Vanhemmilla ei ole juurikaan oikeuksia lasten suhteen ja tämä korostuu ongelmanuorten kohdalla. Kannattaa ottaa huomioon, että vanhemmilla ei ole oikeutta rajoittaa lapsen kaveripiiriä, pukeutumista tai liikkumista ylipäätään. Vanhemmilla ei ole myöskään oikeutta takavarikoida tai tutkia lapsen omaisuutta. Kuten ei myöskään oikeutta lapsen terveystietoihin. Vanhempi ei pysty edes varaamaan lääkäriaikaa masentuneelle lapselle, uusia reseptejä tai saada tietoa, käykö lapsi terapiassa, hakeeko lääkkeitään yms. Hyvin voivan lapsen kanssa nämä eivät ole ongelmia, koska lapsikin usein haluaa, että vanhemmat hoitavat hänen asioitaan. Ongelmanuoren kanssa tilanne on toinen ja tieto näistä "oikeuksista" leviää heidän keskuudessaan hyvin.
Tilanteesta tekee vielä hankalamman se, että jos vanhempi sitten rajoittaa nuoren menemisiä, niin nuorella on käytännössä oikeus avosijoitukseen. Ja tämä onkin veikeä systeemi, lapsi saa sijoituksessa käyttörahaa, jonka lisäksi myös vaate- ja hygieniarahaa. Näiden käyttöä ei kontrolloida. Avosijoitettua nuorta ei voida kontrolloida oikein mitenkään, koska sijoitus on vapaaehtoinen eikä lastensuojeluyksiköllä tai sijaisperheellä ole oikeutta kurinpitotoimenpiteisiin. Suomeksi: avosijoitettu lapsi pystyy perseilemään miten haluaa, eikä kenelläkään ole mitään sanomista niin kauan, kun aivan selkeät huostaanoton rajat eivät täyty. Ja tieto näistäkin rajoista kulkee nuorten keskuudessa hyvin.