Suomen sisäinen turvallisuus

Vaikka suhtaudun ihmettelevästi poliisi perusteluihin (tai niiden puuttumiseen) järeämmistä aseista niin suostun kyllä poliisin "vaatimuksiin" konekivääreistä ja käsikranaateista. No konekivääri nyt ei kyllä oikeasti ole juuri parempi kuin nykyiset poliisien kiväärit eli rynnäkkökivääri ja tarkkuuskivääri. Varmaan jossakin erillisessä poliisin tulitukiryhmässä kk voisi olla ihan sopiva. Mutta ei siis missään nimessä aina partioauton perässä kulkevana varusteena. Siellä se olisi aikamoinen riippakivi. Käsikranaatin osalta olen ihmetellyt muutaman kerran aikaisemminkin, että miksi poliisilla ei niitä ole yleisemmin käytössä. Se menee aika pieneen tilaan ja sillä saa rumaa jälkeä silloin kun tarvitaan. Toki tietysti pehmeämpiä keinoja on syytä edelleenkin käyttää etusijalla.
 
Konekiväärin käyttöön ns. joka-poliisin-aseena totean, että jo nyt eri voimankäyttövälineet vaativat tyyppi- ja mallikohtaisen koulutuksen näyttösuorituksineen. Poliisi, joka on koulutettu Glock 17 pistoolille ei voi virkatehtävissä kantaa esim. uutta Waltheria mikäli ei ole suorittanut sille määrättyä koulutusta ja ampunut tasokoetta.Myöskään esimerkikiksi etälamautinta ei ole jokaisella poliisilla ja syy ei ole pelkästäänse, etteikö niitä olisi antaa kantoon kaikikille vuorossa oleville, vaan syy on puuttuva koulutus. Tukiaseena käytettävän MP5 konepistoolin osalta on samoin. Lisäksi kenttäjohtaja/tilannejohtaja määrää lähestulkoon poikkeuksetta ensisijaisen aseenkäyttäjän ja antaa määräyksen siitä millaista vaikutusta halutaan ts. käytetäänkö jopa tappavaa voimaa. Konekiväärien osalta ei siis suinkaan olisi kyse siitä, että jokainen 21-vuotias naispuoleinen nk kenttäharjoittelujaksolla kulkisi pokemonin ammusvyöt rinnan päällä ristissä raidaamassa lainkuuliaisten aseenomistajien kaappeja ja jemmoja. Tavis järjestyspoliisi tulee menemään uskoakseni erittäin pitkään linjalla tkp, OC ja pistooli ja joillakin sitten lisänä etälamautin ja/tai tukiase.
 
Sä oot nyt skenaarioissasi ihan eri sivuilla kuin minä. Mutta siinä olet oikeassa, että jotain on pahasti pielessä jos terrori-isku etenee toteutusvaiheeseen. Ja toteutusvaiheen jälkeen asiat on yleensä vielä enemmän pielessä. Siksi toteutus on saatava pysäytettyä ennen kuin vahinko on tapahtunut. PV:llä on kyllä valmiutta, aseita ja miehiä, mutta ei nopeutta siihen pommiauton tms pysäytykseen.

Mutta mellakat ja Kk... ootko tosissasi? Taidat olla huumorimiehii
Tarpeeksi iso kun on.... Ei noille oikein käyttöä keksi... Monessa skenaariossa joita olen pienessä nupissani pyöritellyt on vaste liian myöhässä...Eikä kyse ole siitä etteikö suomella olisi varaa ostaa karhulle paria konekivääriä mutta onko se tarpeen on nyt kysymyksenä.
 
Konekiväärin käyttöön ns. joka-poliisin-aseena totean, että jo nyt eri voimankäyttövälineet vaativat tyyppi- ja mallikohtaisen koulutuksen näyttösuorituksineen. Poliisi, joka on koulutettu Glock 17 pistoolille ei voi virkatehtävissä kantaa esim. uutta Waltheria mikäli ei ole suorittanut sille määrättyä koulutusta ja ampunut tasokoetta.Myöskään esimerkikiksi etälamautinta ei ole jokaisella poliisilla ja syy ei ole pelkästäänse, etteikö niitä olisi antaa kantoon kaikikille vuorossa oleville, vaan syy on puuttuva koulutus. Tukiaseena käytettävän MP5 konepistoolin osalta on samoin. Lisäksi kenttäjohtaja/tilannejohtaja määrää lähestulkoon poikkeuksetta ensisijaisen aseenkäyttäjän ja antaa määräyksen siitä millaista vaikutusta halutaan ts. käytetäänkö jopa tappavaa voimaa. Konekiväärien osalta ei siis suinkaan olisi kyse siitä, että jokainen 21-vuotias naispuoleinen nk kenttäharjoittelujaksolla kulkisi pokemonin ammusvyöt rinnan päällä ristissä raidaamassa lainkuuliaisten aseenomistajien kaappeja ja jemmoja. Tavis järjestyspoliisi tulee menemään uskoakseni erittäin pitkään linjalla tkp, OC ja pistooli ja joillakin sitten lisänä etälamautin ja/tai tukiase.
Karhullehan noita ollaan hommaamassa... Niitä äijiä on mutta ei kuitenkaan kamalan paljon.
 
Poliisilla pitää olla isommissa kaupungeissa edes varastoituna erilaista arsenaalia. Ei kk joka partioautoon tule.

Vuonna Kaliforniassa 1997 pankkiryöstäjillä oli automaattiaseet ja suojaliivit. Siitä tuli vittumainen tilanne. Miettikää nyt itse, miten kenttäjohtaja hoitaisi tämän Glockilla.

 
Tulipahan mieleen, että voisiko nyt olla osittain sellainen tilanne, että poliisi tuntee tarvitsevansa jonkinlaisen APC:n käyttöönsä ja siinä haluttaisiin olevan katolla kehälavetti (siis suojattu lavetti, eikä se pasin viritys) tai jonkinlainen torni. Ja tälle lavetille tai tornille on vaikea asettaa mitään muuta asetta kuin konekivääriä. Tuollainen ajoneuvo on epäilemättä perusteltavissa jo nykyisten tehtävien perusteella ja se kattoluukista MP5:lla hosuva ukko on epäilemättä suojaton, joten olisiko tämä siitä johtuva juttu?

Ja käsikranaateista en osaa keksiä mitään, mutta voi kai niidenkin kanssa olla jokin vastaava selitys? Voiko esim. käsikranaattien kohdalla olla niin, että poliisi haluaa jonkin erikoiskranaatin, jonka luokitus menisi käsikranaatin alle?


Ja oliko muuten joku syy miksi poliisi ei voisi tarvita käsikranaatteja ilmiselvästä syystä? Eli on tälläinen pariisin ammuskelija tyylinen tilanne ja sen tekijät ovat linnoittautuneet johonkin rakennukseen ja ne pitää saada sieltä pois mahdollisimman vähäisin poliisi tappioin?
 
Tulipahan mieleen, että voisiko nyt olla osittain sellainen tilanne, että poliisi tuntee tarvitsevansa jonkinlaisen APC:n käyttöönsä ja siinä haluttaisiin olevan katolla kehälavetti (siis suojattu lavetti, eikä se pasin viritys) tai jonkinlainen torni. Ja tälle lavetille tai tornille on vaikea asettaa mitään muuta asetta kuin konekivääriä. Tuollainen ajoneuvo on epäilemättä perusteltavissa jo nykyisten tehtävien perusteella ja se kattoluukista MP5:lla hosuva ukko on epäilemättä suojaton, joten olisiko tämä siitä johtuva juttu?

