Koulukiusatut ja kiusattujen vanhemmat kertoivat kokemuksistaan HS:n kyselyssä. Valtaosa kertoi henkisestä kiusaamisesta, mutta osa joutui vakavasti pahoinpidellyksi.
TÄTÄ koulukiusaaminen on: haukkumista, naureskelua, eristämistä, pilkkaamista, korvaan huutamista, tavaroiden piilottamista ja varastamista. Koulukiusaaminen on myös väkivaltaa: tönimistä, lyömistä, korvalle lyömistä hakkaamista, potkimista, kivillä heittelyä ja puremista.
HS pyysi viime viikolla kokemuksia koulukiusaamisesta ja siitä, kuinka kiusaaminen saatiin loppumaan.
Verkossa julkaistuun kyselyyn tuli noin 300 vastausta kiusatuilta ja kiusattujen vanhemmilta. Nuorimmat kiusatut ovat alaikäisiä ja vanhimmat yli 70-vuotiaita. HS:n tiedossa on jutussa siteerattujen kyselyyn vastanneiden nimet ja yhteystiedot.
Kiva Koulu -kyselyiden mukaan valtaosa kiusaamistapauksista ratkaistaan niin, että koulussa puututaan asiaan ja puuttumisessa onnistutaan. Alakoulussa noin 80 prosenttia puuttumisista johtaa toivottuun lopputulokseen ja yläkoulussa noin 70–75 prosenttia. Kyselyyn vastaa vuosittain noin 200 000 oppilasta 950 koulussa.
Tärkeä ratkaisutapa on keskustelu. HS:n kyselyn vastauksissa nousee esiin tapauksia, joissa kiusatun vanhempi otti asian suoraan kiusaajan ja tämän perheen kanssa puheeksi. 14-vuotiaan kiusatun äiti kutsui pääkiusaajan äidin kotiin kahville, minkä jälkeen kiusaaminen loppui.
”Menin suoraan puhumaan itse kiusaajalle ja hänen vanhemmilleen. Olin ystävällinen mutta hyvin tiukka asiassa, että sen on loputtava. Ja pian se loppuikin, ja myöhemmin kiusaajasta ja lapsestani tuli ystäviä”, 10-vuotiaan kiusatun äiti kirjoitti.
MUUTAMISSA tapauksissa keskusteluyritys kuivui kasaan, sillä vanhemmat kiistivät lapsensa olevan kiusaaja. Useampi vastaaja kertoi vasta rikosilmoituksen katkaisseen pitkäaikaisen kiusaamisen kierteen.
Pirkanmaalla asuva 11-vuotias
Joona pahoinpideltiin tänä syksynä koulun pihalla niin vakavasti, että hän joutui hoidettavaksi terveyskeskukseen.Joonan pahoinpitelijä oli käynyt Joonaan käsiksi jo kaksi vuotta aiemmin.
Pahoinpitelijää ei erotettu koulusta.
”Koulun rehtori sanoi, että rikosilmoitusta ei kannata tehdä, sillä teillä menee välit pahoinpitelijän vanhempiin. Sanoin, että sillä ei ole merkitystä, kun poikani kalloa kuvataan parhaillaan terveyskeskuksessa”, Joonan äiti kertoo.
Äiti teki rikosilmoituksen sosiaalityöntekijän neuvosta, ja nyt kiusaaminen on loppunut, ainakin väliaikaisesti. Uhri joutuu kuitenkin käymään koulua pahoinpitelijänsä kanssa. Lasten maailmassa on eri säännöt kuin aikuisten maailmassa.
”Jos työkaveri pahoinpitelisi aikuista useaan otteeseen, uhrin ei tarvitsisi tehdä pahoinpitelijänsä kanssa enää ryhmätöitä”, äiti sanoo.
PSYKOLOGIAN professori
Christina Salmivalli Turun yliopistosta korostaa, että kouluilla on käytössään laissa määriteltyjä kurinpito- ja turvaamistoimenpiteitä.
”Nyt ollaan vaatimassa uusia kurinpitokeinoja, mutta kaikkia nykyisiäkään keinoja ei juuri käytetä. Silloin kun esimerkiksi keskustelu ei tehoa, on tehtävä jotain muuta – tarvittaessa myös yhteistyössä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.”
Koulukiusaamista vuosikymmenet tutkinut Salmivalli on Kiva Koulu -toimenpideohjelman kehittäjä. Hänen ryhmässään tutkitaan parhaillaan erityisen haastavia tapauksia, joissa kiusaaminen ei ole loppunut puuttumisesta huolimatta.
OSA kiusatuista pääsi kiusaajistaan irti vasta vaihtamalla toiseen kouluun. Salmivallin mukaan koulun vaihtaminen voi olla hyvä ratkaisu, mutta voi myös johtaa kiusaamiseen uudessa koulussa. Koulua kiusaamisen takia vaihtaneiden oppilaiden kokemukset tästä ovatkin Kiva Koulun keräämässä aineistossa vahvasti jakautuneet.
