Puolustusvoimat ja poliisi ovat saaneet niskalenkin osasta suomalaisia toimittajia, väittää uusi kirja
Tietokirja
Etusivun rikokset – Näin kovat uutiset syntyivät Oikeustoimittajat 30 vuotta, 199 s. Crime Time.
”YLEN uutistoimittaja ei luovuta. Hän soittaa illan aikana useita kertoja tuottajalle ja vaatii tätä poistamaan Jelenan jutun pääuutislähetyksestä.” Näin kirjoittaa kollegansa toiminnasta Ylen oikeustoimittaja
Päivi Happonen kirjassa
Etusivun rikokset - Näin kovat uutiset syntyivät.
Ylen toimittajan puhelinsoitossa juuri ennen kello 20.30 alkavaa lähetystä oli kyse Päivi Happosen jutusta, jossa hän kertoi Suomen ja Venäjän kansalaisesta ”Jelenasta”, joka ei päässyt töihin Vekaranjärven varuskuntaravintolaan.
Pääuutislähetyksen juttu Jelenasta oli jatkoa oikeustoimittaja Happosen uutisvoitolle, jossa hän oli kertonut Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen antamasta salaisesta ohjeesta, joka estää kaksoiskansalaisten pääsyn armeijan kriittisimpiin tehtäviin. Ohjeistus rikkoi lakia, joten se välitettiin Puolustusvoimien yksiköille yleensä suullisesti, Happonen kertoo Oikeustoimittajat ry:n 30-vuotisjuhlakirjassa.
Kirjassa 18 suomalaista rikos- ja oikeustoimittajaa kertoo, miten heidän uutisensa ovat syntyneet.
ENNEN yhteydenottoa pääuutislähetykseen sama Ylen uutistoimittaja oli lähettänyt sähköpostia Happoselle ja väittänyt Happosen tietojen olevan virheellisiä.
Yle lähetti toimittaja Happosen jutun normaalisti pääuutislähetyksessään ja hänen kollegansa tiettävästi joutui esimiehensä puhutteluun.
YLEN oikeustoimittajan Päivi Happosen jälkeen Etusivun rikokset -kirjassa kirjoittavat Helsingin Sanomien toimittaja
Susanna Reinboth ja silloinen HS:n toimittaja
Minna Passi. Myös heillä on kokemuksia kollegojen oudosta suhtautumisesta tutkivaan journalismiin – tällä kertaa oman toimituksen ulkopuolelta.
Happonen, Reinboth ja Passi ovat saaneet muilta toimittajilta palautetta, jonka mukaan he ovat väärässä omissa selvityksissään. Reinbothin ja Passin saaman palautteen mukaan huumepoliisin päällikkö
Jari Aarnio oli viaton salaliiton uhri ja HS:n toimittajien tiedonhankintamenetelmät epäeettisiä.
Osa Reinbothin ja Passin kollegoista kilpailevissa lehdissä vieläpä levitti halventavia juoruja heidän yksityiselämästään.
MIKSI näiden tapausten esiin nostaminen on tärkeää?
Siksi, että molemmat kertovat vaarallisesta ilmiöstä, jossa toimittaja kokee olevansa vastuussa jollekin muulle taholle kuin yleisölle. Päivi Happoseen vaikuttanut toimittaja lähti mukaan Puolustusvoimien vaikuttamisoperaatioon ja Reinbothiin ja Passiin vaikuttaneet toimittajat olivat Jari Aarnion ja muun Helsingin huumepoliisin koukussa.
Toimittajat ovat tottuneita siihen, että juttujen kohteet yrittävät vaikuttaa voimalla heidän journalismiinsa. Näin tapahtui myös Ylen Happoselle ja Helsingin Sanomien Reinbothille ja Passille.
Uutta on se, että kollegat kilpailevista medioista ja jopa oman median sisältä yrittävät kampittaa ja potkia nilkkaan.
TOIMITTAJA on vastuussa vain yleisölleen eikä hänellä ole vastuuta millekään muulle ylemmälle asialle tai periaatteelle. Toimittajan integriteetti eli riippumattomuus alkaa rapistua heti, kun hän siirtyy jonkin muun päämäärän palvelukseen.
Eri valtiomahdit –ja vaikkapa yritykset – yrittävät jatkuvasti ottaa journalistista päätösvaltaa itselleen. Se on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta toimittajien ehdoton velvollisuus on torjua se.
NÄIN onneksi tapahtui Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa: kollegojen pelotteluyritykset eivät johtaneet tavoitteeseensa.
Sen sijaan jonkinlaista kiilaa toimittajakunnan sisälle nämä vaikutusyritykset ovat lyöneet. Kun toimittajat saman median sisällä tai ulkopuolelle eivät luota toisiinsa, on syytä huolestua.
Oikeustoimittajien yhdistyksen juhlakirja ja HS:n toimittajien kokemukset kertovat, että Puolustusvoimat ja poliisi ovat saaneet niskalenkin osasta journalisteja. Viranomaisten ja kenen tahansa hankkimat luottotoimittajat ovat vaarallinen ilmiö länsimaisessa demokratiassa.
KYSEESSÄ voi olla viestintäväen uusi tapa toimia: ensin asia yritetään kiistää itse ja jos ei onnistuta, niin turvaudutaan oman luottotoimittajan apuun ja operaatioihin. Osa luottotoimittajista onkin alkanut ajaa jotakin journalismin ulkopuolista piiloagendaa.
Jos toimittajat eivät ponnekkaasti torju tätä kiilanlyömistä, asiasta kärsii suuri yleisö.
