Suomen oikeuskäytännöt

EK

Ylipäällikkö
Emeritusprofessorin mielenkiintoinen erittely Tapanilan raiskaustapauksen tuomiosta.
http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2015/06/954-tapanilan-raiskaustapaus.html
Jotensakin hupaisaa lukea tällaisen tunteita kuohuttavan tapauksen tiimoilta tarkkaan harkittua ja viileän analysoivaa tekstiä. Verrokkina myöskin emeritusproffa Jukka Kemppisen teksti samaan tapauksen liittyen. http://kemppinen.blogspot.fi/2015/06/oikeuden-haju.html

Jotenkin mieleen tulee Orwellin 1984, jossa rutiinit katkaisi aina "kahden minuutin viha". Samaan tapaan media syöttää yleisölle tapauksia, joiden tiimoilta saadaan irti ihmisistä hillitön määrä (konkretisoitumatonta) myötätuntoa uhria kohtaan ja (konkretisoitumatonta) vihaa syyllisiä/oletettuja syyllisiä kohtaan. Ja viimeistään ensi viikolla uusi tapaus.
 

hessukessu

Kenraali
Pointtini on syyllistyykö poliisi/syyttäjä johonkin kun ei kohtele kaikkia tasaveroisesti. Toinen tästä erillinen kysymys on Janssonin mahdollinen syyllisyys rikokseen.
Tästä lienee turha vääntää koska en ole juristi.
Löytyi tämmöinen, skannattuine papereineen kaikkineen, lukaiseppa ne. Eli vastaus on, että ei ainakaan valtakunnansyyttäjän mielestä poliisi syyllisty yhtään mihinkään, eikä tee mitään rikosta, kun kohtelee ihmisiä täysin eri tavalla samasta teosta:
http://markusjansson.blogspot.com/2015/06/valtakunnansyyttaja-suorien.html
"Tein kantelun valtakunnansyyttäjälle siitä, että minulle tappouhkauksia jakaneet muslimisiat eivät ole joutuneet vastamaan lain edessä laittomiin uhkauksiinsa. Valtakunnansyyttäjän päätös oli aivan odotetun mukainen: Tietenkään viranomainen ei ole tehnyt mitään väärää, kun jättää jutun silleensä."
 

Teräsmies

Respected Leader
Jos teet paljon rikoksia saat alennusta Itä-Suomen hovioikeudessa.


Itä-Suomen hovioikeus otti huomioon rangaistusta mitatessaan rikosten vakavuuden ja ”yleisen rangaistuskäytännön”.

Itä-Suomen hovioikeuden mukaan molempien miesten ”oikeudenmukainen yhteinen vankeusrangaistus” rikoksista olisi ollut tuo kaksi vuotta ja kolme kuukautta vankeutta, mutta 28-vuotiaan vankeusrangaistusta mitattaessa otettiin huomioon alentavana seikkana hänelle 2014 käräjäoikeudessa langetettu yli kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus kotirauhan rikkomisesta ja ryöstöstä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1436838675906.html
 

kimmo.j

Respected Leader
Löytyi tämmöinen, skannattuine papereineen kaikkineen, lukaiseppa ne. Eli vastaus on, että ei ainakaan valtakunnansyyttäjän mielestä poliisi syyllisty yhtään mihinkään, eikä tee mitään rikosta, kun kohtelee ihmisiä täysin eri tavalla samasta teosta:

No siinähän se sanotaan selvästi.
Virkamiehellä on oikeus käyttää harkintavaltaa, sitä on käytetty, eikä asiaan liity väärinkäytöstä. Päätöstä ei voi kyseenalaistaa.
Moraalisesti asiasta voi olla montaa mieltä, mutta juridisesti taitaa olla aika selvä tapaus.

