Suomen sisäinen turvallisuus

Vahinko ei koskaan tule yksin. Katastrofi iskee vasta kun vahingolla on kunnolla seuraa.


Tuosta kohdasta: "Yllättäen todettiin, että kaikkein korkein henkirikosriskin nousu liittyi opiaattikipulääkkeisiin ja tulehduskipulääkkeisiin. Opiaatit nostivat riskiä 92 prosenttia ja tulehduskipulääkkeet huimat 206 prosenttia."

Opiaatit voisin uskoa, mutta olettaisin, että tulehduskipulääkkeillä ei tarkoiteta näitä myös käsikappatavarana olevia aineita?

Miksi ei voisi? Tulehduskipulääkkeitä (tunnetuin on aspiriini) käyttää vuosittain yli miljoona suomalaista. Ihan varmasti henkirikollisen lääketaustasta löytyy kaikkein korkein piikki juuri näitä. Samoin kuin kaikilla muillakin!

Tätä juuri tarkoitin tutkimuksen tulkinnallisilla hauskuuksilla.
 
Miksi ei voisi? Tulehduskipulääkkeitä (tunnetuin on aspiriini) käyttää vuosittain yli miljoona suomalaista. Ihan varmasti henkirikollisen lääketaustasta löytyy kaikkein korkein piikki juuri näitä. Samoin kuin kaikilla muillakin!

Tätä juuri tarkoitin tutkimuksen tulkinnallisilla hauskuuksilla.

Jaa, jotta sitäkö tuossa on mitattu? No, se selittää. Pitäisikö tuossa panna merkille, että tässä käsittääkseni tarkastellaan reseptilääkkeitä, vai onko vankilassa kaikki lääkkeet reseptillä?
 
Jaa, jotta sitäkö tuossa on mitattu? No, se selittää. Pitäisikö tuossa panna merkille, että tässä käsittääkseni tarkastellaan reseptilääkkeitä, vai onko vankilassa kaikki lääkkeet reseptillä?

Tutkimuksessa selvitettiin kaikkien Suomessa vuosien 2003–2011 välisenä aikana henkirikokseen syyllistyneiden henkilöiden tekoa edeltänyt reseptilääkkeiden käyttö. Selvitystyössä käytettiin Krimon henkirikostietokantaa ja Kelan reseptirekisteriä.
 
Tutkimusten tuloksia tulkittaessa pitää miettiä, oliko muna vai kana ensin. Eli ovatko henkirikolliset tyyppejä, jotka käyttävät lääkkeitä pahoihin ongelmiinsa, vai saavatko lääkkeet yks kaks henkirikoksia aikaiseksi...

:)
Helvetin hyvä pointti tuo muna-vai-kana efekti. Miten voidaan selvittää olisiko henkilö jättänyt jonkun murhaamatta mikäli hän EI olisi käyttänyt jotain lääkeainetta? Toki varmasti joillain yhdisteillä voidaan vaikuttaa impulsiivisuuteen, joko sen kasvattamiseen tai hillitsemiseen, mutta siihen tarvitaan koehenkilön selvitys hänen omista tuntemuksista pitkällä aikavälillä. Hänen on käytettävä lääkeainetta kuukausien ajan, ja sitten oltava käyttämättä. Tuona aikana kai pidetään päiväkirjaa omista ratkeiluista mutta myös pidättyväisyyden osoituksista. Päiväkirja ei varmastikaan saa olla paperinen, sillä arvattavasti puolet koehenkilöistä heittäisi sen nuotioon ensimmäisten päivien aikana... Mutta onko kukaan pätevä valvomaan itseään? Vai onko tutkijan palkattava sellikaveri trollaamaan kohdetta, kohteen tietämättä? Eli laitetaan kaveri tekemään herjaa koko vuoden ajan, joista puoli vuotta kohde käyttää lääkettä, ja toiset puoli vuotta on käyttämättä. Minäkin haluan luottaa vakiintuneisiin akateemisiin laitoksiin ja kokeneisiin tutkijoihin mutta mikä se semmoinen ihminen on joka ei kyseenalaista käytettyjä metodeja, varsinkin kun niitä ei mainita artikkelissa...
 
