Solidsnake
Respected Leader
Jaa, tulikn mieleen vastikään sattunut tapaus, jossa ei luovutettu omaisuutta, ja enpä usko että tulee mitään vastreaktiota
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Rauhantekijä
Greatest Leader
Tulee päivä jolloin luemme uutisen jonka mukaan kantasuomalainen on vastannut matujen ryöstöyritykseen väkivallalla ja matuja on ns. turpa rullalla. Kysymys on vain siitä milloin se tapahtuu.
Suomalainen sisu on olemassa vaikka ei aina näy.
.
Suomalainen sisu on olemassa vaikka ei aina näy.
.
Vääpeli
Greatest Leader
Eiköhän siellä kivet lentele ja ilotulitusraketit pauku.
OXPAHA
Kenraali
Saatanan saatana. Terveessä yhteiskunnassa se on varkaat ja ryöstäjät joiden pitää pelätä että joku "tuikkaa" ennen kuin poistuu tilanteesta.Laitetaan vielä tuo lehtijuttu, jossa komisario kehottaa luovuttamaan omaisuuden, jos tiemiehet tulevat sitä pyytämään.
Tähänkö on tultu? Poliisi ohjeistaa, etteivät nuoret liikkuisi yksin juna-asemilla edes päiväsaikaan – ryöstöjen määrä kasvussa
Ryöstöt lisääntyivät erityisesti Järvenpäässä viime vuonna. Keravalla tahti kiihtynyt tänä vuonna.www.keski-uusimaa.fi
Mihin on jääneet neuvot puhejudosta ja avainten kilisyttämisestä?
Pahoinpidellyille tai kaapatuille lapsille ja naisille on opetettu (ulkomailla) sellainen kikka että laittaa kuvissa ja videoissa käden nyrkkiin peukalo nyrkin sisällä. Tästä asiaan vihkiyneet näkevät että henkilö pelkää tai on tilanteessa pakon edessä.
Tätä pitäisi levittää kouluissa ja opettaa myös aikuisille. Busseissa ja junissa on kaikenlaisia infokylttejä, miksei tällainen: jos pelkäät tilanteessa, tee tämä ele ja/tai käytä seuraavaa ilmaisua (turvasana). Jos kerran avun huutaminen on liian vaikea rasti.
Tietysti jos paikalla on pelkkiä puhelinzombeja kuulokkeet päässä, niin huomaamatta jää.
YliKoo
Greatest Leader
Tsot tsot, eipä hätäillä.Saatanan saatana. Terveessä yhteiskunnassa se on varkaat ja ryöstäjät joiden pitää pelätä että joku "tuikkaa" ennen kuin poistuu tilanteesta.
Pahoinpidellyille tai kaapatuille lapsille ja naisille on opetettu (ulkomailla) sellainen kikka että laittaa kuvissa ja videoissa käden nyrkkiin peukalo nyrkin sisällä. Tästä asiaan vihkiyneet näkevät että henkilö pelkää tai on tilanteessa pakon edessä.
Tätä pitäisi levittää kouluissa ja opettaa myös aikuisille. Busseissa ja junissa on kaikenlaisia infokylttejä, miksei tällainen: jos pelkäät tilanteessa, tee tämä ele ja/tai käytä seuraavaa ilmaisua (turvasana). Jos kerran avun huutaminen on liian vaikea rasti.
Tietysti jos paikalla on pelkkiä puhelinzombeja kuulokkeet päässä, niin huomaamatta jää.
Tarvitsemme perinpohjaista tutkimusta siitä, miksi Moha... Matti hosuu puukon kanssa ja vie muilta vaatteet päältä, potkii maahan hakattuja ja pakottaa pyytämään anteeksi, ja nuolemaan hakkaajansa kengät.
Eihän sitä muuten voi tehdä asialle yhtään niin mitään.
On näillä tosiaan kova pokka. Taponen tietysti komppaamassa, mutta luulisi että "Ennalta estävän toiminnon johtaja ja Turvallinen Helsinki -verkoston puheenjohtaja" saisi muutakin aikaan?
www.iltalehti.fi
Näitä nuoret ryöstävät toisiltaan – Rikostilastot paljastavat karmean totuuden
Alle 15-vuotiaiden osuus selvitetyistä ryöstöistä kasvoi vuonna 2022 peräti 136 prosenttia. Tarkkaa syytä ei tiedetä.
www.iltalehti.fi
Kaupan päälle saat myös rasistisen viharikoksen takia kovennetun tuomion pahoinpitelystä.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Hieman haasteellista tälle omaa ketjua löytää. Eli nuoruusiän tavanomaista normatiivista prosessia käydessä, tämän ajan nuori saa myös itselleen mahdollisuuden selitykseen, jossa vääränlaisen tai "vääränlaisen" sukupuolisen ilmenemisen muotoon syntyminen voidaan korjata tai "korjata".
