Unohdit tämän:Vähän pohdintaa ryssittelystä ja yleisestä epäluulosta Suomessa, kun aihe on kerran nousussa.
Todennäköisintä vastustajaa kannattaa kunnioittaa ainakin sen verran, että omat mielikuvat ja fantasiat omasta ylivertaisuudesta eivät lähde laukkaamaan. Ukrainassa tällä hetkellä ryssitään, niin hyvässä kuin pahassa. Hommat menevät reisille, mutta tuhoa ja kuolemaa siellä silti kylvetään. Olisi moni varmaan vakavana, jos olisimme itse tulen alla. Itse tiedän että pärjäisimme hienosti, mutta sitä päivää en toivo silti näkeväni. On tärkeää keskittyä tosiasioihin, ja ennen kaikkea omiin tavoitteisiin.
Sabotöörit, vakoojat, ja muut desantit ovat todellinen sisäinen uhka. Pienet tehtävään keskittyneet solut ja yksittäiset toimijat voivat aiheuttaa suhteetonta vahinkoa. Venäjä hyödyntää suomenvenäläisiä värväysalustana varmuudella. Voimme kuitenkin rauhassa olettaa, että valtaosa Suomessa asuvista venäläisistä eivät ole valmiiksi värvättyjä, tai avoimia värväykselle nykytilanteessa. Ryssittely tai muu solvaus ei hetkauta jo värvättyä, vaan päinvastoin se korostaa käsitystä siitä että Suomi ja suomalaiset ovat vihamielisiä vihollisia.
Jos värvättyjä käytännön desantteja on vaikka yksi sadasta Suomessa olevasta venäläisestä, kannattaako meidän silloin erkaannuttaa niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää muuta solvaamalla tai painostamalla? Jos suuri joukko muuten asiallisia ja Suomesta pitäviä ihmisiä katkeroituu, saa vastustaja moninkertaisen pohjan värvätä lisää tukijoita. Pian desantteja onkin jo kaksi, kolme, neljä, ties kuinka monta sadasta. Yksi toimija värvää äkkiä kokonaisen solun. Onko suomenvenäläisten erkaannuttaminen ja katkeroittaminen hyödyllistä?
Jos taas suhtaudumme heihin tasapuolisesti ja rehdisti, olkoon sitten vaikka hampaat irvessä, niin he eivät ole enää yhtä hyvä pohja värväykselle. He voivat silloin itsekin olla valmiimpia estämään ja paljastamaan hämärää toimintaa, ja tukemaan maanpuolustusta. Jos haluamme, että suomenvenäläiset puolustavat Suomea, on meidän oltava heillekin hyvä maa.
Mikään ei olisi hyödyllisempää kotimaan vastatoiminnalle sodan aikana kuin laaja joukko ystävällismielisiä suomenvenäläisiä antamassa tietoa ja vihjeitä Venäjän toimijoista yhteisössä. He ovat yhtälailla hyvä pohja värvätä soluttautujia toimimaan Venäjällä. Jos he taas katkeroituvat tunteitaan aukovista happamista kantasuomalaisista, muodostuu yhteisöstä paljon tiiviimpi suojakupla vihollistoiminnalle.
On myös muistettava, että Venäjä varmasti pyrkii värväämään myös Suomen kansalaisia. Viidestä miljoonasta löytyy aina riittävän monta symppaajaa ja idioottia. Tositilanteessa monet täällä hääräilevistä oman elämänsä sankareista ja Läntisen Imperialistifaschishmin tai Hjomosekschuaalien vastustajista olisivat umpisuomalaisia. Löytyyhän näitä eduskunnastakin, valitettavasti.
Avoimia putinistejakin kotimaassa kannattaa pyrkiä haastamaan, informoimaan ja "käännyttämään" ennemmin kuin vain kaataa solvaavaa paskaa niskaan ja erkaannuttaa, joka vain vahvistaa heidän aatemaailmaansa. Jokainen putinisti, avoin tai ei, on lisää riskiä, päänvaivaa ja työtä SUPO:lle, poliisille, ja ennemmin tai myöhemmin sotilaspoliiseille.
Jos Suomi joutuu puolustautumaan, viimeisin asia mitä tarvitsemme on lisää sisäisiä vihollisia. Koko maa on saatava puhaltamaan yhteen hiileen, tai vähintäänkin pysymään pois tieltä, ja tähän sisältyy myös jokainen ulkomaalainen ja kaksoiskansalainen, oli sitten venäläinen, somali tai vietnamilainen.
On luonnollista päästellä höyryä ja ilmaista turhautumista ja paheksuntaa, mutta sekin kannattaa tehdä tarkoituksenmukaisesti. Yhteiskuntaan katkeroituneet ovat yhteiskunnalle vaarallisia.
Venäjällä asuvat venäläiset sitten asia erikseen - heillä on suurin valta ja vastuu siitä kuka luova nero milloinkin istuu Kremlissä. Seuraukset olkoon sen mukaiset elleivät pian herää propagandaunestaan.
Venäjän perustuslain mukaan sen kansalaisen pitää puolustaa Venäjää. Se koskee myös Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia.