Kyse on henkirikoksesta vuodelta 2014. Nuoren naisen taposta tuomittu mies on pyytänyt kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiestä arvioimaan, painostiko poliisi kuultavia esitutkinnassa muun muassa virheellisillä tiedoilla.
Lue lisää:
Suomessa oikeusmurhia on paljastunut huomattavan vähän – alkaako nyt selvittely mahdollisesta poliisin painostuksesta ja virheellisestä tappotuomiosta?
Jutun avaintodistaja yritti myöhemmin perua lausuntojaan, mutta oikeus ei enää uskonut muuttunutta kertomusta. Tuomittu mies suorittaa yhä runsaan 10 vuoden vankeustuomiota taposta ja törkeästä huumerikoksesta.
ALKUJAAN koko tapaus nousi uudestaan esiin Ylen MOT:n laajasta tutkivasta
jutusta, jossa toimittaja kävi esitutkintaa läpi ja arvioi sitä oikeustieteilijöiden kanssa. Oikeustieteilijät
kritisoivat tutkintaa voimakkaasti.
Helsingin Sanomat on myös tutustunut rikosteknisen laboratorion lausuntoon, jonka perusteella kuristetun naisen kynsistä löytyi tuomitun sijasta aivan toisen henkilön dna:ta. Kynsissä oli myös verta.
Helsingin hovioikeus perusti laboratoriolausuntojen sijaan johtopäätöksensä poliisin tekemään havainnekuvaan. Sen perusteella oikeus päätteli, että uhrin käsistä taltioitujen näytteiden tarkkoja ottokohtia ei olisi mahdollista yksilöidä.
Vaikuttaa siltä, että hovioikeuden johtopäätökset eivät perustuneet kaikkeen oleelliseen näyttöön. Tuomittu ja hänen puolustuksensa aikovat hakea tuomion purkamista korkeimmasta oikeudesta.
TAPAUS on äärimmäisen vakava, ja sen eri vaiheiden avoin läpivalaisu on tärkeää.
Tätä on vaikeuttanut se, että poliisin ylimielisyys viranomaisten asiakirjojen julkisuutta säätelevää lakia kohtaan näyttää saavuttaneen jutussa yhden lakipisteensä.
Pöytäkirja muistuttaa salaustussin jäljiltä raidallista seepraa. Helsingin hovioikeus katsoi teon motiiviksi huumeiden varastamisesta aiheutuneen riidan, mutta poliisi on salannut esimerkiksi kaiken tähän viittaavan sekä pitkän liudan muita asioita.
Viranomaisen kuuluu tehdä salattuihin asiakirjoihin merkinnät, joista selviää kunkin salatun asian peruste. Pöytäkirjasta ei löydy yhtäkään tällaista merkintää.
Ilmeisesti Itä-Uudenmaan poliisi on tehnyt salaukset jo ennen kuin kysymys mahdollisesta oikeusmurhasta nousi esiin. Sillä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, milloin poliisi on tehnyt pöytäkirjasta osin lukukelvottoman perustelematta asiaa.
OIKEUSTOIMITTAJAT ovat vuosia varoittaneet, että poliisin ja muidenkin viranomaisten suhtautuminen asiakirjojen julkisuutta säätelevään lakiin on vaarallinen.
Oikeusvaltion yksi ydinperiaate on, että viranomaisten toiminnan täytyy perustua lakiin. Viranomaiset tuntuvat kuitenkin usein kiertävän ajatuksen oman toimintansa laittomuudesta sillä, että he eivät suhtaudu julkisuuslakiin ”oikeana lakina”.
Ilolan henkirikos on ennen kaikkea yhtä tuomittua koskeva tapaus, jossa media on avannut menneitä tapahtumia. Julkisuuden tarkoituksena on kuitenkin myös ehkäistä ongelmia ennalta.
UUTISTOIMISTO STT on toistuvasti kertonut siitä, kuinka vaikeaa valtioneuvoston kanslialta ja ministeriöistä on ollut saada asiakirjoja koronavirukseen liittyvistä rajoitustoimista.
Yksi ongelma näyttää olevan siinä, että viranomaiset
tuntuvat virheellisesti pitävän valmistelua varten tuotettuja asiakirjoja salaisina. Näin ei kuitenkaan ole automaattisesti, vaan valmisteluvaiheen asiakirjojen julkisuus eri tilanteissa määräytyy julkisuuslain perusteella.
Omaa luokkaansa oli työ- ja elinkeinoministeriön vastaus, kun STT pyysi arvioita liikkumisrajoitusten aiheuttamista myyntimenetyksistä kaupoille.
”Valtioneuvoston koronatilannevarautumisen tilanteenhallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta johtuen pyydetyt ministeriön turvallisuusluokitellut varautumisasiakirjatiedot eivät ole julkisia.”
Salausperuste muistuttaa
George Orwellin fiktiivisten ministeriöiden uuskieltä, mutta kyse on oikean ministeriön käsialasta. Julkisuuslaista ei löydy salausperusteena ”koronatilannevarautumisen tilanteenhallintaan liittyvää aikasidonnaisuusulottuvuutta”.
Asiat STT:n pyytämien tietojen taustalla eivät voisi olla painavampia. Kyse on kansalaisten perusoikeuksien rajoittamisesta.
VIRANOMAISTEN tietojen julkisuutta säätelevää lakia ollaan uudistamassa, mikä voi olla hyvä uutinen. Lakiuudistus ei kuitenkaan ratkaise ongelmia, joita tässä jutussa on kuvattu.
Ilolan henkirikosjutussa poliisi on salannut tietoja perustelematta, ja työ- ja elinkeinoministeriötä koskevassa esimerkissä perusteet löytyivät viranomaisen omasta päästä.
Meno ei voi olla lakiuudistuksen jälkeen tämän parempaa, jos viranomaiset eivät vaivaudu lukemaan lakia.
JULKISUUSLAISTA voi olla myös perusteltuja erimielisyyksiä, mutta miten viranomaisten ilmeisimpään piittaamattomuuteen tulisi suhtautua?
Selvää on, että asenneongelmat eivät korjaudu lakia uudistamalla tai sillä, että hallinto-oikeus kehottaa vuoden päästä pohtimaan salauspäätöksen uusiksi.
Nyt julkisuutta yritetään edistää kerta toisen perään pitkissä hallinto-oikeusprosesseissa. Pitäisikö esimerkiksi toimittajien tai muiden kansalaisten tehdä räikeimmistä tapauksista tutkintapyyntö mahdollisesta rikoksesta?
Edes tutkintapyynnön tekeminen ei silti ole mikään patenttiratkaisu, koska kynnys tuomitsemiseen on virkarikoksissa tunnetusti korkea.
Lain rikkominen tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta on rikos. Salaamisessa viranomaiset pystyvät nyt kuitenkin toimimaan laittomasti ilman seurauksia.
yle.fi
