Fremen
Greatest Leader
Ei oo rahaa. Koskaan.Kyllä. Pitää olla myös valmiudessa eli vuorossa olevia reservejä. Aina.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Ei oo rahaa. Koskaan.Kyllä. Pitää olla myös valmiudessa eli vuorossa olevia reservejä. Aina.
Tosta olen täysin samaa mieltä... gated communities, ja yksityiskoulut. Siinä on suomalaisille varakkaille jo nyt ulospääsy (saksal. & ranskal. koulu stadissa nyt aluksi), änkyttävä aspiroiva keskiluokka seuraa perässä.On monia hyviä syitä miksi en asu Suomessa.
Ei se, että paikallinen poliisi olisi parempi, mutta naapurit ovat...ja tarvittaessa todella jeesaavat.
Eiköhän näihin vartioituihin asuinalueisiin jouduta tätä menoa vielä Suomessakin.
Ei oo rahaa. Koskaan.
Argh! Asuin kymmenisen vuotta Lontoossa, marginaalivero oli 40% (tulovero) kaikille jotka tienasivat yli 50k vuodessa. Tämä nostettiin sitten 45%:iin (siis kattovero, progressio päättyy tähän), siihen päälle council tax, jonkinlainen kuntaveron tyyppinen kyhäelmä, jolla roskikset tyhjennetään kerran kahessa viikossa, ja jotain sosiaalipaskaa joitain prosentteja. Lopetin ynnäämisen 50%:n kohdalla koska aihe masensi liikaa, olet rohkea mies kun räknasit koko paholaisen deebitin itsellesi !Eipä niin.
Toki rahaa on vaikka ei ole. Se mihin sitä käytetään, on sitten poliittinen edunvalvontakysymys. Minulla on keskiluokkaiset tulot. Ylen verolaskurin mukaan laitan vuodessa veroina "soteen" 26 000. Pelkästään "elinkeinoelämää edistän" yli kolmella tonnilla. Yleiseen järjestykseen menee 900 ja puolustusta tuen tonnilla.
Välittöminä ja välillisinä veroina maksan tuloistani 51%. Lisäksi työnantajani maksaa minusta toistakymmentä tuhatta vuodessa.
Minulta ei kysytä kuin vaaleissa.
Se mihin sitä käytetään, on sitten poliittinen edunvalvontakysymys.
”Entinen kiinnostava kirjailija” Antti Nylén ehdottaa taiteilijapalkkaa, johon varat voisi ottaa vaikka poliiseilta
Häviö-monologikirjassaan Antti Nylén vastustaa sitä, että taiteilijan pitäisi elää huomiotalouden sääntöjen mukaan ja lirkuttaa reippaasti internetissä, vaikka tilillä ei ole rahaa. Toimeentuloksi hän ehdottaa kolmea ratkaisua.
Oskari Onninen
Julkaistu: 17.11. 11:15 , Päivitetty: 17.11. 11:49
Essee
Antti Nylén: Häviö. Kosmos. 224 sivua.
Antti Nylén kirjoittaa Häviö-monologikirjassaan, että häntä pidettiin ”kiinnostavana kirjailijana” noin vuodet 2008–2013.
Ironisesti hänen kirjansa ovat parantaneet ja parantaneet, mutta Vihan ja katkeruuden esseiden kaltaista mediahuomiota ei ole seurannut.
Sellaiseksihan kirjallinen julkisuus on mennyt. Kiinnostavuuden hetki kestää vuoden. Nylénin mukaan viime vuoden ”kiinnostava” oli Koko Hubara, tämän vuoden Saara Turunen.
Uutuudessaan Nylén hahmottelee näkökulmaansa siitä, millaista entisen kiinnostavan, mutta silti menestyneen kirjailijan elämä voi Suomessa olla. Se on Häviö.
Nylénillä on työ, ura ja suosiota, jotka ovat arkijärjen mukaan elintason merkkejä, mutta taidealalla eivät. Eivät, vaikka Nylén on lisäksi saanut kymmenen vuoden kuluessa lisäksi ainakin noin 100 000 euroa ”almuina” eli apurahoina ja palkintoina.
Nylén kuvaa kuuluvansa valkokaulusköyhälistöön. Hänellä on maku ja kirjahylly, mutta se ei auta, jos tilillä on 6,29 euroa rahaa miinus pari tonnia laskuja, kuten viime maaliskuussa.