Nyt on kyllä turha itkeä jos/kun tulee penalttia kun uhkailee syyttäjää ja poliisia. Eri asia jos välttämättä haluaa martyyriksi.
Se tietysti taitaa olla Janssonin päämäärä.
 

hessukessu

Kenraali
No siinähän se sanotaan selvästi.
Virkamiehellä on oikeus käyttää harkintavaltaa, sitä on käytetty, eikä asiaan liity väärinkäytöstä. Päätöstä ei voi kyseenalaistaa.
Moraalisesti asiasta voi olla montaa mieltä, mutta juridisesti taitaa olla aika selvä tapaus.
No jos toinen henkilö saa samasta teosta tuomion rikoksesta, niin ei poliisi voi silloin "käyttää harkintavaltaa" ja jättää toista vastaavaa tekoa tutkimatta (koska siitäkin pitäisi tulla tuomio rikoksesta). Yhdenvertaisuusperiaate ja laillisuusperiaate ja virkavelvollisuus katsos.
 

kimmo.j

Respected Leader
No jos toinen henkilö saa samasta teosta tuomion rikoksesta, niin ei poliisi voi silloin "käyttää harkintavaltaa" ja jättää toista vastaavaa tekoa tutkimatta (koska siitäkin pitäisi tulla tuomio rikoksesta). Yhdenvertaisuusperiaate ja laillisuusperiaate ja virkavelvollisuus katsos.
Mutta laissa sanotaan, että poliisilla on oikeus harkintaan. Tuo tekee mahdolliseksi käyttää harkintavaltaa. Ihan yksiselitteistä. Ylin syyttäjä on asian jo todennut.
Toinen asia on kokonaan asian moraalinen puoli, mutta siinäkin lienee monta näkökulmaa.

Tokihan Jansson voi valittaa Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja sen jälkeen EU-tasolle, mutta luulen ettei asia siitä muutu, juristin laki on toisenlainen kun tavan tallaajan.
 

Rannari

Greatest Leader
Mutta laissa sanotaan, että poliisilla on oikeus harkintaan. Tuo tekee mahdolliseksi käyttää harkintavaltaa. Ihan yksiselitteistä. Ylin syyttäjä on asian jo todennut.
Toinen asia on kokonaan asian moraalinen puoli, mutta siinäkin lienee monta näkökulmaa.

Tokihan Jansson voi valittaa Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja sen jälkeen EU-tasolle, mutta luulen ettei asia siitä muutu, juristin laki on toisenlainen kun tavan tallaajan.

Jos teko on samanlainen vain periaatteiltaan niin harkinnalle jää tilaa. Tuskin tässäkään tapauksessa on tehty kaikilta osin täsmälleen samanlaista tekoa kuin joku toinen joskus menneinä vuosina. Silloin toiseen tapaukseen ei myöskään voi vedota suorana ennakkotapauksena. Uusi harkinta voi tuoda uudet painotukset ja niiden myötä kaikki onkin muuttunut.
 

hessukessu

Kenraali
Mutta laissa sanotaan, että poliisilla on oikeus harkintaan. Tuo tekee mahdolliseksi käyttää harkintavaltaa. Ihan yksiselitteistä.
Kaikuuko täällä? Perustuslain "yhdenvertaisuus lain edessä" ei toteudu, jos henkilö X tuomitaan rikoksesta teosta A, mutta henkilöitä Z ja Y ei tuomita rikoksesta teosta A. On aivan samantekevää, miten tätä koetat selitellä. Sillä sekunnilla, kun viranomainen katsoo, että jotakuta ei tulla tutkimaan, eikä siten siis myöskään voida tuomita teosta A, pitäisi päätös tutkinnan lopettamisesta tehdä myös henkilön X osalta. Kyllä, poliisilla on harkintavalta, mutta sen harkintavallan käytöllä on myös seurauksensa, jotka pitäisi huomioida.
 

kimmo.j

Respected Leader
Kaikuuko täällä? Perustuslain "yhdenvertaisuus lain edessä" ei toteudu, jos henkilö X tuomitaan rikoksesta teosta A, mutta henkilöitä Z ja Y ei tuomita rikoksesta teosta A. On aivan samantekevää, miten tätä koetat selitellä. Sillä sekunnilla, kun viranomainen katsoo, että jotakuta ei tulla tutkimaan, eikä siten siis myöskään voida tuomita teosta A, pitäisi päätös tutkinnan lopettamisesta tehdä myös henkilön X osalta. Kyllä, poliisilla on harkintavalta, mutta sen harkintavallan käytöllä on myös seurauksensa, jotka pitäisi huomioida.