Itse näkisin tämantyyppisen osana hajaannusta aiheuttavaa "yksilövapauksien ilmenemismuodon" laajempaa ymmärrystä. Valtion toki ollessa tässäkin vastuussa ja vallassa. Valtion ottaessa parhaiden kommunististen perinteiden mukaista roolia. Yksilön elämään.
Spoilerissa oleva nuorisopsykiatrian, professori Kaltiala on ollut myös mukana Marinin hallituksen kokoonpanemassa asiantuntijaryhmässä. Vääryyden korjaamiseksi. Valitettavasti, tässä ei asiantuntijaa ole kuultu. Ohi poliittisen ja ideologisen näkemyksen.
Itse näkisin tämantyyppisen osana hajaannusta aiheuttavaa "yksilövapauksien ilmenemismuodon" laajempaa ymmärrystä. Valtion toki ollessa tässäkin vastuussa ja vallassa. Valtion ottaessa parhaiden kommunististen perinteiden mukaista roolia. Yksilön elämään.
Spoilerissa oleva nuorisopsykiatrian, professori Kaltiala on ollut myös mukana Marinin hallituksen kokoonpanemassa asiantuntijaryhmässä. Vääryyden korjaamiseksi. Valitettavasti, tässä ei asiantuntijaa ole kuultu. Ohi poliittisen ja ideologisen näkemyksen.
Annikka Mutanen HS
27.1. 19:45 | Päivitetty 27.1. 19:56
EDUSKUNNAN käsittelyssä oleva laki sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta koskee vain täysi-ikäisiä.
Lakia koskevissa lausunnoissa ja eduskuntakeskusteluissa on vaadittu, että oikeus juridisen sukupuolen korjaukseen pitäisi ulottaa myös alle 18-vuotiaisiin.
Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti.
Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on eri mieltä. Hän sanoi joulukuussa lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ettei ikärajaa pidä laskea.
Perustelu on se, että nuoruusiässä identiteetin rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään.
KALTIALA on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoliahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011.
Hän on kohdannut tehtävässä satoja sukupuolen kokemuksen kanssa kipuilevia nuoria.
Kaltiala on tavannut myös valtaosan niistä nuorista, jotka on lähetetty Helsingistä toiselta vastaavalta klinikalta hankkimaan niin sanottu toinen mielipide.
Kymmenen vuoden aikana Kaltiala on myös julkaissut runsaasti tutkimusta alaikäisten sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä. Hänestä on tullut alan kansainvälisesti arvostettu asiantuntija.
Hänen mukaansa on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen.
Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee kuitenkin murrosiässä taas toisin.
Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia, Kaltiala sanoo.
Kaikissa kulttuureissa tällainen lapsen käytös ei ole ongelma, mutta toisissa se herättää enemmän huomiota.
TÄRKEÄÄ on hyväksyä lapsi omana itsenään, Kaltiala sanoo.
”Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu.”
Sen sijaan lasta ei hyväksytä kokonaisena, jos hänen kokemuksensa tai fyysinen kehonsa kielletään. Jos käsketään olla kuten pojan kuuluu, kielletään kokemus. Jos sanotaan, että olet todellisuudessa tyttö, kielletään keho, Kaltiala selittää.
Kummassakin tapauksessa lapsi saa viestin, että hänessä on vikaa, Kaltiala sanoo.
Myöskään juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen nuoruudessa ei ole hänen mukaansa muodollisuus, jossa todetaan tosiasia, vaan vahvaa psykologista ja sosiaalista puuttumista, joka ohjaa nuoren kehitystä.
”Se on viesti siihen suuntaan, että tämä on sinulle oikea tie.”
TÄHÄNASTISEN tutkimustiedon valossa nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus on Kaltialan mukaan melko pysyvä vain silloin, kun samaistuminen vastakkaiseen sukupuoleen on selkeästi alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut puberteetissa.
Nykyisin valtaosa sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on havahtunut transsukupuolisuuden kokemukseensa vasta puberteetin jälkeen.
Ilmiö on uusi, eikä kokemusten pysyvyydestä ole siksi tutkimustietoa.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
Hän muistuttaa, että nuoret ovat aina ilmaisseet erilaisia identiteettejä ja ryhmään kuulumista esimerkiksi pukeutumisella, kampauksilla ja kielellä.
Jos he haluavat käyttää toisen sukupuolen tunnusmerkkejä, sitä ei ole mitään syytä hillitä mutta ei vahvistaakaan.
”Nuoruuden kehitystehtäviä ei edistä se, että nuoren itseilmaisua tuetaan ja ohjataan ulkopuolelta”, Kaltiala sanoo.
Ympäristön ei myöskään pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan myöhemmän muuttamisen ahdistavaksi.
