Ei tuollaisella logolla ole mitään tehtävää oikeissa Security-hommissa, ajatelkaa nyt järjellä - Siis Pitbulli ärhäkän näköisenä. Come On! Sehän vaan innostaa hörhöjä ajattelemaan että: Täältä tullaan ja meitä eivät teidän tappajakoirat pelota.
Siis ei mitään tappajakoiran kuvaa, vaan jonkinlainen siisti logo jossa on kenties mainostoimiston keksimä kuva, jossa on esim. tyylitelty lukko tai noista firman sanoista tyylitellyt kirjaimet.
Kuluvan vuoden osalta huhtikuussa käynnistynyt metsäpalojen lentotähystys on johtanut alkukesän aikana jo 53 metsäpalon havaitsemiseen. Tähystyslentojen määrä on merkittävästi alhaisempi kuin vuonna 2018, joka oli hyvin poikkeuksellinen.
Kuluvan vuoden osalta huhtikuussa käynnistynyt metsäpalojen lentotähystys on johtanut alkukesän aikana jo 53 metsäpalon havaitsemiseen.
Tähystyslentojen määrä on merkittävästi alhaisempi kuin vuonna 2018, joka oli hyvin poikkeuksellinen.
Tähystyslennot ovat kesän edetessä laajentuneet Etelä-Suomesta jo Pohjois-Pohjanmaalle. Kesäkuun loppuun mennessä lentoja on ollut 206 kappaletta.
Niiden aikana on havaittu 53 metsäpaloa ja opastettu pelastustoimen yksiköitä 16 kertaa palopaikalle.
Vuonna 2018, joka oli toiminnan kannalta poikkeuksellinen, lentoja oli vastaavaan aikaan suoritettu jo yli 900 kappaletta.
Kaikkiaan vuosi 2018 oli lentotähystystoiminnan kannalta ennätyksellinen, sillä lentoja suoritettiin kaikkiaan 1407 kappaletta.
Tuolloin lennoilla havainnoitiin paloja 376 kappaletta ja opastettiin pelastustoimen yksiköitä 116 kertaa.
Metsäpalojen tähystyslennot ovat lentokoneilla tapahtuvaa valvontaa maastopalojen havaitsemiseksi.
Toiminta kattaa koko Suomen ja sillä pyritään ehkäisemään maastopalojen leviäminen suureksi, havaitsemalla ne ajoissa.
Maastopaloiksi luokitellaan mm. metsäpalot, ruohikkopalot ja turvetuotantoaluepalot.
Metsäpalojen lentotähystyksen järjestää koko Suomessa Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.
Lentotähystystä suoritetaan normaalisti 1.5-31.8 välisenä aikana, mutta se voidaan poikkeuksellisesti aloittaa jo huhtikuussa ja lopettaa syyskuussa.
Lentotähystystä tehdään koko Suomessa 22 reitillä ja palveluntuottajana on yleensä paikallinen ilmailukerho tai ilmailualan yritys.
Suomen lentopelastusseura (SLPS ry) puolestaan antaa koulutusta palolentojen miehistöille.
Lentopelastusseura on valtakunnallinen, viranomaisten avuksi luotu vapaaehtoisen etsintä- ja valvontalentotoiminnan kattojärjestö.
Lennolle lähdetään, kun Ilmatieteenlaitoksen määrittelemä metsäpaloindeksi nousee yli 4,1 tai 4,3. Indeksin noustessa yli 5,4 reitti lennetään kaksi kertaa päivässä.
Tarpeen vaatiessa tehdään myös epäselvien savuhavaintojen tarkistuslentoja.
Lentokoneita käytetään myös pelastustoimen muihin tiedustelu- ja johtamistehtäviin.
Tällaisia tehtäviä voivat olla esim. sammutustoiminnan johtolennot, kun paikalla on yksi tai useampi sammutushelikopteri.
Tälläisen sammutuskyvyn Suomessa omaavat Rajavartiolaitoksen ja Maavoimien helikopterit.
Lentokoneesta savu näkyy jopa kymmenien kilometrien etäisyydeltä.
