Miksi valtio velkaantuu yhä, vaikka Suomi elää nousukauden huippua? HS selvitti, mihin rahamme nyt menevät
Vuosien 2019 ja 2008 budjettien vertailu paljastaa, miksi edellisen nousukauden huipulla valtion kassaan virtasi ”ylimääräistä” rahaa mutta nyt menoista ei vieläkään selvitä ilman lisävelkaa.
Puoluetoverit Jyrki Katainen ja Petteri Orpo ovat molemmat toimineet valtiovarainministereinä nousukaudella. Kataisen kaudella valtion budjetti oli edellisen kerran ylijäämäinen.
Teemu Muhonen HS Julkaistu: 20.8. 2:00
KUN Suomi edellisen kerran eli nousukauden huippua kymmenisen vuotta sitten, poliitikot pohtivat käyttökohteita valtion kassaan virtaavalle ”ylimääräiselle” rahalle.
Vuoden 2008 budjetissa tulot ylittivät menot niin reippaasti, että valtionvelan lyhentämiseen jäi lopulta lähes kaksi miljardia euroa.
Juha Sipilän (kesk) hallitus voi vain haaveilla moisesta.
Suomen talous on nyt vahvemmassa vedossa kuin aikoihin ja työllisyysaste on korkeampi kuin kertaakaan tällä vuosituhannella, mutta valtion velkaantuminen ei ota loppuakseen. Valtiovarainministeriön budjettiehdotus ensi vuodelle on 1,7 miljardia alijäämäinen
HS selvitti vuosien 2008 ja 2019 budjetteja vertailemalla, miksi valtion tulot eivät enää kuumimmassa korkeasuhdanteessakaan ilman lisävelkaa riitä menojen kattamiseen.
OSASELITYSTÄ tilanteeseen voi hakea Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen vastineeksi tekemistä tuloveronkevennyksistä.
Isossa kuvassa on silti kyse muusta, sillä kokonaisuudessaan valtion verotuotot ovat ensi vuoden budjetissa noin 45,7 miljardia euroa eli ostovoimakorjatusti lähes kolme miljardia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tulo- ja yhteisöveropotin pienenemisen on paikannut ennen kaikkea arvonlisäveron tuoton reipas nousu.
Valtiontalouden velkaantuminen johtuu siitä, että menot ovat kasvaneet vielä selvästi tuloja enemmän – ostovoimakorjatusti yli kuusi miljardia euroa.
Budjettien tutkiskelu paljastaa, että varsin suurelta kuulostavan lisäyksen selittää valtaosin viisi menoerää. Selväksi tulee sekin, että valtiontalouden hoito käy vastaisuudessa yhä vaikeammaksi.
1. Eläkkeet, +2,5 miljardia
Ei liene yllättävää, että ylivoimaisesti eniten lisäeuroja menee eläkkeiden maksamiseen.
Valtion harteilla on vajaa kolmannes kaikista julkisista eläkemenoista, mikä tarkoittaa jo lähes kymmentä miljardia euroa.
Kymmenessä vuodessa menoja ovat lisänneet ennen kaikkea valtion omien työntekijöiden eläköityminen sekä valtion kasvava osuus yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeistä (
HS. 15.8.).
Lisäksi valtion osuutta paisutti kertaheitolla se, että työnantajien kansaneläkemaksu poistettiin vuonna 2010. Sitä ennen työnantajat osallistuivat pienituloisille maksettavien kansaneläke-etuuksien rahoittamiseen vuosittain yli miljardilla eurolla.
2. Sairausvakuutus, +1,1 miljardia
Sairaus- ja vanhempainpäivärahoja sekä lääkekorvauksia rahoitetaan sekä verovaroin että työntekijöiden ja työnantajien maksamilla sairausvakuutusmaksuilla. Tällä hetkellä valtion osuus on tavanomaista suurempi.
Kilpailukykysopimuksessa hallitus sitoutui rahoittamaan työnantajille määräaikaisia maksunalennuksia vuosiksi 2017–2019. Tämä näkyy vielä ensi vuonna valtion budjetissa noin miljardin menoeränä.
