Suomen sisäinen turvallisuus

Idioottimaisia lausuntoja antanut poliisipäällystö löytää nämä nyt kiusallisella tavalla edestään. Se oululainen sentään pyrki selittelemään juttujaan, mutta Taponen taitaa vaan öyhöttää entiseen malliin.
Taponen on palkattu trolli, jonka ainoa tehtävä on ottaa vastaan paska mikä tulisi oikeasti kohdistaa päättäjiin jotka ovat luoneet tämän monikulttuurisen helvetin Suomeen
 
Pelon valtaa voi käyttää väärin
Osa kansanedustajista ja poliitikoista lisää omalla toiminnallaan riskejä ja haavoittuvuuksia suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydessä.

Yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on nyt paljon samaa kuin koronakeväänä 2020. Ajanjaksoja yhdistää tunne siitä, että olemme tuntemattoman edessä

Euroopan ja Yhdysvaltojen tuki Ukrainalle horjuu. Itäraja on kiinni. Suomi valmistautuu saamaan sotilaallista tukea Natolta ja Yhdysvalloilta.

Turvallisuustilanteen muutokset koettelevat kykyä kestää henkistä painetta ja selviytyä paineiden seurauksista. Osa ajattelee aina kaikkein pahinta, ja osa sivuuttaa koko asian.

Suomalaiseen yhteiskuntaan kasautuu nyt monia mittaluokaltaan erilaisia kriisejä. Kriisit eivät lokeroidu helposti hallinnoitaviksi, vaan ne halveksivat olemassa olevia tapoja ratkoa ongelmia. Vaikeuskerrointa lisää informaatioympäristö. Nyt ei jyllää pandemia vaan infodemia eli muun muassa sosiaalisen median eri alustoilla nopeasti leviävä asiantuntijatietoa kyseenalaistava informaatiovaikuttaminen.

Kriiseissä on aina hetkiä, jolloin päätöksiä on tehtävä nopeasti, mutta kriisitunnelmat houkuttavat myös käyttämään tilaisuutta hyväkseen. Manipuloijana voi olla myös poliittinen koneisto.

Pandemia osoitti, että poliitikoilla on taipumus tarjota todellisiin tai koettuihin huoliin ja uhkiin kovia keinoja, sillä pelokkaat äänestäjät palkitsevat siitä ja oikein vaativat kovia otteita. Tämä dynamiikka koventaa ilmapiiriä. Kiusaus keskittää valtaa ja ajaa omaakin agendaa tilanteen varjolla kasvaa. Uhkaretoriikka uppoaa, ja politiikkaan ja julkisuuden valokeilaan nousee uudenlaisia toimijoita, kuten entisiä kenraaleita.

Tutkijat varoittavat nyt turvallistamisesta. Kriisitunnelmat ruokkivat sitä, että normaaleja yhteiskunnallisen toiminnan alueita – kuten lakko-oikeutta, maahanmuuttoa ja journalismia – aletaan hahmottaa mahdollisina turvallisuusuhkina. Samalla oikaistaan normaaleista lainsäädäntöprosesseista ja vaikkapa lausuntoajoista. Kansallisen turvallisuuden nimissä.
...jatkon varmaan arvaattekin...

 
Lähteet: Hallitus valmistelee kiireellä lakimuutosta, joka estäisi perusteetta turvapaikkaa hakevien vapaan liikkumisen

"SISÄMINISTERIÖSSÄ on viime ajat valmisteltu yötä päivää ulkomaalaislakiin muutosta, jolla voisi estää perusteetta turvapaikkaa hakevien pääsy ulkorajalta eteenpäin, kertovat useat lähteet STT:lle. Tämä niin sanottu rajamenettely tarkoittaa, että esimerkiksi itärajalla olevaa hakijaa ei päästetä hakemuksen tutkinnan ajaksi muualle Suomen valtion alueelle, kuten normaalissa turvapaikkamenettelyssä."

"Rajamenettelyllä pyritään siihen, että todennäköisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saavat hakijat eivät päätöstä odottaessaan voisi liikkua vapaasti Suomen alueella tai jatkaa matkaa muualle Eurooppaan."