Rauhan ajan viranomaisten määrä ja toimintavalmius on aika lailla keskiössä jos yhteiskunnassa tapahtuu jotain yllättävää. Vaikka vihreitä miehiä jossain. Poliisin resursseista nipistäminen vaikuttaa myös maanpuolustukseen ja kriittisiin ensihetkiin. Esimerkiksi sähköasemilla ja muissa kriittisissä paikoissa saa touhuta melko huoletta syrjäkylillä, koska ei sinne ole välttämättä ketään lähettää vaikka kuinka valvontakamerasta näkysi henkilöitä luvattomissa touhuissa. Voi hyvin mennä tunti tai kaksi ennenkuin vartija tai poliisi ehtii paikalle. Resursseja pitäisi siis olla enemmän.

Poliisit, ensihoitajat ja palomiehet on sellaisia turvallisuuden yleisviranomaisia jotka palvelee sekä maanpuolustusta että rauhan ajan toimintaa. Mielestäni tätä maanpuolus ja kriisinäkökulmaa voisi painottaa enemmänkin eikä aina vain keskityttäisi siihen päivittäistoimintaan ja suuronnettomuuksien harjoitteluun. Vaikka ko toimijat ovatkin suurilta osin VAP-ihmisiä niin hyvä se olisi heillekkin kurssittaa miten toimia sitten kun isoon pilliin puhalletaan. Veikkaan että kriisin tai sodan aikana em viranomaisilla tulee kuitenkin olemaan aika kova paine työssä ja päivittäishommat saattaa vähän saada uutta sävyä. Näpistelijät, virtsiittimummot ja roskalaatikkopalot jää oman onnensa nojaan ja tilalle tulee vihreitä miehiä, ampumavammoja ja räjähdyksiä. Se kysyy vähän erilaista osaamista.
Toki jotain kursseja on, mutta voin paljastaa että tavallinen työmies, olkoon sitten ensihoito, palo tai poliisimies, ei tiedä niistä jutuista juuri mitään. Taitavat enempi olla laitosten valkokauluksiset johtajat käyny noita maanpuolustuskursseja ja muita vastaavia. Tarttiskohan suorittavaa porrasta kouluttaa myös?
 
Rauhan ajan viranomaisten määrä ja toimintavalmius on aika lailla keskiössä jos yhteiskunnassa tapahtuu jotain yllättävää. Vaikka vihreitä miehiä jossain. Poliisin resursseista nipistäminen vaikuttaa myös maanpuolustukseen ja kriittisiin ensihetkiin. Esimerkiksi sähköasemilla ja muissa kriittisissä paikoissa saa touhuta melko huoletta syrjäkylillä, koska ei sinne ole välttämättä ketään lähettää vaikka kuinka valvontakamerasta näkysi henkilöitä luvattomissa touhuissa. Voi hyvin mennä tunti tai kaksi ennenkuin vartija tai poliisi ehtii paikalle. Resursseja pitäisi siis olla enemmän.

Poliisit, ensihoitajat ja palomiehet on sellaisia turvallisuuden yleisviranomaisia jotka palvelee sekä maanpuolustusta että rauhan ajan toimintaa. Mielestäni tätä maanpuolus ja kriisinäkökulmaa voisi painottaa enemmänkin eikä aina vain keskityttäisi siihen päivittäistoimintaan ja suuronnettomuuksien harjoitteluun. Vaikka ko toimijat ovatkin suurilta osin VAP-ihmisiä niin hyvä se olisi heillekkin kurssittaa miten toimia sitten kun isoon pilliin puhalletaan. Veikkaan että kriisin tai sodan aikana em viranomaisilla tulee kuitenkin olemaan aika kova paine työssä ja päivittäishommat saattaa vähän saada uutta sävyä. Näpistelijät, virtsiittimummot ja roskalaatikkopalot jää oman onnensa nojaan ja tilalle tulee vihreitä miehiä, ampumavammoja ja räjähdyksiä. Se kysyy vähän erilaista osaamista.
Toki jotain kursseja on, mutta voin paljastaa että tavallinen työmies, olkoon sitten ensihoito, palo tai poliisimies, ei tiedä niistä jutuista juuri mitään. Taitavat enempi olla laitosten valkokauluksiset johtajat käyny noita maanpuolustuskursseja ja muita vastaavia. Tarttiskohan suorittavaa porrasta kouluttaa myös?

