Maija Aalto HS
Julkaistu: 13.10. 2:00 , Päivitetty: 13.10. 8:54
VANTAALAINEN Laura on pakosta salapoliisi. Hänen teini-ikäinen poikansa Eetu on usein ”hatkassa”, siis karannut kotoa tai laitoksesta tuntemattomaan paikkaan. Apua pojan etsimiseen Laura ei saa.
Perheen asioita hoitaa Vantaalla lastensuojelun laitoksiin sijoitettuja lapsia valvova tiimi – se
uutisissa ollut yksikkö, josta työntekijöitä on joukolla irtisanoutunut.
Laura pystyy kertomaan, mitä tämä käytännössä perheelle tarkoittaa. Perheen on hätätilanteessakin lähes mahdoton saada kiinni lapsesta vastuussa olevaa työntekijää.
VANTAAN lastensuojelun palvelupäällikkö
Hanna Pösö sanoo, että kun sosiaalityöntekijöitä puuttuu paljon, osa perheistä voi olla tällaisessa tilanteessa. Hän ei siis suoraan kommentoi yksittäisen perheen asioita.
Sosiaalityöntekijöiden palkkoja nostettiin lokakuun alussa. Koko perhepalveluja koskevaa laajempaa uudistusta ollaan parhaillaan valmistelemassa, jotta poliitikot voisivat päättää asiasta marraskuun alussa.
”Teemme parhaamme, että saisimme tilannetta vakautettua.”
Osa Lauran kokemuksista voisi tapahtua missä vain Suomessa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran tuoreen selvityksen mukaan laitoksissa olevien lasten ja nuorten oikeudet toteutuvat mitenkuten. HS kirjoitti aiemmin syksyllä, että lastensuojelusta karanneita lapsia ei usein etsi
kukaan.
”Lapsi on jopa viikkoja kadoksissa, eikä kukaan auta”, myös Laura sanoo.
Eetun ja Lauran nimet on muutettu Eetun suojelemiseksi. HS on tutustunut Eetua koskeviin asiakirjoihin.
EETUN koulunkäynti alkoi takkuilla alakoulun viimeisinä vuosina. Poika vaikutti yksinäiseltä. Hän sai tukea perheneuvolasta ja erityisopettajalta, mutta näiden ammattilaisten ja äidin pyynnöistä huolimatta häntä ei ikinä tutkittu kunnolla.
Nyt vuosia myöhemmin Eetu on päässyt testeihin. Hänellä on todettu oppimista vaikeuttava tekijä, joka pitkälti selittää kouluongelmat. Alakoulussa syytä ei tarkasti tiedetty, mutta tilanne tasaantui.
Sitten tuli murrosikä. Yläkoulussa Eetu sai kavereita, mutta kavereiden elämä oli levotonta. Seiskaluokkalainen alkoi lintsata koulusta suuria määriä, käyttää päihteitä ja karkailla kotoa.
”Puutuin siihen, mutta hänellä oli kova tarve hakea hyväksyntää muilta. Tein itse lapsestani lastensuojeluilmoituksia, että olisimme saaneet apua.”
SEITSEMÄNNEN luokan keväällä Eetu sijoitettiin avohuollon kautta lastenkotiin Helsinkiin lyhyeksi ajaksi.
Pojan papereissa mainitaan, miten välit perheeseen ovat läheiset ja lämpimät sekä listataan keinoja tukea perhettä sijoituksen aikana ja sen jälkeen.
Kun Eetu oli kesän Helsingissä, lastenkodin kautta järjestyi perhetyötä. Laura keskusteli ammattilaisten kanssa, Eetun pikkusisaruksilla oli tilaisuus käydä lastenkodilla ja koko perhe pääsi retkelle Linnanmäelle.
Eetu karkaili yhä tiheämmin. Kukaan ei tiennyt päiviin tai pahimmillaan viikkoihin pojan olinpaikkaa, tämä näytti nukkuvan välillä ulkona. Laura oli järkyttynyt siitä, miten yksin hän sai Eetua etsiä.
Kerran äiti päätteli pojan sosiaalisen median Snapchat-viestipalveluun syöttämän kuvan tiedoista oikean kaupunginosan ja etsi kadun, joka näytti samalta kuin kuvassa.
Sitten hän tutki nimiä lähitalojen postilaatikoissa ja muisteli, minkänimisistä kavereista poika oli puhunut. Näin löytyi kaveri, jonka huoneessa Eetu oli kaverin vanhempien tietämättä majaillut viikon.