Ei ne ihan llmaiseksi lentele. Kuskit voi olla vapaaehtoisia, saavat tiimaa ja lentää ''ilmaiseksi'', kerhot ottaa vähintäänkin omakustannushinnan koneen tunnilta, valistunut arvaus jollain Cesna 172: llä tai vastaavalla 150-200 euroa/h.
Itä-Helsingin slummiutuminen pitää estää Kehitystoimenpiteiden ansiosta Myllypurossa asuntojen hintakehitys on ollut verrokkialueita kovempaa 2010-luvulla.
Tilaajille
Helsinki pyrkii kehittämään Itäkeskuksen ”apeaa ja nuhjuiseksi kulunutta” ympäristöä. Kuva on kauppakeskus Itiksen edustalta. (KUVA:SAMI KERO / HS)
Näin tärkeä pääkirjoitus on jätetty vain tilaajille..
Totta mutta oikeastaan länsirajaa ei ollut, jos puhutaan vuodesta 2015. Viiva paperilla.
me luotimme Ruotsiin että se valvoo omaa rajaansa, jota sitäkään ei ollut.
Sekä luotimme Euroopan Uniooniin,, joka PETTI Euroopan. Ei VALVONUT RAJOJA.
Eipä ole kehumista suomen osuudesta EU:n itärajan pitämisessä... Ei EU:lla ole rajoja. Kyllä suomen ja paskastanin raja on suomen ja paskastanin. Me suomalaiset ollaan siitä vastuussa. Turha syytellä muita kun ei itse oltu sen parempia. Tai me foorumilla tietysti oltiin, muut suomalaiset ei.
MAAILMAN isoissa kaupungeissa yksi suurimmista haasteista on eri asuinalueiden todellisuuden eriytyminen. Ilmiötä nimitetään segregaatioksi.
Ilmiö on hyvin haitallinen silloin, kun esimerkiksi huono-osaisuus ja rikollisuus keskittyvät tietyille alueille. Lievemmän segregaation hyviä puolia on se, että erilaisille ihmisryhmille on tarjolla sellaisia asuinalueita, joissa he haluavat asua ja elää. Erilaiset omakotitalo- ja kerrostaloalueet myös muodostavat kiinnostavaa ja moninaista kaupunkikuvaa.
Suomessa ja Helsingissä segregaatio on totutusti ollut melko vähäistä, mutta jotta tilanne pysyy hallinnassa tulevaisuudessakin, asiasta on huolehdittava aktiivisesti.
Helsingin kaupunkistrategiassa todetaan, että Helsinki pyrkii säilyttämään asemansa segregaation ehkäisyn eurooppalaisena huippuesimerkkinä.
Yksi toimenpide tavoitteen toteuttamiseksi on kaavoittaminen ja kaupunkisuunnittelu, joka pyrkii rakentamaan eri alueille asuntoja erilaisille ihmisryhmille. Toiveissa on, että esimerkiksi taloudelliset, etniset ja kulttuurilliset ryhmät sekoittuisivat.
Viime vuosina segregaatiota jarruttavia toimia on suunnattu erityisesti Itä-Helsinkiin. On tärkeää, että kaupunkia kehitetään tasapuolisesti.
Onnistumisena voidaan pitää esimerkiksi Myllypuron alueen kaavoitusperustaista kehittämistä. Vuosikymmenen vaihteessa Myllypuron keskustan 1960-lukulainen ostoskeskus purettiin ja tilalle rakennettiin keskustakortteli uusine kerrostaloineen ja kivijalkaliiketiloineen. Toimenpiteiden seurauksena anniskeluravintolat vähenivät, liikuntapaikat lisääntyivät ja alue siistiytyi.
Lisäksi Myllypuroon on syntynyt uusia asuinalueita, kuten Puu-Myllypuro, ja parhaillaan yksi Metropolia-ammattikorkeakoulun kampuksista valmistuu metroradan yhteyteen.
Kehitystoimenpiteiden ansiosta Myllypurossa asuntojen hintakehitys on ollut verrokkialueita kovempaa 2010-luvulla.
Seuraavaksi Helsinki suuntaa katseensa Itäkeskukseen.
