Suomen sisäinen turvallisuus

[Bushmaster]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080221992109_uu.shtml
Selvitys paljastaa: Suomi on maailman toiseksi turvallisin maa - maassa vähän poliiseja
Kansainvälisen selvityksen mukaan Suomi on maailman toiseksi turvallisin maa.

• Suomi on maailman toiseksi turvallisin maa, selviää kansainvälisestä WISPI-tutkimuksesta.
• Selvityksen laillisuuskysymyksien arvioinnissa Suomi oli paras.
• Tutkimuksesta selviää myös, että Suomessa on muihin maihin verrattuna vähän poliiseja.

1. Singapore
jassoo... että ollaan mailman turvallisimmasta päästä oleva maa.... Tutkinnat seisoo, poliisi kyyditsee illat juoppoja kotiinsa, yövyttää kännikaloja ilmaiseksi betonipunkalla.... Vittu taas, mikä tutkimus...

Johtopäätös...kun on vähän poliiseja niin se tekee maasta turvallisen?

 

[TBman]

http://www.iltalehti.fi/viihde/2016080221990347_vi.shtml

Mitä ihmettä? Heikki Lampela poseeraa nyt myynti-ilmoituksensa kuvissa ase kädessä

Tiistai 2.8.2016 klo 14.39 (päivitetty klo 16.43)

Heikki Lampela myy kesämökkiään erikoisella ilmoituksella.

• Heikki Lampela myy Espoossa sijaitsevaa kesäasuntoaan erikoisella ilmoituksella.
• Uusissa kuvissa Lampela poseeraa muun muassa aseen kanssa.
• Myös Lampelan puoliso Hanna Kärpänen esiintyy kuvissa.

Turvallinen maa, suomi. Kesämökkiäkin pitää tussari kourassa aikaisen miehen puolustaa....

 

[Herman30]

Ei mustalainen pääse raidoistaan, olkon sitten vaikka kuinka korkeasti koulutettu.

 

[PekkaSavo]

Ei mustalainen pääse raidoistaan, olkon sitten vaikka kuinka korkeasti koulutettu.

Jos tavis laittaisi tuollaisen ilmoituksen niin aseethan lähtisivät
koska "nuhteeton tasapainoinen kansalainen ei poseeraa noin"

Mikä lienee motiivi, hoblofoobikkojen trollaus vaiko raidat

Pakko vielä lisätä: entä jos tuossa olisi persupoliitikko?

 

[PekkaSavo]

Vihreät ovat huolestuneita Suomessa toimivista rasistisista järjestöistä ja "järjestäytyneestä rasismista":
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vih...ynytta-rasismia-ja-nyt-se-on-kitkettava-pois/

Mitä tuollaisia järjestöjä on tiedossa? Ovat jopa kokoontuneet? Valkeaan huppuun pukeutuneen protestoijan tapauskin oli osittain YLE:n toimittajan yllytyksestä johtuvaa. Onko nyt viime aikoina ilmennyt jotain uutta.

Jos nyt määritellään että jotkut "järjestöt", ihmisryhmät tai puolueet ovat laittomia ja kiellettävä niin onko mahdollista että tuollainen kääntyy vielä jossain vaiheessa kieltoja ajaneita vastaan.

Vihreiden jos ketkä pitäisi olla huolestunut pienistäkin yrityksistä rajoittaa kokoontumisen vapautta ja sitä mitä tässä maassa saa sanoa ja kirjoittaa. Koska kun sille tielle aletaan mennä niin he eivät tule voittamaan. Eivät reppanat ymmärrä.

Vastenmielisiä piirteitä. Jos kyse on oikean rasismin lisääntymisestä niin sillekin on syynsä. Vihreiden pitäisi keskittyä syiden ehkäisyyn eikä suiden tukkimiseen.

 

[Ingsoc]

Vihreät ovat huolestuneita Suomessa toimivista rasistisista järjestöistä ja "järjestäytyneestä rasismista":
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/vih...ynytta-rasismia-ja-nyt-se-on-kitkettava-pois/

Moraalinen paniikki on aina iloinen asia.

Kuka muistaa vielä 90-luvun saatananpalvonnan? Silloinhan tuon turmion kätilöinä ja lähettiläinä toimivat ainakin roolipelit ja heavy metal musiikki. Ilmeisesti saatananpalvonta on lyönyt itsensä lopullisesti läpi kun huomattava osa väestöstä käyttää mustia vaatteita.

Maallista hartauskirjallisuutta


TIMO HÄNNIKÄINEN



Luultavasti jokainen 1990-luvulla peruskoulua käynyt muistaa tuolloin vallinneen saatananpalvojahysterian. Evankelis-luterilaista uskonnonopetusta saaneet yläasteikäiset näkivät uskonnontunnilla Marja-Liisa Mattilan ohjaaman dramatisoidun dokumenttielokuvan elokuvan Saatana kutsuu minua (1993), jossa kiusattu ja yksinäinen teinityttö ajautuu okkultismia, huumeidenkäyttöä ja muuta rappiokäyttäytymistä harjoittavaan jengiin. Lehdistö kirjoitti sensaatioartikkeleita aikuisten ammattirikollisten johtamista saatananpalvojaryhmistä, joiden tarkoituksena oli houkutella jännitystä etsiviä nuoria huumeiden ja rikosten teille. Todisteena koko yhteiskunnan läpäisevästä saatanabuumista pidettiin tapauksia, joissa humalaiset teinit olivat käyneet öiseen aikaan hautausmaalla kaatamassa hautakiviä ja piirtämässä niihin heavy metal -albumeista löytämiään okkulttisia symboleita.