”Lisäksi he ovat siinä viranomaisten tavoitettavissa. Mahdollinen kielteinen päätös on siten täytäntöön pantavissa nopeasti, ja hakija myös pystyttäisiin käännyttämään nopeasti lähtömaahansa”, yksi lähteistä kuvailee STT:lle."

 
Lähteet: Hallitus valmistelee kiireellä lakimuutosta, joka estäisi perusteetta turvapaikkaa hakevien vapaan liikkumisen

"SISÄMINISTERIÖSSÄ on viime ajat valmisteltu yötä päivää ulkomaalaislakiin muutosta, jolla voisi estää perusteetta turvapaikkaa hakevien pääsy ulkorajalta eteenpäin, kertovat useat lähteet STT:lle. Tämä niin sanottu rajamenettely tarkoittaa, että esimerkiksi itärajalla olevaa hakijaa ei päästetä hakemuksen tutkinnan ajaksi muualle Suomen valtion alueelle, kuten normaalissa turvapaikkamenettelyssä."

"Rajamenettelyllä pyritään siihen, että todennäköisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saavat hakijat eivät päätöstä odottaessaan voisi liikkua vapaasti Suomen alueella tai jatkaa matkaa muualle Eurooppaan."

”Lisäksi he ovat siinä viranomaisten tavoitettavissa. Mahdollinen kielteinen päätös on siten täytäntöön pantavissa nopeasti, ja hakija myös pystyttäisiin käännyttämään nopeasti lähtömaahansa”, yksi lähteistä kuvailee STT:lle."

Tämä on toivottava muutos, joka olisi pitänyt saada lakiin jo aikaa sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Mitkähän tuossa ovat kriteerit? Varmaan ainakin se, että henkilö tulee turvallisesta maasta pitäisi ehdottomasti olla, että voitaisiin saman tien todeta että näillä näytöillä ei saa turvapaikkaa.
 
Pirkanmaan "hyvinvointialue" on sotkenut palkka-asiat korpitaajama Kurussa.

Ainakin seitsemän pelastajaa irtisanoutui jo Ylöjärven Kurun sivutoimisesta palokunnasta – luku voi vielä nousta tänään​


 


"Suomeen perustetaan lisää Euroopan unionin yhteisiä valmiusvarastoja, jotka sisältävät muun muassa lääkkeitä, hoitotarvikkeita ja -laitteita.

Uudet valmiusvarastot ovat osa Euroopan unionin rescEU-hanketta, jonka tarkoituksena on varautua kemiallisia, radiologisia, biologisia ja ydinuhkia varten. Suomeen perustettavista valmiusvarastoista kerrottiin ensimmäisen kerran viime tammikuussa.

Suomi on saanut EU:n komissiolta 62,9 miljoonan euron suuruisen uuden hankerahoituksen valmiusvarastoja varten. Yhteensä hankekokonaisuuden arvo on 305 miljoonaa euroa."
 
Viimeksi muokattu:
Jutussa lähestytään ydintä. Tämä ei ole mikään mamukysymys eikä makukysymys eikä edes aluekysymys: vanhemmuus on täysin kateissa tänään. Se on hissukseen rapautunut ysäriltä alkaen mutta nyt oikeasti pitäisi väen käsittää että kyse ei ole koulusta ei poliisista ei mistään muusta kuin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Kodit eivät hoida enää omaa tonttiaan. Lapset on ulkoistettu typerille ja perversseille amerikkalaisille väkivaltasarjoille ja kännyköille.

Sitten vanhemmat (usein se on vain äiti) ovat tyytyväisiä, kun saavat löhötä sohvassa ja syödä.

Nuoret kyseenalaistavat poliisin auktoriteetin yhä useammin ja röyhkeämmin: ”Onko teillä oikeuksia ja millä perusteella”​

Pohjanmaan poliisi saa viikottain rikosilmoituksia ja avunpyyntöjä kouluista. Koulut saattavat pyytää poliisia vain näyttäytymään koululla, sanoo Pohjanmaan poliisin rikoskomisario.