Puutun vahvistettuun kohtaan.
Koska itse työskentelen ensihoidossa ja harrastan palokuntaa kommentoin vain niiden osalta. En koe, etten olisi saanut koulutusta noihin, päinvastoin, niiden esiintyvyys normi työssä vs niiden saama käsittely koulutuksissa ja suunnittelussa on pelkästään normiolosuhteiden kohdalla epäsuhtainen. Toki eroja ihmisten ja alueiden osalta varmasti löytyy.
 
Ketjun aloittanut spekulaatio perin validi. Poliisin pitkät vasteajat voivat johtaa esimerkiksi tällaisiin tuloksiin: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1433131309553.html

Varsin tehotonta resurssienkäyttöä tuokin, kun oikeusasteita tuolla lailla joudutaan rasittamaan...

Tämäkin case on mielenkiintoinen esimerkki siitä kuinka kansalaisten käsitys oikeudesta poikkeaa juristien käsityksestä.
En ota kantaa jahtaajien tekojen oikeutukseen, enkä kannata oman käden oikeutta, mutta veikkaan, että kansalaisten enemmistön mielestä tuomioiden suhteellisuus on mennyt väärin.
 
Vahinko ei koskaan tule yksin. Katastrofi iskee vasta kun vahingolla on kunnolla seuraa.


Tuosta kohdasta: "Yllättäen todettiin, että kaikkein korkein henkirikosriskin nousu liittyi opiaattikipulääkkeisiin ja tulehduskipulääkkeisiin. Opiaatit nostivat riskiä 92 prosenttia ja tulehduskipulääkkeet huimat 206 prosenttia."

Opiaatit voisin uskoa, mutta olettaisin, että tulehduskipulääkkeillä ei tarkoiteta näitä myös käsikappatavarana olevia aineita?

Uutisen perusteella on todellakin vaikea määritellä sitä millaisista reseptilääkkeistä on kyse:

"Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kaikkien Suomessa vuosien 2003–2011 välisenä aikana henkirikokseen syyllistyneiden henkilöiden tekoa edeltänyt reseptilääkkeiden käyttö. Selvitystyössä käytettiin Krimon henkirikostietokantaa ja Kelan reseptirekisteriä." (lainaus: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/119...laakkeet+voivat+vaikuttaa+henkirikoksiin.html)

Periaatteessa lääkärit voivat kirjoittaa (ja usein kirjoittavatkin) reseptejä myös käsikauppalääkkeille (jos tarve on säännööllistä) eli resepti voi olla kirjoitettu disperinille mutta sitten toisessa päässä tulehduskipulääkkeistä ovat taas ei-käsikauppalääkkeet.

Omien havaintojeni ja vankeinhoitoammattilaisten keskustelujen perusteella voidaan ainakin päätellä se, että huomattavalla osalla vangeista on ongelmia lääkkeiden ja päihteiden käytön kanssa, ja etenkin moniongelmaisilla vangeilla (jollaisia suurin osa henkirikoksiin syyllistyneistä vangeista on) lääkeaineiden ja päihteiden väärinkäyttö on pitkäaikaista ja usein hallitsematonta, josta päästään sitten @Vonka :n ajatukseen siitä, että onko ensin muna vai kana? Suurella osalla niistä henkirikoksiin syyllistyneistä kun päihteet hallitsevat elämää - ovat hallinneet vuosia - niin melkeinpä uskaltaisin sanoa, että henkirikolliset ovat tyyppejä, jotka käyttävät lääkkeitä pahoihin ongelmiinsa (ja usein vieläpä pyrkivät saamaan käyttöönsä hyvinkin sekalaisen arsenaalin erilaisia lääkkeitä, jolloin lääkkeiden vaikuttavien aineiden yhteisvaikutus voi saada aikaan mielenkiintoisia oireita/haittavaikutuksia.

vlad.
 