MIKSI sitten sukupuoleen liittyvien identiteettikokeilujen vahvistamista on alettu laajasti pitää suotavana ja jopa välttämättömänä nuorten mielenterveyden kannalta?
Kaltiala sanoo, ettei transpoliklinikoiden palveluita avattu nuorille nuorisopsykiatrian aloitteesta, vaan tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä.
Kun Kaltiala ryhtyi tehtävään, lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin ongelmat olivat vielä harvinaisia. Vuoden 2015 jälkeen potilaiden määrä on kymmenkertaistunut ja potilasjoukko muuttunut, hän kertoo.
Ennen toiseen sukupuoleen identifioituivat useimmin pienet pojat, mutta nyt lähes kaikki Kaltialan potilaat ovat teini-iässä sukupuoliristiriitaan havahtuneita biologisia tyttöjä.
Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia.
Kaltiala sanoo, että psykiatriset ja kehitykselliset ongelmat, oppimisvaikeudet ja lastensuojelun toimia vaativat tilanteet täytyy hoitaa riippumatta nuoren sukupuolen kokemuksesta.
Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoliristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo.
”Mielen tasapaino ei synny siitä, että saa toiset tekemään ja näkemään mitä haluaa.”
NIIN mediajulkisuudella, sosiaalisella medialla kuin kavereilla on osuutensa ilmiössä.
Nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköissä on usein havaittu, että pieneltä paikkakunnalta on äkisti tullut väestöön nähden suhteeton määrä lähetteitä.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kaikki potilaat ovat samasta koulusta tai jopa samasta kaveripiiristä.
”Etenkin tytöillä asioiden jakaminen ystäväpiirin kanssa on tosi tärkeää”, Kaltiala sanoo. Hänen mukaansa on tavallista, että myös psykiatriset oireet tarttuvat tyttöjen kesken samalla sairaalaosastolla.
”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, Kaltiala sanoo.
Hänen mukaansa itsetuhoiset ajatukset ja käyttäytyminen liittyvät myös sukupuoltaan pohtivilla nuorilla samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin.
”Psyykkisesti terveet nuoret, jotka kokevat sukupuolensa biologisesta kehostaan eroavalla tavalla, eivät ole automaattisesti itsetuhoisia.”
Itsemurha oli hyvin harvinainen tapahtuma noin kymmenen vuoden aikana sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden nuorten aineistossa.
Toisaalta ruotsalaisessa laajassa rekisteritutkimuksessa itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurentunut sukupuolen korjaushoitoja saaneiden aikuisten joukossa.
”Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole siis perusteltua kertoa, että nuori on itsemurhavaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua sukupuolenkorjaushoidoilla”, Kaltiala sanoo.
LAUSUNNOSSAAN sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hän arvoi, että voisi olla parempi, ettei mitään fyysisiä hoitoja aloitettaisi sukupuoli-identiteetin perusteella ennen aikuisuutta.
Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että monen alaikäisenä hormonaalista hoitoa saaneen psyykkinen vointi ei parantunut vaan heikkeni.
Ruotsissa ja Britanniassa, missä alaikäisten hormonihoitoja on annettu matalammalla kynnyksellä kuin Suomessa, on Kaltialan mukaan alettu kääntyä rajoittamaan hoitojen käyttöä.
Niitä suunnitellaan rajattavaksi tutkimushankkeisiin, joilla hankitaan luotettavaa tietoa hoitojen vaikuttavuudesta.
MITEN sitten auttaa sukupuoliahdistuksesta kärsivää nuorta?
Aikuisten tehtävä on ottaa rauhallisesti vastaan nuorten tunteet, välittää ja hyväksyä – ei pyrkiä nopein ratkaisuin poistamaan kaikkea kipuilua, jota nuoruuteen myös auttamatta kuuluu.
Kaltiala on hetken hiljaa, kun häneltä kysyy, ketkä korostavat nuorten itsetuhoisuutta ja miksi.
”Haluan ystävällisesti ajatella, että sellaiset aikuiset, jotka ovat itse saaneet apua sukupuolen korjaamisesta, ovat halunneet lähteä pelastamaan lapsia ja nuoria. Mutta heiltä puuttuu ymmärrys siitä, että lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen.”
EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti esittää, että valtioneuvoston tulee valmistella lakimuutoksia myös transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.
Näin valiokunta halusi siitä huolimatta, että Lastenlääkäriyhdistyskin piti valiokunnalle antamassaan lausunnossa nuorten identiteettikehityksen kannalta hyvänä, ettei lakia sukupuolimerkinnän vahvistamisesta uloteta alaikäisiin.
Lääkäriliitto piti samoin ikärajaa oikeana ratkaisuna. Myös Psykiatriyhdistys muistutti lausunnossaan nuorten identiteetin keskeneräisyydestä.
