Pihatonttu
Respected Leader
Vähän käy mielessä että uhkasiko Jethro julkaista turvakameranauhat ellei poliisi suostu tekemään sitä työtä josta sille maksetaan palkkaa vai riittikö pelkkä somepaine muuttamaan virkamielen?
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Vääpeli
Greatest Leader
Veikkaan kanssa, että Jethron ulostulo aiheutti hieman ongelmia tiedotuksen kanssa.
Pihatonttu
Respected Leader
Poliisi kommentoi uudelleen Turun ravintolan joukkotappelua: "Järjestyksenvalvojien asettamiseen kuuluu varautuminen, resursointi ja ennakointi"
Poliisi kommentoi uudelleen Turun ravintolan joukkotappelua: "Järjestyksenvalvojien asettamiseen kuuluu varautuminen, resursointi ja ennakointi"
Lounais-Suomen poliisi pysyy näkemyksessään, että turkulaisessa ravintolassa, jossa oli perjantain ja lauantain välisenä yönä joukkotappelu, järjestyksenvalvonta oli olosuhteisiin nähden riittämätöntä.www.mtvuutiset.fi
Jos järjestelyt olivat lain mukaiset niin... Täytyykö vielä jostain hankkia kristallipallo tai vielä ennustajakin?? Kyllä nyt mennään asiassa täysin metsään.
Se Tikka kiukutteli Twitterissä jotain sen tyyppistä ettei poliisi kommentoi yksittäistä (tutkinnassa olevaa?) keissiä.
Nyt poliisi kommentoi ihan koko ajan yksittäistä (vihdoin ja viimein tutkinnassa olevaa) keissiä.
Miten se nyt menee? Poliisi kommentoi vain niitä asioita joissa kellään ei ole minkäänlaista motiivien ja toiminnan epäilyttävyydestä vapauttavaa suojastatusta?
"Niiden järkkäreiden vika jotka eivät olleet työsuhteessa häiriköinnin kohteena olevaan paikkaan?"
Saako noi kyseiset oman uskottavuutensa romuttamisesta jotain erillistä korvausta?
arix
Respected Leader
Komisarius ei ole vielä haistellut ilmaa tarpeeksi, muutosta on tulossa eikä vanhat kaavat enää toimi...
AKE-ukki
Respected Leader
Näin minäkin olen sen Komissaarin lausunnon ymmärtänyt ja ilmeisesti joku tiedustelupalvelukin täytyisi olla.
Solidsnake
Respected Leader
Koskaan en ole digannut kanoja, harakoita tai kotkia, empä taida perustaa enää tikoistakaan
Rauhantekijä
Greatest Leader
Minä voin hyväksyä myös poliisin taholta hieman epäselvyyttäkin jos käsitys tilanteesta on hankala. Kaikkihan me joskus erehdymme.
Mutta sitä en kansalaisena voi hyväksyä että ensimmäiset kommentoinnit osoittavat ravintolaan ja sen henkilökuntaan joidenkin puutteiden osalta. Kyllähän asia oikeasti on niin että rettelöitsijöihin tulee kaikki huomio ja kritiikki osoittaa ensimmäisenä.
.
ajs178
Respected Leader
Itse ymmärrän tämän niin, että poliisin mielestä yrittäjän pitää ymmärtää, että jos ei aio rajoittaa tummaihoisten asiakkaiden määrää ovella, niin sitten pitää ymmärtää ennakoida, että vastaavasti järjestyksenvalvojia pitää olla enemmän kuin tavallisesti. Miten muuten tulee ymmärtää tuo poliisin kommentti ennakoimisesta ja varautumisesta?
No toi on semmonen Catch-22 tilanne tai ainakin sen tapanen. Yrittaja ei voi oikein mitenkaan reagoida baariin pyrkivaan maahanmuuttajporukkaan, koska niin tai nain vaarinpain, ovelle pysayttaminen olisi rasistista profilointia mutta niin olisi myos jarjestyksenvalvonnan vahvistaminenkin...
Varusmiesten maaraa kylla saa tai ainakin aiemmin sai kapakoissa rajoittaa.....
Viimeksi muokattu:
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Niin sai varusmiesten määrää ennen rajoittaa, kun kaikki oli kanta-suomalaisia, mutta teepä se nyt, jos joukossa yksikin ......