Mitään todellista näyttöä laajasta pirunpalvonta-aallosta ei lopulta löytynyt. Hysterian taustalla oli joukko herätysliikkeiden piiristä tulevia ”asiantuntijoita”, joiden maailmankuva perustui valon ja pimeyden voimien kamppailulle ja jotka näkivät merkkejä paholaisen touhuista siellä täällä. Media alkoi jostakin syystä ottaa heidän puheensa tosissaan, ja paniikin ainekset olivat koossa. Toki Suomessa esiintyi tuolloin aivan oikeaakin saatananpalvontaa, mutta ilmiö oli hyvin marginaalinen, ja on vaikea erottaa, oliko kyse vakavahenkisestä liikkeestä vai syrjäytyneiden ja moniongelmaisten yksilöiden sekoilusta.

2010-luvulla saatananpalvojan tilalle näyttää astuneen uusi pahuuden arkkityyppi: uusnatsi. Muutaman kymmenen hengen kansallissosialistiset ryhmät ja kaljakassiskinien porukat esitetään uhkana demokratialle ja yhteiskuntarauhalle. Natsipaniikki muistuttaa saatanapaniikkia siinäkin mielessä, että ”fasismin noususta” vuosikymmeniä metelöineet vasemmistoaktivistit ovat saaneet valtavirtamediasta kaiuttimen sanomalleen. Suomen Vastarintaliikkeestä on uutisoitu paljon ja näyttävästi suhteessa järjestön kokoon ja aikaansaannoksiin. Nyt natsipaniikkia ruokkimaan on saatu ensimmäinen käännynnäinenkin, entinen natsi joka on hylännyt aatteensa ja kertoo menneisyydestään julkisesti. Vastarintaliikkeen perustajajäsenen ja entisen johtajan Henrik Holapan muistelmateos Minä perustin uusnatsijärjestön on ollut kevään näkyvimpiä kirjauutuuksia.

Minä perustin uusnatsijärjestön muistuttaa erästä uskonnollisen kirjallisuuden lajia, jossa pahoille teille eksynyt kertoo menneisyyden synneistään ja tekemästään parannuksesta. Lajilla on Augustinuksen Tunnustuksiin ulottuvat juuret länsimaisessa kirjallisuudessa, ja sitä olisi tuskin voinut syntyä muun kuin kristillisen tradition puitteissa. Tämän hartauskirjallisuuden sekulaarissa versiossa ei vain puhuta rikkomuksista Jumalaa, vaan ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa vastaan. Synnin sijaan puhutaan vihasta, jota sitäkin on montaa sorttia: on muukalaisvihaa, naisvihaa, homovihaa, transvihaa ja silkkaa Vihaa ilman etuliitteitä. Silti jotkut termit ovat pysyneet samoina, kuten voi huomata Holapan saatesanoista:

Olen sanoillani ja teoillani lietsonut rotuvihaa ja kiihottanut kansanryhmiä vastaan. Olen tuominnut ja syrjinyt ihmisiä ja kokonaisia väestöryhmiä etnisen, kulttuurisen, poliittisen, uskonnollisen ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja siten rikkonut ihmisyyden perusperiaatteita ihmisoikeuksista. Tekoni ovat loukanneet lähimmäisiäni, sillä olen toiminut paholaismaisen aatteen uskollisena sanansaattajana, mistä he ovat joutuneet ensi kädessä kärsimään. Tämä on tunnustukseni, joka minun täytyy antaa itseni, yhteiskunnan ja loukkaamieni ihmisten edessä ja toivoa anteeksiantoa.

Holapan kirja on kertomuksena suoraviivainen eikä tekstiä ole toimitettu liikaa, mikä on ratkaisuna hyvä. Tyylin töksähtelevyys ja persoonattomuus luo autenttisuuden vaikutelman. Teos kertoo, miten tuikitavallisesta oululaispojasta tuli ensin skinhead ja sitten uusnatsiaktiivi, joka solmi kontakteja aatetovereihinsa aina Yhdysvaltoja myöten ja perusti Suomen ainoan näkyvän kansallissosialistisen järjestön. Mitään varsinaista selitystä poliittisille valinnoilleen Holappa ei anna; hän vain kertoo olleensa lapsesta saakka äärimmäisen kiinnostunut toisen maailmansodan historiasta ja liukuneensa kuin vaivihkaa kansallissosialismin ihailijaksi harrastuksensa myötä. Voinkin kuvitella, että tulevaisuudessa sotahistoriallisia ja kolmatta valtakuntaa käsitteleviä kirjoja ahmivaa varhaisteiniä aletaan pitää riskiryhmään kuuluvana niin kuin hevifania 90-luvun saatanapaniikin aikana pidettiin.



