korpivaruskunta on mainintoja sekä omista että vihollisen kaatuneista, joita välirauhan aikaan löytyi Kuhmosta.

Suomussalmella on se kuuluisa kellari, jota siivoamaan ei meinannut löytyä ketään viina- ja lomalupauksista huolimatta. Kuhmossa Saunajärven jää oli kuulema hankala paikka, kun keväällä ruumiit alkoivat upota jäihin ja "mytteytyä". Loppuvaiheessa vainajia ei enää siirrettykään joukkohautoihin vaan haudattiin niille sijoilleen. Tämä ei siis koske noita jäällä olleita vaan ylipäänsä Suomussalmella ja Kuhmossa metsistä löydettyjä vainajia.

Halveksuvat hautakirjoitukset yleensä poistettiin, kun esimiehet niistä saivat tietää.

Sotilaspoikatoiminta v. - 41 ei ollut mitään sählykerhoa. Kertomusten mukaan myös pojat ottivat osaa taistelualueen kaikkinaiseen siivoamiseen. Legenda Saunajärven lihavista ja isoista ahvenenrökäleistä syntyi tuolloin. Pojat olivat iltanuotioilla paistaneet ahvensaaliitaan, kunnes joku Jukolan Motin kapiainen oli valaissut ahventen ruokavalioon liittyviä yksityiskohtia. Ahvenkukko ei ollut maistunut edes kotilomilla käydessä.
 
http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/karttakartta

Tuossa linkki karttaan, jossa voi etsiä itsekin uusia tai tuttuja kohteita. Erilaisilla suodattimilla löytyy ihan mielenkiintoisia juttuja. Yritin etsiä Ristijärven soilta partisaanien sinne rakentamaa komppanian tukikohtaa, mutten valitettavasti vielä löytänyt.
 
Sotilaspoikatoiminta v. - 41 ei ollut mitään sählykerhoa. Kertomusten mukaan myös pojat ottivat osaa taistelualueen kaikkinaiseen siivoamiseen. Legenda Saunajärven lihavista ja isoista ahvenenrökäleistä syntyi tuolloin. Pojat olivat iltanuotioilla paistaneet ahvensaaliitaan, kunnes joku Jukolan Motin kapiainen oli valaissut ahventen ruokavalioon liittyviä yksityiskohtia. Ahvenkukko ei ollut maistunut edes kotilomilla käydessä.

Se saunajärven pohjukkaan vastaava tiehän on rakennettu venäläisten joukkohautojen päälle. Kun tietä tehtiin, työmaa pysähtyi, kun ensimmäiset kaatuneet tulivat vastaan. Kertomusten mukaan löytyi yksi konekuski, joka ilmoitti, että koska hän on kyseisiä ruumiita ollut sekä tekemässä että hautaamassa, voi hän sen tienpohjankin kaivaa. Työ tehtiin kuulema kesäyönä sivullisten silminnäkijöiden välttämiseksi ja mestarin pullosta oli otettu käärmeen pituinen huikka ennen kaivuu-urakan alkua.

Myös Raatteenportin muistomerkin työmaalta löytyi joukkohauta, josta ei ollut tietoa etukäteen, vaikka Erkki melkein kaiken tiesikin. Tässä tapauksessa suunnitelmia muutettiin, eikä hautaa raiskattu.
 
Se saunajärven pohjukkaan vastaava tiehän on rakennettu venäläisten joukkohautojen päälle. Kun tietä tehtiin, työmaa pysähtyi, kun ensimmäiset kaatuneet tulivat vastaan. Kertomusten mukaan löytyi yksi konekuski, joka ilmoitti, että koska hän on kyseisiä ruumiita ollut sekä tekemässä että hautaamassa, voi hän sen tienpohjankin kaivaa. Työ tehtiin kuulema kesäyönä sivullisten silminnäkijöiden välttämiseksi ja mestarin pullosta oli otettu käärmeen pituinen huikka ennen kaivuu-urakan alkua..
Ihan mielenkiinnosta, millä kohtaa tarkalleen? Jos sattuisi vaikka sotahistoriamatkailemaan alueella, niin tieto toisi lisäarvoa.
 
Se saunajärven pohjukkaan vastaava tiehän on rakennettu venäläisten joukkohautojen päälle. Kun tietä tehtiin, työmaa pysähtyi, kun ensimmäiset kaatuneet tulivat vastaan.
Tarkoitit varmaan sitä, kun tuota vanhaa tietä levennettiin ja kunnostettiin 1960-luvulla. Silloin tuli esille paljon ihmisjäännöksiä tien varsilla olleista haudoista ja romahtaneista korsuista.
Ihan mielenkiinnosta, millä kohtaa tarkalleen? Jos sattuisi vaikka sotahistoriamatkailemaan alueella, niin tieto toisi lisäarvoa.
Niitä oli varsinkin Löytövaarassa ja varmaan myös Saunajärven Luvelahdessa, jossa oli motitetun 54.Divisioonan komentopaikka, nk. kenraalimotti. Aika paljon olen tuolla retkeillyt niin sotahistorian kuin kalojen ja riistan perässäkin.
 
Tarkoitit varmaan sitä, kun tuota vanhaa tietä levennettiin ja kunnostettiin 1960-luvulla. Silloin tuli esille paljon ihmisjäännöksiä tien varsilla olleista haudoista ja romahtaneista korsuista.