Menee ihan toistamiseksi. Minua kiinnostaa oliko poliisi itse resursoinut itsensä keräämään puukot pois ja pahimmat hulinoijat talteen? Samoin kiinnostaa miten kapakka resursoi itsensä niin, että se torjuntavoittaa monikymmenpäisen puukoilla varustetun joukon tappelun? Rynnäkkökivääreillä?
Antaako Jethron kapakka nyt porttikiellon osallisille ja miten se idenfioi oikeat henkilöt?
Voi meitä suomalaisia, mutta eihän sille voi mitään, häjyjen henki elää niin voimakkaana.
Täältä reservaatista käsin kun asioita katselee, niin taitaa olla isoimmissa kaupunteissa Suomessa kyllä joku -kehitys- päällä. En epäile, etteikö sosiaaliviranomaisten käynnistämä No Guns-ohjelma olisi paikallaan.
Jatkona projekti nimellä: halataan heidät kivoiksi.Eli yrittäjän pitää ylittää poliisin oma suorituskyky. Ei hullumpi vaatimustaso. Aika kannattava kapakka pitää olla, jotta tuo onnistuu lakia raskaasti rikkomatta. Onnistuu toki, mutta edellyttää rahaa ja tekomiehiä ja -välineitä.
Keskustelu sentään on ohjautunut oikeille raiteille. Yrittäjä ei ollut hoitanut hommiaan ja nyt on jo esitutkintaakin suunniteltu. Keskustelun päähuomio saisi olla sentään TEKIJÖISSÄ. Mutta eipä taida olla.
YliKoo
Greatest Leader
Kaksi vaihtoehtoa: Antaa porttikieltoa joko miehille tai sitten suomalaisille.
Ensimmäisestä joku kyllä varmaan loukkaantuu, koska siinä oletetaan sukupuoli. Toisaalta myös paperittomien oikeuksia poljetaan, jos pitää ruveta todistamaan kuka on. Ehkä Ohisalo kehittää jonkun palomuurin henkilötietojen osoittamiseen, jolloin se voi tapahtua anonyymina.
Ongelma siis kiteytyy työvoimapulaan, ei ole tarpeeksi portimoita ylläpitämään kohteliasta ilmapiiriä. Kuinkas työvoimapulasta selvitään ja mitä siitä seuraa
Levottomilla alueilla levottomuus ei koskaan johdu maahanmuuttajista, niinpä sitä aina vähennetään lisäämällä resursseja kotouttamiseen.
Päästään lopputulemaan, että kaikki on valkoisen heteromiehen syytä, varsinkin jos tämä on hyväosainen ja ylipainoinen.
Häpeä Jethro, vaarannat yhteiskuntamme olemalla!
Joo, tämähän on se juurisyy.
Eikä sitä sovi unohtaa.Ei tietenkään. Levottomuus ja väkivaltaisuus eivät ole tekijöiden vika. Tämä pitäisi ymmärtää.
Ilman muuta. Ja tilapäiseen joutilaisuuteen pakotettu työvoimareservi suistuu levottomuuksiin. Onneksi asia korjaantuu nopeasti ja työvoimareservi saadaan töihin.
Solidsnake
Respected Leader
Tämähän on mallesimerkki kuinka jethro on rikastunut saadessaan tällaisen asiakaskunnan, voimavarojen epäileminen on rasizmia, ei mulla muuta 
Tiedottamisen suhteen Tikan puljulle kävi klassinen virheiden jatkumo. Mokasivat ja pahensivat omaa tilannettaan selittelemällä ja puhumalla asiansa ristiin. Uskottavuus meni ainakin tämän tapauksen yhteydessä. Tikalla voi olla poliisina paljon hyvää osaamista, mutta tiedottajana hänen suorituksensa on tässä tapauksessa hylätty.
Tässä jutussa puhuu Ritva Larsson. Hänen työtään on valvoa öisin siltä varalta, että jollain tulee hätä. Aina jollain tulee. Larsson kertoo omin sanoin, miltä Helsinki näyttää, kun sitä katsoo sosiaalipäivystyksestä.
Jotkut lapset hyppäävät siinä tilanteessa sosiaalityöntekijän kaulaan eivätkä päästä irti. Toiset menevät piiloon sängyn alle eivätkä suostu tulemaan pois.