 
Jutussa lähestytään ydintä. Tämä ei ole mikään mamukysymys eikä makukysymys eikä edes aluekysymys: vanhemmuus on täysin kateissa tänään. Se on hissukseen rapautunut ysäriltä alkaen mutta nyt oikeasti pitäisi väen käsittää että kyse ei ole koulusta ei poliisista ei mistään muusta kuin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Kodit eivät hoida enää omaa tonttiaan. Lapset on ulkoistettu typerille ja perversseille amerikkalaisille väkivaltasarjoille ja kännyköille.

Sitten vanhemmat (usein se on vain äiti) ovat tyytyväisiä, kun saavat löhötä sohvassa ja syödä.
[/URL]
Muksuna oli mahdollista katsella mitä lystäsin ja tietokonekin tuli hyvin tut... läheiseksi, mutta nähdäkseni minusta tuli ihan kunnon kansalainen. "Kaveripiirikään" ei aina ollut parasta a-ryhmää. Nähdäkseni tärkeintä on vanhempien toimet, eikä niinkään se mihin muksu aikansa käyttää. Toki tiedän niitä tapauksia, joissa hyväkään vanhempi ei vain voi muksulle mitään, koska muksun vintillä on ruuvit löysänä. Tällaiset ovat kuitenkin häviävän pieni osuus, joten suurimmaksi syyksi osoittaisin vanhemmat. Toiseksi suurimpana syynä pidän yhteiskunnan munattomuutta. Jos vanhemmat eivät viitsi katsoa muksun perään, niin mitään turvaverkkoa ei ole. Muksu voi silloin kokeilla rajojansa maailmantappiin asti. Ennen sentään koulussa oli parempi pitää kaikki ylimääräinen pois käsistä tunnin aikana, jos niistä oli häiriöksi. Tämä sisälsi myös pyyhekumit ynnä muut häiriötekijät. Muuten opettaja teki lopun häiriötekijästä. Nykyään on ilmeisesti jokin perusoikeus tehdä kännykällä, mitä huvittaa, milloin huvittaa. Koulun ulkopuolellakaan mitään ei häiriköille saa tehdä, kaupoissakin voi näpistellä ja häiriköidä miten huvittaa, eikä käytännön seuraamuksia ole, millä olisi välitöntä ja kestävää haitallista vaikutusta muksulle. Yhteiskuntaa on rakennettu utopian pohjalle.
 
Jutussa lähestytään ydintä. Tämä ei ole mikään mamukysymys eikä makukysymys eikä edes aluekysymys: vanhemmuus on täysin kateissa tänään. Se on hissukseen rapautunut ysäriltä alkaen mutta nyt oikeasti pitäisi väen käsittää että kyse ei ole koulusta ei poliisista ei mistään muusta kuin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Kodit eivät hoida enää omaa tonttiaan. Lapset on ulkoistettu typerille ja perversseille amerikkalaisille väkivaltasarjoille ja kännyköille.

Sitten vanhemmat (usein se on vain äiti) ovat tyytyväisiä, kun saavat löhötä sohvassa ja syödä.

Nuoret kyseenalaistavat poliisin auktoriteetin yhä useammin ja röyhkeämmin: ”Onko teillä oikeuksia ja millä perusteella”​

Pohjanmaan poliisi saa viikottain rikosilmoituksia ja avunpyyntöjä kouluista. Koulut saattavat pyytää poliisia vain näyttäytymään koululla, sanoo Pohjanmaan poliisin rikoskomisario.