Kaltiala sanoo, että aikuisetkin voivat tehdä sukupuolenkorjauksissa hätiköityjä ratkaisuja. Lapsille ja nuorille kuuluu kuitenkin erityisoikeus huolenpitoon ja suojeluun.
”Siksi he eivät myöskään voi välittömästi saada kaikkea mitä juuri nyt haluavat.”
27.1. 19:45 | Päivitetty 27.1. 19:56
EDUSKUNNAN käsittelyssä oleva laki sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta koskee vain täysi-ikäisiä.
Lakia koskevissa lausunnoissa ja eduskuntakeskusteluissa on vaadittu, että oikeus juridisen sukupuolen korjaukseen pitäisi ulottaa myös alle 18-vuotiaisiin.
Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti.
Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on eri mieltä. Hän sanoi joulukuussa lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ettei ikärajaa pidä laskea.
Perustelu on se, että nuoruusiässä identiteetin rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään.
KALTIALA on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoliahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011.
Hän on kohdannut tehtävässä satoja sukupuolen kokemuksen kanssa kipuilevia nuoria.
Kaltiala on tavannut myös valtaosan niistä nuorista, jotka on lähetetty Helsingistä toiselta vastaavalta klinikalta hankkimaan niin sanottu toinen mielipide.
Kymmenen vuoden aikana Kaltiala on myös julkaissut runsaasti tutkimusta alaikäisten sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä. Hänestä on tullut alan kansainvälisesti arvostettu asiantuntija.
KALTIALA selittää kantaansa puhelinhaastattelussa.
Hänen mukaansa on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen.
Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee kuitenkin murrosiässä taas toisin.
Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia, Kaltiala sanoo.
Kaikissa kulttuureissa tällainen lapsen käytös ei ole ongelma, mutta toisissa se herättää enemmän huomiota.
TÄRKEÄÄ on hyväksyä lapsi omana itsenään, Kaltiala sanoo.
”Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu.”
Sen sijaan lasta ei hyväksytä kokonaisena, jos hänen kokemuksensa tai fyysinen kehonsa kielletään. Jos käsketään olla kuten pojan kuuluu, kielletään kokemus. Jos sanotaan, että olet todellisuudessa tyttö, kielletään keho, Kaltiala selittää.
Kummassakin tapauksessa lapsi saa viestin, että hänessä on vikaa, Kaltiala sanoo.
Myöskään juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen nuoruudessa ei ole hänen mukaansa muodollisuus, jossa todetaan tosiasia, vaan vahvaa psykologista ja sosiaalista puuttumista, joka ohjaa nuoren kehitystä.
”Se on viesti siihen suuntaan, että tämä on sinulle oikea tie.”
TÄHÄNASTISEN tutkimustiedon valossa nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus on Kaltialan mukaan melko pysyvä vain silloin, kun samaistuminen vastakkaiseen sukupuoleen on selkeästi alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut puberteetissa.
Nykyisin valtaosa sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on havahtunut transsukupuolisuuden kokemukseensa vasta puberteetin jälkeen.
Ilmiö on uusi, eikä kokemusten pysyvyydestä ole siksi tutkimustietoa.
NUORI voi itse olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään. Nuoruusiässä identiteetti on silti sirpaleinen ja tilannesidonnainen, Kaltiala sanoo.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
Hän muistuttaa, että nuoret ovat aina ilmaisseet erilaisia identiteettejä ja ryhmään kuulumista esimerkiksi pukeutumisella, kampauksilla ja kielellä.
Jos he haluavat käyttää toisen sukupuolen tunnusmerkkejä, sitä ei ole mitään syytä hillitä mutta ei vahvistaakaan.
”Nuoruuden kehitystehtäviä ei edistä se, että nuoren itseilmaisua tuetaan ja ohjataan ulkopuolelta”, Kaltiala sanoo.
Ympäristön ei myöskään pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan myöhemmän muuttamisen ahdistavaksi.
MIKSI sitten sukupuoleen liittyvien identiteettikokeilujen vahvistamista on alettu laajasti pitää suotavana ja jopa välttämättömänä nuorten mielenterveyden kannalta?
Kaltiala sanoo, ettei transpoliklinikoiden palveluita avattu nuorille nuorisopsykiatrian aloitteesta, vaan tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä.
Kun Kaltiala ryhtyi tehtävään, lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin ongelmat olivat vielä harvinaisia. Vuoden 2015 jälkeen potilaiden määrä on kymmenkertaistunut ja potilasjoukko muuttunut, hän kertoo.
Ennen toiseen sukupuoleen identifioituivat useimmin pienet pojat, mutta nyt lähes kaikki Kaltialan potilaat ovat teini-iässä sukupuoliristiriitaan havahtuneita biologisia tyttöjä.
Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia.
