Minä taas analysoin vähemmän ja arvaan, että joku oli vain laiska. Saimpahan myös postata tuon videon.
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Minä taas analysoin vähemmän ja arvaan, että joku oli vain laiska. Saimpahan myös postata tuon videon.
BlackFox
Ylipäällikkö
Tanskassa on muuten kööpenhaminan keskustassa poliiseista vapaa alue.
Saa myydä pilveä ym tukkupaketeissa torilla, tietysti alueen kahviloissa ym saa myös.
Alueella on myös omat lait. (Christian vai mikä sen alueen nimi nyt oli)
Viimeeksi ainakin moottoripyörä jengin näköiset kaverit seisoskeli vartiossa sisäänkäynneillä.
Saa myydä pilveä ym tukkupaketeissa torilla, tietysti alueen kahviloissa ym saa myös.
Alueella on myös omat lait. (Christian vai mikä sen alueen nimi nyt oli)
Viimeeksi ainakin moottoripyörä jengin näköiset kaverit seisoskeli vartiossa sisäänkäynneillä.
Honcho
SMLNKO M/83
Christiania.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Jotenkin tuntuu sille , että Ruotsissa nainen on "kehittynyt " siihen suuntaan, että kaikki energia suunnataan vain mahdollisimman seksikkäältä ja puoleensavetävältä nayttääkseen, jos ei ala tehota, kuljetaan sitten melkein puolialasti julkisilla paikoilla ja saadaan nautintoa, kun miehet kuolaavat.
No eihän se sitten ole ihme, etteivät kaikki miehet(etenkin muista kulttuureista tulleet) tätä kestä, vaan ottavat väkisin sen, mihin nainen melkein yllyttää.
En tarkoita , että naisen pitää jätesäkissä tai burkhassa liikkua, mutta ylenpalttinen seksikäs provosoiva pukeutuminen, väärissä paikoissa, ei ainakaan suojaa seksuaaliselta väkivallalta.
skärdis
Respected Leader
Melkolailla jäätävää tekstiä, mutta kai tuollainenkin mielipide esitetään aivan tosissaan? Siis olettaen, että olet syntyperäisesti kasvanut pohjoismaisessa kulttuurissa.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Heh...ehkä kärjistin liikaa, mutta vähän tuon suuntaista tulee joskus pimeään mieleeni. Joo, Olen Suomessa syntynyt, valkonaama, elänyt eka 25 vuotta ja täällä Ruotsissa toiset 25 vuotta.
skärdis sai nyt minut tuntemaan itseni aivan talibanilta, vaikka tarkoitus oli kyllä kuvata aivan ääritapauksia. Ehdottomasti toivon tietenkin raiskaajille kovia tuomiota.
Bushmaster
Greatest Leader
Noniin... asiaaa ..vidoinkin asiaa... ja vastaus Rusin otsikon kysmykseen jokainen vähänkään omilla aivoilla ajatteleva tietää....
NO ei varmasti tutkita ..jos edes tutkitaan..
Ja tässä päästään niin "ruuveihin" joita voidaan "kiristellä" ja ihmisiin jota voidaan "rutistella" tämän päivän Suomessa .....
lainaus:
"Suomi oli nähtävästi ainoa Länsi-Euroopan maa, missä KGB onnistui verkottumaan 1970-luvun alusta alkaen hyvin syvälle valtiollisiin instituutioihin niin sanotun kotiryssä-käytännön seurauksena."
ja tämä olkoon johdanto siihen "mihin ovat hävineet nuo rakenteet? suomesta?"
http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197769-tutkitaanko-kotiryssa-toimintaa-rehellisesti
Tutkitaanko kotiryssä-toimintaa rehellisesti?
2.7.2015 15:02 Alpo Rusi
Helsingin yliopiston poliittisen historian professori L.A. Puntila korosti 1970-luvulla, miten tärkeää on tutkia historiaa niin läheltä tätä päivää ”että hirvittää”. Samalla hän varoitti sortumasta arkistojen ryöstöviljelyyn. Toisin sanoen arkistoista poimittuja sensaatioita ei sellaisenaan tullut hyödyntää ilman pätevää lähdekritiikkiä. Arkistojen sensaatiot ovat silti hieman kuin majakan valoja, joiden pohjalta voidaan suunnistaa, ei vain turvalliseen satamaan vaan myös karille. Mainetta hankkinut kirjailija ja historiantutkija puolestaan lähetti tämän allekirjoittaneelle joskus kirjeen, jossa varoitettiin jäämästä historian peikkometsiin. Hän kai tarkoitti, että historiantutkmuksessa on aina vaarana nähdä peikkoja sielläkin, missä niitä ei ole. Kirjeenkirjoittaja oli itse niistä vaaroista vapautunut.
