Opettajilla ei ole auktoriteettia. Olen seurannut läheltä yhtä elämää. Pojalla oli ongelmia ja perheen elämässä oli tätä myöden lastensuojelu mukana vuosi kaudet. Oli sosiaalityöntekijää sekä tukihenkilöä. Kun vanhemmat asettivat rajoja oli sosiaalityöntekijä sekä tukihenkilö kertomassa että ei noin voi tehdä. Täytyy asiat käsitellä positiivisuuden kautta.
Tämä on vähän sama homma kuin ryssän kanssa, että mennään niin sinisilmäisesti ja yksilön oikeudet ovat tänäpäivänä niin loukkaamattomat että mitään ei voida tehdä. Pitäisi kuitenkin kysyä, että mitkä ovat yhteisön oikeudet? Onko niitä?
Vanhemmilla ja opettajilla on yhä useammin pelko kurinpitoa kohtaan. Pelätään, että suhde lapseen vaurioituu sen vuoksi, asiantuntijat eivät sitä suosittele (koska pitäisi sen sijasta olla positiivinen ja tukea tunnetaitoja) sekä yhä useammin koetaan, että siihen ei ole valtuuksia.
Tämän kautta sitten päädytään siihen tilanteeseen, missä tiukan tilanteen koittaessa vanhempi tai opettaja on aika lailla aseeton. Tästä lapsi tietenkin oppii sen, että erimielisyydet kannattaa muuttaa konflikteiksi, koska silloin saa oman tahtonsa läpi.