Valtio kuitenkin rahoittaa alennuksen kustannuksia julkisen sektorin lomarahojen määräaikaisilla leikkauksilla, ja koko julkiselle sektorille alennus on kustannusneutraali. Vuodesta 2020 eteenpäin työnantajille on määrä jäädä voimaan pienempi, noin puolen miljardin euron alennus.
3. Työttömyystuet, +1 miljardi
Valtiovarainministeri
Petteri Orpo (kok) on selittänyt ensi vuoden budjetin alijäämäisyyttä sillä, että vahvasta talouskehityksestä huolimatta Suomessa on jäljellä ”250 000 hengen suuruinen työttömyyden kova ydin”.
Orpon näkemys ei ole lukujen valossa täysin perusteeton, sillä valtion työttömyysturvamenot ovat edelleen yli puolitoistakertaiset vuoteen 2008 nähden.
Pitkäaikaistyöttömyyden yleistymisestä kertoo se, että ennen kaikkea työmarkkinatuen menot ovat kasvaneet. Valtion osuus ansiosidonnaisista päivärahoista on sekin yhä kymmenen vuoden takaista korkeampi.
4. Yleinen asumistuki, +0,8 miljardia
Pitkälti työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia ovat myös asumistuet, joita myönnetään pienituloisille vuokranmaksun tai lainanhoidon tueksi.
Yleisen asumistuen tarve on ollut pitkään voimakkaassa kasvussa, ja valtionvarainministeriön talousarvion mukaan sama tahti jatkuu ensi vuonna.
Vuokratason kohoamisen vuoksi asumistukia saavat työttömien ja opiskelijoiden ohella aiempaa useammat työssä käyvät kotitaloudet.
Työttömien työllistyminen siitä huolimatta sekä typistäisi työttömyys- ja asumistukimenoja että lisäisi verotuloja.
5. Kuntien valtionosuudet, +0,7 miljardia
Kunnille peruspalveluihin eli etenkin sosiaali- ja terveydenhuoltoon myönnetyt valtionosuudet ovat eläkkeiden ohella valtion suurin yksittäinen menoerä.
Valtionosuusjärjestelmä on muuttunut vuosien varrella, mutta Kuntaliiton kehittämispäällikön
Sanna LehtosenHS:lle tekemän laskelman perusteella peruspalveluiden vertailukelpoiset valtionosuudet ovat ensi vuonna noin 0,7 miljardia suuremmat kuin vuonna 2008.
Lehtosen mukaan valtionosuuksia ovat kasvattaneet esimerkiksi uusien tehtävien säätäminen kunnille sekä kustannustason kohoamisen vuoksi tehdyt indeksitarkistukset.
YLIJÄÄMÄISTEN budjettien tekeminen ei tule olemaan helppo vastaisuudessakaan, sillä sosiaali- ja terveysmenojen sekä eläkemenojen kasvu jatkuvat edelleen. Väestön ikääntyminen myllää Suomen julkisen talouden perusteita, ja työttömyyden sitkeä pitkittyminen lisää vaikeuskerrointa entisestään.
Päättäjät ovat toki tietoisia tilanteesta ja esittävät siksi toinen toistaan kunnianhimoisempia tavoitteita 2020-luvulle.
Hallitus tavoittelee sote-uudistuksella kolmen miljardin säästöjä vuosikymmenen loppuun mennessä, ja pääministeri Sipilän mukaan työllisyysaste pitäisi nostaa historiallisen korkeaan 75 prosenttiin jo ensi vaalikaudella.
Vuonna 2008 valtiovarainministerinä toiminut
Jyrki Katainen (kok) jäänee vielä pitkäksi aikaa viimeiseksi kirstunvartijaksi, joka joutui vaivaamaan päätään valtion budjettiin kertyneen ylijäämän käyttökohteilla
. Pyörävarasta ei saatu kiinni verekseltään.