Helsinkiläinen 12-vuotias
Simo joutui vaihtamaan koulua vuosi sitten. Hänen äitinsä uskoo, että kiusaaminen oli seurausta huonosta ryhmäytymisestä. Luokanopettaja oli ensi kertaa ensimmäisen luokan opettajana eikä ymmärtänyt, että ryhmäytymiseen pitäisi satsata.
”Luokassa muodostui alusta lähtien ilmapiiri, jossa oppilaat eivät tunteneet oloaan turvalliseksi. Kaikki taistelivat omasta asemastaan ja joutuivat puolustamaan ja varmistelemaan. Näin vaikealle kiusaamistilanteelle syntyi otolliset olosuhteet”, Simon äiti kertoo.
Salmivallin mukaan kiusaaminen nähdään nykyään ryhmäilmiönä. Ryhmä säätelee kiusaamista joko edesauttamalla sitä tai pistämällä sille lopun.
”Tämän takia esimerkiksi ryhmäytyminen on tärkeää, sillä niissä koululuokissa, joissa on hierarkkisia ryhmiä, esiintyy enemmän kiusaamista kuin ryhmäytyneissä luokissa. On tärkeää, että oppilaat ymmärtävät, miten itse kukin voi vaikuttaa siihen, salliiko ryhmä kiusaamista vai ei.”
VASTAUSTEN mukaan kiusaaminen käynnistyy monesti pienestä ja arkipäiväisestä asiasta kuten poikkeavasta ulkonäöstä, r-viasta tai uudesta pyörästä. Sosiaalisesti epävarmat ja ujot joutuvat usein kiusatuksi.
”Se on äärimmäisen ikävää, sillä nämä oppilaat juuri tarvitsisivat rohkaisua”, Salmivalli harmittelee.
Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy, mutta vastauksissa nousee esiin se, keitä kiusaajat etsivät uhrikseen. Lapsi ei kuulu joukkoon, koska hän on herkkä, ujo ja älykäs.
”Tämän päivän maailma ei suvaitse ujoja ja hiljaisia ihmisiä”, 18-vuotiaan kiusatun äiti kirjoittaa.
”Kun huomattiin, että lapseni pahoittaa mielensä helposti ja itkee, tuli siitä järjestelmällistä ja niin sanotusti hauskanpitoa muille, että kuinka joku saadaan itkemään”, 14-vuotiaan äiti kertoo.
Kiusaamiseksi tulemisen riskiä lisäävät ulkopuolisuus ja se, että lapsella ei ole kavereita luokalla.
”Muutimme uudelle paikkakunnalle ja kiusaaminen alkoi melko pian uudessa koulussa. Poikani oli rauhallinen, hyväkäytöksinen ja lahjakas oppilas. Hän oli luokan kiusaajille hyvä kohde, koska uutena oppilaana pojallani ei ollut ketään kaveria tai puolustajaa”, 12-vuotiaan pojan äiti kirjoittaa.
Salmivallin mukaan erilaisuus lisää kohteeksi joutumisen riskiä, mutta erilaisuus on ryhmäriippuvaista. Jossain ryhmässä seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät asiat voivat laukaista kiusaamisen, kun taas toisessa ryhmässä ne eivät ole mikään juttu.
KYSELYYN vastanneiden kokemukset koulukiusaamisesta vaihtelevat henkisestä kiusaamisesta aina vakaviin pahoinpitelyihin.
Useissa vastauksissa kiusaaminen oli jo alaluokilla usein suunnitelmallista, ja uhri suljettiin ryhmän ulkopuolelle.
12-vuotiaan Simon äiti kertoo, että jos joku käveli Simon kanssa yhtä matkaa, kiusaajat tulivat varoittamaan toista, että tämän maine menisi, jos tämä olisi Simon kanssa.
”Ilmeni, että muut juoksivat häntä karkuun välkällä. Hänen kenkiään ja vaatteitaan piilotettiin niin, ettei hän joskus päässyt koulusta kotiin ennen kuin menin viemään hänelle uudet. Ruokailussa häntä ei päästetty samaan pöytään, ja jos päästettiin, niin muut vaihtoivat pöytää”, äiti sanoo.
Muutamissa vastauksissa kerrottiin sosiaalisessa mediassa tapahtuneesta kiusaamisesta. Ketään ei kiusattu pelkästään verkossa. Salmivallin mukaan pelkästään verkossa tapahtuva kiusaaminen on edelleen harvinaista muuhun kiusaamiseen verrattuna.
PAHIMMAT tapaukset olivat väkivaltaa. Kymmenen tyttöä pahoinpiteli uhrin. Kaksi poikaa hakkasi hennon tytön. Kiusaajat rekrytoivat tarkkailuluokkalaisen kuristamaan kiusattua välitunnilla. Luokkakaveri iski lyijykynän lapsen käsivarteen. Tyttö raahattiin välitunnilla rakennuksen kulman taakse, jossa hänen päätään lyötiin tiiliseinään.