Itäkeskuksen metroaseman päälle suunnitellaan uusia asuin- ja toimistorakennuksia. Niin kutsutun Jokerikorttelin alue on kooltaan noin puolitoista hehtaaria eli samankokoinen kuin kantakaupungin kivitalokorttelit.
Jokerikorttelin suunnitelmassa mainitaan erikseen, että Jokerikorttelin kehittämisen yhtenä tavoitteena on kehittää ”ilmeeltään apean ja nuhjuiseksi kuluneen ympäristön” imagoa. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2020, jolloin ensimmäiset asunnot, joukkoliikenneterminaali ja liiketilat valmistuisivat vuosina 2023–2024.
Monien itäisten alueiden näköpiirissä on pikainen kasvojenkohotus, kun Raide-Jokeri parantaa asuinalueiden joukkoliikenneyhteyksiä kertaheitolla.
Helsingin valtuustossa vallitsee yhteinen poliittinen tahto segregaation hillitsemiseksi. ”Segregaation torjunnassa on vain onnistuttava”, totesi apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) (HS 8.6.).
Kaavoitustoimenpiteiden lisäksi on oleellista turvata varhaiskasvastuksen ja koulutuksen tasapuolisuus. Helsingin strategian mukaan Helsinki tavoittelee varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamista. Lisäksi lisärahoitusta povataan toisen asteen koulutukseen.
Strategiassa toivotaan, että jokainen Helsingin koulu olisi niin hyvä, että vanhemmat valitsisivat mielellään lähikoulun.
MAAILMAN isoissa kaupungeissa yksi suurimmista haasteista on eri asuinalueiden todellisuuden eriytyminen. Ilmiötä nimitetään segregaatioksi.
Ilmiö on hyvin haitallinen silloin, kun esimerkiksi huono-osaisuus ja rikollisuus keskittyvät tietyille alueille. Lievemmän segregaation hyviä puolia on se, että erilaisille ihmisryhmille on tarjolla sellaisia asuinalueita, joissa he haluavat asua ja elää. Erilaiset omakotitalo- ja kerrostaloalueet myös muodostavat kiinnostavaa ja moninaista kaupunkikuvaa.
Suomessa ja Helsingissä segregaatio on totutusti ollut melko vähäistä, mutta jotta tilanne pysyy hallinnassa tulevaisuudessakin, asiasta on huolehdittava aktiivisesti.
Helsingin kaupunkistrategiassa todetaan, että Helsinki pyrkii säilyttämään asemansa segregaation ehkäisyn eurooppalaisena huippuesimerkkinä.
Yksi toimenpide tavoitteen toteuttamiseksi on kaavoittaminen ja kaupunkisuunnittelu, joka pyrkii rakentamaan eri alueille asuntoja erilaisille ihmisryhmille. Toiveissa on, että esimerkiksi taloudelliset, etniset ja kulttuurilliset ryhmät sekoittuisivat.
Viime vuosina segregaatiota jarruttavia toimia on suunnattu erityisesti Itä-Helsinkiin. On tärkeää, että kaupunkia kehitetään tasapuolisesti.
Onnistumisena voidaan pitää esimerkiksi Myllypuron alueen kaavoitusperustaista kehittämistä. Vuosikymmenen vaihteessa Myllypuron keskustan 1960-lukulainen ostoskeskus purettiin ja tilalle rakennettiin keskustakortteli uusine kerrostaloineen ja kivijalkaliiketiloineen. Toimenpiteiden seurauksena anniskeluravintolat vähenivät, liikuntapaikat lisääntyivät ja alue siistiytyi.
Lisäksi Myllypuroon on syntynyt uusia asuinalueita, kuten Puu-Myllypuro, ja parhaillaan yksi Metropolia-ammattikorkeakoulun kampuksista valmistuu metroradan yhteyteen.
Kehitystoimenpiteiden ansiosta Myllypurossa asuntojen hintakehitys on ollut verrokkialueita kovempaa 2010-luvulla.
Seuraavaksi Helsinki suuntaa katseensa Itäkeskukseen.