Tämä on aivan tavallinen ja toistuva tilanne, kaikille kirjailijoille ja muille taiteilijoille tuttu. Alituinen parin tuhannen euron rahavaje (– –) pitää yllä kroonista ahdistusta ja epäonnistumisen tunnetta, sielun pohjalla alati kytevää, korventavaa katkeruutta, vihaa ja yhteiskunnallista osattomuutta ja epäluuloa, jotka väistämättä sävyttävät päiviäni ja tekstejäni.
Kuten Nylénin estetiikka aina, Häviön sanasto leikkelee vastaantulijat liioitelmilla. Uutta on, kuinka Häviö purskahtelee negatiivissävytteisiä sanavyöryjä kuin pahansuovan ja änkyryydestään tietoisen monologityyli mestari Thomas Bernhard. (Bernhardin Haaskio-romaani löytyy lähdeluettelosta.)
Myös romaanin nimi kalskahtaa Bernhardilta. Samoin asetelma, jossa Nylén istuu kulttuurikentän nurkassa ja paloittelee kaiken näkemänsä sieltä käsin.
Hän mainitsee kymmeniä nimiä ja ihmettelee mennessään, miksi niin moni, kuten edellä mainittu Saara Turunen, ovat laimentaneet omat samanhenkiset tilityksensä ”romaaniksi” tai ”fiktioksi”, ikään kuin fiktio olisi ”mauste”, jota sirotella silloin, kun rohkeus pettää.
Häviön suuri kaari on Nylénin omaelämäkerta. Se rönsyilee kavalkadiksi argumentteja viime vuosien aiheista, joista moni olisi toivonut syntyvän jotain kulttuurikeskusteluksi kutsuttavaa eikä vain internet-nahinoita ja puolten hakemista orastavan kulttuurisodan aatossa.
Mutta ehkä yritelmätkin kulttuurikeskusteluksi käydään nykyään ”kulttuurilehtiä lukevan 12 ihmisen eliitin” kesken.
Tai vielä traagisempaa: Häviön kaltaisilla entisten kiinnostavien kirjailijoiden lehdyköillä, joiden ulkoinenkin muoto pohjautuu halvimpaan mahdolliseen paperikauppatuotteeseen.
Tässä keskustelussa Nylén asemoi itsensä jälleen ulkopuoliseksi, joka tulee leimatuksi milloin kaappisatanistiksi ja milloin konservatiiviksi.
Erityisen vimman hän vyöryttää niitä kohti, joiden on kokenut olevan hänen puolellaan. Vasemmistoa on alkanut kiinnostaa ”köyhien, kurjien ja tyhmien suojelemisen” sijaan ”ideologian- ja kielenhuolto”. Taiteilijoiden missio on ollut ”murtaa neromyyttejä” ajattelematta sitä, että tilalle on tullut jotain vastenmielisempää kuin tuskainen hulluus.
Nykyään taiteilijan pitäisi näet leikkiä, että hänelle taide on ammatti. Pitäisi elää huomiotalouden sääntöjen mukaan, olla julkinen, vetoava ja reipas ja muistaa toitottaa porvarilliseen sävyyn kiitollisuuttaan pitkin internetiä.
Kyräily ja kärsimys ovat kiellossa, vaikka kirjailijuus onkin ”masentavaa farssia”.
”Taidetta voi kyllä tehdä muutenkin, mutta silloin toimeentulokysymys on ratkaistava erikseen”, Nylén kirjoittaa.
Moni, varauksin myös Nylén, liputtaa taiteilijoiden vajavaista toimeentuloa esimerkkinä vuoroin nykykapitalismin ja oikeistohallituksen mädännäisyydestä. Analyysi ei ole erityisen elegantti saati uusi.
Liki sata vuotta sitten Volter Kilpi vaihtoi kirjaston 2 000 markan kuukausipalkan 250 markan tekijäpalkkioihin 13 vuodeksi. Nykyrahassa mitattuna kirjailijuus maksoi hänelle noin 600 euroa kuussa.
Perhe kärsi, Alastalon salissa valmistui. Sellaista se on.
Mutta tarvitsisiko sen olla?
Häviön pamfletinomainen teesi on Nylénin halu päästä eroon ”kutsumusammateista”, joissa tehdään ”arvokasta työtä” – molemmat titteleitä töille, joista ei makseta tarpeeksi rahaa.
Taiteilijoiden toimeentulolle hän esittää kolme ratkaisua. Helpossa ja huonossa taide jätettäisiin ”rikkaille, joutilaille ja vireille eläkeläisille”. Maltillinen vastaisi suunnilleen nykyistä apurahajärjestelmää.