Ja käsikranaateista en osaa keksiä mitään, mutta voi kai niidenkin kanssa olla jokin vastaava selitys? Voiko esim. käsikranaattien kohdalla olla niin, että poliisi haluaa jonkin erikoiskranaatin, jonka luokitus menisi käsikranaatin alle?


Ja oliko muuten joku syy miksi poliisi ei voisi tarvita käsikranaatteja ilmiselvästä syystä? Eli on tälläinen pariisin ammuskelija tyylinen tilanne ja sen tekijät ovat linnoittautuneet johonkin rakennukseen ja ne pitää saada sieltä pois mahdollisimman vähäisin poliisi tappioin?

Käsranaati vois olla niiku "vähemmänhaitan heite"...:rolleyes:
 
Jos Poliisi lisää tulivoimaa haluaa, niin miksi eivät hommaa sit 308 kaliiberin pitkiäaseita, HK 417 tai FN Scar H....
Moneen asiaan kertatulella ja tarkasti tähdätty .308 tehoinen laukaus on varmasti riittävä, mutta joku syy poliisilla on ollut esittää sarjatuliasetta, se oliko se tarpeeksi hyvin perusteltu selviää sitten, kun tehdään päätös hankinnasta tai hankkimatta jättämisestä.

Salaisen asian mutu pohjainen murehtiminen ei taaskaan johda mihinkään.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä on taas kerran tyhmä ajatus.

Kun mietitään näitä Odinin poikia, niin väkisin tulee mieleen mitä maksaisi saada aikaan Suomessa oma "kristalliyö".

Odinin poikia on kuulemma noin 300 henkeä. Ja toimintaa noin 15 paikkakunnalla.

Jos vähän buustattaisiin poikia viinalla ja aineilla. Budjetti 100e/lärvi. Provotaan että tänään saa suvakit, suvakkihuorat ja neekerit turpiinsa. Ja perusteluna kierroksen korostamiselle MV-lehteen juttu. Ollaan maksettu Janiskille aikaisemmin 5000e kunnon vihajutusta.

Ja kaiken pohjalle ennen kuin mitään tapahtuu niin seminaari matka Odinin paikallispomoille. Maksetaan matkat 2 henkilölle per paikkakunta. Ja ryyppyilta päälle. Budjettia 300e/lärvi.


Näin ollen meillä olisi kuluja kasassa

- Provokaattorit 9000E
- Provosoiva uutinen 5000E
- Joukot 30 000E

Eli Suomen kristalliyö maksaisi 44 000e.

Mitä luulette saisiko tuolla hinnalla muutettua Suomen sisäistä turvallisuutta ja valtatasapainoa sekä politiikkaa?


Mihin perustat ajatuksesi, että "Odinin pojat" olisi rahalla ostettavissa ja valmiita tekemään yhteiskunnan vastaista toimintaa? Yhtä päätön juttu olisi vaihtaa tuohon vaikka SPR:n paikallisosastot tai kaikki Suomen MAAKK:t.
 
Ranskassa on käytettävissä ammattisotilaita.
Sellainen omakoht kokemus tuosta on että omalla Pariisin valloituksella jo joskus 90-luvun puolivälissä niin ainakin rautatieasemalla yrmyn näköiset karjut maastopuvuissa partioi rynnäkkökiväärien kanssa. Eli kuuluu kulttuuriin sielä vähän raskaampi aseistus katukuvassa
 
Ei taida jenkkien SWAT porukoillakaan olla kovia käsikranaatteja ja konekiväärejä... Luulisi, että siellä riskit on kuitenkin kertaluokkaa suuremmat...
 
Mihin perustat ajatuksesi, että "Odinin pojat" olisi rahalla ostettavissa ja valmiita tekemään yhteiskunnan vastaista toimintaa? Yhtä päätön juttu olisi vaihtaa tuohon vaikka SPR:n paikallisosastot tai kaikki Suomen MAAKK:t.

Siksi että mukana on henkilöitä jotka ovat Suomen Vastarinta liikkeessä. Ja liike on rähinöinyt aikaisemmin.

Tämän lisäksi mukana on lyhyt pinnaista väkeä.

Ja yhdistetään keittoon yhteinen ulkoinen vihollinen.

Näin ollen tuntuu varsin oikealta olettaa että keitto palaisi pohjaan helposti.
 
Siksi että mukana on henkilöitä jotka ovat Suomen Vastarinta liikkeessä. Ja liike on rähinöinyt aikaisemmin.

Tämän lisäksi mukana on lyhyt pinnaista väkeä.

Ja yhdistetään keittoon yhteinen ulkoinen vihollinen.

Näin ollen tuntuu varsin oikealta olettaa että keitto palaisi pohjaan helposti.

Höpönlöpön. Jos em. vastarintaliike on yhtään niin järjestäytynyt ja kurinalainen kuin meille on virallista totuutta edustavan valtamedian toimesta uskoteltu, niin se ei aivan varmasti sorru mihinkään edellä mainitsemaasi amatöörimäiseen virheeseen eikä varsinkaan ryhdy hankkimaan itselleen negatiivista julkisuutta turhalla rähinöinnillä. Sitäpaitsi jos en täysin väärin muista, niin liikkeen arvoissa korostuvat nimenomaan päihteettömyys ja terveelliset elämäntavat, mitä voidaan pitää nykynuorisolta jo melkoisena ryhtiliikkeenä. Taitavat syödä jopa salaattiakin, mihin raavas suomalainen mies ei tunnetusti koske.
 
Ihan kuin nyky suomesta..? Ei kai nyt sentään..?

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2016/02/epailyksen-pirun-saunailta.html?m=1

EPÄILYKSEN PIRUN SAUNAILTA

Radanvarsikaupungissa, nykypäivänä


Löyly suhahteli kiukaan kuumilta kiviltä antaen hyväileviä höyryjään kahdelle lauteilla istuvalle tyypille. Ei oikein voinut sanoa, että kahdelle ihmiselle, sillä lauteilla istuvista hahmoista ainoastaan toinen oli sellainen. Toinen oli puolimetrinen, sarvipäinen, kiiluvasilmäinen ja sorkkajalkainen hahmo. Vaikka hahmoa ei voinut pitää aivan tyypillisenä näkymänä suomalaisessa saunassa ei hänen vieressään istuva 61-vuotias suomalainen mies näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Vaikutti siltä, että hahmo oli kutsuttu ja tervetullut vieras sekä entuudestaan tuttu.

Kyseinen hahmo, lukijankin hyvin tuntema Epäilyksen Piru heitti löylyä kiukaalle ja sen jälkeen kohotti oluttölkin vieressään istuvaa miestä kohti. Vanha mies kohotti oman tölkkinsä ja kopsautti tölkit vastakkain. Saunassa oli hyvä ja leppoisa tunnelma. Saunassa viha viileneepi, saunassa sappi sammuu. Epäilyksen Piru totesi hörpyn otettuaan:

- Vaan on sulla kyllä varsin pehmeät löylyt tässä saunassa, vaikka tässä sähkökiuas onkin.