Useissa tapauksissa kiusaaminen päättyi vasta, kun alakoulu tai yläkoulu päättyi.
Varsinais-Suomessa asuvan
Karin pahoinpitelystä on kulunut noin 15 vuotta. Karin luokkakaveri hakkasi Karia päähän halolla yli 20 kertaa välitunnilla. Kari ei kanna enää kaunaa pahoinpitelijälleen vaan opettajille.
”Pahoinpitelyn jälkitoimissa tapahtumaa vähäteltiin. Kiusaaja pääsi ensin kouluun ja minä vasta viikon kuluttua. Pahinta oli, että jouduin istumaan pahoinpitelijän kanssa yli vuoden samassa luokassa. Se oli henkisesti kova paikka”, Kari kertoo.
Christina Salmivalli korostaa, että valtaosa kiusaamisesta on henkistä ja sanallista. Uhritutkimusten mukaan nuorten kokema fyysinen väkivalta on vähentynyt tasaisesti.
”Henkinen ja sanallinen kiusaaminen ei tarkoita, että kiusaaminen olisi lievää. Naurunalaiseksi tekeminen ja alaspäin vetäminen voivat olla seurauksiltaan äärimmäisen vakavia. Pelko ja ahdistus voivat olla niin voimakkaita, että ne vaikuttavat jopa ihmisen immuniteettijärjestelmään.”
Kouluterveyskyselyiden mukaan koulukiusaaminen on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viikoittain kiusatuksi joutuu kuitenkin kuusi prosenttia yläkoululaisista.
Vain muutamassa vastauksessa kiusaaja siirrettiin luokalta. Lukuisissa tapauksissa kiusaaminen päättyi väkivalloin tai uhkailemalla.
”Koulu ei pystynyt puuttumaan kiusaamiseen, vaan lopulta kuudennella luokalla poikani ja kiusaaja tappelivat koulun pihalla ja poikani rökitti kiusaajansa”, 25-vuotiaan äiti kertoo.
Tänä syksynä pahoinpidellyn 11-vuotiaan Joonan sukulainen ehdotti, että pojan pitäisi vastata kiusaajalle nyrkein. Väkivallalla väkivaltaan vastaaminen kuitenkin lisää väkivaltaa, ja poika kieltäytyi ratkaisusta.
”Poikani vastasi, että ei ole oikein, että minustakin tulee väkivaltainen. Ei ole oikein, että kiusaaminen loppuu vain sillä, että rupea lyömään takaisin. Se on pahin hinta, jos lapsen on muututtava väkivaltaiseksi”, Joonan äiti sanoo.
KIUSAAMISEN henkiset arvet voivat jäädä vuosikymmeniksi. 64-vuotias
Marja kertoo, miten hän pelkäsi 50 vuotta sitten koulua.
”Pelkäsin koko päivän. Aina ei välttämättä mitään sattunut, mutta aina piti pelätä. En usko, että kukaan muu tunsi koulurakennustamme niin hyvin kuin minä. Aina olin etsimässä jotain piilopaikkaa välitunneille. Hirveää se oli. Olin henkisesti ja välillä fyysisestikin häpäisty”, Marja kertoo.
HS:n verkkokyselyn vastauksissa kerrotaan muun muassa itsemurhayrityksistä, syömishäiriöistä ja mielenterveysongelmista. Pelko varjostaa monen elämää.
Osa kiusatuista ei ole puhunut tapahtumista edes aikuisena.
”Oma poikani oli ennen koulua aurinkoinen, terveen itsetuntoinen ja sosiaalinen persoona. Koulu teki hänestä puolessa vuodessa aran, panikoivan ja avuttomuuttaan häpeävän lapsen, joka koki itsensä hylkiöksi. Nyt näyttää siltä, että kodin ja terapian tuella poika sittenkin saa vielä mahdollisuuden kasvaa omaksi itsekseen ja kukoistaa", 19-vuotiaan äiti kertoo.
Salmivalli korostaa, että kiusaaminen on iso riski kansanterveydelle. Se on ihmisoikeusloukkaus. Moni nuoruudessaan kiusatuksi joutunut sanoo, että pahinta ei ollut yksittäinen tapahtuma vaan se, että kukaan ei tuntunut välittävän. Kun ryhmä käänsi selkänsä, kiusattu koki itsensä täysin ulkopuoliseksi ja arvottomaksi.
64-vuotiaalla Marjalla on neuvo kiusatuille.
”Minun olisi pitänyt vaatia enemmän, ja kieltäytyä menemästä kouluun. Nykylapsen on syytä olla itsepäinen ja vaatia apua. Vaikea neuvo, mutta jos lapset alistuvat edelleen, mikään ei muutu.”
yle.fi