Kaltiala sanoo, että psykiatriset ja kehitykselliset ongelmat, oppimisvaikeudet ja lastensuojelun toimia vaativat tilanteet täytyy hoitaa riippumatta nuoren sukupuolen kokemuksesta.
Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoliristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo.
”Mielen tasapaino ei synny siitä, että saa toiset tekemään ja näkemään mitä haluaa.”
NIIN mediajulkisuudella, sosiaalisella medialla kuin kavereilla on osuutensa ilmiössä.
Nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköissä on usein havaittu, että pieneltä paikkakunnalta on äkisti tullut väestöön nähden suhteeton määrä lähetteitä.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kaikki potilaat ovat samasta koulusta tai jopa samasta kaveripiiristä.
”Etenkin tytöillä asioiden jakaminen ystäväpiirin kanssa on tosi tärkeää”, Kaltiala sanoo. Hänen mukaansa on tavallista, että myös psykiatriset oireet tarttuvat tyttöjen kesken samalla sairaalaosastolla.
ALAIKÄISTEN hormonihoitoja ja juridisen sukupuolen vahvistamista vaativat aktivistit ja järjestöt, kuten Seta, toistavat usein, että transnuorilla on lisääntynyt itsemurhariski ja he tarvitsevat siksi pikaisesti hoitoa ja tukea.
”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, Kaltiala sanoo.
Hänen mukaansa itsetuhoiset ajatukset ja käyttäytyminen liittyvät myös sukupuoltaan pohtivilla nuorilla samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin.
”Psyykkisesti terveet nuoret, jotka kokevat sukupuolensa biologisesta kehostaan eroavalla tavalla, eivät ole automaattisesti itsetuhoisia.”
Itsemurha oli hyvin harvinainen tapahtuma noin kymmenen vuoden aikana sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden nuorten aineistossa.
Toisaalta ruotsalaisessa laajassa rekisteritutkimuksessa itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurentunut sukupuolen korjaushoitoja saaneiden aikuisten joukossa.
”Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole siis perusteltua kertoa, että nuori on itsemurhavaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua sukupuolenkorjaushoidoilla”, Kaltiala sanoo.
LAUSUNNOSSAAN sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hän arvoi, että voisi olla parempi, ettei mitään fyysisiä hoitoja aloitettaisi sukupuoli-identiteetin perusteella ennen aikuisuutta.
Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että monen alaikäisenä hormonaalista hoitoa saaneen psyykkinen vointi ei parantunut vaan heikkeni.
Ruotsissa ja Britanniassa, missä alaikäisten hormonihoitoja on annettu matalammalla kynnyksellä kuin Suomessa, on Kaltialan mukaan alettu kääntyä rajoittamaan hoitojen käyttöä.
Niitä suunnitellaan rajattavaksi tutkimushankkeisiin, joilla hankitaan luotettavaa tietoa hoitojen vaikuttavuudesta.
MITEN sitten auttaa sukupuoliahdistuksesta kärsivää nuorta?
Aikuisten tehtävä on ottaa rauhallisesti vastaan nuorten tunteet, välittää ja hyväksyä – ei pyrkiä nopein ratkaisuin poistamaan kaikkea kipuilua, jota nuoruuteen myös auttamatta kuuluu.
Kaltiala on hetken hiljaa, kun häneltä kysyy, ketkä korostavat nuorten itsetuhoisuutta ja miksi.
”Haluan ystävällisesti ajatella, että sellaiset aikuiset, jotka ovat itse saaneet apua sukupuolen korjaamisesta, ovat halunneet lähteä pelastamaan lapsia ja nuoria. Mutta heiltä puuttuu ymmärrys siitä, että lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen.”
EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti esittää, että valtioneuvoston tulee valmistella lakimuutoksia myös transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.
Näin valiokunta halusi siitä huolimatta, että Lastenlääkäriyhdistyskin piti valiokunnalle antamassaan lausunnossa nuorten identiteettikehityksen kannalta hyvänä, ettei lakia sukupuolimerkinnän vahvistamisesta uloteta alaikäisiin.
Lääkäriliitto piti samoin ikärajaa oikeana ratkaisuna. Myös Psykiatriyhdistys muistutti lausunnossaan nuorten identiteetin keskeneräisyydestä.
Kaltiala sanoo, että aikuisetkin voivat tehdä sukupuolenkorjauksissa hätiköityjä ratkaisuja. Lapsille ja nuorille kuuluu kuitenkin erityisoikeus huolenpitoon ja suojeluun.
”Siksi he eivät myöskään voi välittömästi saada kaikkea mitä juuri nyt haluavat.”