Eetu ei suostunut lähtemään äitinsä mukaan. Laura soitteli lukuisia puheluita sosiaali- ja kriisipäivystykseen, lastenkotiin ja poliisille.
”Kesti kolme tuntia, että lastenkodista joku ehti tulla. Ymmärrän, että poliisi ei millään ehdi etsiä jokaista hatkassa olevaa lasta, mutta lapsen löydyttyä saa apua vain, jos lapsi on päihtynyt tai aggressiivinen.”
KOSKA Eetu ei pysynyt lastenkodissa, sijoitus vaihtui pidempään huostaanottoon ja sijoituspaikka parinsadan kilometrin päähän.
Perheen asioita hoitava sosiaalityöntekijä vaihtui Vantaalla toiseen, avohuollosta sijaishuollon yksikköön. Lauralle vakuutettiin, että perhettä tuettaisiin kuten ennenkin. Näin asian teoriassa pitäisi ollakin.
SOSIAALITYÖNTEKIJÖILLÄ on suuri määrä asiakkaita ja vähän aikaa yhdelle nuorelle. Tapaamisissa noin kolme kertaa vuodessa kävi esimerkiksi selväksi, että työntekijä ei ollut ennen niitä ehtinyt perehtyä pojan asioihin etukäteen edes lukemalla läpi tämän papereita.
”Poika oli laitoksessa säilössä. Muun perheen tuki loppui kuin seinään”, Laura kertoo.
Yhden karkureissun jälkeen laitos halusi rajoittaa Eetun liikkumista, mutta laitoksessa tällainen päätös voidaan tehdä vain viikoksi kerrallaan. Jatkosta päättämään olisi tarvittu sosiaalityöntekijää, mutta asia raukesi, kun laitos ja Laura eivät kumpikaan saaneet häneen yhteyttä. Oli muulloinkin tavallista, että sosiaalityöntekijä pysyi tavoittamattomissa.
Vantaa sai viime keväänä huomautuksen siitä, että se ei kyennyt valvomaan sijoitettujen nuorten oloja Pohjola-kodissa. Eetun laitoksessa sosiaalityöntekijä ennätti käydä Lauran tietojen mukaan kerran.
LAURA on yksinhuoltaja, ja hänellä on Eetun lisäksi kaksi pienempää lasta. Veljen äkkilähtö oli pikkusisaruksille järkytys. Niinpä Laura on tehnyt kaikkensa, että hänen nuorempien lastensa elämä sujuisi normaalisti.
”Itken suihkussa, kun siellä lapset eivät huomaa itkua. Ajattelin, että tarvitsen itse keskusteluapua, että jaksan huolehtia kaikista lapsistani.”
Laura on puhunut asioista jonkin verran läheisilleen ja soittanut myös Eetun sijoituspaikkaan puhuakseen pojasta. Se ei hänestä korvaa säännöllistä ja ammattimaista keskusteluapua. Siksi hän otti oman uupumuksensa puheeksi Eetun sosiaalityöntekijän kanssa.
”Minulle sanottiin, että onhan noita vertaisryhmiä.”
Ryhmistä ei kerrottu tarkemmin, saati autettu Lauraa saamaan suoraan yhteyttä johonkin niistä. Laura aikoi selvittää asiaa itse. Se jäi aina tekemättä, kun voimat olivat niin vähissä.
EETU on nyt 16-vuotias. Hän on palannut perheensä luo. Laurasta se on ihanaa, mutta huoli ei ole ohi.
Eetu on juonut itsensä sellaiseen kuntoon, että hän on tarvinnut sairaalahoitoa. Hän on myös edelleen karkaillut.
Lastensuojelun tuki on paperilla olemassa. Sitä tarjoaa sama yksikkö kuin laitosaikana. Tuen pitäisi olla samankaltaista kuin Vantaa tarjoaa lastensuojelun avopalveluissa, siis perhetyötä, kotipalvelua, tukea lasten harrastuksiin ja vanhempien jaksamiseen – tai mitä nyt tarvitaankin.
Käytännössä tukea ei ole. Karkureissuilla esimerkiksi hyvää hyvyyttään toimineet kauppakeskuksen vartijat olivat enemmän avuksi kuin mikään viranomainen.
”Minulle on sanottu, että soita, jos jotain sattuu. On sattunut ja olen soittanut, mutta kukaan ei koskaan vastaa puhelimeen.”