Silloin pitää vain maanitella. Meillä on vastuu. Jos lapsi ei ole turvassa omassa sängyssään yöllä, meidän pitää kantaa hänet turvaan.
Minä olen Ritva Larsson, yksi niistä, joiden Helsingissä kuuluu päättää, milloin muut vaihtoehdot loppuvat ja tarvitaan kiireellinen sijoitus. Tässä jutussa puhun minä.
Olen töissä Helsingin sosiaalipäivystyksessä. Se on vähän kuin sosiaaliasioiden palokunta, auki ympäri vuorokauden.
Vaikka ei työ vain lastensuojelua ole. Tässä näkee inhimillisyyden koko kirjon. Häirintäpuheluista ja nuorten näpistyksistä niihin hirveimpiin tekoihin. Insestiin ja henkirikoksiin.
Me menemme paikalle tulipalon tai suuronnettomuuden jälkeen. Tai selvitämme, mitä tehdään vanhukselle, jonka poliisi löysi harhailemasta Kehä I:ltä yöpaidassa.
NUORENA opiskelin Tampereen yliopistossa sosiologiaa.
Istuin Attilan kirjaston rappusilla ja mietin, mitä ottaisin sivuaineeksi niin, että siitä tulisi ammatti. Kirjastoon tai toimitukseen ei ainakaan. Sosiaalityö tuntui ajatuksena heti omalta. Tein opiskeluvuosina nuorisotyötä ja ajattelin, että varsinainen ammattini olkoon jotain, missä tehdään konkreettisia asioita toisen ihmisen hyväksi.
Ristiriitatilanteita on, mutta sosiaalityöntekijänä saa tehdä maailmaa edes vähän siedettävämmäksi.
Esimies joskus sanoi viisaasti, että tässä työssä ei voi vihata ketään. Ei voikaan, mutta ei vieraista ihmisistä kauheasti tarvitse tykätäkään.
Kyse on tasapuolisuudesta. Halusta kohdella kaikkia ihmisiä samoin.
Syksyllä tuli jo kolmastoista vuosi täyteen täällä päivystyksessä. Sitä ennen olin virka-aikaan lastensuojelussa ja aikuisten sosiaalityössä.
MINÄ TYKKÄÄN työstäni. Meillä on hyvät esimiehet ja hyvä porukka, jotenkin sellainen erityinen tsemppimeininki vielä päällä, että tehdään asioita uudella tavalla.
On kokeneita työntekijöitä, täällä on useamman kerran juhlittu eläkkeelle jäämistä yli kolmenkymmenen työvuoden jälkeen. Silti on myös nuoria, todella oma-aloitteisia ja reippaita.
Siinä mielessä palokunta on väärä sana, että me emme lähde kotikäynneille juosten. On äärimmäisen tärkeää, että asiat tutkitaan. Selvitämme ihmisen historian ja vaihtoehdot ennen kuin päätämme.
Työpisteiden välillä on sermejä ja äänieristeitä, mutta niiden yli huudellaan usein. Keskellä yötä ei voi soittaa kaupungin lakimiehelle tai esimiehelle ja tarkistaa jotain asiaa. Me luotamme toisiimme. Usein joku tietää, vaikka itse ei tietäisi.
Työ on kolmivuorotyötä, mutta iltaisin ja öisin meitä tarvitaan enemmän.
Meillä saa itse vaikuttaa työaikoihinsa, ja se auttaa omaa jaksamista paljon. Teen nyt paljon öitä, koska on sellainen olo, että jaksan tehdä. Joskus toiste on tarve levätä.
Monissa kunnissa on yhdistetty sosiaali- ja kriisipäivystys. Helsingissä olemme vierekkäin samalla käytävällä, mutta teemme eri työtä. Kriisipäivystyksessä on psykiatrisia sairaanhoitajia ja sosionomeja, sosiaalipäivystyksessä sosiaalityöntekijöitä.
Otetaan karkea esimerkki, pienen lapsen vanhempi tapetaan. Kriisipäivystys auttaa käsittelemään surua, me mietimme, kuka ja missä pitää lapsesta huolta tämän yön. Me ratkaisemme asioita tässä ja nyt.
Molemmissa päivystyksissä tärkeintä on ihmisen kohtaaminen, vuorovaikutus. Kaikki sosiaalityö lähtee siitä.