Niitä oli varsinkin Löytövaarassa ja varmaan myös Saunajärven Luvelahdessa, jossa oli motitetun 54.Divisioonan komentopaikka, nk. kenraalimotti. Aika paljon olen tuolla retkeillyt niin sotahistorian kuin kalojen ja riistan perässäkin.
Kiitos tiedoista. Onko esim. tuolla Luvelahden tienoilla miten paljon rakenteita metsissä, jos tieltä poikkeaa? Tai missä olisi?
 
Kiitos tiedoista. Onko esim. tuolla Luvelahden tienoilla miten paljon rakenteita metsissä, jos tieltä poikkeaa? Tai missä olisi?
Tuon tien varrelta löytyvät taistelupaikat kuten Kilpelänkangas, Löytövaara, Losovaara, Reuhkavaara ja Luvelahti sisältävät kaikki jonkinsortin korsunpohjia ja taisteluasemia, Kilpelänkankaan asemat ovat tosin pääosin välirauhan ajan tuotantoa. Nuorna miesnä tuli koukittua Luvelahden mottialueen veden täyttämistä montuista kaikenlaista mielenkiintoista rojua esille. Vieläkin (ainakin toissa kesänä) lahden pohjukassa on rantaviivan tuntumassa nähtävillä sirpaleiden ja luotien puhkoma venäläinen kenttäkeittiö. Kuhmon taisteluista on julkaistu tämä erittäin hyvä esitys:
1151_5854142.jpg
 
Tuon tien varrelta löytyvät taistelupaikat kuten Kilpelänkangas, Löytövaara, Losovaara, Reuhkavaara ja Luvelahti sisältävät kaikki jonkinsortin korsunpohjia ja taisteluasemia, Kilpelänkankaan asemat ovat tosin pääosin välirauhan ajan tuotantoa. Nuorna miesnä tuli koukittua Luvelahden mottialueen veden täyttämistä montuista kaikenlaista mielenkiintoista rojua esille. Vieläkin (ainakin toissa kesänä) lahden pohjukassa on rantaviivan tuntumassa nähtävillä sirpaleiden ja luotien puhkoma venäläinen kenttäkeittiö. Kuhmon taisteluista on julkaistu tämä erittäin hyvä esitys:
1151_5854142.jpg
Täytyypä lukaista, ja tulevana kesänä vierailla paikan päällä. Olin jo aikeissa menneenä vuonna lähteä, mutta se jäi.
Kiitos ohjeista :)!
 
Joo, kannattaa tutustua kirjallisuuteen ennen käyntiä. Itse kävin ensi kerran jo 1986 (sain silloin ajokortin), ja tuolloin kuljin aivan vierestä ohi kaikista kiintoisista paikoista löytämättä oikein mitään, kun ei ollut tuolloin asioista mitään tietoa. Siihen aikaan tosin saattoi löytää ihan päätien varresta vaikkapa Emman lipaslaukun puussa roikkumasta. Ei ollut alan turismi vielä niin kehittynyttä.
 
Luelahti juuri oli kyseessä. Tuossa tarkemmat koordinaatit.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/...rra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi

Luelahden ympärillä olivat ne Kuhmon kuuluisimmat motit talvisodassa. Kannattaa jatkaa matkaa Löytövaaraan ja Kuusjokilinjalle. Samalla kannattaa pitää mielessä, että vaikka Luelahden motit olisikin tuhottu, iso osa 54.Divisioonasta oli vielä koskemattomissa moteissa. Esim. koko Rastin tienhaaran seutu oli yhtä mottia. Myös Klemetin motti ja Loson motti olisivat olleet kovia vallattavia.
http://www.talvisota.fi/files/kartat/wg1059b-01.jpg

Monosen kirjasta en itse pitänyt kun luin sen, mutta ilman muuta kannattaa perehtyä. Se kuvitus on lievästi sanottuna "mielenkiintoinen". Kuhmon taisteluista ei kuitenkaan ole hirveästi kirjallisuutta, etenkään mitenkään erityisen loistokasta. Niilo Kivakan Kymmenen yhtä vastaan, Siilasvuon Kuhmo talvisodassa, Lappalaisen motti-kirja, Talvisodan historia 3, noilla pääsee ihan hyvin alkuun. Ja tietysti sillä Monosella.
 
Tarkoitit varmaan sitä, kun tuota vanhaa tietä levennettiin ja kunnostettiin 1960-luvulla. Silloin tuli esille paljon ihmisjäännöksiä tien varsilla olleista haudoista ja romahtaneista korsuista.

Näinpä juuri. Tuosta Luelahden seudusta työmaalla mukana olleet puhuivat ihan erikseen, juuri noiden joukkohautojen vuoksi.
 
Monosen kirjasta en itse pitänyt kun luin sen, mutta ilman muuta kannattaa perehtyä. Se kuvitus on lievästi sanottuna "mielenkiintoinen".
Kuvituksesta samaa mieltä ja kirjan persoonallinen ote varmaan jakaa mielipiteitä. Kuitenkin hyvin kokonaisvaltainen esitys Kuhmon taisteluista ja ehkä paras opaskirja talvisotaturistille.
 
Back
Top