Periaatteessa lääkärit voivat kirjoittaa (ja usein kirjoittavatkin) reseptejä myös käsikauppalääkkeille (jos tarve on säännööllistä) eli resepti voi olla kirjoitettu disperinille mutta sitten toisessa päässä tulehduskipulääkkeistä ovat taas ei-käsikauppalääkkeet.

Ibuprofeenin tapauksessa on vielä se, että käsikauppalääkkeen ja ei-käsikauppalääkkeen eron määrittää vain vahvuus ja pakkauskoko. Eli itse pyydän reseptin aina työterveydenhoidossa käydessäni ja saan sen 100 napin purkillisen ja syön niitä sitten seuraavan vuoden.
 
Puutun vahvistettuun kohtaan.
Koska itse työskentelen ensihoidossa ja harrastan palokuntaa kommentoin vain niiden osalta. En koe, etten olisi saanut koulutusta noihin, päinvastoin, niiden esiintyvyys normi työssä vs niiden saama käsittely koulutuksissa ja suunnittelussa on pelkästään normiolosuhteiden kohdalla epäsuhtainen. Toki eroja ihmisten ja alueiden osalta varmasti löytyy.
Uteliaana odotan että kerrot millainen kurssi poikkeusoloista on ollut. Ongelmia on monen tasoisia ihan alkaen yksinkertaisimmasta päästä siitä että sähköt menee poikki ja virve lakkaa toimimasta. Hetken päästä sulla on lanssissa tankki tyhjä ja huoltoaseman pumput ei toimi. Jos puhelinliikenne katkeaa onko teillä ennalta määrätyt paikat mihin menette päivystämään jne.

Itse syvällisesti viranomaistoimintaan perehtyneenä ihmettelen aina näiden suunnitelmien vajavaisuutta. Mutta hyvä jos teillä asiat on paremmin ja suunnitelmat on valmiina.
 
Uteliaana odotan että kerrot millainen kurssi poikkeusoloista on ollut. Ongelmia on monen tasoisia ihan alkaen yksinkertaisimmasta päästä siitä että sähköt menee poikki ja virve lakkaa toimimasta. Hetken päästä sulla on lanssissa tankki tyhjä ja huoltoaseman pumput ei toimi. Jos puhelinliikenne katkeaa onko teillä ennalta määrätyt paikat mihin menette päivystämään jne.

Itse syvällisesti viranomaistoimintaan perehtyneenä ihmettelen aina näiden suunnitelmien vajavaisuutta. Mutta hyvä jos teillä asiat on paremmin ja suunnitelmat on valmiina.

Tiedän suunnitelmista jotain, valitettavasti suunnitelmat eivät ole sellaisia, että ne voisi julkaista täällä. Toki tiedän vain pienen osan näistä suunnitelmista, enkä väitä kaiken olevan täydellisesti kunnossa. Esim täydellisen pelastustoimen suunnittelun tuskin tuntee kovin moni henkilö. Ihmiset tietävät vain omat osansa. Monelle, kuten minulle, ne ovat vain pieniä paloja. Ehkä sinulla on sama ongelma.

Tuo kurssi josta puhuin, en nyt muista millä nimellä se oli, CBRN tilanteet, tai joku vastaava. Joskus aikaisemmin oli kurssi nimeltä palokunta poikkeusolosuhteissa. Tuo käymäni kurssi oli muistaakseni sen kehitysversio. Lähinnä nimi oli muutettu räyhäkämmäksi. Pääsääntöisesti tylsää teoria, kurssin teoriaosuuden vetäjästä jäi mieleen monotooninen ääni jolla olisi markkinoita unilääkkeeksi.
Monia asioita käsitellään ihan normaalissa koulutuksessa/harjoituksissa, ei ammutun hoito paljon muutu sitä onko sota, tai rauha. Kenttäolosuhteet ovat toinen juttu sitten, mutta ne hoitaa eri organisaatio, eli PV. Napalmia on sammutettu eri keinoin. Kyky soveltaa on osa osaamista ja ammattitaitoa.

Rivimiehen tuskin tarvitsee tietää kovin paljon yksityiskohtia poikkeusolojen suunnitelmista. Jos se tankki lähestyy loppuaan, tee niin kuin normaalistikkin, kysyt esimieheltä ja kas ratkaisu kerrotaan sinulle. Samoin korvaava viestijärjestelmä.
 
