Suomi on Pohjolan pahis
Ma, 16/01/2017 - 19:59 — mikko
Suomi on tuomittu ihmisoikeusrikkomuksista useammin, kuin muut pohjoismaat yhteensä. Sananvapaustuomioiden määrä on poikkeuksellisen suuri.
Vuoden 2015 loppuun mennessä Suomi oli saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) 138 tuomiota erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista. Muilla neljällä Pohjoismailla niitä oli yhteensä vain 111 kappaletta, kertoo EIT:n tilasto. 1)
Eroa korostaa se, että Suomi liittyi Euroopan Neuvoston (EN) jäseneksi, ja sitä tietä EIT:n alaiseksi vasta vuonna 1989. Ruotsi, Norja ja Tanska olivat v. 1947 perustamassa neuvostoa ja Islanti liittyi mukaan kolme vuotta myöhemmin. Suomen jäsenaika on paljon lyhyempi, tuomioita on paljon enemmän. Sen pitäisi antaa aihetta mietteisiin.
Pohjoismaista vähimmillä tuomioilla on selvinnyt Islanti, 13. Tanskalla on 14 tuomiota, Norjalla 28 ja Ruotsilla 56.
Tilastossa kiinnittää huomiota myös se, että Suomesta tehdyt valitukset ovat johtaneet tuomioon paljon useammin kuin Pohjoismailla yleensä. Suomen 185 EIT:n käsittelyyn otetusta jutuista 138 päättyi valtion tuomitsemiseen. Tuomitsemisprosentti on siten 75. Ruotsin tuomioprosentti on 39, Tanskan 33. Norjan prosenttiluku on 70, tosin juttuja on kaikkiaan ollut vähän, 40 koko pitkän jäsenyyden aikana.
Pohjoismaiden yhteenlaskettu tuomioprosentti on 59. Kaikkien Euroopan Neuvoston jäsenmaiden yhteinen keskiarvo on 84, joten ihan pahinten pahisten joukkoon Suomi ei tältä osin nouse.
Suomea koskevien valitusten menestyminen paljon Ruotsia ja Tanskaa enemmän herättää kuitenkin epäilyksen, että meillä viranomaisten piittaamattomuus Euroopan ihmisoikeussopimuksesta on ollut paljon karkeampaa, kuin vertailumaissa. Oletukseni siis on, että suomalaiset tapaukset ovat paljon selvempiä, kuin ruotsalaiset tai tanskalaiset. Se taas viittaa tahallisuuteen.
EIT:n tilastossa ei ole valitusten kokonaismäärää, ainoastaan käsittelyyn otetut. EIT:n käsittelyyn pääsee vain muutama prosentti sinne jätetyistä valituksista, näin ainakin Suomen osalta.
Suomen poikkeavuus muista Pohjoismaista näkyy koko räikeydessään, kun tuomioiden määrä suhteutetaan väkiluun. Islannin suhdeluku on tosin Suomeakin suurempi, mutta 326 000 asukkaan saarivaltio ei ehkä ole tässä ihan vertailukelpoinen.
Pohjoismailla on tuomioita miljoonaa asukasta kohden:
Norja 5,3
Ruotsi 5,6
Tanska 2,5
Suomi 25,1
Kolme muuta ovat keränneet tuomionsa 68 vuodessa, Suomi 26 vuodessa. Ei tällaista epäsuhtaa voi ohittaa käden heilautuksella.
Epärehelliset oikeudenkäynnit tuovat tuomioita
Suomen tuomioiden suurin ryhmä ovat liian pitkäksi venähtäneistä oikeusprosessista annetut, 61 kappaletta. Absurdin pitkiksi venyneet prosessit ovat olleet suorastaan osa Suomen maabrändiä. Muut Pohjoismaat on tuomittu tällä perusteella yhteensä 22 kertaa.
Tuomiosade EIT:stä johti uuteen lakiin, jonka mukaan tuomioistuinten tai viranomaisten vastuulla olevasta prosessin venymisestä voidaan maksaa hyvitystä. Sen yläraja on 10 000 euroa, eikä hyvitystä makseta siltä osin, kuin rangaistusta tai muuta seuraamusta alennetaan viivästymisen vuoksi.
Toiseksi eniten on tuomioita annettu muusta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden rikkomisesta, 37 tapausta. Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus on oikeusvaltion pyhintä ydintä, ja näin suuri rikkomusten määrä todistaa, etteivät asiat ole Suomessa kunnossa. Saksassa on väkeä 15 kertaa enemmän, ja oletettavasti suunnilleen samassa suhteessa enemmän myös oikeudenkäyntejä, mutta se on tuomittu epäreilusta oikeudenkäynnistä vain 22 kertaa.