Jaolla on siinä mielessä väliä, että sosiaalipäivystyksen kotikäynneillä on työparina aina toinen sosiaalityöntekijä. On aina joku, jolle puhua, ja joka on samalla lailla päätösvaltainen viranomainen.
Sosiaalipäivystyksen varsinaisia työntekijöitä on rivissä seitsemäntoista. Lisäksi kaksi esimiestäkin tekevät välillä vuoroja pysyäkseen kartalla todellisuudesta.
VUOROT EIVÄT ole samanlaisia. Joskus puhelin soi kolmesti koko yönä. Joskus kiidetään paikasta toiseen koko vuoro. Kotikäynneille lähdetään, kun tapaus on vakava. Siksi ne ovat eri tavalla raskaita kuin puhelimessa ratkotut tilanteet.
Tavallisten ihmisten soitoista osa on hätätilanteita. Osassa kysytään neuvoa, vaikka että mihin vanhukseen liittyvästä huolesta voi ilmoittaa, tai miten pääsee päihdehoitoon.
Helsingin sosiaalipäivystys palvelee ympäri vuorokauden numerossa 0206 96006.
Neuvomme ja ohjaamme. Mutta päivystys ei kuitenkaan koskaan myönnä kenellekään esimerkiksi varsinaista toimeentulotukea.
Rahaankin tietysti liittyy tilanteita, jotka kuuluvat meille. Oletetaan, että olet varaton, sairastut viikonloppuna, ja sunnuntaina on saatava maksusitoumus antibiootteihin. Tai joku Helsinkiin turistina saapunut on ryöstetty tai hän on juonut rahansa, ja kotiin on päästävä. Tai sairaalasta viikonloppuna kotiutuva vanhus tarvitsee ruokaa, ja mitään kauppakassipalvelua ei saa toimimaan ennen maanantaita.
Me ratkomme akuutteja kriisejä.
Poliisi ja pelastuslaitos ovat tiiviisti yhteydessä meihin. Samoin ambulansseista, sairaaloista ja selviämisasemilta soitetaan myös. Sekä lastenkodeista ja muista sijaishuollon yksiköistä.
Joskus joku opettaja haluaa miettiä, onko lastensuojeluilmoituksella miten kova kiire. Tai päiväkodista soitetaan, kun kukaan ei tule hakemaan lasta. Tai lapsi alkaa puoli viideltä iltapäivällä puhua, että vanhempi lyö.
Lastensuojelutehtävät ovat useimmin sellaisia, että meidän on pakko mennä paikan päälle katsomaan, onko lapsi turvassa.
Seitsemäntoistavuotiaan kanssa voi neuvotella puhelimessa ja kysyä, voiko olla kotona vai haluaako nuorten turvataloon. Taaperon kanssa on virkavirhe, jos me emme käy tarkistamassa, että lapsi on varmasti turvassa.
Viemme lapsen kotoaan vasta viimeisenä keinona. Ensin selvitetään kaikki muut mahdollisuudet.
Silloin tällöin tulee vääriä hälytyksiä. Vanhemmat juhlivat, niin kuin ilmoituksen tehnyt naapuri on sanonut, mutta lapset ovat koko ajan olleet mummolassaan.
Joskus tilanne on jo ohi siltä yöltä. Poliisi on vienyt pois väkivaltaisesti käyttäytyneen isän, ja äiti pystyy pitämään lapsista huolta. Tai joskus toisin päin, mutta yleensä näin päin. Joskus se riehuva raivopää on itse teini-ikäinen.
Toisinaan on selvää, että vanhemmat eivät sillä hetkellä pysty pitämään huolta lapsesta. Silloin tarkistamme ensin löytyisikö lähipiiristä joku turvaksi. Selvin päin oleva naapuri, sukulainen tai läheinen. Aika usein ne ovat isovanhempia, jotka saapuvat hätiin.
Joskus työntekijä tulee kotiin. Otetaan esimerkiksi tilanne, että yksinhuoltajaäiti loukkaa kätensä, eikä pysty nostamaan pientä vauvaansa. Ei sitä lasta silloin sunnuntai-iltana mihinkään viedä, vaan tilataan joku nostelemaan.