Mies otti itsekin hörpyn olutta ja totesi:

- Joo, mehän muutettiin tähän taloon viime vuoden puolella. Vanha sähkökiuas oli aivan romu, joten hankittiin sen tilalle tämmöinen ainavalmis kiuas. Eihän tässä tartte kun aukaista kansi ja sen jälkeen voi jo hetikohta heitellä löylyjä. Ja nää löylyt on kyllä paljon pehmeämpiä kuin semmosessa tavallisessa sähkökiukaassa. Se johtuu varmaan siitä, että noi kivet on tuolla syvässä montussa ja tavallaan paljon paremmin hautuneet. Kertakaikkiaan hyvä ostos. Eihän puukiuasta tietysti tunnelmaltaan mikään voita, mutta tähän olisi pitänyt väsäillä hormit erikseen, enkä sitten viitsinyt alkaa siihen puuhaan.

Epäilyksen Piru heitti lisää löylyä kiukaalle ja totesi:

- Minun täytyy vielä kertaalleen kiittää lämpimästi tästä kutsustasi. Meinaan, harvemmin minua on näin asiakseen kylään kutsuttu saunomaan. Olen hyvin otettu. Yleensä minua joko yritetään huitoa pois, tai sitten minut ensi kertaa nähdessään ihmiset yksinkertaisesti päästävät löysät lahkeeseen ja siirtävät suosiolla älyn ämpäriin.

Eläkeläinen totesi:

- Mielellänihän minä sinut kutsuin. Olet tietysti ollut niin monen tyypin kanssa tekemisissä, ettet ehkä muista, että sinähän jeesasit minua jo silloin, kun olin työhommissa. Ja sinusta on ollut minulle monta kertaa suuri apu. Ja nythän tässä on mukava saunoa miehekkäästi pitemmän kaavan mukaan, kun vaimokin on eläkeläiskerhon kanssa oopperamatkalla Helsingissä.

Epäilyksen Piru oli tullut miehelle hyvin tutuksi hänen työuransa aikana. Hän oli nimittäin Suojelupoliisin erityistutkija, kokenut ja merkittävän uran tehnyt. Tosin enää hän oli vain eläkeläinen, mutta syytä siihen hän ehtisi utella pirun kanssa saunatauollakin. Nyt mies ja olento nauttivat löylystä ja vertasivat kokemuksiaan erilaisista saunoista. Molemmat olivat samaa mieltä siitä, että jos parhaita löylyjä haetaan, niin sellainen harvalattiainen erillinen pikkuinen puukiukaalla varustettu sauna oli ehdottomasti paras. He päätyivät myös siihen yhteiseen johtopäätökseen, että tavallinen suomalainen kylmä lager-olut oli saunomiseen paras juoma ja väliajalla paistettavaksi takkamakkaraksi he valitsivat tavallisen slörden sinapilla maustettuna. Nuo maustetut grillimakkarat sopivat sitten enempi noihin grillailuhommiin.

Oli aika lähteä tauolle vähän puhaltamaan. Mies kävi jääkaapista pari tölkkiä olutta lisää ja piru kohenteli samaan aikaan takkatulta, lisäsi pari puuta ja laittoi sitten kipinäverkon huolellisesti takaisin paikalleen. Takkapuitten seassa kun oli pihkaista närettä, joka tuppasi paksahtelemaan ikävästi ja viskomaan kipinöitä. Vaikka Epäilyksen Pirulla ei ollutkaan virallistettua suomalaisen työelämän vaatimaa tulityökorttia, niin nämä tulihommat hän ammattinsa puolesta kyllä hallitsi.

Mies ojensi pirulle oluttölkin ja istahti takkahuoneen sohvalle. Epäilyksen Piru kiitti, nirskautti tölkin auki, otti tukevan kulauksen ja ähkäisi tyytyväisenä. Sitten hän alkoi puhua:

- Niin… ne sitten pistivät sinut väkisin eläkkeelle?

- No niinhän ne pistivät.

- Vaikka sinä olet jo pitkään ollut yksi suojelupoliisin parhaista tutkijoista.

- Vaikka.

- Mikäs tämän sai aikaiseksi? Pätevä mies pannaan kävelemään.

Mies otti pitkän huikan tölkistään, ähkäisi ja kysyi puolestaan:

- Pätevä ehkä niin, mutta ei enää sopiva. Sinähän muistat sen hiljattain julkaistun tutkimuksen? Tai oikeastaan julkisuuteen päässeen sellaisen. Sehän valmistui jo 2013.

- Jaa sinä meinaat sitä sisäministeriön ja puolustusministeriön tutkimusta, joka totesi suomalaisten niin tulevaisuudenuskon kuin yhteiskunnallisen luottamuksen romahtaneen sekä taloudellisen epävarmuuden että maahanmuuton seurauksena? Ja joka oli valtiovallalle sen verran kova paikka, että tutkimus hyllytettiin ja lopetettiin kokonaan sillä se ennusti varsin perustellusti tulevaisuudessa tapahtuvaa ulkoparlamentaarista toimintaa ja niin sanottua agressiivista massojen häiriökäyttäytymistä.

- Sitähän minä. On vaan sellainen juttu, että ei sitä kokonaan lopetettu. Suojelupoliisi päätti jatkaa sitä omaan käyttöönsä. Otettiin kaksi tutkimuslinjaa. Toisessa jatkettiin alkuperäisen tutkimuksen linjoilla ja keskityttiin siihen, kuinka tilannetta voitaisiin ennalta ehkäisevin toimin rauhoittaa, vihapuhetta vähentää, suvaitsevaisuutta kasvattaa ja ynnämuutasemmosta tyhjänjoutoa retoriikkaa. Toinen tutkimuslinja puolestaan annettiin Ottiatuota-osastolle.

- Ottiatuota-osastolle?

- Ottiatuota-osastollepa hyvinkin. Minä johdin sitä, olin johtanut jo kymmenen vuoden ajan ja apunani oli kolme nuorta hyvin älykästä ja lahjakasta tutkijaa. Ottiatuota-osaston tapa toimia on aina ollut toisenlainen. Meidän tehtävämme on ollut etsiä niitä kuuluisia ”toisia näkökulmia”. Kääntää asiat päälaelleen ja etsiä sieltä jotain, mitä perinteinen tapa tutkia ei ehkä löytäisi. Paneutua asioihin niin kuin Piru Raamattuun, jos sallit vertauksen.

- Sallinhan toki. Meillä Oy Helvetti Ab:ssä ei duunata pilkkua sillä intensiteetillä kuin maanpäällisissä instansseissa. Vaan mikä teillä oli se toinen näkökulma? Mitä löysitte?

- Se toinen näkökulma oli yksinkertaisesti miettiä, että kuinka suuressa määrin valtiovalta itse oli saanut tämän tutkimuksessa mainitun tilanteen ja tulevaisuuden uhkakuvan aikaiseksi. Sillä jo tutkimuksen alussa olimme perillä siitä, että vaikka maahanmuutto yhtenä osa-alueena aiheuttaa tulevaisuudenkuvan heikkenemistä ja mahdollisia – nimenomaan suomalaisten kontolle ennustettuja – uhkakuvia, oli selvää, että valtiovalta aivan tietoisesti oli jättänyt huomioimatta jo toteutuneen uhkakuvan, eli maahanmuuttajien kantaväestöön kohdistaman jatkuvan ja toteennäytetyn väkivallan, jonka vähenemisestä ei ole minkäänlaisia merkkejä. Päinvastoin. Tämän tietoisen huomioimatta jättämisen lisäksi valtiovalta keskittyi vain ja ainoastaan siihen, kuinka kantaväestön mielikuvaa maahanmuutosta tulisi muokata positiivisemmaksi. Jos ei muuten, niin suoralla valheisiin perustuvalla propagandalla.

