Aseet ja moniarvoisuus
WEDNESDAY, JULY 1, 2015
http://takkirauta.blogspot.fi/2015/...ed&utm_campaign=Feed:+Takkirauta+(Takkirauta)
Ruukinmatruuna törmäsi Dilbertin isän Scott Adamsin blogiin, jossa oli aiheina haulikot ja häät. Adams käsittelee mainiosti aseiden sekä aseväkivallan yhteyttä, ja hän vertaa siinä USA:ta ja Japania. Ja Adams tekee mielenkiintoisen havainnon: moniarvoisuudella ja väkivallalla on suora korrelaatio. Eli mitä moniarvoisempi ja epähomogeenisempi yhteiskunta on, sitä väkivaltaisempi se myös on.
Kuin salamana ruukinmatruunalle tuli sitten mieleen muuttaa tämä havainto nelikentäksi, joissa muuttujien määränä ovat tuliaseet sekä moniarvoisuus kontra henkirikosten määrä.
1. Paljon tuliaseita, paljon moniarvoisuutta: USA
USA:ssa aseenkanto on pyhä asia, mutta niin on moniarvoisuuskin. USA on aikoinaan perustettu moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden pohjalle, ja se onkin väräjävä kansojen salaattikulho. Mutta se ei tule ilmaiseksi: maassa tehdään valtava määrä henkirikoksia ja niistä suurin osa ampuma-aseilla. Tämä on Scott Adamsin huomio: monikulttuurinen yhteiskunta on väkivaltainen yhteiskunta, ja USA:ssa henkirikosluvut ovat maailman huippuluokkaa. Mutta USA:lle myös monikulttuurisuus on pyhä asia, eivätkä amerikkalaiset hevin luovu aseistaan. Vaikka lopputulos on hirveä.
2. Vähän tuliaseita, vähän moniarvoisuutta: Japani
Japani on sekä etnisesti että kulttuurillisesti harvinaisen homogeeninen yhteiskunta, ja siellä aseiden kanto sekä ammusten saatavuus on tiukasti säännösteltyä. Toisin kuin hoplofiilit ovat pelänneet, maa ei ole romahtanut tyranniaksi eikä diktatuuriksi, ja maassa tehdään sangen vähän henkirikoksia. Vaikka maassa on hirttämällä toimeenpantava kuolemanrangaistus, sekä murhat että teloitukset ovat harvinaisia. Tämä oli myös Adamsin huomio.
3. Paljon tuliaseita, vähän moniarvoisuutta: Suomi
Suomi on perinteisen skandinaavinen homogeeninen yhteiskunta (ainakin toistasieksi) ja Suomessa aselait ovat perinteisesti olleet erittäin liberaalit. Silti, vaikka Suomi onkin yksi vanhan EU:n väkivaltaismpia yhteiskuntia, ampuma-asein tehdyt henkirikokset ovat erittäin harvinaisia - jos tuliaseita käytetään jonkun offaamiseen, niin se on yleensä ampuja itse, eli yleisin ampuma-asetragedia on itsemurha. Suomalainen perinteinen henkirikos on kännipäissä tehty ryyppykaverin puukotus, eli ammuskelu.
4. Vähän tuliaseita, paljon moniarvoisuutta: Britannia
Britannia on vanhana maailmanvaltana eritäin moniarvoinen ja monikulttuurinen yhteiskunta, ja siellä on yksi vanhan EU:n tiukimmista ampuma-aselainsäädännöstä - melkein yhtä tiukkapipoinen kuin Japanissa. Mutta Britanniassa
silti tehdään runsaasti tuliasein tehtyjä henkirikoksia - ne tehdään laittomin asein. Samoin teräasein tehdyt väkivallanteot yleistyivät niin rajusti, että maan teräaselakeja on joudutu kiristämään jatkuvasti vuosi vuodelta. Tuloksetta.Johtopäätös on siis sangen selkeä:
mitä moniarvoisempi ja monikulttuurisempi yhteiskunta, sitä väkivaltaisempi se on ja sitä enemmän siellä tehdään henkirikoksia tuliasein. Yhteiskunnan moniarvoisuus ja monimuotoisuus indikoi yhteiskunnan väkivaltaisuutta ja murhanhimoisuutta paljon selkeämmin kuin tuliaseiden saatavuus. Eikä asiaan auta hoplofobia eikä asekiellot - väkivalta siirtyy vain teräaseisiin, urheiluvälineisiin ja kotitalousvälineisiin.
Kulttuurievoluution ja memetiikan valossa tämä on ainoa mielekäs johtopäätös. Moniarvoisuus ja monikulttuurisuus merkitsee eri meemien ja meemipleksien villiä olemassaolon taistelua, ja meemien kantajat voivat helposti yltyä ratkomaan tämän olemassaolotaistelun fyysisesti, mitä ei tapahdu yksiarvoisissa ja homogeenisissa yhteiskunnissa. Eli Turku (Impivaara) on parempi paikka kuin Etelä-Afrikka (
impi-vaara) tässä suhteessa.
Samalla voidaan todeta, että aseiden kieltolaki on hukkaan heitettyä eforttia. Jos yhteiskunta on murhanhimoinen, niin ne henkirikokset tehdään tarvittaessa vaikka rikotuilla pulloilla ja kepeillä, kun taas jos yhteiskunta ei ole murhanhimoinen eikä konfliktialtis, niin joka talossa voi huoletta olla vaikka viisi pyssyä eikä niillä tehdä veritöitä.
Samalla on pakko tehdä surullinen johtopäätös:
yhteiskunnan moniarvoistuminen merkitsee samalla sen väkivaltaistumista. Kun otamme maahan ihmisiä vieraista kulttuureista ilman takeita integraatiosta, lopputuloksena on konfliktialttiuden kasvaminen. Aivan riippumatta siitä, onko yhteiskunnassa tuliaseita vapaasti kannettavissa tahi ei. Tämä on asia, jota sen enempää hoplofoobikot kuin monikulttuurisuuden edistäjätkään eivät ymmärrä. Monikulttuurisuuden hinta on väkivalta, ja rikollisuuden kasvu väkivalta-, henki-, seksuaali- ja omaisuusrikoksina - ja tämän olemme jo saaneet huomata. Toivottavasti siellä saamapuolella tilit ovat plupsan puolella.
Voidaan kysyä: alkavatko murhaluvut laskea yhteiskunnan homogeenistumisen ja monikulttuurisuuden häviämisen myötä? Tästä helposti tehtävissä oleva johtopäätös olisi "kyllä", mutta ruukinmatruuna kaipaisi tähän reaalimaailman esimerkkiä.
Jos lukijoilla olisi esittää asiaan esimerkkejä, ruukinmatruuna olisi kiitollinen.
Ilmeisesti se tarkoittaa kruunun rahoja.