Itäkeskuksen metroaseman päälle suunnitellaan uusia asuin- ja toimistorakennuksia. Niin kutsutun Jokerikorttelin alue on kooltaan noin puolitoista hehtaaria eli samankokoinen kuin kantakaupungin kivitalokorttelit.
Jokerikorttelin suunnitelmassa mainitaan erikseen, että Jokerikorttelin kehittämisen yhtenä tavoitteena on kehittää ”ilmeeltään apean ja nuhjuiseksi kuluneen ympäristön” imagoa. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2020, jolloin ensimmäiset asunnot, joukkoliikenneterminaali ja liiketilat valmistuisivat vuosina 2023–2024.
Monien itäisten alueiden näköpiirissä on pikainen kasvojenkohotus, kun Raide-Jokeri parantaa asuinalueiden joukkoliikenneyhteyksiä kertaheitolla.
Helsingin valtuustossa vallitsee yhteinen poliittinen tahto segregaation hillitsemiseksi. ”Segregaation torjunnassa on vain onnistuttava”, totesi apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) (HS 8.6.).
Kaavoitustoimenpiteiden lisäksi on oleellista turvata varhaiskasvastuksen ja koulutuksen tasapuolisuus. Helsingin strategian mukaan Helsinki tavoittelee varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamista. Lisäksi lisärahoitusta povataan toisen asteen koulutukseen.
Strategiassa toivotaan, että jokainen Helsingin koulu olisi niin hyvä, että vanhemmat valitsisivat mielellään lähikoulun.
Tuosta segregaatiosta. Asia on noin kuten puhuttu, että segregaatio on huono asia.
Mutta väite, että Helsingissä segregaatio on perinteisesti vähäistä on täyttä tuubaa.
Äitini on kotoisin Rööperistä. Nykyään hyvin kalliilta alueelta, joka hänen lapsuudessaan oli väkivallan, lestinheiton ja monien surkeiden kohtaloiden tyyssija. Sodan jälkeen ja vielä 60-luvulla Kalliossa ja Rööperissä oli maalattiaisia asuntoja joista asioista esimerkiksi Eirassa, Kaivarissa tai Erottajalla ei oltu tiedetty mitään sitten vuosisadan vaihteen.
Syy, miksi asiat kääntyivät parempaan suuntaan oli se, että ihmisillä oli toivoa. Työt olivat pienipalkkaisia, mutta palkat nousivat. Inflaatio oli kova, mutta se hyödytti säästäväistä ihmistä. Palkat nousivat lainakorkoja nopeammin. Jos taistelit. sinulla oli oikeasti mahdollisuus parantaa asioitasi paljonkin. Ihmiset tiesivät tämän ja taistelivat eteenpäin.
Voidaan puhua segregaation estämisestä vaikka kuinka, mutta jos ihmisillä ei ole uskoa siihen, että omin voimin voi parantaa elämäänsä, niin persiilleen menee. Ja itse kukin voi miettiä kuinka uskottavaa on puhua tulevaisuudesta kun samaan aikaan puhutaan globalisaatiosta ja siitä, kuinka kaikkien vain pitää tehdä työtä halvemmalla kun jokin Kiinalainenkin niin tekee.
Jäi pääkirjoituksessa erittelemättä, mistä kyseinen segregaatio johtuu.
Suomi pitää itseään mallimaana, mutta mahtaisiko se johtua siitä että meillä on vielä suhteellisen vähän maahanmuuttajia eikä nerokkaasta kaavoituksesta. Kun tietty raja ylittyy, valkoisten pako käynnistyy ja segregaatio on tosiasia. Sitä seuraa no-go-alue.
Miksi näitä selviä asioita ei voida sanoa ääneen. Näin on tapahtunut kaikkialla mihin on kohdistunut laajaa muuttoa, ja näin tulee käymään täälläkin. Sitä voi hiukan viivyttää, mutta jos asiaa tarkastellaan edes vuoden ikkunassa, näin tulee väistämättä käymään. Puolet nyt syntyvistä tytöistä elävät tuon sata vuotta, joten meidänkin lapsenlapsiamme se koskee - satavarmasti.