Epäilyksen Piru hymyili vinosti. Voisi sanoa hänen hymyilleen pirullista virkahymyään:

- Ja tällainenhan toimii harvoin.

Mies hymyili, mikäli mahdollista, vielä pirullisemmin:

- Harvoin, jos koskaan. Ja ainakin jos valehtelee, pitää valehdella ovelasti. Nyt valtiovaltamme syötti jo tuolloin, vuonna 2013 jatkuvasti epävarmemmassa tilanteessa eläville kansalaisille valetta, että tänne tuleva ammatti- ja kielitaidoton sekä väkivaltainen lössi on jotain, jota maa on odottanut pelastajaksi kuin kuuta taivaalta. Ja vaikka se ehkä tällä hetkellä maksaakin niin tuhannen perkeleesti, niin jos asiat ovat kolmenkymmenen vuoden päästä paremmin, niin tiedättekö kansalaiset, ne saattavat ehkä olla kolmekymmenen vuoden päästä paremmin.

Epäilyksen Piru päästi röhönaurun ja totesi:

- Tiedätkös, meillä Oy Helvetti Ab:ssa toimii useitakin harrastelijateatteripiirejä. Erityisen suosittuja ovat huumorinäytelmät. Ja niissä piireissä odotetaan kuin kuuta nousevaa, että tämä nykyinen poliittinen kaarti pääsee hengestään. Meidän firmamme asiakkaiksihan ne kumminkin päätyvät ja niistä saa pirun hyviä näytelmien käsikirjoittajia. Eihän niille tartte sanoa kuin että kirjoittakaa uskottavaa draamaa ihan tosissanne ja täydestä sydämestä, niin lopputuloksena on hervottoman humoristista sketsiä.

Mies kävi jääkaapista uudet oluet ja sanoi pirulle, että jatketaanko löylyssä. Piru totesi, että sehän vaan passaa. Mies ja olio kapusivat lauteille, mies heitti kipakat löylyt ja jatkoi:

- Me päädyimme tässä ottiatuota-tutkimuksessamme siihen johtopäätökseen, että valtiovalta on täysin tietoinen teoistaan ja niitten seuraamuksista, mutta kieltäytyy itsepintaisesti toimimasta toisin. Ja sitä myötä päädyimme vielä laajempaankin johtopäätökseen, eli maassamme pitää valtaa itsensä kansan palvelijasta uusrälssiksi nostanut vallan kolmikanta joka koostuu poliittisesta eliitista, virkamieseliitistä sekä niin sanotusta edistyksellisestä mediasta, joka tosiasiassa kattaa koko valtamedian. Joka tapauksessa tämä vallan kolmikanta ei miellä olevansa teoistaan millään muotoa vastuullinen sille kansalle, jota sen kuuluisi edustaa, vaan kansa on sille totaalisen alisteinen. Humanitaarinen maahanmuutto ja sen täysin kyseenalaistamaton edistäminen sekä itseisarvoksi nostaminen on tämän valtakolmion ideologisen pohjan yksi kulmakiviä. Alun perin se ei ehkä ole ollut itsetarkoitus kuin tuon valtakolmion kaikkein typerimmille jäsenille, mutta ajan myötä – melkeinpä puolivahingossa – se on noussut siihen asemaan, että kyseisen maahanmuuton kyseenalaistaminen tarkoittaisi koko valtakolmion kyseenalaistamista, joten maahanmuuttohypetystä jatketaan sitkeästi, vaikka oikein hyvin tiedetään, mitä se saa aikaiseksi.

Mies heitti uudet löylyt, otti hörpyn oluestaan ja jatkoi vielä:

- Ja loppulauselmamme oli se, että mikäli kyseinen maahanmuutto vaikka viisi- tai kymmenkertaistuu, ja valtakolmio jatkaa edelleenkin samalla linjalla, muuttuu aikaisemman tutkimuksen uhkakuva päälaelleen.

- Millä tavalla?

- Sillä tavalla, että silloin tätä niin sanottua massojen häiriökäyttäytymistä ei voida pitää enää siinä mielessä uhkakuvana, kuin mitä aikaisempi tutkimus esitti. Itse asiassa sitä voidaan pitää täysin oikeutettuna kansalaisten puolustustoimenpiteenä sitä kohtaan kohdistettua mielivaltaa vastaan.

Epäilyksen Piru otti pitkän hörpyn ja totesi:

- No kas perkelettä. Olipas aika tuhtia tekstiä. Ei silti, ihan tottahan tuo on. Vaan luovutittekos te sitten tutkimuksenne esimiehillenne? Ja kuinka sitten kävi? Ei kun anskumä arvaan. Teillä ihmisillähän on se tähän tilanteeseen sopiva sanonta eli: ”Älä ajattele. Jos ajattelet, älä puhu. Jos puhut, älä kirjoita. Jos kirjoitat, älä allekirjoita. Jos allekirjoitat, älä hämmästy.” Menikö pahasti pieleen.

- Ei menny pieleen niin. Minä tosin allekirjoitin tutkimuksen vain omissa nimissäni, sillä halusin suojella kolmen avustajani uraa. Omalta kohdalta ajattelin, että tutkimus menee mappiin ö ja oma urakehitykseni pysähtyy, mutta enhän minä edes halua enää mitään urakehitystä aina vain poliittisemmaksi muuttuvassa suojelupoliisissa ja poliisiorganisaatiossa yleensäkään. Mutta kyllä minä silti hämmästyin.

- Kuinkas siinä sitten kävi?

- No minuthan käskettiin supon päällikön, sen perkeleen Pelttarin toimistoon ja siellä olikin sitten odottamassa useampikin isompi pamppu. Minulle sanottiin suoraan, että jos suostun, niin voin jäädä täysipalkkaiselle eläkkeelle saman tien ja häipyä supon tiloista välittömästi ja pysyvästi. Jos taas en suostu, niin heille ei ole kovinkaan suuri ongelma järjestää minun pääni menoksi uusi case Aarnio. Niinpä otin ja läksin. Myytiin vaimon kanssa asunto Helsingistä ja ostettiin talo täältä Radanvarsikaupungista, kun ollaan täältä kotoisin. Vaimollekin muutto kävi hyvin, sillä hän oli ollut jo neljä vuotta työttömänä. Ei sen ikäistä ihmistä enää kukaan mihinkään palkkaa. Vaimo sai nostettua yksityisen eläkevakuutuksensa ja minä saan täyttä eläkettä joten kyllä me suht mukavasti toimeen tullaan.

- Mutta kai ne pistivät sinut allekirjoittamaan jonkunlaisen vaitiolopaperin?

- No oikeastaan ei. Ei niitten tarvinnut. Kas kun minulla on kolme lasta, ja ne ovat kaikki julkishallinnossa töissä. Minulle sanottiin suoraan, että heidän virkojensa koulutus- ja pätevyysvaatimukset voidaan tarvittaessa määritellä uudelleen ja panna virat uudelleen hakuun. Ja pitää huolta, että he eivät varmasti tule valituiksi. Ja minulle sanottiin myös, että sitä myötä pidetään huoli, että heitä ei koskaan tulla palkkaamaan julkiselle sektorille. He ovat kaikki perheellisiä, eikä heidän koulutukselleen pahemmin yksityiselle sektorille haeta, joten eipä tässä tule asiasta pahemmin julkisesti huudeltua.

- Entäs ne avustajasi?

- Siirrettiin passipoliiseiksi. Ja vielä mahdollisimman kauas toisistaan. Yksi on Porissa, toinen Joensuussa ja kolmas Sodankylässä.