Epärehelliset oikeudenkäynnit ovat myös Ruotsin suurin heikkous ihmisoikeuksien noudattamisessa. Niistä annetut 27 tuomiota ovat noin puolet Ruotsin kaikista tuomioista. Norja on tuomittu 12 kertaa, Islanti neljä kertaa, Tanska vain kerran.
Oikeus yksityis- ja perhe-elämään, siis tuon rikkominen on johtanut tuomioon 24 kertaa. Muilla Pohjoismailla on näitä tuomioita yhteensä 18.
Selittäneekö tuomioissa näkyvä piittaamattomuus oikeudesta yksityiselämään sen, että juuri Suomessa voi hallitus ajaa kansalaisten ajoneuvojen 24/7 seurantaa ja merkittävä osa mediasta tekee propagandaa hankkeen puolesta?
Sananvapautta vastaan
Sananvapauden loukkaamisen vuoksi Suomi on tuomittu 19 kertaa, kaikki muut neljä Pohjoismaata yhteensä 13 kertaa.
Merkittävä tekijä ovat kaksi KKO:n 2000-luvun prejudikaattia, joilla se yritti laajentaa yksityisyyden suojaa ohi sen, mitä laki säätää. Ne herättivät julkisuudessa kovan polemiikin myös siksi, että tuomioiden sorvaamiseen osallistui oikeusneuvoksia, jotka itse olivat päätyneet julkisuuden myllyyn viran ulkopuolisten toimiensa vuoksi. Yksi heistä oli oikeusneuvos Eeva Vuori, jonka aviomiehen verorikoksen syyttäjä jätti syyttämättä, koska saatu hyöty oli – syyttäjän mielestä - perheen taloudellinen asema huomioiden vähäinen. Perustelu oli säädyttömän törkeä, ja taustoittaa hyvin, miksi Suomi on niin usein tuomittu epärehellisistä oikeudenkäynneistä.
KKO siis kosti tiedotusvälineille, pääteltiin.
Toisessa ennakkopäätöksessä lehden päätoimittaja tuomittiin siitä, että lehti oli julkaissut yhteisistä eläkevaroista yli kaksi miljoonaa markkaa huijanneen, ja siitä sittemmin tuomitun naisen nimen ja kuvan. KKO:n mukaan rikoksella ei ollut yhteiskunnallista merkitystä, joten tekijän nimen kertominen loukkasi hänen yksityisyyttään. (KKO 2001:96)
Toisessa tapauksessa KKO tuomitsi useiden lehtien toimittajia valtakunnansovittelija Jorma Reinin naisystävän nimen kertomisesta. Nainen aiheutti Reinin kotona mellakan, joka johti Reinin potkuihin virastaan.
Naisen nimen kertomista voi arvostella journalistisin perustein, mutta perin outo oli KKO:n näkemys, että hakatessaan Reinin perheen ulko-ovea yöllä lapiolla, huutaessaan Vuosaaren yössä kuin palosireeni ja aiheuttaessaan korkean virkamiehen erottamisen, nainen on koko ajan säilyttänyt täyden yksityisyytensä. ”Eiköhän siinä ole asianomainen itse luopunut yksityisyydestään, ainakin osin”, kommentoi tuolloin asianajaja Matti Wuori. (KKO 2002:55).
Outoja KKO:n ratkaisut olivat myös EIT:n mielestä, ja tuloksena oli useita tuomíoita sananvapauden loukkaamisesta.
Ennen EIT:n tuomioita julkiseen debattiin osallistui hyvin poikkeuksellisesti myös KKO:n presidentti Pauliine Koskelo. Hän puolusti Helsingin Sanomissa vimmaisesti KKO:n ratkaisuja, joiden EIT sittemmin katsoi rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimusta. 2)
Koskelo siirtyi vuoden 2016 alussa EIT:n tuomariksi.
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki sananvapaustuomiot ovat tulleet toimittajien suiden tukkimisesta. Tuo poikkeus on entinen verovirkamies Liisa Mariapori, joka vuonna 1998 julkaisi verohallintoa voimakkaasti arvostelleen kirjan ”Verottaja tappolinjalla”. Verohallinnossa loukkaannuttiin verisesti. Yksi loukkaantunut oli silloisen valtionsyyttäjä, nykyisen valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen vaimo, joten Mariapori tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen, ja kirjan painos määrättiin tuhottavaksi. EIT tuomitsi Suomen sananvapauden loukkaamisesta, ja vapautti kirjan myyntiin. Tosin kaksi kirjan kappaletta pitää olla peitettynä.