Mmm, ei sun tarvitsekkaan kertoa suunnitelmien sisältöä. Eikä saakkaan.
Sen tiedän ja uskallan sanoa ääneen että suunnitelmat keskittyy lähinnä polttoainejakeluun, viestintään, evakuointiin, sähköön, veteen yms. yleisiin asioihin valtakunnan tasolla. Sensijaan hirvittävän vähän on keskitytty siihen miten asioita tehdään paikallisesti, puhumattakaan mitä henkilötasolla tapahtuu. Mistä ja kuka ryhtyy hankkimaan materiaalia jne.
Suunnitelmien pitäisi olla hyvin tehty ja tehtävien pitäisi olla selvillä viimeistään kun kriisi alkaa. Todellisuudessa moninpaikoin vasta silloin alkaa ihmettely että mitäs nyt...
Ensihoidosta tiedän sanoa että varautumistaso on luokkaa "muut hoitaa". Pelastuksella ja poliisilla on asioita paremmin paperilla ja toimintaa on jollain tasolla mietitty ja turvattu. Tosin sekin toiminnan turvaaminen koskee monin osin nimenomaan omaa toimintaa, ei niinkään koko yhteiskuntaa. Tällä tarkotan sitä että paloasemalla voi olla esimerkiksi agregaatti ja bensaa omaan käyttöön sekä vhf-radioita, mutta siinä se. Sillä pelastaa ehkä oman toimintakyvyn muttei paljoa enempää. Lapsen kengissä ollaan sieläkin.

Viranomaiset ei ole näihin paljoa lain vaatimaa minimiä enempää panostaneet koska kaikki maksaa. Varautumiseen käytetty euro nähdään liian usein hukkaan heitettynä eurona jopa viranomaistasolla.

Ps. Ensihoidolla ei taida juurikaan lakisääteisiä varautumisvelvoitteita olla. Varautuminen on hoidettu tähän malliin : "Muut hoitaa pääasiassa ensihoidon varautumisen. Sairaalasta saa tarvikkeita ja joku pelastuslaitoksella tietää mistä saa löpöä.." Suomeksi sanottuna omaa toimintaa ei ole turvattu.
 
Mmm, ei sun tarvitsekkaan kertoa suunnitelmien sisältöä. Eikä saakkaan.
Sen tiedän ja uskallan sanoa ääneen että suunnitelmat keskittyy lähinnä polttoainejakeluun, viestintään, evakuointiin, sähköön, veteen yms. yleisiin asioihin valtakunnan tasolla. Sensijaan hirvittävän vähän on keskitytty siihen miten asioita tehdään paikallisesti, puhumattakaan mitä henkilötasolla tapahtuu. Mistä ja kuka ryhtyy hankkimaan materiaalia jne.
Suunnitelmien pitäisi olla hyvin tehty ja tehtävien pitäisi olla selvillä viimeistään kun kriisi alkaa. Todellisuudessa moninpaikoin vasta silloin alkaa ihmettely että mitäs nyt...
Ensihoidosta tiedän sanoa että varautumistaso on luokkaa "muut hoitaa". Pelastuksella ja poliisilla on asioita paremmin paperilla ja toimintaa on jollain tasolla mietitty ja turvattu. Tosin sekin toiminnan turvaaminen koskee monin osin nimenomaan omaa toimintaa, ei niinkään koko yhteiskuntaa. Tällä tarkotan sitä että paloasemalla voi olla esimerkiksi agregaatti ja bensaa omaan käyttöön sekä vhf-radioita, mutta siinä se. Sillä pelastaa ehkä oman toimintakyvyn muttei paljoa enempää. Lapsen kengissä ollaan sieläkin.

Viranomaiset ei ole näihin paljoa lain vaatimaa minimiä enempää panostaneet koska kaikki maksaa. Varautumiseen käytetty euro nähdään liian usein hukkaan heitettynä eurona jopa viranomaistasolla.

Ps. Ensihoidolla ei taida juurikaan lakisääteisiä varautumisvelvoitteita olla. Varautuminen on hoidettu tähän malliin : "Muut hoitaa pääasiassa ensihoidon varautumisen. Sairaalasta saa tarvikkeita ja joku pelastuslaitoksella tietää mistä saa löpöä.." Suomeksi sanottuna omaa toimintaa ei ole turvattu.