Tutkijoiden piirissä kylmän sodan kautta 1944/48-1989/1992 pidetään varsin yhtenäisenä jaksona, johon liittyviä arkistoja voidaan alkaa hyödyntää jo aika täysimääräisesti. Suomen ulkoministeriössä salaisimmatkin asiakirjat pyritään saattamaan julkisiksi 25 vuoden jäkeen. Näin oikeastaan koko kylmän sodan jakso on periaatteessa avoin ainakin ulkopolitiikan tutkimukselle. Avoimuuskulttuurille on tehnyt tietä myös Euroopan unioni, jonka piirissä on rohkaistu asiakirjojen avaamista, myös vaikeiden kysymysten osalta,koska menneisyyden kipupisteiden selvittäminen luo edellytykset ”paremmalle ja oikeudenmukaiselle Euroopalle”, kuten EU-komissaari Frattini asiakirjojen avaamista perusteli 2005. Perustelu ei mennyt läpi kaikilta osin Suomessa, mistä kysymys oli esitetty. Avoimuus varmistaisi ettei nähtäisi peikkoja siellä, missä niitä ei ole.
Suomen kannalta lähihistorian arvioimisessa on paljon toivomisen varaa. Suomen erityinen ongelma liittyy tietenkin Neuvostoliiton suhteisiin. Käsitteenä ”suomettuminen” jakaa sekä tutkijayhteisöä että laajemmin poliittisia puolueita ja kylmän sodan kauden päättäjiä. Vasemmalta ohi -teoksen ilmestymisen yhteydessä 2007 saattoi havaita, miten arkistoista tehtiin jos ei syyllisiä niin epäilyttäviä. Puolueiden johtohenkilöiden keskustelujen ja KGB:n kanssa harjoitetun yhteydenpidon paljastuminen yksinkertaisesti kiellettiin tai sitä pidettiin realismina ja välttämättömänä ulkopolitiikan näkökulmasta. Väittämä oli, että ”arkistot antoivat vääristellyn kuvan todellisuudesta”. Jos vaikkapa SKDL:n puheenjohtaja ihasteli DDR:ssä tapahtunutta ”sosialismin rakennustyötä”, tai Rauhanpuolustajien pääsihteeri tapaili Stasin peitediplomaatteja, kirjan tekijä sai kritiikkiä leimaamisesta. Olisi kuitenkin ollut arvokasta, jos olisi voitu keskustella motiiveista ja tavoitteista, kuin että keskustelujen sisällöt kiistettiin. Erityisen asiattomaksi koettiin selvittely, miten joukko vasemmistolaisia kansanedustajia oli tehnyt lakialoitteen helmikuussa 1972 Neuvostoliiton arvostelun kriminalisoimisesta. Tässä yhteydessä erityisen moitittavaa oli selostaa Stasin ja KGB:n edustajien tapaamista, jossa pari päivää ennen aloitteen tekoa oli Helsingissä päätetty neuvostovastaisuuden kitkennän käynnistämisestä. Jokuhan saattaisi tehdä johtopäätöksen, että SKP:n stalinistisiiven johtavan kansanedustajan Mirjam Vire-Tuomisen ensimmäisenä alllekirjoittama lakialoite olisi jotenkin ollut yhteydessä KGB:n ja Stasin aloitteeseen. Kirjoittaja näki peikkoja siellä missä niitä ei kuulemma ollut.
Venäjän palattua uudelleen voimapolitiikan käyttäjäksi 2008 ja 2014 historia ja geopolitiikka ovat myös palanneet ei vain keskiseen Eurooppaan vaan myös Pohjolaan. Suomi oli nähtävästi ainoa Länsi-Euroopan maa, missä KGB onnistui verkottumaan 1970-luvun alusta alkaen hyvin syvälle valtiollisiin instituutioihin niin sanotun kotiryssä-käytännön seurauksena. Varmaan ajatus oli, että tässä yhteydenpidossa saatiin tietoja Neuvostoliiton aikeista. Vastavakoilu hyötyi, kun päästiin keittiöön kuulemaan salaisuuksia. Suojelupoliisi käytännössä sallikin tämän luottamukselliseen yhteydenpitoon nojautuneen kulttuurin leviämisen. Erikseen on arvioitava, oliko sillä merkitystä, että Supon pällikkönä 1972-78 toiminut Arvo Pentti (kesk.) paljastui 2014 KGB:n luottamukselliseksi kontaktiksi , siis agentiksi, peitenimellä ”Mauri”. Tosin Suojelupoliisissa asia on tiedetty 1990-luvun puolivälistä alkaen, mutta asia on tietenkin pidetty salassa julkisuudelta. Oliko paljastuminen kiusallista, on vaikea arvioida. Todennäköisesti.