- Milloin te muuten jätitte tuon tutkimuksenne?

- Huhtikuussa 2015. Eli samaan aikaan kun kunnilta alettiin tiedustella, että pitäisi löytää majoitus 80.000:lle maahantulijalle. Eli niin poliittinen kuin hallintokoneistomme kyllä tiesi mitä tuleman pitää, mutta päätti jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin. Eli olla tekemättä mitään. Seurauksista piittaamatta. Minä olen pitkään ihmetellyt sitä, miksi ne törpöt toimivat niin kuin toimivat. Pistin välillä foliopiponkin päähän, ja mietin salaliittoteorioita. Mutta sitten päädyin siihen, että ne ovat yksinkertaisesti seitsemän lihavan vuoden poliitikkoja jotka ovat laitettu hoitamaan seitsemää laihaa vuotta. Olla tekemättä mitään on niille luontainen tapa toimia, eivätkä ne muuhun kertakaikkiaan pysty. Silloinkin kun pitäisi toimia ja nimenomaan toimia voimakkaasti sekä päättäväisesti. Ainoa, mihin ne paskat pystyvät on puolustella mitääntekemättömyyttään välttämättömyytenä ja väistämättömyytenä. Ne eivät pysty muuhun kuin vetoamaan kansainvälisiin sopimuksiin, mutta missään ei ole olemassa sopimusta joka velvoittaa valtiota edesauttamaan omaa tuhoaan.

Mies ja olio siirtyivät löylyistä taas tauolle ja Epäilyksen Piru kysyi:

- Kuinka aiot jatkaa sitten eteenpäin?

- Jatkan elämääni eläkeläisenä niin kuin muutkin eläkeläiset. Hissukseen ja ketään häiritsemättä. Jos valtakolmion niin kovasti haluama uussuomalaisuus puolestaan tulee häiritsemään tonttiani – ja jossain vaiheessahan se epäilemättä tulee – niin sitä varten minulla on tuolla laatikossa suvussa periytynyt Lahti-pistooli. Sillä on historian aikana aikaisemminkin pysäytetty ilman viisumia tontille pyrkineitä. Enkä minä olisi muutenkaan pystynyt jatkamaan supossa. Sen Pelttarin myötä supo on muutenkin hyvää vauhtia muotoutumassa poliittiseksi poliisiksi, joka ei ole kiinnostunut kansalaisten, vaan pelkästään valtakolmion turvallisuudesta ja sen aseman säilyttämisestä. Voi helvetti sentään, ajatteles, että meillä on suojelupoliisin johtajana entinen Anne Holmlundin poliittinen valtiosihteeri. No, jätkä on vasta viisikymppinen ja petaa itselleen korkeaa asemaa liittovaltiohirviössä. On vaan jotenkin niin sääli, että Suomen valtion sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaava organisaatio on enää pelkkä poliittinen ponnahduslauta.

Epäilyksen Piru kohenteli tulta ja myönsi:

- Niin, kyllähän se mainitsemasi Pelttari teki viime avautumisessaan hyvin selväksi suojelupoliisin linjan. Mitenkäs se meni… niin, heppu totesi, että ”kansalaisten katupartioista on enemmän haittaa kuin hyötyä” ja jätti turvallisuusviranomaisena taktisesti muistamatta, että mitähän varten ne partiot on perustettu ja mitähän se suojeluspoliisi ei muistanut laskea uhkakuvaksi.

Mies myötäsi:

- Kyllä niin, ja sama häiskä muistutti myös, että ”On kiistatonta, että keskustelu on koventunut ja äärimielipiteet ja vihapuhe ovat merkittävästi lisääntyneet. Sosiaalinen media vielä voimistaa ilmiötä. Myös näkyvää ulkomaalaisvastaisuutta on voimakkaammin.” Eli supolle kantaväestön poskensoitto haittamaahanmuuttajien väkivallasta on ensisijainen turvallisuusviranomaisten huolenaihe, ja se varsinainen haittamaahanmuuttajien tekemä väkivalta taas kuuluu järjestyspoliisin kirjaamiksi yksittäistapauksiksi, joista ei voi, eikä saa tehdä mitään johtopäätöksiä. Tulee muuten myös huomata, että tämä termi ”vihapuhe” on puhtaasti tietyn poliittisen suunnan käyttämä lyömäase, joten se, että valtakunnan yksi korkeimmista turvallisuusviranomaisista käyttää sitä termiä on enemmän kuin hälyttävää. Mitä hittoa minä enää tuollaisessa läävässä tekisin?

- Nyt kun asiaa miettii, niin etpä mitään. Oletko muuten kertonut tästä kenellekään?

- Parhaalle kaverilleni. Hän on korkea-arvoinen virkamies sosiaali- ja terveysministeriössä. Saanut sosiaalineuvoksen arvonimenkin. Me ollaan pidetty yhtä pienestä pitäen, jo niistä ajoista kun oltiin nulikoita täällä Radanvarsikaupungissa. Hän tuli minun luokseni saunomaan pari viikkoa sitten ja kerroin kuinka asiat ovat. Hän meni kyllä jotenkin kovasti mietteliääksi, vaikka virkakoneiston uskollinen jäsen onkin.

Epäilyksen Piru otti taas naamalleen virkahymynsä ja sanoi:

- Niin meni. Hän nimittäin sanoi sulle, että hänhän taitaa olla paska jätkä. Ja sitä hän hokee nytkin.

- Hä? Mistä sinä tuon tiedät?

- No hei, minähän olen Epäilyksen Piru. Ja olen tavannut kaverisi viimeisen parin viikon aikana useasti ihan Oy Helvetti Ab:n virkapirun ominaisuudessa. Hän on muuten ollut jo viikon sairaslomilla ja tinttaa koko ajan melko ahkerasti tenua. Olen käynyt morjestamassa häntä useamman kerran, eikä häntä oikeastaan tarvitse edes pahemmin kannustaa ajattelemaan. Voisi puhua ketsuppipulloilmiöstä, joka alkoi sinä samana iltana, kun te saunoitte ja juttelitte.

- Mitä hän on sitten sanonut?

- Hän on tajunnut, että vaikka hän ehkä siviilissä onkin lupsakka ja joviaali jätkä, niin virantoimituksessaan hän on ollut pelkkä kuori, tyhjä mies, jolla on eksoskeletonina ollut titteli, oppiarvo ja virka-asema. Ne ovat muuttuneet hänelle itsetarkoitukseksi, eikä sillä, mitä hänen johtamansa organisaation tulisi kansalaisille tehdä ole ollut hänelle enää merkitystä. On ollut vain koneisto koneiston vuoksi, ja sen aseman pönkittäminen. Koneisto, joka ei ole koskaan väärässä. Hän on tajunnut koko virkauransa ajan toteuttaneensa käskyjä ja lausuneensa lauseita, jotka hänelle on annettu ylemmistä virkaportaista. Hän on toteuttanut määräykset mitään kyseenalaistamatta ja lausunut lauseet papukaijana, yhtään ajattelematta sitä, että oliko niissä järkeä vai ei. Miksi hän olisi ajatellut? Sillä lauseet tulivat koneiston sisältä joten pakkohan niitten oli olla totta.

- Tuo ei kyllä kuulosta ihan kaveriltani. Hän on aina ollut melko tarkka asemastaan, ja siksi emme ole pahemmin töistämme puhuneet. No, minähän en ole saanut puhua niistä muutenkaan.