Tajuathan, että tuo on vain yksi tulkinta asiasta. Laki, myös perustuslaki, on aina tulkittavissa.
Sitä tulkitsevat sitten syyttäjä ja tuomioistuimet. Sinulla ei ole mitään vääntövoimaa tulkinnoillesi, ne ovat vain mielipiteitä.

Janssonin tekoa voi verrata siihen kun harmistuksissaan lyö nyrkillä seinään, fiksu ihminen ymmärtää että se sattuu itseen eniten.

PS. mikään uutinen yhdenvertaisuuden toteutumatomuudesta ei ole, ihan realielämää.
 

hessukessu

Kenraali
Tajuathan, että tuo on vain yksi tulkinta asiasta. Laki, myös perustuslaki, on aina tulkittavissa.
Tällä logiikalla toteamus, että maapallo on littana, "on vain yksi tulkinta asiasta".

Sinulla ei ole mitään vääntövoimaa tulkinnoillesi, ne ovat vain mielipiteitä.
"Maapallo on pyöreä on vain mielipide."
 

EK

Ylipäällikkö
Jos teet paljon rikoksia saat alennusta Itä-Suomen hovioikeudessa.



http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1436838675906.html

Ja vertailua muutaman vuoden takaa. Itä-Suomen hovioikeus ei (vastoin mainettaan) ollut "paras" paikka syytetylle. Parempaa linkkiä en tähän hätään löytänyt, mutta muistaakseni olen virallisemmankin (ja kattavamman) tutkimuksen nähnyt.
http://yle.fi/aihe/sites/aihe/files/migrated/mot_ohjelmat/u3219/yhteenveto_tuomioista.pdf
 

Bushmaster

Greatest Leader
Muistin että on tällainenkin topikki.....


http://alporusi2014.puheenvuoro.uus...mi-mtv3n-pekka-lehtisen-toiminta-arveluttavaa

Korruptoitunut journalismi - MTV3:n Pekka Lehtisen toiminta arveluttavaa
16.7.2015 15:26 Alpo Rusi
MTV3:n oikeustoimittaja Pekka Lehtinen nosti kesken Kreikka-kriisin esille kohu-uutisen, jonka mukaan poliisiylijohtajaksi 1.8.2015 alkaen nimitettyä Seppo Kolehmaista epäillään virkavelvollisuuden ja yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta. Epäily liittyy Poliisiammattikorkeakoulussa ilmenneeseen epäiltyyn työsyrjintään ja työpaikkakiusaamiseen vuosina 2010–2013. Kolehmainen työskenteli tapahtuman aikaan Poliisiammattikorkeakoulun rehtorina ja sittemmin Poliisihallituksessa.

Allekirjoittanut ei tässä voi tietenkään ottaa kantaa keskeneräiseen oikeusprosessiin, vaan pelkästään asian julkiseen käsittelyyn. Lehtinen oli YLE:n toimittaja, joka syyskuussa 2002 vuoti YLE:n pääuutislähetyksessä allekirjoittaneeseen liittyneen ja ehdottomasti salassapidettävän perättömän ja hyvin vakavan rikosepäilyn. Tänään tiedetään, että taustalla oli poliittinen päätös esitutkinnan aloittamisesta. Lisäksi pääministeri Paavo Lipponen (sd.) edellytti, että epäilystä kerrotaan kuukausia ennen esitukintaa laajalti valtiojohdon piirissä, ulkoministeriössä ja vuodon varmistamiseksi virkasalaisuuspiirin ulkopuoliselle oppositiolle. Salassapidettävän tiedon saatuaan Lehtinen toimi siten valtion pääkanavalla poliittisen johdon apuna, koska tavoite ei ollut oikeudellinen lopputulos vaan julkinen leimaaminen, ehkä vakavien vakoilutapausten peittämiseksi (mutta tämä asia ei ole tässä blogissa enempää tarkoitettu perattavaksi).