Erikoista oli, että vuodesta 1982 myös Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) erillinen seuranta lopetettiin perusteella, että kysymys oli parlamentaarisessa työssä mukanaolevasta poliittisesta liikkeestä. Näin huolimatta siitä, että Supo tiesi SKP:n pääsihteerinä pitkään toimineen Ville Pessin olleen KGB:n värvätty ja Kremlistä vuosia jatkuneen miljoona-avun vastaanottaja. Lähes kaikki Stsin ja KGB:n arkistoista paljastuneet värvätyt agentit ovat valtaosaltaan kuitenkin kommunisteja, jota sääntökirjan mukaan ei edes saanut rekrytoida, koska he olivat ”ystäviä”. Jatkossa olisi perusteltua selvittää, miksi Suojelupoliisi salli kotiryssä-toiminnan ja SKP:n avoimen vakoilun ja muun yhteistyön KGB:n kanssa ainakin aavistaen tämän toiminnan maanpetokselliset piirteet. Selitys on todennäköisesti poliittinen, mutta oikeusvaltion ja kansallisen turvallisuuden kannalta huono selitys. KGB- ja Stasi-yhteydenpidon poliittista vastuuta ei ole ottanut kukaan niistä, jotka tätä yhteistyötä harjoittivat vuosikausia.
Tiedustelupalvelujen arkistojen avaaminen olisi tärkeää myös siksi, koska kyse oli tämän päivän termin mukaisesta ”hybridisodasta”. Päättäjiä vakoiltiin, heiltä saatiin ”luottamuksellista tietoa” mutta heille syötettiin myös disinformaatiota. Tämä selittänee, miksi valtiojohto ei ollut useinkaan selvillä Neuvostoliiton politiikkamuutoksista etuajassa, vaikka yhteyttä pidettiin ja luottamuksellisuutta arvostettiin. Presidentti Urho Kekkonen ehdotti Karjaöan osittaista palauttamista Leonid Brezhnevillekesäkuussa 1968. Varsovan liitto oli aloittanut Prahan kevään murskaamisen suunnittelun jo aiemmin maaliskuussa. KGB kertoi Kekkoselle Helsingissä, että miehitystä ei tule. Tutkimatta ovat myös ne monet ”poliittis-operatiiviset” toimenpiteet, joilla virkamiehiä, poliitikkoja ja muita vaikuttajia saatettiin huonoon huutoon julkisuudessa tai heidät vain ohjatiiin uralla sivuraiteille. Olen varma, että useita suurlähettiläitä, kuten Ralph Enckell, Richard Müller, Björn Ahlholm, Max Jakobson, Keijo Korhonen,eräitä nimiä mainitakseni, olivat hybridi-teloitusten kohteena. Näissä iskuissa tarvittiin aina avuksi KGB:n suomalaisia operatiivisia kontakteja.
Lähihistorian tutkimisessa arkistojen osalta suurimmat ongelmat liittyvät nimenomaan kotiryssä-toimintaa valottavien arkistojen suoranaiseen piilotteluun. Seppo Tiitisen listana tunnettu entisen Itä-Saksan Stasin informantteja sisältänyt nimikkeistö on KHO:n päätöksellä julistettu käytännössä ikuisesti salaiseksi. Näin huolimatta siitä, että listan on jo ehtinyt nähdä lukuisa määrä juristeja ja poliittisen eliitin ja Suojelupoliisin edustajia. Samalla tavoin viimeiseen saakka kassakaapissa on yritetty pitää Yhdysvalloista 1990-luvulla ja vuonna 2000 saatuja Stasin ulkomaanvakoilun henkilökortteja,joita tosin on yli kymmenen kertaa enemmän kuin Stasin kanssa jollain tavoin yhteistyössä olleita henkilöitä. Toisaalta Stasin ns. Rosenholz-aineistot, jotka Suojelupoliisi sai kesällä 2000, käsittävät vain henkilöitä, joiden osalta oli joulukuussa 1988 käytössä sekä henkilökortti, mahdollinen värväystieto ja yhteistyötä selostava keskusarkiston tiedosto. Nämä vuoden 1988 Stasi-tiedot on Suojelupoliisi salannut. On selvää, että niidenkin julkistaminen olisi välttämätöntä kotiryssä-toiminnan selvittämiseksi. Salailua voi selittää vain niin, että niiden sisältämät tiedot vahingoittaisivat vielä merkittävissä asemissa olevien suomalaisten mainetta.
Kotiryssä-ilmiön selvittämistä ei edistä myöskään se, että Supon arkistojen tutkimisessa on annettu erityisoikeuksia tutkijoille, joilla on omat vahvat vasemmistosympatiat. On mahdotonta odottaa, että nämä tutkijat haluaisivat rehellisesti tutkia kommunistien ja Neuvostoliiton yhteistyötä. Parhaimmillaankin tämä tutkimus joko vähättelee tämän yhteistyön merkitystä tai sitten problematisoi lähteiden käytön niin, että totuuden esille saamiseen ei jää tilaa. SKP:n historiaa tutkinut poliittisen historian professori ja Suojelupoliisin historia-asiantuntija Kimmo Rentola antaa tämän mukaisen selityksen KGB:n ja Stasin arkistojen tutkimuksesta.