Meidän tehtävämme on miettiä lapsen tilannetta tässä ja nyt. Se on erilaista kuin virka-aikaan lastensuojelutyötä tekevillä, joiden pitää miettiä lapsen ja perheen tilannetta pidemmälle tulevaisuuteen. Mutta kyllä se vaikuttaa, onko kyseessä ensimmäinen hälytys vai seitsemästoista.
JOSKUS AINOA vaihtoehto on viedä lapsi ja sijoittaa hänet kodin ulkopuolelle. Meillä on kriisiperheitä pienimmille, muutama nuorillekin. Ja sitten on vastaanottolaitoksia.
Viime vuonna Helsingin sosiaalipäivystys teki kiireellisiä sijoituksia 67 ja avohuollon sijoituksia 22. Jälkimmäinen voi tapahtua, jos yksinhuoltaja esimerkiksi joutuu onnettomuuteen tai sairastuu äkisti eikä muuta hoitajaa ole. Lapset palaavat kotiin heti, kun hän voi paremmin.
Kokonaismäärä sosiaalipäivystyksen tekemissä sijoituksissa oli vuonna 2020 itse asiassa pienempi kuin yleensä. Tavallisesti liikutaan noin sadan paikkeilla vuodessa.
Päivystys tekee noin joka kymmenennen sijoituspäätöksen Helsingissä. Siitäkin näkee, että yöllä tällaisia päätöksiä tehdään vain pakon edessä.
Kiireellinenkään sijoitus ei ole aina vastoin vanhemman tahtoa. Joskus vanhemmat tajuavat tilanteen hyvin itsekin.
On ihmisiä, jotka itse soittavat ja sanovat, että tulkaa, en jaksa enää. On onnettomuuksia ja katoamisia.
On niitä vanhempia, joista poliisi pitää kiinni, etteivät he käy päälle.
Ja sitten on niitä, jotka jopa syvästi päihtyneinä äkkiä kokoavat itsensä. Lohduttavat lasta ja valmistelevat tämän matkaan. Sanovat, että ei hätää, äiti tai isä tulee sinua huomenna katsomaan.
VANHUKSISTA TULEE enemmän ja enemmän yhteydenottoja sekä huolestuneilta omaisilta että muilta viranomaisilta. Meillä on antaa heille liian vähän.
Moni asuu yksin, mutta ei kykene oikeasti huolehtimaan itsestään enää. Sitten ambulanssista soitetaan meille. On päihtyneitä vanhuksia, jotka asuvat saastan keskellä eivätkä suostu lähtemään mihinkään. On eri tavoin sairaita ja hauraita.
Muistisairaat ovat suuri ryhmä. Jotkut soittavat lukuisia kertoja hätäkeskukseen, vaikka ei ole mitään, mitä hätäkeskus voisi tehdä. Takaisin soittaminen on siinä mielessä turhaa, että ihminen ei enää muista soittaneensa.
Mutta jo se kertoo paljon, että niitä puheluita tulee tyyliin 37 kappaletta peräkkäin. Että ihmistä pelottaa, ja kotona ei ole enää hyvä olla. Tai ei enää muista olevansa kotona.
Kirjaamme huolen ylös, ja kyllä sitä joku virka-aikaan tarkemmin selvittää. Äkillisissä tilanteissa me pystymme auttamaan järjestämällä kriisipaikan sairaalan päivystyksen kautta. Esimerkiksi silloin, kun omaishoitaja joutuu sairaalaan, ja hoidettava ei voi olla yksin.
Mutta vanhuksille haluaisin jotain parempaa. Tämä ei riitä.
TYÖ TULEE harvoin kotiin asti. Päivällä oma sosiaalityöntekijä voi työskennellä saman ihmisen tai saman perheen asioiden kanssa vuosikausia. Meillä tehtävät tulevat valmiiksi tai siirtyvät seuraavalle vuorolle.
Oman turvallisuuden puolesta ei pelota. Kotikäynneille mennään poliisin kanssa, ja on se työpari siinä.
Mutta on tilanteita, joita tarvitsee purkaa myöhemmin. Meillä on siihen järjestelmä. Näemme joskus asioita, joita kenenkään ei pitäisi nähdä.