Ongelma on mielestäni sosiaalipoliittinen. Puhutaan vanhemmuudesta tai siitä, että sitä ei ole. Lapsen elämä on kuitenkin kokonaisuus josta vanhemmuus on vain yksi osa, toki tärkeä sellainen. Sanoisin, että yhteiskunta on muuttunut. Siinä missä aikoinaan on koulussa istuttu luokan edessä nurkassa tai saanut karttakepistä lähes näpeille niin että lastut on lentäneet niin se ei ole tänäpäivänä mahdollista. Opettajilla ei ole auktoriteettia. Olen seurannut läheltä yhtä elämää. Pojalla oli ongelmia ja perheen elämässä oli tätä myöden lastensuojelu mukana vuosi kaudet. Oli sosiaalityöntekijää sekä tukihenkilöä. Kun vanhemmat asettivat rajoja oli sosiaalityöntekijä sekä tukihenkilö kertomassa että ei noin voi tehdä. Täytyy asiat käsitellä positiivisuuden kautta. Lopulta perheen poika muutti tukiasuntoon 16 vuotiaana jossa elämä oli köyhästä perheestä tulleelle mielenkiintoista. Kaikki kulut maksettiin. kerran viikkoon sai elokuva ja käyttöä rahaa jokusen sata euroa. Määriä joka tapauksessa johon harvalla perheellä on varaa. Mitä luulellette kun lapsi jolla on haasteita elämässään tottuu tuollaiseen? Poliisi on aikoinaan ollut auktoriteetti eikä ne varmaan ihan metsästä ole ne tarinat, että kun pakun takaa tultiin ulos niin käytiin hyvällä tuurilla asfaltin kautta ja huonommalla sepelin. Tai että joskus on Nokian nuoriso-ohjaaja antanut tahtia? Yhteiskunta pehmenee ihmisten mukana ja tämä menee sitten koko yhteiskunna läpi. Lapsien kasvatus opetellaan kirjoista ja meillä on teini poikia opettamassa muutaman vuoden vanhempi vasta valmistunut naisopettaja.

Täytyy sanoa, että kun katsoo yhteiskuntaa laatikon ulkopuolelta niin ongelmat ovat olleet näkyvissä kauan ja näkyvissä on myös se, että eivät ne tule tosiaankaan helpottumaan. Yhteiskuntaan on tullut jatkuva suorittaminen sekä kiire niillä ketkä ovat työelämässä ja ne ketkä ovat sen ulkopuolella kiireen tilalla on näköalattomuus koska mitään ei oikeastaan vaadita. Poliisikin on enemmän somessa ja nuorisotiloissa pyörivä kaveri kuin se viimeinen sana jota on aikoinaan jopa vähän pelätty. Poliisi on omista syistään pyrkinyt juuri eroon siitä, että katsotaan ylöspäin ja oltaisiin yläpuolella mutta seurauksena on kunnioituksen ja auktoriteetin katoaminen.

Rangaistuksista voidaan sitten olla montaa mieltä. Mielenterveys osastoja ollaan suljettu ja ne ketkä aikoinaan olisivat olleet suljetulla liikkuvat nyt kaikkien joukossa pilleripurkki kourassa. Kukaan ei tosin vahdi syödäänkö niitä lääkkeitä. Vankipaikkoja on liian vähän josta seuraa se, että aika vakavistakin jutuista ei pyttyyn joudu vaan lähinnä kotiarestiin. Tietyissä piireissä se on sitten vaan merkki hihaan.

Tämä on vähän sama homma kuin ryssän kanssa, että mennään niin sinisilmäisesti ja yksilön oikeudet ovat tänäpäivänä niin loukkaamattomat että mitään ei voida tehdä. Pitäisi kuitenkin kysyä, että mitkä ovat yhteisön oikeudet? Onko niitä?
 
Mielestäni jokaisen pitäisi ymmärtää lapsia hankkiessaan, ettei niitä kunta kasvata. Rajat, reunat ja arvot opitaan kotona. Sitä hommaa ei voi ulkoistaa päiväkodille tai koululle, jossa esimerkiksi yläkoulussa yksi aineenopettaja voi nähdä 100 eri lasta lyhyen päivän aikana. Ei ihmisen kohtaamista, ei elämän pelisääntöjen oppimista, voi jättää julkisen sektorin sinällään rautaisten ammattilaisten varaan. Se on sosialidemokraattinen harha, että ihminen olisi joku normatiivinen kunnallinen kasvatustarina.