Lehtistä voidaan pitää esimerkkinä toimittajasta, joka ”söi vallan kädestä”. Lehtisen tällä viikolla ajamaa uutista jatkettiin YLE:ssä, jonka toimittaja sai Kolehmaiselta kysyttyä, harkitsiko tämä vetäytymistä poliisiylijohtajan virasta. Viimeistään tässä vaiheessa käväisi mielessä, että voisiko tässä olla kyse ajojahdista eli länsimaissakin vitsaukseksi muodostuneesta ”ajojahtijournalismista”? Halusiko joku savustaa Kolehmaisen ennen kuin tämä astuisi virkaansa? Oliko Lehtisen leipoman kohun tarkoitus sanottu ulos Mölsän kysymyksessä?

On tärkeää, että nimenomaan voima- ja pakkokeinoja käyttävää viranomaista tutkitaan puolueettomasti ja tutkintakynnyksen tulee olla matala. Pukki ei voi olla kaalimaan vartijana. Keskeneräisen rikostutkinnan julkitulolla on usein tavoiteltu epäillyn aseman heikentämistä. Julkisuus leimaa, mikä on vuotajien ja vuotajien asialla olevien toimittajien tavoite.

Kävin kesäkuun lopulla Hampurissa, missä tapasin toimittajia ja tutkijoita. Saksassa ilmestyi viime syksynä 17 vuotta arvostetun Frankfurther Allgemeine Zeitungin toimittajana mainetta ja palkintoja saaneen Udo Ulfkotten teos Gekaufte Journalisten (Ostetut journalistit), joka selvittää miten Saksassa politiikka, tiedustelulaitos ja finanssitalot ovat verkottaneet toimittajia keskeisissä medioissa.

Ulfkotten mukaan toimittajat kieltävät olevansa lobbaajia, mutta totuus on toinen. Hän osoittaa useita painoksia otetussa teoksessaan esimerkkejä suoranaisesta korruptiosta. Erikseen hän kohdentaa lukijan huomiota miten Saksan tiedustelulla BND:llä on 6000 vakituista työntekijää, mutta 17 000 epävirallsta avustajaa, joista suuria määriä Saksan medioissa.

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, että kuinka pitkä on Suomessa Suojelupoliisin nykyinen ”luottotoimittajien lista”, mistä olen saanut tietoja 2000-luvun alussa. Etenkin avainmedioiden ulkomaankirjeenvaihtajat ovat Ulfkotten mukaan lähes poikkeuksetta myös BND:n ”tiedustelijoita” joko tietoisesti tai ”huomaamatta”. Suurimmat ongelmat hän silti näkee taloustoimittajien piirissä joiden yhteydet finanssitaloihin ovat ”liian läheiset”.

Journalismi on korruptioaltis toimiala, mistä Suomessa ei ole tehty Ulfkotten teoksen tasoisia esityksiä. Journalistit yleensä kategorisesti kieltävät ammattikuntaansa pesiytyneen korruption. Cocktail-kutsuilla tai ulkomaan matkoilla ja oopperassa verkostoidutaan, ei altistuta korruptiolle. MTV3:n SuomiAreena on sekä kunnianhimoinen kesätapahtuma, mutta samalla esimerkki median ja vaikuttajien yhteyksistä, joissa ei välttämättä enää tavoitella objektiivisen journalismin toteutumista, vaan ”verkottumista”, tai kuten Ulfkotte sanoo ”linkittymistä” (lenken).