NO ei varmasti tutkita ..jos edes tutkitaan..
Ja tässä päästään niin "ruuveihin" joita voidaan "kiristellä" ja ihmisiin jota voidaan "rutistella" tämän päivän Suomessa .....
lainaus:
"Suomi oli nähtävästi ainoa Länsi-Euroopan maa, missä KGB onnistui verkottumaan 1970-luvun alusta alkaen hyvin syvälle valtiollisiin instituutioihin niin sanotun kotiryssä-käytännön seurauksena."
ja tämä olkoon johdanto siihen "mihin ovat hävineet nuo rakenteet? suomesta?"
http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197769-tutkitaanko-kotiryssa-toimintaa-rehellisesti
Tutkitaanko kotiryssä-toimintaa rehellisesti?
2.7.2015 15:02 Alpo Rusi
Helsingin yliopiston poliittisen historian professori L.A. Puntila korosti 1970-luvulla, miten tärkeää on tutkia historiaa niin läheltä tätä päivää ”että hirvittää”. Samalla hän varoitti sortumasta arkistojen ryöstöviljelyyn. Toisin sanoen arkistoista poimittuja sensaatioita ei sellaisenaan tullut hyödyntää ilman pätevää lähdekritiikkiä. Arkistojen sensaatiot ovat silti hieman kuin majakan valoja, joiden pohjalta voidaan suunnistaa, ei vain turvalliseen satamaan vaan myös karille. Mainetta hankkinut kirjailija ja historiantutkija puolestaan lähetti tämän allekirjoittaneelle joskus kirjeen, jossa varoitettiin jäämästä historian peikkometsiin. Hän kai tarkoitti, että historiantutkmuksessa on aina vaarana nähdä peikkoja sielläkin, missä niitä ei ole. Kirjeenkirjoittaja oli itse niistä vaaroista vapautunut.
Tutkijoiden piirissä kylmän sodan kautta 1944/48-1989/1992 pidetään varsin yhtenäisenä jaksona, johon liittyviä arkistoja voidaan alkaa hyödyntää jo aika täysimääräisesti. Suomen ulkoministeriössä salaisimmatkin asiakirjat pyritään saattamaan julkisiksi 25 vuoden jäkeen. Näin oikeastaan koko kylmän sodan jakso on periaatteessa avoin ainakin ulkopolitiikan tutkimukselle. Avoimuuskulttuurille on tehnyt tietä myös Euroopan unioni, jonka piirissä on rohkaistu asiakirjojen avaamista, myös vaikeiden kysymysten osalta,koska menneisyyden kipupisteiden selvittäminen luo edellytykset ”paremmalle ja oikeudenmukaiselle Euroopalle”, kuten EU-komissaari Frattini asiakirjojen avaamista perusteli 2005. Perustelu ei mennyt läpi kaikilta osin Suomessa, mistä kysymys oli esitetty. Avoimuus varmistaisi ettei nähtäisi peikkoja siellä, missä niitä ei ole.
Suomen kannalta lähihistorian arvioimisessa on paljon toivomisen varaa. Suomen erityinen ongelma liittyy tietenkin Neuvostoliiton suhteisiin. Käsitteenä ”suomettuminen” jakaa sekä tutkijayhteisöä että laajemmin poliittisia puolueita ja kylmän sodan kauden päättäjiä. Vasemmalta ohi -teoksen ilmestymisen yhteydessä 2007 saattoi havaita, miten arkistoista tehtiin jos ei syyllisiä niin epäilyttäviä. Puolueiden johtohenkilöiden keskustelujen ja KGB:n kanssa harjoitetun yhteydenpidon paljastuminen yksinkertaisesti kiellettiin tai sitä pidettiin realismina ja välttämättömänä ulkopolitiikan näkökulmasta. Väittämä oli, että ”arkistot antoivat vääristellyn kuvan todellisuudesta”. Jos vaikkapa SKDL:n puheenjohtaja ihasteli DDR:ssä tapahtunutta ”sosialismin rakennustyötä”, tai Rauhanpuolustajien pääsihteeri tapaili Stasin peitediplomaatteja, kirjan tekijä sai kritiikkiä leimaamisesta. Olisi kuitenkin ollut arvokasta, jos olisi voitu keskustella motiiveista ja tavoitteista, kuin että keskustelujen sisällöt kiistettiin. Erityisen asiattomaksi koettiin selvittely, miten joukko vasemmistolaisia kansanedustajia oli tehnyt lakialoitteen helmikuussa 1972 Neuvostoliiton arvostelun kriminalisoimisesta. Tässä yhteydessä erityisen moitittavaa oli selostaa Stasin ja KGB:n edustajien tapaamista, jossa pari päivää ennen aloitteen tekoa oli Helsingissä päätetty neuvostovastaisuuden kitkennän käynnistämisestä. Jokuhan saattaisi tehdä johtopäätöksen, että SKP:n stalinistisiiven johtavan kansanedustajan Mirjam Vire-Tuomisen ensimmäisenä alllekirjoittama lakialoite olisi jotenkin ollut yhteydessä KGB:n ja Stasin aloitteeseen. Kirjoittaja näki peikkoja siellä missä niitä ei kuulemma ollut.