Olen tarvinnut purkamista, kun kannoin lapsen ulos asunnosta, jossa oli juuri tapettu ihminen ja seinät veriroiskeita täynnä. Ja sen kerran, kun se viltillä sohvalle peitelty vainaja oli pieni vauva.
Omaa jaksamistani auttaa, että minulla on kaksi ammattia. Olen myös kuvataiteilija.
ÄÄNET PÄÄLLE
Pitää varoa, ettei käsitys ihmisyydestä kavennu. Esimerkiksi että oman ystäväpiirin kautta säilyy yhteys sellaisiin lapsiin, joita rakastetaan ja joista pidetään huolta.
Koska sellainenkin maailma on. Useammin sellainen.
KORONAEPIDEMIA näkyy ja ei näy. Päihtyneitä nuoria, eksyneitä mummoja ja väkivaltaa on niin kuin Helsingissä aina.
Hätä on hätää, yhteiskunnassa muulloinkin läsnä olevaa. Siihen vain tulevat päälle koronan aiheuttamat pelko, kiukku ja suojautumistoimet.
Meidänkin on välttämätöntä vetää päälle täysi suojavarustus, kun jollain on vähän flunssan oireita. Toivon, että siitä päästään pian eroon. Kyllä se kirurgin maski haittaa vuorovaikutusta.
Hätä näkyy tasaisemmin, ei ole yhtä selviä kiirepiikkejä kuin yleensä. Viikonloput ovat kiireisimpiä nytkin. Ja sellaiset juhlapyhät, kun alkoholia kuluu paljon. Mutta arkenakin ollaan enemmän kotona, ja kaikille koti ei ole turvallinen paikka.
Koskelan nuoren ihmisen murha järkyttää minuakin, vaikka en oman työni kautta olekaan suoraan sen kanssa tekemisissä.
Minusta on outoa, että uhrin lastensuojelutausta on noussut siinä yhteydessä niin vahvasti esiin. Ei se ole oleellista, missä hän on asunut. Paitsi ehkä siinä mielessä, että onko hänellä ollut riittävän tiiviitä kontakteja luotettaviin aikuisiin. Joku, jolle uskaltaa kertoa, että häntä kiusataan, ja jolla on aikaa kuunnella.
Mutta oleellista olisi miettiä niitä tekijöitä. Että mitä voitaisiin tehdä, että tällainen ei toistu. Kestää vuosia, että ihmiselle kasvaa omatunto. Mutta jo nuoren pitää ymmärtää, että jos lyö, se sattuu. Ja että raakaan väkivaltaan voi kuolla.
Jos tämä ymmärrys puuttuu, jotain on mennyt vakavasti väärin.
ÄÄNET PÄÄLLE
EN OLE uskonnollinen ihminen.
Ajattelen, että ihmisen pitää elää niin, ettei vie maailmalta enemmän kuin itselle kuuluu. Että mahduttaa itsensä omaan paikkaansa, ja mieluummin tuottaa jotain plusmerkkistä kuin tuhoaa. Elää sovussa, ei lisää ristiriitoja vaan laannuttaa niitä.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on maailman paras. Sitä meidän pitäisi kaikin keinoin vahvistaa. Hyvinvointia, koulutusta, ihmisten välistä tasa-arvoa.
Vanhuksille pitäisi olla enemmän paikkoja, joihin vanhus pääsee helposti, jos kotona ei voi olla enää. Kodinomaisia paikkoja, ei laitoksia. Sellaisia kuin muistikylät Hollannissa.
Jos saisin päättää, nostaisin Suomessa perusturvan tasoa. Siis toimeentulotukea.
Ja koska se on viimesijainen etuus, sen kohdalla pitää jonkun katsoa ihmisen tilannetta ja elämää kokonaisuutena. Ei riitä, että täytetään lomakkeita. Ihminen pitää kohdata ja häntä pitää kuunnella.
Iso osa hädästä on sitä, että joutuu koko ajan kamppailemaan.”
Teksti on toimittajan muotoilema Ritva Larssonin haastattelun pohjalta. Artikkelia varten on haastateltu myös johtavaa sosiaalityöntekijää Päivi Peltosta.
Aquilifer
Kenraali
Sanoiko se poliisi muuten, että mitä ne esitutkii?
Jospa ne esitutkiikin Jethron sanomisia? Tuollainen rasismi pitää kyllä kitkeä miehestä pois....