Lapsen asioista päättävään sosiaalityöntekijään ei saa suoraan yhteyttä, vaikka soittaisi lukuisia kertoja. Jos työntekijä on itse luvannut soittaa, soittoa ei koskaan tule.
Laura on saanut soittopyyntöön vastauksen useiden päivien päästä jättämällä viestejä kriisipäivystyksen ja esimiehen kautta. Hän teki myös muistutuksen tästä asiasta Vantaan kaupungille ja sai vastauksen, jossa todettiin, että hän ei ole saanut lain tarkoittamaa palvelua.
Mikään ei muuttunut. Nyt syksyllä Laura on ymmärtänyt, että tämä johtuu siitä, että lähes kaikki sosiaalityöntekijät ovat lähteneet kyseisestä yksiköstä, myös heidän työntekijänsä.
HÄTÄTILANTEIDEN lisäksi on ollut selviteltävänä toimeentuloon ja päihteidenkäyttöön liittyviä asioita. Eetu päätettiin jossain vaiheessa velvoittaa käymään viikoittain huumeseulassa, mutta lähete jäi tekemättä työntekijän kiireen vuoksi.
Pikkuasioista kuvaava esimerkki on Eetun keväällä saama rangaistusmaksu liputta matkustamisesta. Kun hän kertoi maksusta, se oli jo mennyt ulosottoon. Laura maksoi maksun, ettei Eetulle tulisi maksuhäiriömerkintää.
Eetun kanssa sovittiin, että nuori mies vastaa teoistaan ja maksaa mokailunsa itsenäistymisvaroista, joita sijoitettuna oleville lapsille kertyy.
Tätä pikkusumman siirtoa on nyt vatvottu sosiaalityöntekijän kanssa kuukausia, koska ilman hänen toimiaan maksua ei voi Eetun omista rahoista ottaa.
Lauraa mietityttää myös Eetun oikeusturva. Hän on pyytänyt useita kertoja papereita tuoreimmista tapaamisista ja ihmetellyt, kun kotiin ei esimerkiksi ole tullut mitään virallista reittiä tietoa sairaalan tekemän tuoreen lastensuojeluilmoituksen käsittelystä.
Vantaalla mietitään parhaillaan, miten tilannetta voitaisiin korjata koko perhepalveluissa, joihin lastensuojelukin kuuluu. HS:n
aiempien tietojen mukaan esimerkiksi johtamiskoulutusta ja työnohjausta aiotaan lisätä ja työtaakkaa jakaa tasaisemmin. Perhepalvelujen johto ei tässä vaiheessa halua avata asiaa tarkemmin.
LAURA sanoo, että hän huolehtii lapsestaan tapahtui mitä vain.
Hänellä olisi paljon varmempi olo, jos hän tietäisi jonkun ammattilaisen ehtivän tutustua Eetuun ja tämän tilanteeseen. Hän haluaisi puhua asiantuntijan kanssa tekemistään ratkaisuista kasvattajana.
”Minä taistelen lapseni puolesta aina. Mutta on raskasta, kun joutuu taistelemaan viranomaisia vastaan eikä heidän kanssaan samalla puolella.”
HS on tutustunut Eetua koskeviin asiakirjoihin.
Fakta
Sijoitettujen lasten ja nuorten oikeudet eivät toteudu
Sosiaali- ja terveysalan laillisuusvalvoja Valvira julkaisi
lokakuussa tietoja valtakunnallisesta kyselystä sijaishuoltoyksiköille. Sen mukaan lastensuojelun sijoittamien lasten ja nuorten oikeuksissa on paljon puutteita. Alueelliset erot ovat suuria.
Kunnat eivät juuri ehdi valvoa laitoksia. Kyselyyn vastanneista laitoksista lähes puolet kertoi, että kunnasta ei ole käyty valvontakäynnillä kertaakaan vuoden aikana.
Lapset sijoittaneista kuntien sosiaalityöntekijöistä 80 prosenttia tapaa lasta harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Sosiaalityöntekijöiden kiire näkyy esimerkiksi siinä, että heitä on vaikea tavoittaa ja tapaamisten sopiminen on hankalaa.
Noin puolet sijoitetuista lapsista ja nuorista saa psykiatrista hoitoa tai psykoterapiaa. Vastanneissa yksiköissä koetaan kuitenkin, että hoidon järjestämisessä sijoituksen aikana on usein isoja haasteita.
www.iltalehti.fi