Venäjän palattua uudelleen voimapolitiikan käyttäjäksi 2008 ja 2014 historia ja geopolitiikka ovat myös palanneet ei vain keskiseen Eurooppaan vaan myös Pohjolaan. Suomi oli nähtävästi ainoa Länsi-Euroopan maa, missä KGB onnistui verkottumaan 1970-luvun alusta alkaen hyvin syvälle valtiollisiin instituutioihin niin sanotun kotiryssä-käytännön seurauksena. Varmaan ajatus oli, että tässä yhteydenpidossa saatiin tietoja Neuvostoliiton aikeista. Vastavakoilu hyötyi, kun päästiin keittiöön kuulemaan salaisuuksia. Suojelupoliisi käytännössä sallikin tämän luottamukselliseen yhteydenpitoon nojautuneen kulttuurin leviämisen. Erikseen on arvioitava, oliko sillä merkitystä, että Supon pällikkönä 1972-78 toiminut Arvo Pentti (kesk.) paljastui 2014 KGB:n luottamukselliseksi kontaktiksi , siis agentiksi, peitenimellä ”Mauri”. Tosin Suojelupoliisissa asia on tiedetty 1990-luvun puolivälistä alkaen, mutta asia on tietenkin pidetty salassa julkisuudelta. Oliko paljastuminen kiusallista, on vaikea arvioida. Todennäköisesti.
Erikoista oli, että vuodesta 1982 myös Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) erillinen seuranta lopetettiin perusteella, että kysymys oli parlamentaarisessa työssä mukanaolevasta poliittisesta liikkeestä. Näin huolimatta siitä, että Supo tiesi SKP:n pääsihteerinä pitkään toimineen Ville Pessin olleen KGB:n värvätty ja Kremlistä vuosia jatkuneen miljoona-avun vastaanottaja. Lähes kaikki Stsin ja KGB:n arkistoista paljastuneet värvätyt agentit ovat valtaosaltaan kuitenkin kommunisteja, jota sääntökirjan mukaan ei edes saanut rekrytoida, koska he olivat ”ystäviä”. Jatkossa olisi perusteltua selvittää, miksi Suojelupoliisi salli kotiryssä-toiminnan ja SKP:n avoimen vakoilun ja muun yhteistyön KGB:n kanssa ainakin aavistaen tämän toiminnan maanpetokselliset piirteet. Selitys on todennäköisesti poliittinen, mutta oikeusvaltion ja kansallisen turvallisuuden kannalta huono selitys. KGB- ja Stasi-yhteydenpidon poliittista vastuuta ei ole ottanut kukaan niistä, jotka tätä yhteistyötä harjoittivat vuosikausia.
Tiedustelupalvelujen arkistojen avaaminen olisi tärkeää myös siksi, koska kyse oli tämän päivän termin mukaisesta ”hybridisodasta”. Päättäjiä vakoiltiin, heiltä saatiin ”luottamuksellista tietoa” mutta heille syötettiin myös disinformaatiota. Tämä selittänee, miksi valtiojohto ei ollut useinkaan selvillä Neuvostoliiton politiikkamuutoksista etuajassa, vaikka yhteyttä pidettiin ja luottamuksellisuutta arvostettiin. Presidentti Urho Kekkonen ehdotti Karjaöan osittaista palauttamista Leonid Brezhnevillekesäkuussa 1968. Varsovan liitto oli aloittanut Prahan kevään murskaamisen suunnittelun jo aiemmin maaliskuussa. KGB kertoi Kekkoselle Helsingissä, että miehitystä ei tule. Tutkimatta ovat myös ne monet ”poliittis-operatiiviset” toimenpiteet, joilla virkamiehiä, poliitikkoja ja muita vaikuttajia saatettiin huonoon huutoon julkisuudessa tai heidät vain ohjatiiin uralla sivuraiteille. Olen varma, että useita suurlähettiläitä, kuten Ralph Enckell, Richard Müller, Björn Ahlholm, Max Jakobson, Keijo Korhonen,eräitä nimiä mainitakseni, olivat hybridi-teloitusten kohteena. Näissä iskuissa tarvittiin aina avuksi KGB:n suomalaisia operatiivisia kontakteja.