- Kyllä se on kaverisi. Se kaveri, jonka virkamies oli kauan aikaa vanginnut sisälleen. Erityisesti häntä hävettää se, että kun hän on nyt päässyt asemaan, jossa hänen itsensä tulisi antaa määräyksiä ja lausua omia lauseita, hän on tajunnut, että ei hänellä ole niitä. Ei hänellä ole niitä koskaan ollutkaan. Hän on kalkkeripaperi. Mies ilman omia mielipiteitä ja ilman omia ajatuksia. Siksi hän on jatkanut niitten lauseitten lausumisia, joita hänen tuli aikanaan papukaijana toistaa. Hänen maailmansa tuli valmiiksi silloin, kun hän pääsi nykyiseen asemaansa, eikä hän osaa eikä uskalla sitä muuttaa, koska hän kyseenalaistaisi silloin niin koneiston kuin oman identiteettinsä siinä. Siksi hän pitää huolen, että häntä alempana oleviin johtotehtäviin nimitetään ainoastaan samanlaisia kalkkeripapereita kuin mitä hän itsekin on. Ja hän allekirjoittaa täysin asemansa osana valtakolmiota. Hän oli aikaa sitten unohtanut, mitä varten julkishallinto on perustettu. Nyt hän alkaa muistamaan sen, ja häpeää syvästi.

- Taitaa ottaa kaverille aika koville… ettei se vaan mitään ittelleen… minä tiedän, että sillä on kotonaan Browningin 6,35-millinen.

- Onhan sillä. Mutta ei siinä ole kuteja kuin ne, mitä lippaassa on, ja ne minä otin pois jo viikko sitten. Eikä hän itselleen mitään tee. Selväähän on, että totuus koskee eniten, mutta hän on ottanut kivun vastaan kuin mies. Kuin mies, joka on vasta löytänyt itsensä. Ei hän luhistu. Hän kasvaa. Ja hän on usein maininnut sanan ”sovitus”. Tiedä hänestä, mitä hän saa vielä aikaiseksi. Vaan eiköhän oteta vielä löylyt.

- Otetaan vaan. Mutta odotapa hetkinen.

Mies käveli olohuoneeseen ja toi tullessaan viskipullon ja kaksi lasia, joihin kaatoi hömpsyt.

- Epäilykselle. Se on kuitenkin mielivallan ja pakolla syötetyn propagandan yksi suurimpia vihollisia.

- Epäilykselle.

Lasit kilahtivat yhteen ja sen jälkeen seurasi tällaisilla hetkillä niin tutut kulaus, ähkäisy ja pienet päänpuistelut. Sen jälkeen kaksikko painui löylyyn, josta alkoi kuulua kiukaan suhina, vastan läiske ja hyväntuulinen puheensorina.

Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.

Epäilyksen Pirun kuva © Thule. Kiitokset kirjoituksen alkuinspiraatiosta Ink Visitorille, Sledge Hammerille ja Kumitontulle.
 
Viimeksi muokattu:
En ole enkä koskaan tule vihreiden kannattajaksi mutta tätä Kasvin tekemää kysymystä kuitenkin komppaan:solthum:

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/poliisi kasvi-46731

Vihreiden kansanedustaja: Poliisin julki tulleet väärinkäytökset jäävuoren huippu
JUHA-PEKKA TIKKA
56 minuuttia sitten
Jyrki Kasvin mukaan esillä on "oire laajemmasta poliisin johtamisen ja laillisuusvalvonnan ongelmasta".

  • bc28906d990be91ef0932a7a260ed1f96b0c78535ca0e0aa75cb47ce08c091b1

    Jyrki Kasvi.

    (Lehtikuva/Markku Ulander)
Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) on jättänyt eduskunnalle kirjallisen kysymyksen "kansalaisten poliisia kohtaan tunteman luottamuksen turvaamisesta".

"Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea ansaita takaisin", kysymyksessä todetaan.

Jyrki Kasvin mukaan useat tapaukset "ovat heikentäneet kansalaisten luottamusta poliisin toimintaan". Hän mainitsee epäiltyjen rekisterin ylläpidon ja valvonnan puutteellisuuden, jossa syytteet tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin rekisterivalvontaa koskevien ohjeiden epäselvyyden vuoksi.

"Myös poliisin käyttämien pakkokeinojen perusteluissa ja valvonnassa on paljastunut vakavia puutteita", Kasvi toteaa. "Joissain hakemuksissa oli käytetty jopa valheellisia perusteita. Lisäksi yksittäisiä poliiseja on lehtitietojen mukaan jäänyt viime vuosina kiinni mm. naapureiden ja julkisuuden henkilöiden tietojen urkkimisesta viranomaisrekistereistä".

Kansanedustaja viittaa lisäksi Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion oikeudenkäyntiin, jossa "on paljastunut hämmentäviä yksityiskohtia".

"On valitettavasti mahdollista, että julkisuuteen päätyneet väärinkäytökset ja ongelmat ovat vasta jäävuoren huippu, oire laajemmasta poliisin johtamisen ja laillisuusvalvonnan ongelmasta", Jyrki Kasvi toteaa.

 
Viimeksi muokattu:
Ja kas kummaa...? Samaan aikaan Jyrki Kasvin kyselyn kanssa nousee uutisiin tällainen...

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016021521121184_uu.shtml

Kansanedustaja Kari Tolvanen Aarnio-jutun prostituoidusta: Tarjosi minulle seksiä
Tänään klo 11:06


Ex-poliisin, nykyisen kansanedustajan Kari Tolvasen mukaan Aarnio-jutun alulle panneen "Saaran" tekemät raiskausilmoitukset osoittautuivat perättömiksi, eikä naisen kertomuksiin voinut aina luottaa.


Kari Tolvanen saapui maanantaina todistamaan Aarnio-käräjille.TIIA PALMéN
Jari Aarnioon liittyvässä tynnyrivyyhtijutussa kuultiin maanantaiaamuna Aarnion ja Malmin naisen nimeämänä todistajana Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön entistä päällikköä, nykyistä kansanedustajaa Kari Tolvasta (kok).

Tolvanen oli poliisina työskennellessään usein yhteydessä Aarnioon, joka toimi Helsingin huumepoliisin päällikkönä. Miehet olivat työkavereita eivätkä he juurikaan tavanneet vapaa-aikana, vaikka soittelivatkin usein työasioissa.

1990-luvulla Tolvanen oppi myös tuntemaan Raimo Tienhaaraan liittyvän tutkinnan kautta Aarnio-jutun alulle panneen prostituoidun, "Saaran".

Vuosien saatossa Saara oli ajoittain yhteydessä Tolvaseen, ja väkivaltarikosyksikössä oli myös tutkittavana raiskausjuttuja, joista Saara oli tehnyt rikosilmoituksen. Nuo ilmoitukset osoittautuivat perättömiksi.

– Olikohan yksi tai kaksi rikosilmoitusta, jotka tulivat meille Aarnion kautta koskien Saaraa ja epäiltyjä raiskaustapauksia. Ne kirjattiin ja tutkittiin, mutta tutkinnassa ilmeni, että tällaisia rikoksia ei ollut tapahtunut, Tolvanen kertoi.

– Eikö raiskausjutuista saatu riittävää näyttöä vai olivatko ne tekaistuja ilmoituksia? syyttäjä Antti Sundberg kysyi.

– Minulle jäi sellainen muistikuva, että niissä käytettiin sanaa perättömiä.