Ehdottomasti kiinnostavinta antia kirjassa ovat kuvaukset kansainvälisistä natsipiireistä ja Vastarintaliikkeestä järjestönä. Holappa imi ideologiset vaikutteensa eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta uusnatseilta ja halusi rakentaa Vastarintaliikkeen kansainvälisten esikuvien mukaiseksi. Ruotsin, Saksan ja Yhdysvaltojen kansallissosialistit vaikuttavat kirjan perusteella lahkolaisilta, joille ympäröivä yhteiskunta ja oikeastaan koko vuoden 1945 jälkeinen läntinen maailma näyttäytyy suurena salajuonena valkoisen rodun tuhoamiseksi. Moni heistä ihailee ääri-islamistisia järjestöjä niiden juutalais- ja länsivastaisuuden takia. Saksan ja Yhdysvaltojen uusnatsiliikkeissä vaikuttava Roy Armstrong kiteyttää kirjassa asenteensa: ”Autan keitä tahansa, jotka haluavat tuhota Yhdysvallat.”

Holapan ruotsalaiset aatetoverit iskostivat häneen pyrkimyksen luopua ”isänmaallisesta nationalismista” jonkinlaisen rotusolidaarisuuden nimissä. Vastarintaliikkeen ruotsalainen emojärjestö moitti suomalaisia takertumisesta kansaan ja isänmaahan, kun vaakalaudalla oli koko valkoinen rotu. Varsinkin ”ryssävihaa” arvosteltiin ja haluttiin suomalaisten tekevän yhteistyötä venäläisten kansallissosialistien kanssa. Ruotsin emojärjestö on muuttunut vuosien varrella yhä myötämielisemmäksi Putinin Venäjää kohtaan ja pitää sitä rappeutuneen EU:n terveenä vastavoimana. Kansainvälinen uusnatsiliike näkee siis nationalisminsa universaalina aatteena, jolle kansalliset erityispiirteet ovat toissijaisia ja jonka kannattajien keskinäinen solidaarisuus ylittää kansalliset sidonnaisuudet. Tämä ajatusmalli – islamistisympatioista puhumattakaan – on niin jyrkässä ristiriidassa kaikkien muiden kansallismielisyyden muotojen kanssa, että liikeen poliittinen eristyneisyys ei ole mikään ihme.

Perinteinen kansallistunne olikin merkittävä syy siihen, ettei Holappa kyennyt muokkaamaan Suomen Vastarintaliikkeestä haluamaansa hierarkkista ja ideologisesti puhdasoppista Hitlerin ajatuksiin tukeutuvaa järjestöä. Holapan johtajuus järjestössä oli alusta saakka nimellinen, ja hän joutui tyytymään lähinnä ideologisten artikkeleiden kirjoittamiseen muiden päättäessä varsinaisesta suunnasta. Venäjä-myönteisyyskään ei ottanut tarttuakseen suomalaisiin aktivisteihin. Vastarintaliikkeestä tuli ideologisesti hajanainen yhteenliittymä, jonka jäsenistössä oli vakaumuksellisten natsien lisäksi paljon IKL-tyyppisen fasismin kannattajia ja toiminnanhaluisia, mihinkään tarkasti määriteltyyn ideologiaan sitoutumattomia nuoria miehiä. Myöhemmin se myös luopui yhden johtajan mallista ja nykyään järjestöä johtaa neuvosto, jonka jäsenistä kenelläkään ei ole erityisasemaa. Holappa tunsi jääneensä paitsioon järjestössään ja tukeutui enemmän ulkomaisiin kontakteihinsa.

Vastarintaliikkeen aatteellinen sirpaleisuus on itse asiassa Holapan kirjan ainoa todellinen paljastus. Sekä liike itse että siitä kirjoittaneet journalistit ovat onnistuneet antamaan kuvan hierarkkisesti johdetusta ja ideologisesti yhtenäisestä poliittisten sotilaiden joukosta, joka on kiinteä osa yleispohjoismaista natsiliikettä. Todellisuudessa monia liikkeen jäseniä kiinnostaa poliittissävyinen alakulttuuri musiikki- ja urheiluharrastuksineen enemmän kuin tavoitteellinen poliittinen toiminta. Holappa kertoo harmistuneensa siitä, että Vastarintaliike ”muistutti pikemminkin pientä äärioikeistolaista puuhastelukerhoa kuin tukevasti vallankumouksellisen natsiaatteen takana seisonutta järjestöä.” Kirja, jonka tarkoituksena on varoittaa oikeiston ääriliikkeiden vaarallisuudesta ei lopulta esitä käsittelemiään piirejä kovin vaarallisina.


Henrik Holappa ja John de Nugent.

Kovin teräväpäistä kuvaa Holappa ei itsestään anna. Poliittisen toimintansa alkupuolella hän ryhtyi amerikkalaisen uusnatsin John de Nugentin suojatiksi ja haki tämän kehotuksesta poliittista turvapaikkaa Yhdysvalloista, vaikka Nugent oli helposti tunnistettavissa harhaiseksi egomaanikoksi. Seurauksena oli farssimainen tapahtumakulku, joka päättyi Holapan osalta laittomien maassaolijoiden säilöönottokeskukseen ja maastakarkotukseen. Vastarintaliikettä johtaessaan Holappa epäonnistui järjestään kaikissa pyrkimyksissään. Hän mainitsee useaan kertaan harkinneensa kääntymistä islaminuskoon, mikä antaa kuvan henkisesti poukkoilevasta yksilöstä, jota ajaa pikemminkin kiihkeä halu kuulua johonkin kuin mikään vakaumus tai maailmankatsomus.