Lähihistorian tutkimisessa arkistojen osalta suurimmat ongelmat liittyvät nimenomaan kotiryssä-toimintaa valottavien arkistojen suoranaiseen piilotteluun. Seppo Tiitisen listana tunnettu entisen Itä-Saksan Stasin informantteja sisältänyt nimikkeistö on KHO:n päätöksellä julistettu käytännössä ikuisesti salaiseksi. Näin huolimatta siitä, että listan on jo ehtinyt nähdä lukuisa määrä juristeja ja poliittisen eliitin ja Suojelupoliisin edustajia. Samalla tavoin viimeiseen saakka kassakaapissa on yritetty pitää Yhdysvalloista 1990-luvulla ja vuonna 2000 saatuja Stasin ulkomaanvakoilun henkilökortteja,joita tosin on yli kymmenen kertaa enemmän kuin Stasin kanssa jollain tavoin yhteistyössä olleita henkilöitä. Toisaalta Stasin ns. Rosenholz-aineistot, jotka Suojelupoliisi sai kesällä 2000, käsittävät vain henkilöitä, joiden osalta oli joulukuussa 1988 käytössä sekä henkilökortti, mahdollinen värväystieto ja yhteistyötä selostava keskusarkiston tiedosto. Nämä vuoden 1988 Stasi-tiedot on Suojelupoliisi salannut. On selvää, että niidenkin julkistaminen olisi välttämätöntä kotiryssä-toiminnan selvittämiseksi. Salailua voi selittää vain niin, että niiden sisältämät tiedot vahingoittaisivat vielä merkittävissä asemissa olevien suomalaisten mainetta.
Kotiryssä-ilmiön selvittämistä ei edistä myöskään se, että Supon arkistojen tutkimisessa on annettu erityisoikeuksia tutkijoille, joilla on omat vahvat vasemmistosympatiat. On mahdotonta odottaa, että nämä tutkijat haluaisivat rehellisesti tutkia kommunistien ja Neuvostoliiton yhteistyötä. Parhaimmillaankin tämä tutkimus joko vähättelee tämän yhteistyön merkitystä tai sitten problematisoi lähteiden käytön niin, että totuuden esille saamiseen ei jää tilaa. SKP:n historiaa tutkinut poliittisen historian professori ja Suojelupoliisin historia-asiantuntija Kimmo Rentola antaa tämän mukaisen selityksen KGB:n ja Stasin arkistojen tutkimuksesta.
Viimeksi muokattu:
Bushmaster
Greatest Leader
Ja tähän perään juttun liittyvä:
Naisenkin voi suoda kyllä käyttää järkikultaansa. Roiskeläppähame ja silkat tissiliivit korkokengillä eivät ole järkevä yhdistelmä kesäisessä puistossa klo 0300 vahvistettua Natoaikaa missään maailman kolkassa. Ongelmia siitä seuraa ennenpitkää....se on väärin, mutta maailma on vaan sellainen, eikä se ole minun vikani.
vlad
Respected Leader
Aiheesta aikanaan (v. 2003) vuoden poliisiksi valittu Marja Vuento on myös kirjoittanut ja puhunut ja puhunut ynnä kirjoittanut - ja joutunut feministien hampaisiin. Siteeraan Jussi Halla-ahon Scriptan kirjoitusta vuodelta 2007 ja kirjoituksessa hän siteeraa Marja Vuentoa (IL:n) artikkelissa:
"-Kuulustelupöydän toisella puolella on ollut nuoria miehiä, jotka katsovat minua kuin hölmöä: Eikö tuo täti tajua, että se nainen halusi seksiä.
- Monelle ulkomaalaiselle pelkkä silmiin katsominen on flirttiä. [Tämä on hyvin triviaalia, koska esimerkiksi muslimikulttuurissa nainen luo koraanin vaatimuksen mukaisesti katseensa maahan miehen lähestyessä.] Ja toisen kotiin meneminen tai omaan kotiin kutsuminen koetaan jo täydeksi suostumukseksi seksiin.
[...] Marja Vuento on tämän tästä joutunut feministien hampaisiin, kun hän on varoittanut naisia juomasta liikaa ja kehottanut harkitsemaan, kenen matkaan lähtee. Hän sanoo tietävänsä, että tämänkin haastattelun jälkeen on varauduttava haukkumisiin.
- Ulkomaalaisia tulisi valistaa enemmän meidän kulttuuristamme ja lainsäädännöstämme. Suomalaiset naiset puolestaan voisivat herätä siihen, että monet näistä miehistä ovat kasvaneet kulttuureissa, joissa suhtautuminen naiseen on ihan jotain muuta kuin Suomessa."
Ja vaikka tässä kohdin nyt mainitaan erityisesti ulkomaalaiset uhkatekijänä niin tietenkin tämä sama pätee myös suomalaisiin (valkoihoisiin) miehiin eli naisten on syytä heidänkin kohdalla miettiä omaa käyttäytymistään ja yhtälailla huomioida uhkatekijät ja riskiä kuvailemasi pukeutuminen etenkin yhdistettynä alkoholin runsaaseen käyttöön lisää olennaisella tapaa.
vlad.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Näin on. Järkeä pitäisi naisenkin käyttää, ettei tarvi sitten itkeä.
taktinen taistelumajava
Kapteeni
Kyllä maailma on perkeleellinen paikka.