Erityisen ongelmallinen on oikeustoimittajien asema. He saattavat saada ”linkittymisen” ansiosta oikeuslaitoksesta viranomaistietoja, joiden taustalla saattaa ollakin erilaisia poliittisia tai henkilökohtaisia motiiveja, mutta myös aitoa vehkeilyä rikosten peittelemiseksi. Medioissa tulisi kuitenkin olla moraalista ryhtiä odottaa kunnes oikeudellinen prosessi on edennyt vaiheeseen, jolloin syyttäjä päättää, onko syytä epäillä rikosta. Parasta olisi, että media odottaisi, kunnes oikeus ratkaisee, onko aihetta tuomioon.

Tutkivan journalismin tulisi myös paljastaa oikeusmurhia, ei vain rikosepäilyjä. Väkivaltarikoksien osalta tällainen sääntö ei yleensä ole pätevä, vaikka Ulvilan tapaus (josta tehty Pekka Lehdon dokumentti esitettiin eilen Saksan yhdellä pääkanavalla) osoittaa, että tapauksen saama julkisuus ei ole ollut eduksi myöskään poliisin maineelle, puhumattakaan niistä kärsimyksistä, jotka Anneli Auerin lapset ovat kohdanneet.

Kolehmainen oli nimitetty poliisiylijohtajan virkaan avoimessa hakuprosessissa, missä loppuvaiheessa hänen vastaehdokas oli KRP:n päällikkö Robin Lardot. Nimittäjät oli informoitu Kolehmaisen toimesta meneillään olleesta tutkinnasta, jota ei pidetty raskauttavana esteenä. Sitä paitsi nimityshetkellä Kolehmainen oli ja on edelleen tätä kirjoitettaessa syytön mihinkään moitittavaan. Euroopan Ihmisoikeussopimus onkin luotu aikanaan vastapainoksi Itä-Euroopan oikeuskäytänteille. Sopimuksen mukaan ”se jota ei ole tuomittu, on syytön”. Tämä muotoilu on kirjattu nimenomaan laiksi siksi, ettei synny oikeudelliseti ”harmaata vyöhykettä”. Itä-Euroopan sosialistimaissa oli käytäntö, että poliisi ja syyttäjä yhdessä muodostivat ”oikeuden”. Käytännössä ei koskaan varsinaisessa oikeudessa enää muutettu syyttäjän syytettä, joka usein oli luonteeltaan poliittinen. Suomessa on merkkejä siitä, että oikeus muodostuu tutkivasta poliisista, syyttäjästä ja mediasta.

Toimittaja Lehtinen ei ole ensimmäistä, kuten edellä viitattu, kertaa leimaamassa käytännössä vasta esitutkinnassa olevaa henkilöä julkisuudessa syylliseksi. Sitä metodia, että rikostutkinnassa oleva henkilö nostetaan medioissa ”löysään hirteen”, voidaan moittia monesta näkökulmasta. Periaatteessa tällaisen usein viranomaisvuodon julkistamisessa rikotaan ainakin perustuslakia, joka turvaa kansalaisen oikeuden kunniaan. Poliisi voi aloittaa tutkinnan myös virheellisin perustein, huolimattoman esiselvityksen tai perättömän ilmiannon seurauksena.

Pahimmillaan esitutkinta on päätetty korkealla poliittisella tasolla poliittisista syistä. Tällöin syyttömien nostaminen ”löysään hirteen” rikkoo perustuslakia ja sisältää aina potentiaallisesti viranomaisen osalta myös virkarikoksen mahdollisuuden, jonka seurauksena on tämän rikoksen peittely. Journalisteista tulee tällaisissa tapauksissa avustajia epäonnistuneen rikostutkinnan peittelyssä.