Tarjosi seksiä


Tolvanen valittiin kansanedustajaksi vuonna 2011, jolloin hän jäi virkavapaalle työstään Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkönä. Kansanedustaja-aikana Saara on soittanut kerran Tolvaselle.

– Viimeisen kerran hän soitti minulle, kun olin jo kansanedustaja. Hän sanoi, että tule käymään luonani, annan hyvät hoidot. Ennen kuin kysytte, niin voin kertoa, että en mennyt, Tolvanen sanoi.

Tolvasen mukaan Saara "pudotteli" poliisille tietoja erinäisistä ihmisistä, jotka olivat mukana rikollismaailmassa. Tiedot eivät kuitenkaan läheskään aina pitäneet paikkaansa.

– Sattumalta minulla on eräästä ihmisestä hyvin tarkat tiedot ja ne tiedot, jotka Saara antoi hänestä, eivät pidä paikkaansa.

– Muutoinkin Saaran puhelut olivat hyvin ailahtelevaisia. Hän saattoi olla hyvinkin aggressiivinen, antaa jotain tietoa ja välillä hän uhkasi taas tappamisella, Tolvanen kuvaili.



Uhmakas rikollisille


Tolvasen mukaan Aarnio auttoi Saaraa, kun tähän kohdistui väkivallan uhkaa.

– Saaraa piti suojella, kun hän käyttäytyi uhmakkaasti aika kovankin luokan rikollisia kohtaan.

Aarnio muun muassa siirrätti Saaran turvaan pieneen eteläsuomalaiseen kaupunkiin. Välillä Aarnio pyysi Saaran suojeluun apua myös Tolvaselta.

– Kerran vein Saaran yhteen hotelliin Aarnion pyynnöstä. Siinäkin matkan aikana hänen mielialansa ailahteli aika paljon.

Tolvanen kertoi oikeudessa oppineensa suhtautumaan varauksella Saaran kertomuksiin ja tietoihin.

– En tältä istumalta luota kaikkeen hänen kertomaansa. Asiat pitää tarkastaa ensin muualta.



Liikemiehestä puhuttiin


Tolvanen ei koskaan oppinut tuntemaan suomalaista liikemiestä, jolta Aarnio kertoi aiemmin oikeudessa saaneensa 447 000 euroa kiitokseksi antamastaan avusta.

Tolvanen tiesi kuitenkin miehen nimeltä, koska Aarnio kertoi tämän rahoittaneen Saaran elämää.

– Muistan, kun Aarnio kertoi minulle, että tällainen mies, joka ylläpitää Saaran taloutta, on kuollut tai on sairaalassa kuolemassa. Samassa keskustelussa Aarnio kertoi auttaneensa miestä ja siihen liittyi jotenkin ulkomaat.

Aarnio kertoi itse marraskuussa oikeudessa, että hän auttoi liikemiestä turvallisuusasioissa, kun tällä oli ongelmia kansainvälisissä liiketoimissaan. Aarnion mukaan hänen rahavaransa olivat peräisin juuri tältä liikemieheltä.

Syyttäjien mukaan Aarniolla oli selittämättömiä rahoja huumekaupan vuoksi.



Apua tuttavalle


Tolvaselta kysyttiin oikeudessa myös Malmin naisesta, jota syytetään Aarnion ohella huumausainerikoksista.

Tolvanen tiesi naisen vain nimeltä sen vuoksi, että Aarnio pyysi häneltä apua naiselle, kun tämän lapsi oli kaapattu.

– Aarnion tuttavanaisen lapsi oli viety ulkomaille tai jätetty palauttamatta. Tekijä oli muistamani mukaan lapsen isä. Se on ainoa kerta, kun Jari Aarnio on lapsikaappauksesta ottanut minuun yhteyttä, ja siksi se on jäänyt mieleen. Muistan sen takia tämän tapauksen, että mietin, mihin se Aarnio on tällä kertaa sotkeutunut.

Malmin naisen asianajaja Juha-Pekka Hippi halusi tietää, oliko siinä jotain outoa, että Aarnio pyysi apua lapsikaappausjuttuun ja auttoi tuttua naista.

– Ei se ole tavatonta, että Aarnioon otetaan yhteyttä ja hän alkaa hoitaa asiaa, vaikka hän olikin yksikön johtaja. On aivan normaalia ja aika inhimillistäkin, että ihminen ottaa yhteyttä tuttuun poliisiin ja pyytää tältä apua. On minullekin tullut paljon tällaisia yhteydenottoja. Useimmiten henkilö opastettiin tekemään rikosilmoitus, Tolvanen kertoi.

Tolvaselle ei selvinnyt, millainen suhde Aarniolla oli Malmin naiseen. Se kävi kuitenkin selväksi, että suhde oli luottamuksellinen.



Kylmät välit


Aarniota Tolvanen kuvaili hyvin operatiiviseksi huumeyksikön päälliköksi, joka oli mukana myös juttujen tutkinnoissa. Samanlainen hän kertoi olleensa itsekin väkivaltarikosyksikön päällikkönä.

Tolvanen totesi myös saman, joka jo aiemmin on käynyt oikeudenkäynnissä ilmi, että Helsingin poliisilaitoksen huumeyksikön ja keskusrikospoliisin välit eivät olleet lämpimät.

– Olen seurannut sitä 80-luvulta lähtien, ja mielestäni siinä on aina ollut luottamuspula. Se kulminoitui tiettyihin henkilöihin molemmissa päissä, organisaatiotasolla ne eivät olleet toisiaan vastaan. Sanoisin, että oli puolenkymmentä ihmistä krp:ssä ja Helsingin poliisissa, joilla luottamus ei pelannut.

Tolvanen itse kehui yhteistyön esimerkiksi keskusrikospoliisin rikosylikomisarion Tero Haapalankanssa toimineen aina erittäin hyvin.

– Mutta minullakin on muutama ihminen krp:ssä, joiden kanssa en tietoa vaihda. En pidä siitä, että krp:n henkilö soittaa minulle ja väittää harhaisesti, että olisimme paljastaneet tietoja rikollisjärjestölle, Tolvanen kertoi.

TIIA PALMÉN
[email protected]

 
http://suomenkuvalehti.fi/rajalla/2...htivat-jo-2012-mutta-siita-ei-haluttu-kertoa/

Ministeriöiden tutkimus paljasti suomalaisten tulevaisuudenuskon romahtaneen jo 2012 ja ennusti vihapuheen nousun, mutta tutkimus kätkettiin pöytälaatikkoon.
...
Jos uskomme raportin johtopäätöksiin, olemme ehkä vain yhden askeleen päässä siitä, että nyt vielä pääosin verkossa ja muilla julkisilla paikoilla tapahtuva vihanlietsonta yltyy konkreettiseksi fyysiseksi väkivallaksi

Suomalaisten tunnelmat romahtivat jo 2012, mutta siitä ei haluttu kertoa
12.2.2016 10:51

Luettu (17132)
Facebook (565)

Ministeriöiden tutkimus paljasti suomalaisten tulevaisuudenuskon romahtaneen jo 2012 ja ennusti vihapuheen nousun, mutta tutkimus kätkettiin pöytälaatikkoon.