Kolmas vaihtoehto on taiteilijapalkka. Syntyisi taiteen uusi renessanssi, kun sitä eivät enää tekisikään ”niukkuuteen, ankeuteen ja nöyristelyyn pakon edessä totuttautuneet hylkiöt: surulliset, kaunaiset ja kostonhimoiset, kivulloiset ihmisrakkineet”.
Nylénistä palkka voisi olla 2 300 euroa, saman verran kuin lastentarhaopettajilla.
Sitten Nylén kysyy, ”mistä rahat” ja vastaa itselleen tavalla, jolla vain Antti Nylén voi vastata.
Jos todella tuntuu siltä, ettei samasta jyvähinkalosta riitä ammennettavaa sekä taiteilijoille että poliiseille, annettakoon poliiseille vähemmän. Nyt on taiteilijoiden vuoro!
Oliko väkivaltaisesti sanottu? Jos, niin kannattaa pysähtyä miettimään, miksi tällainen tunne heräsi.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005902958.html
Välillä kyllä osaa ärsyttää tämä baikalin tyyli; aavistan jotain mutten nyt sano sanaakaan.
Wanha Weli @baikal :sta tulee meikäläiselle aina tämä mieleen - mikä on miehen leipätyö?Johtuu täysin aikaresurssista. Lupaan palata ajatuksineni ja aavistuksineni paremmalla ajalla tähän teemaan. Olen kehinyt vuosien mittaan näitä tapahtumia, joita on ollut sisäministeriössä, ylimpien syyttäjäviranomaisten seikkailuissa, poliisijohdossa, SUPOssa, liuta komisarioita, kelatkaa reilun kymmenen vuoden aikajanaa taaksepäin. Ja kyllä, kd:n rouva sisäministeri potkaisi lopulta vauhtia tahnapalloihin.
Ei ole kyse illuminaatista, ei kremlistä, ei brysselistä...on vain surullinen maantapa, joka ei ole korruptiota.
Valitan, jos olen kryptinen. Tosin lupaan senkin, etten ole täysin vailla kontakteja, vaikka syönkin kaurapuuroa ja asun hukkapilkan äärellä.
Prolet. Vaihtoehtoa ei ole.Noihin somali-jengikouluihin ei laita jälkikasvuaan kuin rottaloukutetut kansalliset köyhät.
Keksin hetikohta parikin vaihtoehtoa. Omat koulut kaikille, maksoi mitä maksoi, Suomihan on Itä-Euroopan vaurain maa!Prolet. Vaihtoehtoa ei ole.
Ei ole kyse illuminaatista, ei kremlistä, ei brysselistä...on vain surullinen maantapa, joka ei ole korruptiota.
Jaksan aina hämmästellä tuollaista ajatusmaailmaa. Minäkin haluaisin formulakuskiksi, mutta en odota yhteiskunnan ostavan minulle ensi kaudeksi tallipaikkaa.Maassamme on ongelma - suuri ongelma.
Noh kunneine osaa mitään tehdä, varsinaisesti. Menepä johonkin valtion tai kunnan virastoon, ja kartoita kuinka moni viranhaltija osaa oikeasti tehdä jotain, niin et pety.Jaksan aina hämmästellä tuollaista ajatusmaailmaa. Minäkin haluaisin formulakuskiksi, mutta en odota yhteiskunnan ostavan minulle ensi kaudeksi tallipaikkaa.
Jos ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kirjailijan tuotoksista, ammatin vaihto pitäisi olla ensisijainen ratkaisu.
Saa ja joskus pitääkin olla.Valitan, jos olen kryptinen.
Paljonko on potissa jo?Wanha Weli @baikal :sta tulee meikäläiselle aina tämä mieleen - mikä on miehen leipätyö?
Itse veikkaan sisävesi-metsuri-päätoimittajaa... noin aluksi!
Wanha Weli @baikal :sta tulee meikäläiselle aina tämä mieleen - mikä on miehen leipätyö?
Vituttaa välillä snadisti kun nykyduunissa on aivot narikassa, mutta opiskelin aikoinaan Torvaldsin alaisena, ja olin Hornet vastakauppojen myötä Trantexilla Espoossa duunissa Mikkisoftalla. Enkä ole mitään nyt kun on nykyään duunarikledjut päällä. Pelkkää ilmaa.