Holappa ei myöskään osaa selkeästi eritellä syitä, miksi hän lopulta päätti luopua natsiaatteesta. Hän vain pettyi haaveissaan, huomasi kyvyttömyytensä johtajaksi ja joutui sosiaalisesti yhä syrjäisempään asemaan. Holappa muistuttaa ihmistyyppiä, jota löytyy kaikista poliittisista liikkeistä. Tämä ihmistyyppi haluaa aina johtoasemaan ja huomion keskipisteeseen, ja ellei sinne pääse, vaihtaa viiteryhmäänsä, usein vastakkaiseen kuin edellinen. Nyt Holappa lienee saanut korvauksen natsipiireissä kokemistaan pettymyksistä: hänestä on tullut ”antirasistien” tähti ja pikajulkkis, jota haastatellaan ajankohtaisohjelmissa ja josta tehdään henkilökuvajuttuja suuriin sanomalehtiin.

Holapan ei oikeastaan tarvitsisi ripotella tuhkaa päälleen punavihreiden toimittajien edessä, sillä ehdottomasti suurinta vahinkoa hän on poliittisella urallaan tehnyt muille, itseään järkevämmille kansallismielisille. Aktivistiaikoinaan hän kirjoitti islamilaista radikalismia ihannoivia ja räikeän antisemitistisiä kirjoituksia kansallismielisille keskustelupalstoille, syytti Suomen Sisua ja sen kanssa yhteistyössä olevia ”sionistien myötäjuoksijoiksi” ja sanoi arvostelijoitaan psykopaateiksi. Hän teki parhaansa kylvääkseen epäsopua kansallismielisten keskuuteen ja leimatakseen kaikki muut kuin oikeaoppiset kansallissosialistit huijareiksi. Tätä loanheittoa hän on jatkanut kääntymyksensä jälkeenkin esittämällä haastatteluissa valheellisia väitteitä, joiden mukaan esimerkiksi itsenäisyyspäivän 612-soihtukulkue on Suomen Sisun, Sarastuksen ja Vastarintaliikkeen yhteistyössä järjestämä tapahtuma ja osa liikkeen projektia ”yhdistää Suomen äärioikeisto.”

Joissakin arvosteluissa Holapan muistelmia on ehdotettu otettavaksi opetuskäyttöön, siis viralliseksi valistuskirjaksi, jonka tarkoitus on varoittaa ääriliikkeisiin vetoa tuntevia nuoria. En usko sen sopivan tällaiseen käyttötarkoitukseen. Mukana ei ole oikeastaan lainkaan graafista väkivaltaa tai muita mehukkaita yksityiskohtia, jotka vangitsisivat murrosikäisen mielenkiinnon. Holappa oli natsiaikoinaan ideologi, ei karaistunut katutappelija, ja lisäksi hän vaikuttaa nimellisestä johtoasemastaan huolimatta olleen aina hieman syrjässä tapahtumien keskipisteestä. Lisäksi on vaikea maalata uskottavaa uhkakuvaa organisaatiosta, jolla Holapan erotessa sen johtajuudesta oli ”tarkalleen 22 jäsentä ja kymmenkunta tukijäsentä”. Parhaiten teos toimii kuivan asiallisena ja valikoivan rehellisenä kuvauksena poliittisesta lahkolaisuudesta sekä tekijänsä opportunismista, suurempaa yhteiskunnallista merkitystä sillä ei ole. On kuitenkin selvää, että natsismilla pelottelu leviää muodossa tai toisessa kouluopetukseenkin, sen verran kiivasta vasemmiston ja median alarmismi on jo pitkään ollut. 90-luvun saatanapaniikin aikana koululaiset piirtelivät opettajia ärsyttääkseen vihkoihinsa pentagrammeja ja nurin käännettyjä ristejä. Tulevaisuudessa he luultavasti piirtävät samassa tarkoituksessa hakaristejä.

–

Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön. Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat (Into Kustannus 2016)




Timo Hännikäinen (s. 1979) on Helsingissä asuva kirjailija ja suomentaja. Tuoreimmat teokset kirjoituskokoelma ”Sanansäilä” (2016) ja proosateos ”Kuolevainen” (2016). Kiinnostuksen kohteita taide, historia ja antimoderni ajattelu.

https://sarastuslehti.com/2016/07/29/maallista-hartauskirjallisuutta/

 

[miheikki]

Facebookista löydettyä kommentointia Vihreiden ulostulosta.

MITEN VIHREÄNÄ MINUA OIKEIN PIDÄTTE?