Jos kotona on säännöt, on hyvin todennäköisesti sen ulkopuolellakin sitten paremmin.
 
Mielestäni jokaisen pitäisi ymmärtää lapsia hankkiessaan, ettei niitä kunta kasvata. Rajat, reunat ja arvot opitaan kotona. Sitä hommaa ei voi ulkoistaa päiväkodille tai koululle, jossa esimerkiksi yläkoulussa yksi aineenopettaja voi nähdä 100 eri lasta lyhyen päivän aikana. Ei ihmisen kohtaamista, ei elämän pelisääntöjen oppimista, voi jättää julkisen sektorin sinällään rautaisten ammattilaisten varaan. Se on sosialidemokraattinen harha, että ihminen olisi joku normatiivinen kunnallinen kasvatustarina.

Jos kotona on säännöt, on hyvin todennäköisesti sen ulkopuolellakin sitten paremmin.
Ne säännöt ja ennenkaikkea niiden noudattamisen vaatiminen on raskasta ja kaikkea muuta kuin kivaa puhaa.
Siksi moni vanhempi antaa periksi, ei ymmärretä, että sen pikkulapsen kanssa tehtävä työ maksaa itsensä takaisin myöhemmin.
 
Jutussa lähestytään ydintä. Tämä ei ole mikään mamukysymys eikä makukysymys eikä edes aluekysymys: vanhemmuus on täysin kateissa tänään. Se on hissukseen rapautunut ysäriltä alkaen mutta nyt oikeasti pitäisi väen käsittää että kyse ei ole koulusta ei poliisista ei mistään muusta kuin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Kodit eivät hoida enää omaa tonttiaan. Lapset on ulkoistettu typerille ja perversseille amerikkalaisille väkivaltasarjoille ja kännyköille.

Sitten vanhemmat (usein se on vain äiti) ovat tyytyväisiä, kun saavat löhötä sohvassa ja syödä.

Nuoret kyseenalaistavat poliisin auktoriteetin yhä useammin ja röyhkeämmin: ”Onko teillä oikeuksia ja millä perusteella”​

Pohjanmaan poliisi saa viikottain rikosilmoituksia ja avunpyyntöjä kouluista. Koulut saattavat pyytää poliisia vain näyttäytymään koululla, sanoo Pohjanmaan poliisin rikoskomisario.


Toisaalta tuntuu, että kouluillakin on yhä enemmän pyrkimystä ulkoistaa näiden tilanteiden hoitoa poliisille ja sosiaaliviranomaisille. Aiemmin lasten tappelu oli "vain" lasten tappelu, mutta nyt se yhä useammin koetaan väkivaltatilanteena johon tarvitaan poliisia. Niin ikään lastensuojeluilmoitukset ovat muuttuneet harvinaisesta poikkeustilanteesta melkeinpä kasvatuksen yleistyökaluksi, joita tehdään valtava määrä.
 
Mielestäni jokaisen pitäisi ymmärtää lapsia hankkiessaan, ettei niitä kunta kasvata. Rajat, reunat ja arvot opitaan kotona. Sitä hommaa ei voi ulkoistaa päiväkodille tai koululle, jossa esimerkiksi yläkoulussa yksi aineenopettaja voi nähdä 100 eri lasta lyhyen päivän aikana. Ei ihmisen kohtaamista, ei elämän pelisääntöjen oppimista, voi jättää julkisen sektorin sinällään rautaisten ammattilaisten varaan. Se on sosialidemokraattinen harha, että ihminen olisi joku normatiivinen kunnallinen kasvatustarina.

Tuota kunnan kasvatusroolia yritetään kyllä kovasti korostaa. Päiväkoditkaan eivät enää virallisesti ole päivähoitopaikkoja vaan ne ovat varhaiskasvatuksia joiden tarkoitus on lasten kasvattaminen. Moni sitten ajattelee, että siellähän se kasvatustyö hoidetaan, vaikka päiväkodin hoitaja ei välttämättä edes ehdi puhua jokaiselle ryhmänsä lapselle päivän aikana.
 
Back
Top