TomiDude
Kapteeni
Minä olen itse "vartioliike", kun olen aikoinani ollut 7 vuotta Securitasilla niissä hommissa, mutta Vääpelillä on kyllä pointtia. Onneksi minulla on vartiointijärjestelmä sellainen hybridi uutta ja vanhaa, että täysin "aseettomia" ei olla myöskään jammereitten kanssa. Wanha kunnon sireeni on ja talon ulkokulmalle kadulle päin voisi ehkä vielä laittaa toisen strobolla... No se lienee jo turhaa, sillä viime kädessä ei tästä töllistä ei aseita arvokkaampia esineitä löydy, kun meillä ei kerätä rahaa eikä jalokivennäisiä. Viihde-elektroniikankin saa helpommin pöllityksi suoraan kaupasta. Toisaalta naapuriin mentiin viime joulukuussa ja anoppilaan tuossa lähettyvillä keväällä, joten miksei tännekin joku voisi yrittää? No, polkupyörävarkaudenkin estää parhaiten ajamalla paskaa pyörää ja laittamalla sen parkkiin omaa kalliimman pyörän viereen ja sitä paremmin lukittuna.
Nykyisellä urallani, asiasta toiseen, olen puolestani sellainen yläkoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori, joka pitää työstään. Kuri siihen missä kuria tarvitaan, asiapuhe ajopanoksena ja leikinlasku kulmia pyöristämässä, niin toimeen on tultu. Ongelmia on joskus harvoin ollut sellaisten oppilaiden kanssa, jotka ovat tulleet minulle "vasta iällä" - eli en ole opettanut 7.-luokasta alkaen - vaikkapa minun yrittäjyyskurssilleni, jossa oppilaan onkin yht'äkkiä tarvinnut tehdä töitä tai käyttäytyä(!). Mutta kylläpä nekin ovat oman etunsa lopulta havainneet. Oma jaksaminen perustuu lähinnä hyvään työporukkaan, sosiaaliseen luonteeseeni, sopivan autistiseen mielenlaatuun ettei samojen juttujen toistaminen häiritse ja lopulta myös itseä kiinnostavaan oppiaineeseen. Historiahan on mahtava tarina, jossa kertomus iän ja omankin oppimisen myötä vain paranee!
Nykyisellä urallani, asiasta toiseen, olen puolestani sellainen yläkoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori, joka pitää työstään. Kuri siihen missä kuria tarvitaan, asiapuhe ajopanoksena ja leikinlasku kulmia pyöristämässä, niin toimeen on tultu. Ongelmia on joskus harvoin ollut sellaisten oppilaiden kanssa, jotka ovat tulleet minulle "vasta iällä" - eli en ole opettanut 7.-luokasta alkaen - vaikkapa minun yrittäjyyskurssilleni, jossa oppilaan onkin yht'äkkiä tarvinnut tehdä töitä tai käyttäytyä(!). Mutta kylläpä nekin ovat oman etunsa lopulta havainneet. Oma jaksaminen perustuu lähinnä hyvään työporukkaan, sosiaaliseen luonteeseeni, sopivan autistiseen mielenlaatuun ettei samojen juttujen toistaminen häiritse ja lopulta myös itseä kiinnostavaan oppiaineeseen. Historiahan on mahtava tarina, jossa kertomus iän ja omankin oppimisen myötä vain paranee!
Viimeksi muokattu:
Tuossa vuosituhannen vaihteessahan ne katosivat ja sen jälkeen ei ole (paljon, paitsi kännissä) kehdannut mennä humppaamaan, kun strobo teki kaikista hyviä tanssijoita. Erityistarpeet ja -ryhmät tappavat kyllä kaiken huvin maailmasta... 