Uskallalan olla erimieltä edelleen, koska tiedän osan väitteistäsi olevan epätosia. Toki itse näen vain yhden alueen asioita ja on varsin mahdollista, että kuvaamasi tilanne on juuri näin.
Sitten teoreettista pohdiskelua.
Kuinka isosti jonkun hallinnonalan tulee sitten varautua ja mikä on kenenkin vastuulla. Tarkoitan kenen vastuulla on yhteiskunnan sähkönsaannin turvaaminen, tai polttoaineen saannin turvaaminen. Itse kokisin, etteivät näistä mikään kuulu pelastus-, tai polisitoimelle, tai ensihoidolle. Eihän edes PV;llä ole merkittäviä polttoainenvarastoja omaan toimintaansa.
Ensihoidon osalta olet osittain oikeassa, mutta ensihoito ei ole itsenäinen toimija, vaan osa terveydenhuoltoa ja esim. tarvikkeiden ja lääkkeiden saatavuus on SHP;n tehtävä.
 
Kyselin huvikseni paikasta X monellako oli sijoitus reserviläiskirjeessä. Luku oli n. 50%. Paikassa Y noin joka kolmas oli sijoitettu. Tiedän organisaatio X:n suunnitellun tehtävän ja sitä ei pystytä täyttämään suunnitellulla tavalla koska työntekijöitä ei ole. Tää on just tätä että organisaatio Z suunnittelee X:n tehtävät, mutta ei varmista että tehtävät pystytään suorittamaan. Z olettaa että X on huolehtinut VAP:t. Vaan ei ole. Toki sen verran Z on suunnitellut että jos X ei pysty tehtävää hoitamaan niin pyydetään apua paikasta B. Tosin sielä paikassa B ei tilanne ole pätkääkään parempi. Sekä X, Z ja B on viranomaisia joiden täytyy poikkesoloissa nostaa valmiutta, mutta se on aika vaikeaa koska niin suuri osa henkilöstöstä ei ole käytettävissä. Todennäköisesti kriisi aiheuttaisi valmiuden nostamisen sijaan valmiuden laskun...
Hieman alkeellista varautumista sanon minä. Suunnitelmia on, mutta kukaan ei ole oikeastaan kiinnittänyt niiden toteutukseen huomiota. On vain suunnitelma ilman toteuttavaa henkilökuntaa ja välineitä. Z:n tekemät suunnitelmat perustuu suuresti siihen että suunnitelmia toteuttavat huolehtii itse omasta toimintakyvystään henkilöstön ja alkuvaiheen materiaalin osalta. Alkuvaiheen materiaaliksi on käsketty varastoida artikkelista riippuen n. viikon - kuukauden tarve normaalioloissa. Henkilöstön varauksista ei ole määrätty mitään.
Sanon ääneen provosoidakseni näitä suunnittelevia Zetoja joita tälläkin foorumilla on.
 
Huoltovarmuuskeskus on muuten julkaissut tälläisen hyvin mielenkiintoisen prujun yhteiskunnan sähköriippuvuudesta: http://www.huoltovarmuus.fi/static/pdf/817.pdf

Oletan, että linkki on täälläkin joskus käynyt, mutta kannattaa lukaista läpi, jos on sattunut menemään ohi. Raportti on aiheellinen, sillä laajamittainen sähkökatkos on kuitenkin sotatilaa realistisempi vaihtoehto lähiaikoina yhteiskunnan häiriötilanteen aiheuttamisen syynä.
Kyseisestä prujusta jäi ainakin minulle kuva, että kyllä näitä joku miettii ja harjoittelee ja varautuu, mutta paskan osuessa tuulettimeen ei kukaan tietäisi onko vessapaperia ja missä...
 
