Blogi: Timo Vihavainen, ke 03.04.2019 23:54
Yön sudet
Ruotsalaiset ovat jo kauan olleet maailman kiltein kansa, vaikka aikoinaan heidän maineensa oli sieltä toisesta ääripäästä.
Niinpä olikin luonnollista, että juuri Ruotsissa syntyivät nuo väkivaltaisten nuorten miesten jengit, ”raggare”, jotka haistattivat pitkät kaikelle sille tätimäiselle pehmoilulle, jota virallinen Ruotsi edusti.
Tilanne näyttäisi säilyneen samanlaisena. Toisaalla on pehmoinen Svea-mamma, joka yrittää huolehtia kaikista ja tyrkyttää ainoaa oikeaa elämänkatsomustaan sen mukana. Toisaalla taas ovat tällaiselle yhteiskunnalle totaalisesti selkänsä kääntäneet sopeutumattomat, joissa koko tuo diskurssi, mikäli sanaa kehtaisi käyttää, herättää vain halveksuntaa.
Onhan tämä sama tilanne pikkuhiljaa nyt tullut meillekin ja lähes kaikkiin muihin Euroopan maihin ja tietysti Amerikkaan, joka toki oli ns. moottoripyöräjengien varsinainen alkukoti.
Ei asetelma varsinaisesti uusi ole, kuten Pohjanmaan häjyjä tutkineet hyvin tietävät. Santeri Alkio näki siinä tiettyä tragiikkaa: nuoret ihmiset, jotka eivät systeemin puitteissa, eivät voineet toteuttaa arvokkuuttaan sanan hyvässä mielessä, vaan yrittivät sitten samaa typerästi ja usein väkivaltaisesti. Vapausasteet olivat vähissä.
Häjyt ja Kauhavan herra, jos nyt muutkin yhteiskunnan pylväät, joutuivat tietenkin aina myös vastakkain. Lopputulos oli tietenkin, että valtion väkivaltamonopoli palautettiin. Ilman sitä ei voi olla edes valtiota, kuten jo Max Weber ymmärsi ja varmaan moni ennen häntä.
Mutta se oli 1800-lukua se. Sen jälkeen ja nimenomaan toisen maailmansodan jälkeen on jatkunut kehitys, jota voisi nimittää yleiseksi lälläröitymiseksi. Se tarkoittaa sitä, ettei valtiovallan haastajia oteta vakavasti.
Moottoripyöräjengit ovat ymmärtäneet tämän markkinaraon. Toisaalta monet niistä (”prosenttijengit”) kerskailevat avoimesti yhteiskunnanvastaisuudellaan ja toisaalta paheksuvat jyrkästi, mikäli niitä esivallan toimesta ahdistellaan.
Kyseessä on siis puoliavoin rikollisuus, jolla mielellään kerskaillaan, mutta -tietenkin- kieltäydytään kaikesta vastuusta. Ja ne ja i lošad ne moja, sanoo jo vanha venäläinen sananlasku. Enhän mie ole mie, eikä hevonen minun ole.
Ja maailma on täynnä niitä hölmöjä, jotka asian uskovat tai ovat uskovinaan.
Ainakin vielä hiljattain saatettiin rekisteröidä vain ja ainoastaan sellainen yhdistys, jonka tarkoitukset eivät olleet lain ja hyvien tapojen vastaiset.
Siitä huolimatta meillä on nyt rekisteröityneenä (?) moottoripyöräjengejä, joiden rikolliset tarkoitusperät ovat aivan ilmeiset ja jotka nimenomaan niillä briljeeraavat.
Nyt sitten kuuluu maahan saapuneen venäläinen Yön sudet, joka hiukan poikkeaa imagoltaan tavanomaisesta rikollisjengistä. Se on nimittäin isänmaallinen sanan eräässä aivan tietyssä merkityksessä…
Venäjällä jengi näyttää päässeen jopa valtiovallan erityiseen suojeluun, mikä lienee maailmassa ainutlaatuista. Suhteet ulottuvat jopa korkeimmalle tasolle.
Lienee väistämätöntä, että itse kukin tekee tämän perusteella johtopäätöksensä myös itse tuosta valtiosta. Se on minusta ikävää, koska maa ja kansa ei ansaitsisi tuota häpeätahraa, mutta tosiasiat ovat itsepäinen juttu. Факты -дело упорное.
Mitä itse Yön susien toimintaan tulee, kertovat uutiset eri puolilta Eurooppaa, että se on rikollisjärjestö, jossa jokaisella jäsenellä on oma firmansa, jota yhteisö sitten suojelee.
No, mitäs pyhäkoululaisia kuvittelitte kuuluvan seuraan, jonka nimi on Yön sudet eikä esimerkiksi Päivän sylikoirat?
Suomen poliisi totesi saman asian (rikollisuus) ja tietotoimisto TASS:in (miten tuota nimeä taas kehdataan käyttää?) mukaan ”Kirurgin” peitenimeä käyttävä jengin johtaja uhkasi haastaa sen johdosta Suomen poliisin oikeuteen. Jengihän vain ajelee motskarilla vai mitä? Ajattehan tekin jollakin vehkeellä vai kuinka?