Kirjoitin pari viikkoa sitten vihan valtavirtaistumisesta, ja siitä, että vihan nouseminen pinnalle ei ole tapahtunut täysin sattumalta, vaan sitä on yhtäältä aktiivisesti edistetty ja toisaalta sille on annettu liikaa tilaa ja vääränlaista ymmärrystä. Tällä välin saimme vihasta myös oman osuutemme: rasismiin liittyvä twitter-päivityksemme ja siitä seurannut keskustelu sai aikaan reaktiona paitsi asiallista kiittävää ja moittivaa palautetta, myös herjauksia ja suoranaisia uhkauksia. Viestejä yhä kovenevasta ja uhkaavammaksi muuttuvasta kielenkäytöistä on tullut jatkuvasti lisää ja arjessa ilmenevän rasismin nosti esille myös päivän Helsingin Sanomat.

Vaikka viha varsinaisesti räjähti esille vasta viime vuoden aikana, maaperä aggressiivisen ilmapiirin nousulle on kypsynyt jo useiden vuosien ajan. Vihan valloilleen pääsyä edelsi yhteiskunnan perusturvallisuuden järkkyminen, joka ilmeni tulevaisuudenuskon ja luottamuksen romahtamisena. Tälle luottamuksen romahdukselle on osoitettavissa tarkka ajankohtakin. Oheinen graafi kuvaa suomalaisten kokemusta nykytilanteestaan ja näkemystä maan tulevaisuudesta – molemmat romahtivat elokuun 2011 ja kesäkuun 2012 välillä.


Graafi on peräisin sisäministeriön ja puolustusministeriön vuosina 2011-13 rahoittaman otokseltaan erittäin laajan Social Mood Indicator-projektin loppuraportista, joka valmistui vuonna 2013. Raporttia ei kuitenkaan ole koskaan julkaistu, eikä tutkimusta jatkettu. Koska tutkimus on kuitenkin tehty julkisin varoin, sen saa sisäministeriön kirjaamosta, kun vain tajuaa sen sieltä pyytää (tai sitten voi klikata tästä). Minulle se kulkeutui tuttuni kautta, jonka käsityksen mukaan se vaiettiin juuri siksi, että sen antama kuva suomalaisen yhteiskunnan tunnelmista oli niin negatiivinen – oliko sitten niin, että tästä ei haluttu kertoa vai eikö uskallettu?

Ja negatiiviseltahan se tunnelma toki näyttää kun tässäkin graafissa liki puolet suomalaisista on luokiteltu vieraantuneiksi, kun taas myönteisenä tulevaisuuden näkevien ”yhteiskunnan vetureiden” osuus on kaventunut todella rajusti. Vuosien 2011 ja 2012 välillä suomalaisten tunnelmat kääntyivät päälaelleen.



Raportin lukeminen vuonna 2016 on kylmäävää. Siinä hyvin pitkälti ennustetaan se yhteiskunnallinen kehitys, jota Suomessa on raportin julkaisun jälkeen tapahtunut: epävarmuus ja pelko lisääntyvät, osa kansasta menettää toivonsa ja kadottaa uskonsa instituutioihin. Kieli radikalisoituu, populistipuolueet saavat kannatusta ja aggressiot nousevat pinnalle. Tätä kaaviota katsoessaan voi vain miettiä missä kohdassa tätä kehitystä olemme menossa.



Raportti ei jää vain tilanteen kuvaamiseen, vaan antaa myös politiikkaohjeita tilanteen kärjistymisen estämiseksi. Ei tulisi käynnistää suuria muutoshankkeita, harjoittaa kireää kontrollia tai pelata poliittisia pelejä. Näiden sijaan tulisi pyrkiä rakentamaan yhteistä visiota laajasti keskustellen, etsimällä sellaisia yhteisesti hyväksyttyjä asioita, joiden varaan on mahdollista rakentaa luottamusta. Tulisi käynnistää konkreettisia tukitoimia lähellä ihmisiä ja välttää asioiden monimutkaistamista. Jokainen voi miettiä kummalla polulla Suomi on kulkenut.

Jos uskomme raportin johtopäätöksiin, olemme ehkä vain yhden askeleen päässä siitä, että nyt vielä pääosin verkossa ja muilla julkisilla paikoilla tapahtuva vihanlietsonta yltyy konkreettiseksi fyysiseksi väkivallaksi – ja osinhan se on jo yltynytkin. Jokainen vihaviestintään törmännyt toivoo, että viranomaiset lopultakin puuttuisivat ilmiöön tosissaan, mutta pelkkä viranomaisten toiminta ei riitä: tarvitsemme myös tulevaisuudenuskoa luovaa luottamusta siihen, että yhteiskunta jatkossakin perustuu oikeudenmukaisuuden toteuttavalle eettiselle perustalle. Se taas on poliitikkojen, ja viime kädessä kaikkien meidän demokraattisen valtion kansalaisten tehtävä.



Seuraa kirjoittajaa Twitterissä.

 
Viimeksi muokattu:
....Keneltäkään ei ole pois...?

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/kd_laukkanen_sakot-46746

"Usko oikeusjärjestelmään murenee - sakkoja nostetaan tilkitsemään valtion kassavajetta"

Kansanedustaja Antero Laukkanen (kd.) pitää hallituksen esittämää päiväsakkojen ja rikesakkojen korotusta kohtuuttomana.

Rikoksista annetut seuraamukset tulee asettaa suhteessa kyseisen rikoksen vakavuuteen. Antero Laukkasen mielestä valtion kassavajetta ei pidä tilkitä sakkoja korottamalla.

Hallituksen eduskunnalle antaman esityksen mukaan päiväsakkojen rahamäärä korotettaisiin noin kaksinkertaiseksi ja rikesakkojen suurin lakisääteinen rahamäärä korotettaisiin 200 eurosta 400 euroon ja yhteisösakko korotettaisiin kolminkertaiseksi. Korotuksilla hallitus havittelee 53–56 miljoonan euron lisätuloja.

Esityksen mukaan esimerkiksi suurin rikesakko nousisi 285 euroon, kun se ennen hallituksen syksyllä 2015 tekemää korotusta oli 115 euroa. Laki sallisi myös rikesakon korotuksen aina 400 euroon ilman eduskuntakäsittelyä.

Päiväsakkojen kaksinkertaistamisella olisi vielä suurempi vaikutus. Henkilö, jonka kuukausitulot ovat 2500, joutuisi maksamaan jopa 700 euroa päiväsakkoja esimerkiksi ylittäessään nopeusrajoituksen 21 km/h.

– Näin suurilla sakkorangaistuksilla olisi todella merkittävä taloudellinen vaikutus pieni- ja keskituloisille, Antero Laukkanen toteaa.

Hänen mielestään kaavaillut sakot olisivat aivan liian suuria verrattuna rikkomusten laatuun.

– Keskituloisen kansalaisenylinopeudesta saama rangaistus tuntuisi todella kovilta verrattuna vaikkapa pahoinpitelytuomion saaneen henkilön ehdolliseen vankeustuomioon ja minimipäiväsakkoihin. Tämänkaltainen oikeuskäytäntö sotii kansalaisten oikeudentuntoa vastaan, Antero Laukkanen sanoo.

Hallituksen esityksessä todetaan, että sakkojärjestelmällä ei tule olla valtiontaloudellisia tavoitteita. Samassa yhteydessä todetaan kuitenkin, että esitetyt korotukset ovat osa hallituksen päättämiä julkisen talouden sopeutustoimia.

– Tämänkaltaiset perustelut eivät kestä päivänvaloa. Oikeusjärjestelmän tulee olla riippumaton eivätkä rangaistukset saa perustua valtion rahantarpeeseen. Tämä on keskeistä oikeusvaltioperiaatteen kannalta, Antero Laukkanen huomauttaa.

 
Back
Top