Kyseisestä prujusta jäi ainakin minulle kuva, että kyllä näitä joku miettii ja harjoittelee ja varautuu, mutta paskan osuessa tuulettimeen ei kukaan tietäisi onko vessapaperia ja missä...
Se onkin jokaisen paikallisen päällikön vastuulla tietää. Tämän takia kunnallispoliitikot pitäisikin varustaa Harmaassa Vaiheessa kaukolaukaistavilla räjähdekaulapannoilla. Jokaisella asukkaalla tulisi olla laukaisin, ja kun tarpeeksi suuri osuus seudun väestöstä on painanut nappia, niin poks. Lisäksi poliitikon otsaan tulisi kiinnittää numeronäyttö, josta näkee kuinka moni ihminen on jo painanut nappia. Tällä tavoin poliitikko itsekin saisi houkutuksen katsoa itseään peilistä, mahdollisesti ensimmäisen kerran.
 
Kuuden euron karkkivarkaus johti järjettömään tekoon – 16-vuotias poika pahoinpiteli kaksi poliisia Helsingissä
Julkaistu: 9.6. 22:36

16-vuotias poika pahoinpiteli kaksi poliisia Helsingissä. Ennen välikohtausta poika anasti kaupasta runsaalla kuudella eurolla makeisia.
16-vuotias teinipoika pahoinpiteli kaksi poliisia Helsingissä tämän vuoden tammikuussa. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi pojan ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Tapahtumat lähtivät siitä liikkeelle, kun poika anasti Helsingin Puotinharjun Alepasta makeisia 6,13 euron arvosta. Hän laittoi makeiset reppuunsa ja poistui liikkeestä maksamatta niitä.

Poika jäi teosta kuitenkin kiinni. Poliisit ottivat pojan kiinni, jolloin kävi ilmi, että nuorukainen oli karannut aiemmin nuorisokodista. Poliisikaksikko, mies ja nainen, päätti viedä pojan sosiaalitoimistoon.

Miespoliisi otti sosiaalitoimiston muutaman neliön kokoisessa eteisaulassa poikaa käsivarresta kiinni. Poika halusi vapaaksi. Hän alkoi rimpuilla voimakkaasti, minkä lisäksi hän raivostui silmittömästi. Poika työnnettiin seinää vasten ja hänet vietiin lopulta maahan. Tässä yhteydessä miespoliisi loukkasi polveaan.

Poika pyörähti lattialla selälleen ja hän yritti lyödä naispoliisia kasvoihin, mutta nainen onnistui väistämään. Sitten poika potkaisi naispoliisia nenään, joka murtui.

Löi miespoliisia kymmenen kertaa
Kamppailun aikana poika onnistui lyömään miespoliisia noin kymmenen kertaa. Lyönnit osuivat vasemman korvan alueelle. Se aiheutti kipua. Poika potki kamppailun aikana naispoliisia myös jalkoihin.

Tilanne rauhoittui vasta, kun kaksi sosiaalityöntekijää tuli väliin. Pojan rimpuilu jatkui tovin kuitenkin vielä tämänkin jälkeen. Poika laitettiin lopulta käsi- ja jalkarautoihin.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi pojan puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta pahoinpitelystä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, näpistyksestä sekä toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta. Pojalla oli hallussaan monitoimityökalu, jossa oli myös veitsi. Kaikki rikokset on tehty nuorena henkilönä.

Tuntuvat korvaukset
Poika joutuu maksamaan myös tuntuvat korvaukset, yhteensä lähes 7 600 euroa.

Pojan on maksettava naispoliisille kivusta, särystä, tilapäisestä haitasta ja silmälaseista lähes 2 100 euroa. Miespoliisille poika joutuu maksamaan tilapäisestä haitasta 700 euroa.

Poika joutuu maksamaan myös poliisien asianajajakulut, jotka olivat vajaat 1 800 euroa. Hän joutuu maksamaan myös poliisien sairaanhoitokuluja 2 900 euron edestä.

Helsingin käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 3. kesäkuuta. Poika on nykyään 17-vuotias.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, mutta kukaan ei ole toistaiseksi ilmoittanut tyytymättömyyttä oikeuden ratkaisuun. Se on ilmoitettava keskiviikkoon mennessä, jos joku osapuolista ei tyydy tuomioon.
Niko Ranta

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/a...m_term=1&utm_source=hs.fi&utm_content=article

***********************************

Mitä helvettiä? Kaksi järjestyspoliisin konstaapeliä saa selkäänsä 16- vuotiaalta pojanklopilta ja tilanne saadaan haltuun vasta 4 vs. 1 ylivoimalla? Tälläiset poliisitko suojelevat kansalaisia? Nykyiset pääsyvaatimukset sekä perustutkinto kaipaisivat täydellistä remonttia vanhan mallin suuntaan!