Itä-Euroopassa kylmässä sodassa ja tänään usein Venäjällä ja Kiinassa oikeudenkäynnit olivat ja ovat ”näytösoikeudenkäyntejä”, joiden tarkoituksena oli ja on pelotella kansalaisia. Länsimedioissa ”löysä hirsi” pystytetään useimmiten henkilöille, jotka ovat joko koston tai perättömien ilmiantojen kohteita. Mutta on Suomestakin löydettävissä esimerkkejä, kun mediaoikeudenkäynneissä taustalla on kostaminen ja poliittinen motiivi.

Kylmän sodan aikana Suomenkin oikeuslaitosta taivutettiin hyvien naapurisuhteiden, mutta myös sosialististen tavoitteiden mukaiseen ”demokraattiseen muottiin”. Esitutkintalakia uudistettiin länsimaiseksi vasta 1990-luvun alussa. Suomi saa EIT:ssä enemmän tuomioita kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Median piirissä ei ole luettu Euroopan Ihmisoikeussopimusta, kun varsin usein kirjoitetaan, että syyttämättäjättämispäätös ei puhdista epäiltyä, vaan aina olisi parempi, että epäilty saisi aidosti oikeutta vasta, kun syyte on arvioitu oikeudessa.

Tämä näkemys on jäänne ”demokraattisen oikeuden” aikakaudelta, jolloin todellakin oli olemassa oikeusjärjstelmän ”harmaa vyöhyke”. Sen avulla on Suomessa tehty politiikkaa. Etenkin idänpolitiikkaa, kun Neuvostoliiton vahva tiedustelu omien suomalaisten operatiivisten kontaktiensa avulla saattoi Suomessa jatkuvasti hankalat kansalaiset huonoon huutoon, nimenomaan julkisuudessa ja instituutioissa. Toimittaja Lehtinen jatkaa tätä arveluttavaa perinnettä 2015. Voidaan kysyä, onko Lehtinen Ulfkotten määritelmän mukaan ”ohjauksessa” (lenken), kun hän rakentelee kohu-uutisia rikosepäilyistä? MTV3 ja uutisten päätoimittaja kantavat tietenkin asiassa lopullisen vastuun.
 

Teräsmies

Respected Leader
Tuomio kahdesta pahoinpitelystä vaikutti lieventävästi Helsingin käräjäoikeuden langettamaan rangaistukseen taposta.
Rangaistuksen perusteluissa mainitaan, että Mäkisellä on aikaisempia vankeusrangaistuksia useista väkivaltarikoksista, muttei henkirikoksista. Tuomiolauselmassa huomautetaan, että vastaaja on vasta 20-vuotias.

Lieventävinä seikkoina pidettiin myös sitä, että tappoa edelsi molemminpuolinen tappelutilanne ja sitä, että Mäkinen oli toukokuussa tuomittu puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen kahdesta vuonna 2013 tapahtuneesta pahoinpitelystä. Tuomiolauselman mukaan pahoinpitelytuomio vaikutti vankeusrangaistuksen pituuteen vain "marginaalisesti."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015081020158103_uu.shtml
 

jurppi

Ylipäällikkö
Suomalaista oikeuskäytäntöä ankarimmillaan....Tällä kertaa sai kymmenen vuotta vankeutta. Ehtinee vielä hyvinkin tappamaan kolmannenkin kerran vapauduttuaan..
Irvokasta touhua niin lainsäätäjiltä kuin oikeuslaitokselta. Kirjoitin tuossa edellä "ankarimmillaan" siksi koska tappaja sai tuomionsa istuttavaksi kokonaisuudessaan..

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016010320901230_uu.shtml
Surmasi jo toisen puolisonsa - sepitti tarinan kaatumisesta
Sunnuntai 3.1.2016 klo 13.38

Pirkanmaalainen Jimmy (Jari) Juhani Järvinen (52) on tappanut jo kaksi puolisoaan. Vaimonsa hän kuristi kuoliaaksi Tampereella joulun alla 2005. Rikos toistui Akaan Toijalassa toissa vuoden elokuussa, kun vankilasta kahta vuotta aiemmin päässyt Järvinen ruhjoi avovaimonsa hengiltä.