No, siinäpähän jengi nyt sitten haastaa. Saapa nähdä, mitä sokea oikeus nyt saa asian johdosta päätettyä. Maksetaanpa vaikka syyttömälle kipurahoja ja kärsimyskorvauksia.
Mutta minusta tämä ei tällä kertaa ole asian ydin. Moottoripyöräjengin keskeisiin funktioihin kuuluu tilan valtaaminen. Mikäli venäläinen jengi omine isänmaallisine tunnuksineen ilmestyy valtaamaan suomalaista tilaa, ei tässä ole hyvää odotettavissa.
Yön sudet on reissannut venäläisen chauvinismin merkeissä myös Itä-Euroopassa, jossa kansan suhteutuminen Venäjään ja venäläisiin on paljon huonompi kuin Suomessa. Meillähän se on näihin asti ollut varsin hyvä.
Meillä voidaan kaikin mokomin pitää yhdessä kelpo venäläisten kanssa vaikkapa 1700-ja 1800-luvun taisteluiden muistotilaisuuksia. Sellaisesta on vain hyvää sanottavaa ja olen ollut niitä itsekin järjestämässä. Ne olivat sen ajan historiaa, joka on syytä tuntea.
Mutta nyt kyse on siitä, että puna-armeija valtasi aikanaan nuo Itä-Euroopan maat eikä suinkaan vastoin koko kansan tahtoa. Vapausliikkeessä kommunistit olivat johdossa, halusipa tai ei. Se taas oli niiden maiden historiaa.
Meillä asiat olivat toisin. Kaikki venäläiset eivät ymmärrä, että heidän oman suuren Isänmaallisen sotansa ohella jollakin kansalla voisi olla oma isänmaallinen sotansa ja vieläpä Venäjää vastaan.
Meillä se nyt joka tapauksessa oli. Meillä on kuin onkin oma kansallinen historiamme ja sekin on syytä tuntea, myös venäläisten.
Moottoripyöräjengille on tietenkin hieman epämukavaa esittää minkäänlaisia intellektuaalisia vaatimuksia, heidän älyllisen kapasiteettinsa huomioon ottaen, mutta tässä tapauksessa pidän sitä välttämättömänä.
Niinhän se on, että moottoripyöräjengin mukavuusalue on mahdollisimman kaukana siitä, jota nimitetään intellektuaaliseksi. Jengin tärkeä funktio on sen sijaan ottaa tila haltuunsa.
Kun tämä perustehtävä on suoritettu, ei useinkaan tarvitse enää tehdä mitään laitonta. Voidaan jo pelkällä läsnäololla esittää lausumaton uhkaus siitä, ettei valtakunnan laki päde siellä, missä tietty, laista viis veisaava porukka oleskelee.
Se saattaa jopa tehota.
Mutta, kuten Paasikivi sanoi, me emme ole tšekkejä (jotka toki yleisesti ottaen ovat ihan kelpo kansa). ”Yön susien” Euroopan päämaja on sitä paitsi Slovakiassa. He näyttävät sietäneen sen, vaikka pitkin hampain.
Ei meidän tule heidän esimerkkiään noudattaa.
Mutta se tärkeä asia on se valtion perustehtävä: raison d’ être, eli sen oikeus olla valtio.
Mikäli valtiona esiintyvä instituutio lyö laimin velvollisuutensa valvoa väkivaltamonopoliaan, jota nimenomaan ja vakain tuumin loukataan vaikkapa nyt jonkin sinänsä typerän ja vastuuttoman venäläisen ryhmän taholta, saattaa tulos olla toinen kuin Tšekeissä ja Slovakiassa, missä kyllä myös ollaan hyvin tyytymättömiä tämän porukan läsnäoloon.
En halua ennustaa mitään ikävyyksiä, mutta pidän velvollisuutenani varoittaa niitä, jotka eivät vaivaudu ajattelemaan tarkemmin toimintansa seurauksia.
Tämä maa on (lähes) aina ollut lailla rakennettu, kuten jo Kustaa Vaasa vaati. Tämä on kallis perinne, jota on syytä vaalia. Mikäli sitä yritetään uhata, eikä esivalta pysty syystä tai toisesta miekkaansa käyttämään, saattaa hyvinkin syntyä tilanne, jossa niin sanottu kansalaisyhteiskunta sen tekee.
Se olisi erittäin epämiellyttävää kaikille osapuolille.
Niinpä onkin syytä toivottaa Yön susille pikaista karkotusta Suomesta ja liittämistä ei-toivottujej henkilöiden listaan. Mikäli he tänne pesiytyvät, heidän on syytä pysyä aivan erityisen lainkuuliaisina. Sitä vaatii myös heidän oma etunsa mitä suurimmassa määrin.
Kun nyt tässä sattuu olemaan Max Weber vieressä (kirjan muodossa), kirjoitan varmemmaksi vakuudeksi:
Государство есть то человеческое сообщество, которое внутри определенной области…претендует (с успехом) на монополию легитимного физического насилия.
Niin. Ellei valtiolla ole väkivaltamonopolia, ei ole myöskään valtiota. Mitä pirua ne sitten muut lienevätkään? Magna latrocinia?
www.tamperelainen.fi