Pikkupimatsut viettelee rehellisiä yrittäjiä, taksikuskeja ja muita kunniallisia ihmisiä saastaisiin akteihin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rochdale_sex_trafficking_gang
Pikkupimatsut viettelee rehellisiä yrittäjiä, taksikuskeja ja muita kunniallisia ihmisiä saastaisiin akteihin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rochdale_sex_trafficking_gang
Lisäisin edellä mainittuihin asioihin, että kännissä ja yksinään oleva nainen on riskiryhmässä.
Tästä huolimatta sanoisin, että "miestä ei voi vietellä". Jos ei housut pysy jalassa, niin saa mitä ansaitsee. Maahan pyrkijöille pitäisi takoa päähän, että ei saa koskea vaikka nainen kulkisi katua pitkin alasti.
hessukessu
Kenraali
Profeetta Muhammed meni naimisiin Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuotias. Sukupuoliyhdyntään ryhdyttiin Aishan ollessa 9-vuotias. Koska kaikki Muhammedin teot ovat oikein ja Muhammed oli ns. synniltä suojattu, hänen tekonsa ovat kaikkien muslimien ikuisen jäljittelyn kohteita. Onko lopputulos sitten yllätys?
Myrskyhiiri
Respected Leader
Kotimaa on vakaa. Sitä ei helposti keikautella. Ja jos muuten tulee, niin täällä on koulutettu kaikki vanhat ämmätkin. Ja minut.
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_vait...oopassa__kaikki_lahes_yhta_onnellisia/8123924
Kotimaa 2.7.2015 klo 20:30 | päivitetty 2.7.2015 klo 21:21
Tutkimus väittää: Suomi ykkönen Euroopassa – kaikki lähes yhtä onnellisia
Tanskalaisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan tasa-arvoisin kansa, mitä tulee onnellisuuteen.
Kuva: Yle
Suomessa onnellisuus jakautuu tasaisimmin Euroopan maista, kertoo tuore tanskalaistutkimus.
Esimerkiksi perinteisesti onnellisuustutkimuksissa hyvin menestyneet Norja ja Tanska jäävät Suomen taakse, sillä Happiness Research Instituten tutkimuksen mukaan onnellisuus on jakautunut niissä epätasaisemmin.
Seuraavaksi korkeimmalle vertailussa yltävät Alankomaat, Norja ja Tanska. Epätasaisimmin onnellisuus on jakautunut Albaniassa, Bulgariassa, Kosovossa ja Ukrainassa.
Tutkimuksessa mitattiin onnellisuuden jakautumisen keskihajontaa, eli sitä, kuinka paljon ihmisten kokemukset onnellisuudestaan vaihtelevat. Toisin sanoen suomalaisten vastaukset ovat lähimpänä toisiaan verrattuna tilanteeseen muissa maissa.
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_vait...oopassa__kaikki_lahes_yhta_onnellisia/8123924
Kotimaa 2.7.2015 klo 20:30 | päivitetty 2.7.2015 klo 21:21
Tutkimus väittää: Suomi ykkönen Euroopassa – kaikki lähes yhtä onnellisia
Tanskalaisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan tasa-arvoisin kansa, mitä tulee onnellisuuteen.
Kuva: Yle
Suomessa onnellisuus jakautuu tasaisimmin Euroopan maista, kertoo tuore tanskalaistutkimus.
Esimerkiksi perinteisesti onnellisuustutkimuksissa hyvin menestyneet Norja ja Tanska jäävät Suomen taakse, sillä Happiness Research Instituten tutkimuksen mukaan onnellisuus on jakautunut niissä epätasaisemmin.
Seuraavaksi korkeimmalle vertailussa yltävät Alankomaat, Norja ja Tanska. Epätasaisimmin onnellisuus on jakautunut Albaniassa, Bulgariassa, Kosovossa ja Ukrainassa.
Tutkimuksessa mitattiin onnellisuuden jakautumisen keskihajontaa, eli sitä, kuinka paljon ihmisten kokemukset onnellisuudestaan vaihtelevat. Toisin sanoen suomalaisten vastaukset ovat lähimpänä toisiaan verrattuna tilanteeseen muissa maissa.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
No en ihan ole samaa mieltä, etteikö tervettä miestä, jolla testot ylhäällä, voi tietyissä olosuhteissa viehättävä nainen vietellä. Varmasti voi, ainakin minut.
Toinen asia on tietenkin se, että akti tapahtuu kummankin suostumuksella, että ei rikota lakia.
Nuo toisista kulttuureista tulevat miehet ovatkin sitten sellainen ryhmä, ettei niiden kanssa kannata naisen kovin flirttailla, jos ei suostu antamaan, ne saattaa ottaa väkisin.
Kun niin kovasti Tykkään Tukholmasta en malta olla laittamatta oheista juttua.
PS. Olen myös asunut siellä!