Tähän ongelmaan liittyen kävin viime viikolla keskustelua siitä, että poliisikoulutus (perustutkinto) on muuttunut liian ”akateemiseksi” siihen nähden mitä tavanomaiselta jp:n vanhemmalta konstaapelilta voi kohtuudella odottaa osaamispankista löytyvän. Nythän perustutkinto kestää jo 3 vuotta ja edelleen on virassa olevia YK/RYK saati VK/VRK, joilla ei koko virka-uran aikana ole kestänyt kokelas-, miehistö- ja ap-kurssit yhdessäkään tuota 3 vuotta ja silti hommat ovat sujuneet.

On toki kiva, että tulevat pussihousut tekevät AMK opintojen mukaisia opinnäytetöitä esimerkiksi siitä vaikuttaako vangin tuomion pituus tai vankilan maantieteellinen sijainti masturboinnin määrään vankeusaikana tms. haistapaskajuttuja, joilla ei ole mitään pointtia siinä kenttätyössä, josta pääsääntöisesti ura alkaa. Poliisiin tarvitaan tulevaisuudessakin raavaita kenttäsikoja, joilla patukka pysyy kädessä ja vähemmän tulisi rekrytä paremmin sosiaalityöntekijöiksi soveltuvia lähes kääpiön fyysisissä mitoissa olevia rikollisten ja maailman parantajia. Järjestyspoliisin kenttätyö miehistön osalta on mahdollista oppia lyhyemmässäkin ajassa kuin 3 vuotta! Kaikkien tulisi aloittaa uransa tuolta ja sitten runsaammin jatkokoulutusta tarpeen mukaan eikä nykyistä tasapäistävää moniosaajapaskaa, jonka seurauksena mitään ei osata kunnolla.
 
Kyselin huvikseni paikasta X monellako oli sijoitus reserviläiskirjeessä. Luku oli n. 50%. Paikassa Y noin joka kolmas oli sijoitettu. Tiedän organisaatio X:n suunnitellun tehtävän ja sitä ei pystytä täyttämään suunnitellulla tavalla koska työntekijöitä ei ole. Tää on just tätä että organisaatio Z suunnittelee X:n tehtävät, mutta ei varmista että tehtävät pystytään suorittamaan. Z olettaa että X on huolehtinut VAP:t. Vaan ei ole. Toki sen verran Z on suunnitellut että jos X ei pysty tehtävää hoitamaan niin pyydetään apua paikasta B. Tosin sielä paikassa B ei tilanne ole pätkääkään parempi. Sekä X, Z ja B on viranomaisia joiden täytyy poikkesoloissa nostaa valmiutta, mutta se on aika vaikeaa koska niin suuri osa henkilöstöstä ei ole käytettävissä. Todennäköisesti kriisi aiheuttaisi valmiuden nostamisen sijaan valmiuden laskun...
Hieman alkeellista varautumista sanon minä. Suunnitelmia on, mutta kukaan ei ole oikeastaan kiinnittänyt niiden toteutukseen huomiota. On vain suunnitelma ilman toteuttavaa henkilökuntaa ja välineitä. Z:n tekemät suunnitelmat perustuu suuresti siihen että suunnitelmia toteuttavat huolehtii itse omasta toimintakyvystään henkilöstön ja alkuvaiheen materiaalin osalta. Alkuvaiheen materiaaliksi on käsketty varastoida artikkelista riippuen n. viikon - kuukauden tarve normaalioloissa. Henkilöstön varauksista ei ole määrätty mitään.
Sanon ääneen provosoidakseni näitä suunnittelevia Zetoja joita tälläkin foorumilla on.
Testaamaton suunnitelma on luultavasti täynnä virheitä. Koko yhteiskunnan saisi laittaa kerran viidessä vuodessa vikasieto tilaan.
 
Back
Top