Vihreät Nuoret, he, jotka tietävät, kenen joukoissa seisovat ja joiden hyvinä ja hyödyllisinä ideoina on syntynyt sellaisia aivokukkasia kuin että hautojen yli saisi tanssia ja Suomen lippua polkea, ovat jälleen marssilla. He ovat nyt kertakaikkiaan kyllästyneet siihen, näin kertoo TS, etteivät kaikki Suomen kansalaiset ole samaa mieltä heidän kanssaan! Sehän ei käy.
Niin Iltalehteen haastateltu rikosoikeuden professori, minä kuin keskivertotapaus Korhonenkin hieraisivat silmiään tänä aamuna lukiessaan, että Suomessa esiintyy järjestelmällistä, raakaa rasismia. Vihreiden itsensä moittima viiden ja puolen miljoonan asukkaan saamaton, laiska ja tyhmä kansa on pannut pystyyn Stalinin Neuvostoliiton etnisen puhdistuskoneiston, Hitlerin keskitysleiriverkoston, Etelä-Afrikan apartheidin ja lukuisan joukon muuta historian saatossa esiintynyttä järjestäytyneen, raa'an rasismin ilmentymää. Ja vielä lyhyessä ajassa. Näinkö?
Jokainen keskiverto-Korhonen, Suomessa kuitenkin koulutettu ja valistunut, toisin kuin monissa muissa maailman kolkissa, tietää, mitä rasismi ja rotusorto ovat. Tätä tietoisuutta vihreät vekkulit ja muut kulttuurimarxilaiset ovat kuitenkin koittaneet kovasti sotkea sen jälkeen, kun onnistuivat lyömään uhrin leiman melkein Syyriasta paenneisiin, melkein naisiin ja lapsiin eli lähinnä irakilaisiin, vauraisiin bodaripoikiin. Sädekehä päässä viheriäiset kavereineen ovat ottaneet tavoitteekseen kaiken haittamaahanmuuttoon kohdistuvan kritiikin eliminoimisen uusfraseologialla, joka ei oikeastaan tarkoita mitään, mutta kuulostaa vakavalta, pätevältä, ja jopa pelottavalta varsinkin televisiossa sanottuna, jonne vihreällä mafialla on pääsy milloin tahansa, koska televisiotoimittajat kuuluvat mafiaan itsekin.
Eurooppalaiset ovat kärsineet muslimiterroristien eurooppalaisiin kohdistamista joukkomurhista sekä jo pitkään jatkuneista vaikeuksista pärjätä omassa maassaan alati radikalisoituvien musliminuorukaisten ja ghettoutumisen kanssa. Painotukset sharialain noudattamisesta ovat lisääntyneet, mikään sosiaalietuus, tuki ja turva ei tunnu riittävän, kestokyky on kovilla, rahakirstu tyhjenee ja eurooppalaiset kysyvät: Miksi näin tapahtuu?
Vastaus on tuolla jossakin ja kulttuurimarxilaisten taskussa. Oleellisinta tässä vaiheessa on torjua kysymykset ja sivuuttaa sekin tosiasia, että islamilainen lainsäädäntö ei tunne rasismikäsitettä lainkaan vaan on täynnä sitä; kaikkien erilaisten sortamista ja kaikkien erilaisten surmaamisen oikeutusta.
Jotta ette ehtisi tätä sanoa, saatikka ajatella, laukkaavat vihreät peitsi tanassa tuuppaamaan teidät alas rasismin ratsulta, jolla ihan varmasti ratsastitte. Näin he kääntävät asetelman päälaelleen, sillä hyökkäys on paras puolustus. Kerätään vetoomus lakialoitteeseen, kansanedustajat kirjoittavat kyllä, sinä, minä ja Korhonen kysymyksinemme tuomitaan rikollisiksi ja tämä on tärkeää, jotta lakkaamaton ihmisvirta Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan saisi jatkua.
Migri ja SPR ovat tällä hetkellä hyvin tyytyväisiä siihen, että maassamme pystytään nyt paljon paremmin vastaanottamaan uusia tulijoita, koska viime syksynä luotiin helposti alati uudelleen käyttöön otettava vastaanottokeskusverkosto. Näin kertoo TS. Ilmeisesti joku on tulossa lähiaikoina? Mitään tekemistä vihreiden tyttösten ja nuorukaisten pyrintöjen kanssa?

 

[Geronimo]

http://www.hs.fi/paivanlehti/03082016/a1470109713801

Myytävänä: Merivartioasema kauppaväylien vierestä – ”Ostaa voi kuka tahansa, vaikka venäläinen oligarkki”
Vuonna 1994 avattu Nauvon merivartioasema on hälytystehtävissä mitattuna toiseksi vilkkain, heti Suomenlinnassa sijaitsevan Helsingin merivartioaseman jälkeen.
Toni Lehtinen

HELSINGIN SANOMAT


VESA-MATTI VÄÄRÄ

Myytävällä tontilla on ranta-alue heti Rajavartiolaitoksen partiovenelaiturin vieressä.
Kuuntele

• 20

Fakta
Merivartioasemat
Senaattikiinteistöt on myynyt vuosien varrella noin 30 vartioasemaa. Myydyistä ainakin neljä on merivartioasema: Boistön merivartioasemakiinteistö, Kummelgrundin merivartioasemakiinteistö, Pirttisaaren merivartioasema Porvoon edustalla ja Kokkolan merivartioasema.

Pirttisaaren asema on yksityisomistuksessa, ja viime vuonna myydyn Kokkolaan aseman ostajat suunnittelevat sitä vapaa-ajan palveluiden ja matkailun käyttöön.

Nauvon merivartioasema aloitti toimintansa 1994.

Rajavartiolaitoksella on nyt käytössään parikymmentä merivartioasemaa.