Joo siis kautta aikojen (esim ainakin 80-luvulta saakka) on neuvottu että omaa henkeä ei kannata riskeerata tavaran takia, samoin on neuvottu välttämään tilanteita joissa on riskinä joutua uhriksi, eikä se silloinkaan ole tarkoittanut luovuttamista. Uutta on, että nämä kohdistuvat nuoriin ja tekotapa on entistä röyhkeämpi.Laitetaan vielä tuo lehtijuttu, jossa komisario kehottaa luovuttamaan omaisuuden, jos tiemiehet tulevat sitä pyytämään.
Tähänkö on tultu? Poliisi ohjeistaa, etteivät nuoret liikkuisi yksin juna-asemilla edes päiväsaikaan – ryöstöjen määrä kasvussa
Ryöstöt lisääntyivät erityisesti Järvenpäässä viime vuonna. Keravalla tahti kiihtynyt tänä vuonna.
Mihin on jääneet neuvot puhejudosta ja avainten kilisyttämisestä?
Toki se silloinkin herätti paheksuntaa kun (naispuolinen) seksuaalirikostutkija kehotti naisia välttämään humalassa, minihameeseen pukeutuneena välttämään öisen puiston läpi kulkemista. Neuvo oli yksilön kannalta hyvä, mutta sitä ei olisi saanut sanoa koska naisilla on oikeus.
Viimeksi muokattu:
Valtion tärkein tehtävä on sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen. Kun tähän ei paikoin pystytä edes lasten turvallisuuden osalta, kuinka lähellä ollaan täydellistä epäonnistumista?
Poliisissa äänessä ovat taposet ja sisäministeriössä ohisalot. Kylläpä herättää luottamusta.
www.is.fi
Poliisissa äänessä ovat taposet ja sisäministeriössä ohisalot. Kylläpä herättää luottamusta.
Sisäministeri tykitti 15 twiittiä – Ohisalon mukaan Halla-ahon väite Suomen ajautumisesta Ruotsin tielle ”ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa”
Ohisalo syyttää Twitter-viestisarjassaan perussuomalaisia ”rasistisesta logiikasta”.
www.is.fi
Norppa
Eversti
Kävely läheisen kauppakeskuksen läpi, käytävällä 10 junnua mesoaa, kun neljä vartijaa kollaa yhtä myymälässä. ”Taas tänäkin lauantaina.”
Miten? Itsellä n. kolme kertaa enemmän ikää ja kerran näyttänyt tyhjän laukun sisällön vartijalle, sanoisin että omassa ostokäyttäytymisessä korjaamista. Kerran kyllä poliisit purki koko mun auton lattiamattoja myöten levikkeelle ja tarkisti tiedot Europolista, mutta ne sohikin konepistooleilla…
Miten? Itsellä n. kolme kertaa enemmän ikää ja kerran näyttänyt tyhjän laukun sisällön vartijalle, sanoisin että omassa ostokäyttäytymisessä korjaamista. Kerran kyllä poliisit purki koko mun auton lattiamattoja myöten levikkeelle ja tarkisti tiedot Europolista, mutta ne sohikin konepistooleilla…
Helvetin huolestuttavaa, että poliisin kimppuun käydään vapaa-ajalla. Saattaa tuossa on taustalla myös persuus mutta kaikesta huolimatta.
Näissä VIP tiloissa pyörii paljon JR porukkaa mutta miten kunnioitus poliisia kohtaan näillä?
Näissä VIP tiloissa pyörii paljon JR porukkaa mutta miten kunnioitus poliisia kohtaan näillä?
MeriTJ
Ylipäällikkö
Realistina sanoisin että emme ole kovinkaan lähellä täydellistä epäonnistumista mutta sille on kylvetty potentiaalinen polku toteutua ellei kurssia aleta korjaamaan toiseen suuntaan. Mielipiteet on edelleenkin vain mielipiteitä ja todellisuus todellisuutta. Kautta aikojen on erilaiset asemaseudut olleet otollisia pikkurikollisuuden pesiä, nyt saamme lukea kaikki enemmän tai vähemmän realiaikaisina joka lisää niiden silti marginaalisten (mutta ehdottoman tuomittavien) tapausten näkyvyyttä. Suurin osa maastamme on edelleen melkoisen turvallista elää ja asustaa, eikä meillä Suomessa ole oikeasti sellaisia ihan todellisia kunnon ghettoja ole missään vaikkakin joillain alueilla on selvästi pesiytynyt yhteiskunnallisesti syrjäytyvämpää väkeä samoille alueille. Valtion tosiaan tulee terästää otettaan sisäisen turvallisuudenkin saralla, toki tällä hetkellä paino naapurimaamme sotatilan vuoksi on ja pitääkin olla ulkoisen turvallisuuden puolella.Valtion tärkein tehtävä on sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen. Kun tähän ei paikoin pystytä edes lasten turvallisuuden osalta, kuinka lähellä ollaan täydellistä epäonnistumista?