Tuoreemmalla henkirikoksella ei ole silminnäkijöitä. Järvinen soitti itse hätäkeskukseen. Pariskunnan asuntoon kiiruhtaneet ambulanssimiehet havaitsivat heti, ettei mitään ole tehtävissä. Sängyllä maannut keski-ikäinen nainen oli kuollut jo aiemmin.

Poliisi otti Järvisen kiinni. Hänet vangittiin myöhemmin henkirikoksesta epäiltynä.

Tapaus ei ollut olosuhteiden osalta selkeä henkirikos. Uhrin kehosta ei löytynyt veitsen tai muunlaisen astalon jälkiä, parin pikkuhaavan lisäksi pelkkiä mustelmia vain.

Asunto oli siisti, eikä kamppailun jälkiä löytynyt.

Oikeuslääkäri teki vainajalle ruumiinavauksen. Kuolinsyyksi paljastui sydämen tyven repeämä. Tällainen repeämä aiheuttaa voimakkaan verenvuodon sydämeen. Kuolema seuraa nopeasti.

Repeämän syynä oli voimakas ulkoinen isku; kylkiluita oli murtunut. Oikeuslääkärin mukaan samankaltaisia vammoja tulee liikenneonnettomuuksissa, mutta kyse voi olla myös tylpän esineen aiheuttamasta vammasta.

Ontuva kertomus

Taposta syytetty Jimmy Järvinen kiisti rikoksen käräjäsalissa. Hän kuvaili edellistä iltaa, jolloin hän oli nauttinut avovaimonsa kanssa alkoholia ja tullut tuhdissa humalassa kotiin. Vaimo oli kaatuillut, joten Järvisen oli täytynyt häntä tukea.

Järvinen epäili, että puoliso olisi itse kaatumisella aiheuttanut vammat, tai sitten sydämen vaurion aiheutti voimakas elvytys. Järvinen myös huomautti, että hän oli aamulla vähän aikaa poissa kotoa, ehkä vaimo olisi käynyt sinä aikana ulkona.

Edelleen syytetty kertoi, että he olivat saaneet puistossa kaksi valkoista pilleriä, jotka vaimo oli nielaissut.

Oikeus ei löytänyt totuuden jyvää Järvisen kertomuksessa. Uhrin kehosta ei löydetty vieraita aineita. Edelleen oikeuslääkärin mukaan tavanomainen kaatuilu ei aiheuta näin pahoja vammoja.

Järvisen kertomus ontuu myös siinä, että jos avovaimo olisi saanut kaatuessaan vammat, olisi hän menehtynyt käytännössä niille sijoilleen. Järvisen kertomuksen mukaan he kuitenkin menivät yhdessä nukkumaan.

Toisen hengelle vaarallinen

Teon taustalla oli mustasukkaisuus. Avovaimo oli usein poistunut kotoaan riideltyään Järvisen kanssa. Järvinen oli soitellut perään.

Jimmy Järvinen sai taposta yhdeksän vuoden ja yhdeksän kuukauden mittaisen rangaistuksen. Tuomioon yhdistettiin jäännösrangaistus, sillä edellisen vankeusrangaistuksen koeaika oli vielä voimassa.

Mielentilatutkimuksen mukaan Järvinen oli syyntakeinen.

Järvinen valitti käräjäoikeuden ratkaisusta Turun hovioikeuteen. Hovioikeus järjestikin asiassa uuden pääkäsittelyn.

Uusintakäsittelyssä ambulanssin sairaanhoitaja ja oikeuslääkäri kertoivat saman kuin käräjilläkin. Oikeuslääkäri lisäsi vielä sen, että sydämen tyven vamma on johtunut siitä, että rintakehä on painunut voimakkaasti sydäntä vasten. Mainittu vamma on mahdollinen yhdellä voimakkaalla potkulla tai useammalla nyrkiniskulla.