PARAINEN. SENAATTI-KIINTEISTÖT on myymässä Nauvossa sijaitsevaa merivartioasemaa. Myytävä kiinteistö sijaitsee Nauvon länsikärjessä, Pärnäisten kylässä. Myynnissä on 1 450 neliön tilat, mukaan lukien korkea torni, josta näkyy pitkälle laivaväylille.

Senaatti-kiinteistöt on myynyt vuosien aikana yli 20 rajavartioasemaa, mutta vain muutamia merivartioasemia. Nauvon aseman myynnin tekee poikkeukselliseksi se, että Rajavartiolaitos jatkaa viereisellä tontilla.

Myytävänä olevassa kiinteistössä sijaitsevat merivartioaseman toimisto- ja majoitustilat. Viereisellä tontilla ovat muun muassa Rajavartiolaitoksen partioveneiden laiturit sekä monitoimihalli, jossa säilytetään ilmatyynyalusta.

VESA-MATTI VÄÄRÄ

Myytävän tontin vieressä on Rajavartiolaitoksen ilmatyynyaluksen monitoimihalli.
Nauvon merivartioaseman päällikkö, kapteeniluutnantti Tapio Kulmalakertoo, että myyntipäätös ei tullut täytenä yllätyksenä, mutta toivoo, että toiminta voi jatkua samoissa tiloissa. Toiminta jatkuu ainakin vuoden, sillä Rajavartiolaitoksella on vuokrasopimuksessaan vuoden irtisanomisaika.

Myytävissä tiloissa on työskentely- ja majoitustilat 15 rajavartiomiehelle.

”Paras vaihtoehto on se, että vuokrasopimus saa jatkoa mahdollisesta omistajavaihdoksesta huolimatta. Muussa tapauksessa meille joudutaan rakentamaan uudet tilat”, Kulmala sanoo.

VARTIOASEMIEN hurja myyntivauhti liittyy Rajavartiolaitoksen mittavan säästöohjelman, jonka aikana laitos on pyrkinyt vähentämään 300 henkilötyövuotta luonnollista poistumaa hyödyntäen. Itärajan ja Lapin rajavartioasemien myyntiä on perusteltu rajojen valvonnan keskittämisellä kaakkoisrajalle ja Suomenlahdelle.

Julkisuudessa on keskusteltu viime vuosina siitä, voiko asemia myydä ulkomaalaisille ostajille. Itärajalla useita vanhoja asemia on myyty venäläisille yksityishenkilöille. Senaatti-kiinteistöt ja Rajavartiolaitos eivät ole nähneet ongelmaa kiinteistöjen myymisestä ulkomaalaisomistukseen.

”Jos Rajavartiolaitos irtisanoo kohteen tiloja, meidän ei tarvitse enää miettiä strategisia puolia. Nyt tämä on avoimessa myynnissä, eli sen voi ostaa kuka tahansa, vaikka venäläinen oligarkki”, myyntipäällikkö Jyrki Maikola Senaatti-kiinteistöistä sanoo.

VESA-MATTI VÄÄRÄ

Suuri osa myytävistä tiloista kuten torni on tyhjillään. Rajavartiolaitos on vuokralla toimistopäädyssä.
Toisin kuin osa myydyistä asemista, Nauvon rajavartioasema ei ole näivettymässä. Vuonna 1994 avattu vartioasema on hälytystehtävissä mitattuna toiseksi vilkkain, heti Suomenlinnassa sijaitsevan Helsingin merivartioaseman jälkeen.

”Tämä on parhaassa mahdollisessa paikassa, lähellä vilkkaita laivaväyliä, mutta silti tänne pääsee autolla”, Tapio Kulmala sanoo.

”Kun avustamme sairaustapauksissa, ambulanssilla kestää tänne Nauvosta alle 15 minuuttia, ja meidän partioveneemme pääse lähtemään saman tien”, vartioupseeri, luutnantti Frank Heinonen jatkaa.

Kun merivartioasema perustettiin, kiinteistössä oli useita muitakin toimijoita. Tornissa toimi Archipelago VTS, alusliikennepalvelu, joka valvoo Saaristossa liikkuvia yli 24-metrisiä aluksia. Sen työntekijät siirrettiin Turkuun.

KUKA ON sitten kiinnostunut ostamaan vanhan vartioaseman?

”Tumma, vaalea, pitkä, lyhyt. Ainoa vartioaseman ostajia yhdistävä piirre taitaa olla, että suurin osa ostajista on yksityishenkilöitä”, Jyrki Maikola nauraa.

”Tarjousaika päättyy tämän kuun lopulla, ja kaupanteko on kaukana, kunnes nimet ovat paperissa”, Maikola sanailee.

Yleensä tarjousten haarukka on satojatuhansia euroja. Senaatti-kiinteistöt on myynyt tänä kesänä kaksi rajavartioasemaa Lapista.

Kilpisjärven ja Inarin vartioasemat myytiin molemmat noin 440 000 eurolla.

 

[Vonka]

Jos kerran poliisin vähyys on turvallisuutta, pitää kysyä, ovatko vähät poliisimme jo ehtineet tutkia törkeää pahoinpitelyä ja tapon yritystä, kun Oulussa lapsi piestiin ja heitettiin sillalta veteen?

