Toivottavasti tämän kertainen pöyristyminen kouluväkivallasta poikii muutakin kuin tuhnun, joka unohtuu, kun joku uusi ravakka aihe tulee framille.
Millainen signaali pitää antaa kouluille, niiden johdolle ja toisaalta pilteille, jotka syyllistyvät alinomaa väkivaltaan?
Tästähän puuttuu enää se, että koululaisilla on mutkat mukana, kun mennään kouluun.
Amerikoissa tehtiin kova korjausliike, joka myös puri. Se kohdistui tekijöihin, jotka itsekukin lopulta päätyivät sellaiseen ralliin, että viesti meni perille. Muistaakseni noin 40 k amerikkalaispilttiä kävi -uudelleenkoulutusohjelman-. Itku oli kovaa ja ohjelma ei ollut kiva. Kertomukset ja juorut, huhut ym. levisivät nuorten keskuuteen ja pelote syntyi. Kun Lehtorinna Smith esitti luokan pahantekijälle, että oletpa piltti matkalla kohti -uudelleenkoulutusta- niin yleensä ja lähes aina tämä viesti otettiin jo todesta......ohjelma oli laadittu siten, että vanhemmilta ei enää kysytty mitään, kun piltti merkittiin ohjelmaan osallistuvaksi yhteiskunnan toivoksi.
Laki on edelleen voimassa ja käsittääkseni volyymi on kolmasosa siitä, mikä luotiin aloitettaessa.
Suomen oloissa kokeilisin ilman muuta väliaikaista huostaanottoa, armotta. Jos toistat väkivallanteon, olisi portti auki. Viesti olisi selvä. Ja törkeästä teosta armotta matkalle kohti huostaanottoa. Törkeä tekomuoto on mielestäni jo se, että kuvataan teko ja pannaan se nettiin ihasteltavaksi.
Ei niitä tekijöitä tarvitsisi ylenään olla rahtaamassa lastenkotiin, kun tämä keino olisi esillä ja se olisi ehdottoman selkeä pelinhenki. Ilman mitään poikkeuksia ja oikeudenkäyntejä.
Sitä suuremmalla syyllä uskon, että mitään ei tapahdu tässä asiassa ja parasta mitä opetusministeri saa aikaiseksi, ehkä, on lisämäärärahan turvin palkata työttömiä psykologeja ja vartijoita kouluihin. Ja mikään ei muutu. Opetusministeriys siirtyy vielä Saravolle kohtsillään ja luotan siihen, että hallinnonalalla ei tapahdu mitään positiivista.
www.iltalehti.fi