Tiesitkö tätä? Maailman turvallisimmat kaupungit
Perjantai 3.7.2015 klo 04.18
Tukholma
Tukholman luonnonvalo kesäisin yhdistettynä hyvin valaistuun keskustaan pimeimpinä aikoina saavat aikaan turvallisen julkisen tilan. Tukholmaa pidetään myös dynaamisena ja sivistyneenä kaupunkina.
http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2015070319972879_ma.shtml
Vonka
Supreme Leader
Tämä on vain realismia. Siinä on se itsetuntohomma mukana. Köyhä sivullinen muualta tullut ei pääse oikein osille ja sitten puolialastomat blondit pyörivät nokka pystyssä kiusaamassa ja kalu on kovana kuin kiviaita. Tuskin nyt keskellä mussuja kannattaa pimun jossain huoran puvussa ainakaan yöaikaan kännissä töttöröidä.
Raiskaus on vakava seksuaalirikos. Vakava rikos toisen koskemattomuudelle.
Mutta monet miehet on opetettu jo reagoimaan feministisesti, eli kun tämän ikiaikaisen jutun siitä, ettei kannata mennä minihameessa ja ilman pikkareita kännissä yksin kusipääbaariin, edes mainitsee, se koetaan naisia syyllistävänä. Eli että olet esittänyt raiskauksen naisen syyksi, koska hänellä oli väärät vaatteet.
Feminismi kuitenkin on aatteellista kuten marxismi, ja siten täysin epätieteellistä.
Jos kaverille tulee kuhmu otsaan Tallinnassa ja omaisuus katoaa, sanomme aivan samoin. "Pitikö sinne lähteä kännissä pyörimään." "Pitikö koko ilta elvistellä aidolla Rolexilla".'
Kukaan ei jostain syystä tule sormi pystyssä saarnaamaan, kuinka syyllistämme uhria tässä, joka on joutunut rikoksen uhriksi.
Bonjaatteko jo feminismin lujan ytimen?
Viimeksi muokattu:
Honcho
SMLNKO M/83
Tervettä järkeä tosiaan sopii käyttää.
Se että sanotaan ettei kannata toikkatoida humalatilassa, yksin ja vähissä vaatteissa häiriköitä kuhisevan puiston läpi ei ole "uhrin syyllistämistä" vaan samantyyppinen järkijuttu kuin se, ettei setelitukko kädessä heiluen ja summan suuruudella rehvastellen kannata kulkea pitkin aamuöistä Koivukylän juna-asemaa.
Molemmissa tapauksissa mahd. rikos (raiskaus tai ryöstö) ei muutu mihinkään, eli syyllinen on syyllinen. Mutta itsesuojeluvaistoa pitäisi peräänkuuluttaa.
Vonka
Supreme Leader
Kuin myös. Vaikka tämä EIU-arvio likipitäen matkailujuttu olikin, hyväksytään toki eksaktiksi tieteeksi. Tukholmassa on mukava tunnelma.
Kaikki on suhteellista. Olen käynyt n. 30 maassa ja osassa ammattiasioissa, en turistina. Acapulco, Caracas, San Pedro, Maceio, Cali, Joao Pessoa, Barquisimeto, Torréon ovat periaatteessa maailman murhakärkeä, mutta eivät ne huumemafiat sivullisten kanssa riitele, vaan murhaavat toisiaan. Joissakin kaupungissa turismielinkeino on niin tiukasti myös rikollisuuden hyppysissä, että asiallista ulkomaalaista varjellaan kuin kukkaa kämmenellä, vaikka hän törmäisi kävelyretkellään kadulle ammuttuihin - kuten Acapulcossa kerran kävi.
Eniten välttäisin tällä hetkellä Nuevo Laredoa Meksikossa (syy kidnappaukset). Eikä tietenkään kannata mennä Jemeniinkään...
Mutta aina kun olen palannut jostain Suomeen, pisimmillään oltuani poissa yhtäjaksoisesti toista vuotta, ei kestä kauan kun saan jonkun sönköttäjän silmilleni jossain puistossa tai bussipysäkillä. "Avohoitotyypit", sekakäyttäjät ja katuskitsofreenikot ovat joka ratikassa, metrossa ja busseissa, tosin ovat vain kiusallisia, eivät yleensä vaarallisia.
Ajattelimme kerran nuorena kavereitten kanssa veijarimielessä laitattaa yön pimeydessä kaupungin sisääntuloväylille isot kyltit: Tervetuloa katsomaan hulluja Helsinkiin: kaupunki avoinna 24 tuntia vuorokaudessa) mutta sitten mekin selvisimme.
Turvallisia kuntia Suomessa ovat Pohjanmaan kunnat, jopa Seinäjoki. Yhteisöllinen rannikkoseutu myös.
Näitä tulee aika monta kuvaa peräkkäin alkaen turvattomimmista ja päättyen turvallisimpaan.
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288724550572.html