Sisäministeri tykitti 15 twiittiä – Ohisalon mukaan Halla-ahon väite Suomen ajautumisesta Ruotsin tielle ”ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa”
Ohisalo syyttää Twitter-viestisarjassaan perussuomalaisia ”rasistisesta logiikasta”.
jtsaari2004
Majuri
Ei ole mitenkään realistista, että valtio kykenisi millään suoralla tavalla puuttumaan maantiemiesten peliin. Poliiseja on liian vähän kertoimella kymmenen. Tämä kakku on leivottu ja meidän tehtävämme on enää syödä se. Tarkemmin sanoen nuorisomme tehtävä on kasvaa aikuisiksi tämän kakun keskellä. Me setämiehet otamme vain tilasto-osumia sisään. Nykynuorille tämä nykyinen on se ainoa todellisuus.
Ainoat toimivat keinot olisivat ns etnisiä keinoja: esimerkiksi katurikollisen perhe kokonaisuutena maasta pois. Ensimmäisten kymmenen tapauksen jälkeen alkaisivat hiekka-diasporat itse pitämään kuria. Sanomattakin on selvää, etteivät tällaiset keinot ole tulossa käyttöön.
YliKoo
Greatest Leader
Suuntia on vain yksi. Mahdollisuutemme on yrittää pitää jengiytyminen ja väkivalta tasaisessa kasvussa, eksponentiaalinen kasvu on se todennäköinen vaihtoehto. Jengit on jo ottaneet todistajien pelottelun hiljaiseksi, eli lähitulevaisuudessa ollaan tilanteessa, jossa kukaan ei näe mitään, kuule tai muista mitään.
Teräaseiden tulo tapahtui melko yllättäen, ja nyt ne ovat arkipäivää. Sama käy tuliaseiden kanssa.
Suurin osa maastamme on se osa, jossa asuu murto-osa väestöstä. Lisäksi on heikko lähtökohta, että pitäisi muuttaa maalle että saa kasvattaa lapsensa rauhassa. Kysyy vanhemmilta aika paljon, jos pitää muuttaa alueelle jossa ei ole työpaikkoja. Vain siksi, että valta kouluissa ja kaduilla annetaan tietyöntekijöille.
Ei ulkoinen uhka sulje millään tavoin pois sisäisen turvallisuuden toimia. Kysyy resursseja tietenkin, ja joku voisikin pistää telefaksin Anna-Majalle, että voisiko vaikka kaikki kehitysapurahat laittaa sisäisen turvallisuuden hoitoon, nykyisen päälle.
Rikollisuuden kitkeminen vaatisi DDR-läisiä keinoja, mikä väkisinkin vaikuttaisi yhteiskuntaan laajemminkin. Tai ainakin harvassa taitavat olla nk sivistysvaltiot joissa rikollisuus on saatu hyvin aisoihin. Ei ehkä mahdotonta mutta varsin vaikeaa.
Mutta, kuten hyvä ystäväni John sanoi: "we are not doing there things because they are easy, but because they are hard". Puhui tosin kuuhun menemisestä.
Toimivia, yhteiskunnan järjestämiä toimia odotellessa yksilön pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä, että yksilön pitää ottaa myös itse vastuuta omasta turvallisuudestaan. Vaikka se edellyttäisi että ei tehdä ihan kaikkea, vaikka minulla olisikin oikeus.
YliKoo
Greatest Leader
Mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi kouluväkivallan tai koulumatkojen suhteen? Entä lasten ja nuorten liikkuminen harrastuksiin, tai yleinen vapaa-ajan viettäminen.
Poliisin on mahdollista ja luvallista politikoida, se on tullut selväksi. Jos poliisi on instituutiona herra T:n linjoilla, tilanne on varsin huono. Jos vastakkaisella kannalla, mitä jos nostaisitte profiilianne? En tarkoita yksittäisten poliisien amok-juoksua, vaan vaikkapa äänestätte SPJL:oon henkilöt, jotka ottavat asiat esille.
Jonne Rinne jossakin vaiheessa antoi haastatteluja, mutta tuntuu että hiljaiseksi on käynyt.
Noin esimerkiksisi.
SPJL: Turvallisuudesta ei ole varaa leikata
Hallitus kokoontuu tällä viikolla puoliväliriiheen. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen on väläytellyt, että sopeutustoimien tai leikkausten pitäisi kohdistua kaikille aloille. SPJL korostaa, että sisäisestä turvallisuudesta ei ole varaa supistaa enää yhtään.