 

[Vääpeli]

Jos kerran poliisin vähyys on turvallisuutta, pitää kysyä, ovatko vähät poliisimme jo ehtineet tutkia törkeää pahoinpitelyä ja tapon yritystä, kun Oulussa lapsi piestiin ja heitettiin sillalta veteen?

Ei ne kerkeä. Nyt on vakavempia rikoksia selvitettävänä.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/200...n-oulussa-nelja-miesta-nahtiin-paikalla-yolla

 

[Ingsoc]

Jos kerran poliisin vähyys on turvallisuutta, pitää kysyä, ovatko vähät poliisimme jo ehtineet tutkia törkeää pahoinpitelyä ja tapon yritystä, kun Oulussa lapsi piestiin ja heitettiin sillalta veteen?

No ei ole poliisi koskaan paikalla kun tarvitaan.

 

[YliKoo]

Lyhyesti:

15-vuotias potkittu, hakattu ja heitetty mereen - poliisi epäilee törkeää pahoinpitelyä ja alkaa valmistautumaan toimenpiteisiin. Ketään ei vielä tietenkään ole otettu kiinni, koska?

Samaan aikaan aikuinen mies tönäistiin mereen. Tapon yritys, tekijä on kiinni ja esitutkinta lähes valmis, koska?

Etten paremmin sano.

Jos kerran poliisin vähyys on turvallisuutta, pitää kysyä, ovatko vähät poliisimme jo ehtineet tutkia törkeää pahoinpitelyä ja tapon yritystä, kun Oulussa lapsi piestiin ja heitettiin sillalta veteen?

Mereen heitetty 15-vuotias toipuu pahoinpitelystä - poliisi valmistautuu kiinniottoihin

Torstai 4.8.2016 klo 17.14



Täysi-ikäinen mies tönäistiin mereen Oulussa sillalta viime viikon lauantaina aamuyöstä. (ARI KETTUNEN)
Viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Oulun Linnansaaressa pahoinpidelty ja mereen heitetty 15-vuotias poika on päässyt pois sairaalasta.

- Hän on ihan ok kunnossa eikä hänelle vaikuttaisi tulevan pysyviä vammoja tapahtuneesta, tutkinnanjohtaja rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen Oulun poliisista kertoo.

Alaikäistä poikaa lyötiin ja potkittiin tämän maatessa maassa puolenyön jälkeen sunnuntaina. Pahoinpitelyn jälkeen nuori oli heitetty rannalta mereen. Paikalla ollut neuvokas kolmikko nuoria naisia auttoi teinipojan takaisin rannalle.

Poliisi tutkii tekoa törkeänä pahoinpitelynä.

Poliisi tiedotti alkuviikosta epäilevänsä teosta ulkomaalaistaustaisia miehiä. Nyt tutkinnanjohtaja on vaitonainen epäillyistä.

- Kyllä meillä epäiltyjä on useampia kuin yksi, mutta en kerro tarkkaa lukumäärää. Ketään ei ole vielä kiinniotettu, mutta kiinniottoja on tulossa, Korhonen sanoo.

Tuntemattomia toisilleen

Samana yönä hieman ennen kello yhtä Linnansaaressa tapahtui myös toinen väkivaltatapaus, kun noin 20-vuotiaalta nuorelta mieheltä anastettiin omaisuutta väkivaltaa käyttäen.

Poliisi tiedotti aiemmin epäilevänsä teosta ulkomaalaistaustaista 10-15 henkilön seuruetta. Tekoa tutkitaan ryöstönä.

Poliisilla ei ole vielä täyttä selvyyttä siitä, oliko molemmissa väkivaltateoissa samat tekijät. Joka tapauksessa teot tapahtuivat samalla alueella Linnansaaressa tunnin sisällä.

- En osaa sanoa, onko tässä juuri sama porukka ollut, mutta epäilys on, että ainakin osittain samaa porukkaa on ollut mukana molemmissa teoissa.

Poliisin mukaan uhrien ja epäiltyjen seurueet eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.

- Vaikuttaa siltä, että tilanne on syntynyt vain tyhjästä, Korhonen kuvailee.

Mies tönäistiin

Oulussa tapahtui viime viikonloppuna toinenkin mereen joutuminen, kun täysi-ikäinen mies tönäistiin mereen perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Mies istui lauantaiaamuna kello 2.46 Pikisaaren sillan kaiteella, kun toinen henkilö tuli paikalle ja tönäisi hänet veteen.

Veneilijä poimi miehen ylös merestä.

Poliisi tutkii tätä tekoa ainakin toistaiseksi tapon yrityksenä, mutta rikosnimike voi vielä lieventyä.

Uhrille ei tullut teosta vakavia vammoja.

- Tutkinta on lähes valmis. Epäilty oli kiinniotettuna ja hänet on kuulusteltu. Esitutkinta on pian jo valmis, tutkinnanjohtaja rikoskomisario Jan Sormunen Oulun poliisista sanoo.

 

[Geronimo]

15-vuotias potkittu, hakattu ja heitetty mereen - poliisi epäilee törkeää pahoinpitelyä ja alkaa valmistautumaan toimenpiteisiin. Ketään ei vielä tietenkään ole otettu kiinni, koska?