Se, että uhri oli hentoinen, ei vaikuttanut Järvisen esittämällä tavalla kuolettavan vamman syntyyn. Lääkärin mukaan vainajan luusto ei ollut mitenkään tavallista hennompi.

Tuoreella päätöksellään hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden päätöksen ja sen langettaman rangaistuksen.

Oikeus totesi Jimmy Järvisen olevan muiden hengelle, terveydelle tai vapaudelle vaarallinen. Siksi hänet sai ns. pyttytuomion eli hänen tulee kärsiä rangaistuksensa loppuun saakka vankilassa ilman mahdollisuutta vapautua aiemmin.

PETRI ELONHEIMO
[email protected]
 
http://www.lappeenrannanuutiset.fi/...nama-lappeenrantaa-kuohuttaneet-henkirikokset

1961: PANKINJOHTAJAN PERHESURMA

Pankinjohtaja, tuomari Lauri Pessala murhasi perheensä kylmäverisesti aivan Lappeenrannan keskustassa sijaitsevan pankin toisen kerroksen asunnossa varhain eräänä maaliskuun 1961 aamuna. Veriteon jälkeen Pessala käveli poliisiasemalle ja ilmiantoi itsensä.

Pessalan uhreiksi joutuivat hänen vaimonsa ja kolme tytärtä, joista nuorin oli vasta 12-vuotias. Suomen Kuvalehti julkaisi samana vuonna Lappeenrannan murhenäytelmästä kolmen sivun artikkelin, jonka se otsikoi Kaupunki murhaajan puolella . Sen mukaan Pessala oli kaupunkilaisten keskuudessa pidetty mies. Jopa niin pidetty, että murhasta vaiettiin sanomalehdissä asti.

Lappeenrannan rintama oli horjumaton. Kaupungin sanomalehdissä luovuttiin jopa lehden tärkeimmästä tehtävästä, uutisten kertomisesta. Valokuvaamot pysyivät järkkymättä kannassaan: emme voi antaa uhrien kuvia julkaistaviksi .

– Suomen Kuvalehti 1961 nr 12-13, s. 24-26 .


Joskus ihan pikkusen tuntuu siltä että tuollainen käytänne median puolelta ei ole paljoa muuttunut tähän päivään mennessä ....
 
http://www.lappeenrannanuutiset.fi/...nama-lappeenrantaa-kuohuttaneet-henkirikokset


1974: VESITORNINPUISTON KAKSOISMURHA

Elokuussa 1974 saivat surmansa Lappeenrannan Vesitorninpuistossa 17-vuotias Arto Johannes Pukki ja 33-vuotias Risto Olavi Ikäheimonen . Tapahtumasarja sai alkunsa viinapullosta syntyneestä riidasta.

Tuomitut olivat riidan seurauksena surmanneet Arto Pukin. Paikalle sattumalta tullut Risto Ikäheimo ”vaiennettiin”, koska hän oli nähnyt Pukin ruumiin. Surmaamiset olivat tapahtuneet erityistä raakuutta osoittaen .

– Helsingin Sanomat 1.8.1975, s. 8

Lappeenrannan raastuvanoikeus katsoi, että syytetyt Taisto Antero Hämäläinen ja Veikko Olavi Pulkkinen olivat yhdessä tahallaan surmanneet Pukin ja Ikäheimon. Taisto Hämäläinen tuomittiin kahdesta murhasta kummastakin elinkaudeksi vankeuteen ja Pulkkiselle langetettiin kahdesta murhasta molemmista 10 vuotta eli yhteensä 14 vuotta vankeutta.


Ei "elon laskuoppi" vaan soumilaisen oikeuslaitoksen:
2 X 10 = 14


:D
 
Top