MeriTJ
Ylipäällikkö
Ymmärrän hyvin suuren huolen nykymenoon mutta eihän tuossa ole ilmiönä mitään uutta historian valossa. Teräaseet tuli väkivaltaan yllättäen mutta se oli jo kauan ennen meidän aikaamme.
fi.wikipedia.org
"
Puukkojunkkareita tuli kaikista yhteiskuntaluokista. Tuomittuina oli niin talollisia, renkejä, torppareita kuin itsellisiä tai sotilaita ja etenkin heidän jälkeläisiään. Ilmeisesti arkinen aherrus pelloilla ja tervametsissä pitkine työpäivineen lähensi eri yhteiskuntaluokkien nuoria miehiä toisiinsa niin, että myös sakkiuduttiin työpäivän kokoonpanossa tavallisesti talollistenpoikien johdolla. Rikollista uraansa aloittaessaan puukkojunkkarit olivat monesti vielä alaikäisiä, joten häjyily liittyy samalla osana Suomen nuorisorikollisuuden syntyhistoriaan.
Lakeuksien raivaaminen viljelykselle, mikä toteutui rinnan häjyilyn kanssa, vaati eteläpohjalaisen yhteisön arvostamaa raakaa fyysistä voimaa. Sitä samaa ilmensivät kuitenkin omalla tavallaan myös väkivaltaiset tappelut. Niihin tempautuneet puukkojunkkarit olivat siksi pelättyjä ja kunnioitettujakin. Härmäläinen häjy tappeli kunniansa vuoksi. Mitään tai ketään ei saanut pelätä, vaan kunnon mies tappeli. Puukkojunkkareita oli usein vaikea saada tuomituksi, sillä harva ihminen rohkeni todistaa heitä vastaan. Puukkojunkkarit saivat osakseen myös ihailua ja kunnioitusta, koska he uskalsivat vastustaa yhteiskuntaa ja virkavaltaa.[1]"
Tuohon jos vaihdetaan puukkojunkkarin tilalle sana "roadman" niin teksti voisi melkein käsitellä viime vuosien tapahtumia. En missään nimessä vähättele katuväkivaltaongelmaa mutta ilmiön väittäminen täysin uudeksi ja tuntemattomaksi on lähinnä historian tuntemattomuutta. Erilaisia ikiaikaisia ilmiöitä nousee ja laskee kun eläinlajina ihmistä tarkastelee.
Puukkojunkkarit – Wikipedia
Puukkojunkkareita tuli kaikista yhteiskuntaluokista. Tuomittuina oli niin talollisia, renkejä, torppareita kuin itsellisiä tai sotilaita ja etenkin heidän jälkeläisiään. Ilmeisesti arkinen aherrus pelloilla ja tervametsissä pitkine työpäivineen lähensi eri yhteiskuntaluokkien nuoria miehiä toisiinsa niin, että myös sakkiuduttiin työpäivän kokoonpanossa tavallisesti talollistenpoikien johdolla. Rikollista uraansa aloittaessaan puukkojunkkarit olivat monesti vielä alaikäisiä, joten häjyily liittyy samalla osana Suomen nuorisorikollisuuden syntyhistoriaan.
Lakeuksien raivaaminen viljelykselle, mikä toteutui rinnan häjyilyn kanssa, vaati eteläpohjalaisen yhteisön arvostamaa raakaa fyysistä voimaa. Sitä samaa ilmensivät kuitenkin omalla tavallaan myös väkivaltaiset tappelut. Niihin tempautuneet puukkojunkkarit olivat siksi pelättyjä ja kunnioitettujakin. Härmäläinen häjy tappeli kunniansa vuoksi. Mitään tai ketään ei saanut pelätä, vaan kunnon mies tappeli. Puukkojunkkareita oli usein vaikea saada tuomituksi, sillä harva ihminen rohkeni todistaa heitä vastaan. Puukkojunkkarit saivat osakseen myös ihailua ja kunnioitusta, koska he uskalsivat vastustaa yhteiskuntaa ja virkavaltaa.[1]"
Tuohon jos vaihdetaan puukkojunkkarin tilalle sana "roadman" niin teksti voisi melkein käsitellä viime vuosien tapahtumia. En missään nimessä vähättele katuväkivaltaongelmaa mutta ilmiön väittäminen täysin uudeksi ja tuntemattomaksi on lähinnä historian tuntemattomuutta. Erilaisia ikiaikaisia ilmiöitä nousee ja laskee kun eläinlajina ihmistä tarkastelee.
YliKoo
Greatest Leader
Totta, roadmanien kunnia ei siedä valkoihoisten liikkumista heidän hoodeilla. Eikä sitä, että heidän kenkiään ei nuolla. Eikä sitä, että vääräuskoiset eivät anna vaatteitaan heti päältä ilman pyytämistä. Eikä sitä, että kunniattomat naiset ei heti ja pyytämättä anna pillua, koko porukalle. Eikä sitä, että oman kulttuurin naiset kulkevat avopäin ilman oman suvun miehiä, tai keskustelevat vääräuskoisten kanssa.
Ei mitään uutta auringon alla, lepo vaan.