Oiva esimerkki mielenterveyspalveluiden piiriin pääsyn vaikeudesta.
Tuodaanpa ripaus suhteellisuutta tähän keskusteluun.
Muutama kysymys tähän ikävään aiheeseen:
Mikä se mielenterveyspalveluiden saannin taso sitten on Suomessa? Kuinka vaikea on päästä hoitoon? Kokemuksia/kertomuksia/kuulopuheita?
Kuinka suuri ongelma mielenterveysongelmaisten henkirikollisuus on Suomessa tänä päivänä? Kuinka monta sataa miljoonaa pistetään sellaiseen hoitoon, joka ei kumminkaan takaa, että mielenterveysongelmaisten henkirikollisuus laskisi merkittävästi, saatika loppuisi.
"Vuonna 2014 Suomessa surmattiin kuolemansyytietojen mukaan 78 ihmistä. Määrä oli sama kuin edellisenä vuonna ja toiseksi pienin sitten vuoden 1895. (Vuonna 2012 surmattuja oli vieläkin vähemmän, 73.) Väestöön suhteutettu kuolleisuus, 1,4 uhria 100 000 asukasta kohti, on ollut kolmea viime vuotta alempi valtiollisen kuolemansyytilastoinnin aloittamisen jälkeen vain 1700-luvulla muutamina vuosina, jolloin tilastojen luotettavuus oli huomattavasti heikompi kuin nykyisin."
"Henkirikollisuuden yleisrakenne on rikollisuuden vähenemisestä huolimatta pysynyt muuttumattomana. Tyypillinen suomalainen henkirikos on yksityisasunnossa tapahtuva ryyppyriitatappo. Aseena on keittiöveitsi ja tekoajankohtana viikonloppu. Syyllinen ja uhri ovat vanhoja tuttuja, keski-ikäisiä, yksin asuvia, työelämästä syrjäytyneitä, alkoholisoituneita miehiä, joilla on takanaan useita aiempia väkivaltarikostuomioita. Tekohetkellä osapuolet ovat yleensä 1–3 promillen humalassa."
- http://www.findikaattori.fi/fi/97
Vai pitäisikö terveydenhoidon panoksia sijoittaa päihteiden ongelmakäyttäjiin? Vai eikö niiden suhteen olekaan niin väliä?