Syynä voinee olla etninenetiikka

Samaan aikaan aikuinen mies tönäistiin mereen. Tapon yritys, tekijä on kiinni ja esitutkinta lähes valmis, koska?

Tässä se etninenetiikka on puuttuva tekijä.

 

[Ingsoc]

Oulun Linnansaari taitaa olla samanlainen alue kuin moni puistoalue Suomen kaupungeissa.

Käytännössä poliisi ei halua valvoa aluetta, vaikka ihmiset käyttävät sitä kokoontumispaikkana. Kaupunki ei voi myöskään asettaa puiston kaltaiselle julkiselle paikalle järjestyslain mukaisia järjestyksenvalvojia. Seurauksena on sitten raiskauksia, ryöstöjä ja pahoinpitelyjä sekä muita muilutuksia.

Helsingissä on saatu erinomaisia kokemuksia siitä kuinka yksityiset järjestyksenvalvojat onnistuivat rauhoittamaan Tallinnanaukion, jolle on voitu asettaa järjestyksenvalvojia poikkeusluvalla. Toinen rauhoitettu paikka on Rautatientori, jonka HKL:n palkkaamat vartijat ovat onnistuneet rauhoittamaan. Varsinaisena työtehtävänä heillä on bussikuskien ja HKL:n omaisuuden suojelu, mutta käytännössä vartijat puuttuvat matkustajien ahdisteluun, häiriköintiin ja muihin järjestyshäiriöihin. Turvattomasta paikasta on tullut turvallinen.

Korkeakoulutetut poliisit kokevat ihmisten kokoontumispaikkojen valvonnan arvolleen sopimattomana ja he eivät halua niitä valvoa. Yksityisen puolen toimijoita jotka voisivat turvata ihmisiä häiriköinniltä, pahoinpitelyiltä, raiskauksilta ja ryöstöiltä ei haluta päästä puistoihin ja toreille töihin koska poliisi haluaa pitää monopoliaan yllä arvovaltasyistä.

Tilanne on mielestäni irvokas ja poliitikkojen asiana olisi viheltää peli poikki.

 

[Herman30]

Korkeakoulutetut poliisit kokevat ihmisten kokoontumispaikkojen valvonnan arvolleen sopimattomana.

Ai jaa, no mikä tehtävä sitten olisi järjestyspoliisin arvolle sopivaa? Sitä vartenhan he ovat olemassa jotta valvoisivat ja ylläpitäisivät yleistä järjestystä. Ei kaikki voi olla Karhuryhmässä.

 

[Vonka]

Joskus on niin, että lyhyt virsi on kaunein: Suomessa on liian vähän kenttätyössä olevia poliiseja. Piste.

Eikä tästä tarvitse enää tehdä aluepoliittista keskustelua, sillä tämä tilanne kattaa koko maan.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tässä on tehtävä korjausliike. Sisäisen turvallisuuden rapautuminen on asia, jonka jäljet voivat olla hyvin vaikuttavia. Jopa yhteiskuntaa muuttavia vaikutuksia.

Poliitikot epäonnistuivat ohjausyrityksissään ja poliisipäällystö rakenteli himmelin, joka "turvasi ydintoiminnot".

Suoraan sanoen olen huolissani tästä asiasta, enemmän kuin Venäjän uhasta ja ihan vaan siksi, että tämä sisäisen turvallisuuden ongelma on polttava 24/7, eikä sitä tarvitse enää odotella tai kehitellä harmaita vaiheita. Sopivaksi mitoitettu poliisivoima sitäpaitsi on tukena myös puolustustilanteessa, näyttää siltä, että monta erilaista konkeloa on selvitettävä, ennenkuin ensimmäinen panssarilautta on Elimäellä matkalla länteen.

Tässä on topiikin eka viesti ja avaus. Kirjoittanut Baikal elokuussa 2014. Nyt olemme jo päässeet vähän niin kuin kiinni tähän.

 

[YliKoo]

Epäonnistunut linkitys...

 

[jak]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080622011877_uu.shtml
Taas tätä. Mustan barbaarin äiti pelkää että poliisi ampuu. Haluaisin kyllä hyväksyä kaikki ihmiset yhdenvertaisina mutta nämä tekevät siitä mahdotomuuden.

 

[Herman30]

Yhtä asiaa ihmettelen tuossa Nikanderin jutussa; saa semmosien kuvan saa jutun perusteella että poliisi vaati nähdäkseen passin ilman että ensin esittäytyi poliisiksi.
Artikeli tietysi kuvaa vain yhden osapuolen näkemyksen joten siitä ei voi mitään päätellä, mutta itseäni ajatellen jos joku tulee ja kysyy passia enkä tiedä että kyseessä poliisi niin en näyttäisi.

 

[Geronimo]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080622011877_uu.shtml
Taas tätä. Mustan barbaarin äiti pelkää että poliisi ampuu. Haluaisin kyllä hyväksyä kaikki ihmiset yhdenvertaisina mutta nämä tekevät siitä mahdotomuuden.

Eiköhän tämän jälkeen ilmesty levy ja kun myynti ei vedä niin uusi juttu ja sitten sama uudelleen, nänhän se tuolla laulaja ja politiikko piirissä menee on politiikon tai laulajan väri sitten mikä tahansa, skandaalit myy.