Setä Arkadia: Eduskuntakin oli vaarassa 1993 – eli miten SAK:n Lauri Ihalainen pelasti Suomen Capitolin
Myös Suomen eduskunnan turvallisuus on ollut vaakalaudalla, vaikkei sitä juuri myönnetäkään. Setä Arkadia alias Timo Haapala muistelee työttömien mielenosoitusta marraskuussa 1993, jolloin meinasi käydä pahasti. Tilanteen pelasti lopulta SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen.
JAA
KOMMENTOI
Työttömien suurmielenosoitus eduskuntatalon edessä marraskuussa 1993.KUVA: MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA
Timo Haapala
9:00
Setä Arkadia ei ollut taatusti ainoa, joka hieroi silmiään, että voiko olla totta, mitä Washingtonissa tapahtui myöhään keskiviikkoiltana Suomen aikaa. Se muuvannii presidentti (ilmaus
Hermanni Päätalon) eli diilimies
Donald Trump usutti joukkonsa hyökkäämään Capitolille ja kongressiin – ja senhän tolkuton lauma sitten toteuttikin.
Sarvipäinen joukko toi mieleen vuoden 2006, jolloin suomalainen Lordi voitti euroviisut.
Jollakin oli samanlainen häntämallin karvalakki, jota kepun kansanedustaja
Mikko Kärnä ehti esitellä sosiaalisessa mediassa ennen trumpilaisten tempausta. Eipä silti, sekä Lordi että Kärnä ovat Lapista, jossa päähän pannaan pakkasella mitä vain. Kukaan ei ole muuten syyttänyt Capitolin sissejä kulttuurisesta omimisesta, vaikka Setä A oli näkevinään jonkin päässä myös intiaanipäähineen.
Mutta tällä prologilla takaisin kotimaahan!
TORSTAINA eduskunnan turvallisuusjohtajaa
Jukka Savolaa haastateltiin jo monissa uutisissa perustyyliin onko mahdollista meillä. Savola hiukan kaunisteli sanojaan, onko parlamenttiin kohdistuva hyökkäys ollut edes lähellä.
Nimittäin on ollut.
Eduskunnan edustalla järjestettiin
Esko Ahon (kesk) porvarihallituksen aikana työttömien Murrostorstai -suurmielenosoitus marraskuussa 1993. Mielenosoitukseen oli epäilemättä aihettakin, sillä ahdistuksen keskellä maassa oli yli 400 000 työtöntä.
Setä A:kin oli eduskunnan portailla katsomassa, kun junilla ja linja-autoilla Helsinkiin saapunut porukka kokoontui eduskunnan edustalle. Matkajuomia oli nautittu, eli kansalaisluottamus oli ay-liikkeen maksamilla matkoilla saatu sanalla sanoen kohdilleen. Eduskunnasta tiirailtiin, miten esimerkiksi Joensuusta saapunut juna tuli raiteilleen ja purki satoja mielenosoittajia laiturille. Osa jatkoi suoraan kapakkaan, osa marssi eduskunnan eteen.
AMATÖÖRIKIN näki, että virkavaltaa oli eduskunnan edustalla totisesti liian vähän. Muutama häirikkö ehti juosta eduskunnan portaat ylös ennen kuin heidät saatiin takaisin. Turva-aita – taisi olla köysi – rytkyi kestokykynsä rajoilla.
Mieleen tuli, että jos koko joukko päättää rynnätä eduskuntaan, sitä ei voi estää mikään. Eikä olisi voinutkaan. Pelokkaana, eduskuntaan akkreditoituneena toimittajana luikin itsekin portailta varmuuden vuoksi takaisin sisätiloihin, valtiosaliin. Siellä ikkunasta mielenosoittajia tuijotteli lamahallituksen valtiovarainministeri
Iiro Viinanen (kok). Kävimme keskustelun, joka muistinvaraisesti meni näin:
– Ajattelitko mennä puhetta pitämään? Siellä tuntuisi nyt olevan vastaanottavainen kuulijakunta…
– Supo varoitti, että tänään kannattaa pysyä sisätiloissa ja pitää naama piilossa.
Turvamiehet olivat kauhuissaan, vaikkei sitä ääneen sanottu. Sen aikaiseen eduskuntaan ei olisi ollut temppu eikä mikään rynnätä, jos agitaattorit olisivat saaneet rynnäkön aikaiseksi. Agitaattoreitakin nimittäin paikalla oli.
TILANTEEN pelasti lopulta SAK:n tuolloinen tuorehko puheenjohtaja
Lauri Ihalainen (sd). Hän sai puhuttua mielenosoittajille järkeä ja rauhoitti tilanteen.
Ilman Ihalaisen puhetta joukko olisi saattanut tehdä saman kuin trumpilaiset Capitolilla keskiviikkona.
Mahdollisen välikohtauksen merkitystä ei voi edes jälkikäteen liioitella. Tuolloisena marraskuun torstaina kansa oli vereslihalla ja jakaantunut. Vasemmisto oli oppositiossa, porvarit hallituksessa ja ay-liike peitset tanassa. Ihalainen piti kuitenkin porukkansa kurissa. Mitä jos tilanne olisi mennyt toisin? Mitä jos Ihalaisen paikalla olisi ollut Trumpin kaltainen höyrypää?
PS. Viime eduskuntavaalien alla eduskunnan pylväissä roikkui Greenpeacen mielenosoitusporukka. Eräät olivat ihku iloissaan moisesta tempauksesta, mutta se kääntyi onneksi tarkoitustaan vastaan.
Anteeksi papillinen lopetus, mutta ehkä Washingtonin jälkeen Suomessakin tajutaan, ettei eduskunta ole pelkkä tiilikasa, vaan suomalaisen demokratian symboli, jota kannattaa vaalia. Mikä on mahdollista USA:ssa, on mahdollista myös Suomessa.