Suomen valtion tuomioon johtaneissa tapauksissa on usein pohjalla poliisien ja/tai syyttäjien mielivalta, jopa rikokset. Tuomioistuinten pitäisi olla riippumattomia poliisien ja syyttäjien väittämistä, mutta käytännössä tuomarit ovat hyvin taipuvaisia uskomaan syyttäjän tarinoita, joihin aineiston tuottaa poliisi. Epärehellisellä esitutkinnalla kyetään vaikuttamaan tuomioistuimeen.
Näin oli myös kahdessa omassa tapauksessani. Suomen valtio on tuomittu kaksi kertaa, vv. 2010 ja 2015 sananvapauteni loukkaamisesta. Erityisesti jälkimmäisessä tapauksessa poliisin rikoksilla oli keskeinen osuus fiaskon synnyssä. Vähättelemättä lainkaan Helsingin hovioikeuden osuutta, espoolainen rosvojepari Timo Seppälä ja kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström ovat keskeisesti vastuussa Suomelle tuotetusta häpeästä.
Tutkinnanjohtajana Seppälä esti todistajien kuulemisen esitutkinnassa, jossa Yleisradion luultavasti kaikkien aikojen lieroin toimittaja peräsi kunniaansa. Esitutkintalaki määräsi tuolloin, ja määrää edelleen poliisin suorittamaan kaikki asianosaisten vaatimat, kohtuulliset tutkintatoimet – kuten todistajien kuuleminen – jos ne voivat vaikuttaa asiaan.
Aikoinaan 1980-luvulla esitutkintalakia säädettäessä hallituksen esitys jätti asian poliisin harkintaan. Vastauksessaan eduskunta huomautti muotoilun olevan aivan liian löysä, ja muutti pykälän ehdottomaan muotoon: poliisin ”on suoritettava” asianosaisten vaatimat tutkintatoimet, kunhan kustannukset pysyvät asian laatuun nähden kohtuullisina.
Poliisi rikkoo tätä lain suoraa määräystä systemaattisesti, junaillessaan esitutkintaa haluamaansa lopputulokseen, ja näitä poliisin rikoksia valtakunnansyyttäjänvirasto auttaa ja edistää aktiivisesti. Näin kaapataan itselle sitä valtaa, jonka eduskunta on väkivaltakoneistolta evännyt.
Siinäpä tiivistyy syytä siihen, että Suomella on enemmän EIT-tuomioita kuin muilla Pohjoismailla yhteensä.
Tämä on Suomi
EIT-tuomioiden valossa tämä on Suomi: oikeusprosessit ovat liian pitkiä, oikeudenkäynnit ovat epärehellisiä, oikeudesta yksityis- ja perhe-elämään ei piitata ja sananvapautta loukataan laajasti ja laittomasti.
Ei tämä koko totuus ole, mutta ei ole uskottava myöskään hymistelykuva sananvapauden ykkösmaasta, jossa ei ole lainkaan korruptiota.
Muut sananvapauden polkijat
Itävaltaa olen tottunut ajattelemaan siivona liberaalina demokratiana, mutta väestöltään vain hieman Suomea suuremmalla maalla on peräti 34 tuomiota sananvapauden rikkomisesta. Itävallalla on tuomioita kaikkiaan 250, joten oikeusvaltion rakentaminen on siellä vielä kesken.
Ranskalla on samat 34 tuomiota, toki maan väkiluku on toista luokkaa. Tässä suhteessa parhaita maita ovat Saksa, 9 sananvapaustuomiota, ja Iso-Britannia, 11. Hieman yllättäen myös Italian sananvapaustuomioiden määrä on maan kokoon nähden pieni, 8 kappaletta.
Ylivoimaisesti törkein maa on Turkki, joka on tuomittu sananvapauden loukkaamisesta 258 kertaa. Se lähentelee puolta kaikista EIT:n sananvapaustuomioista (619). Tämä siis vuoden 2015 loppuun mennessä, ennen heinäkuun 2016 vallankaappausyritystä, jonka jälkeen maan diktaattoriksi pyrkivä, ja siinä näköjään onnistuva islamistipresidentti Recep Tayyip Erdogan kävi aivan uudella raivolla sananvapauden kimppuun.
EIT:n prosessit kestävät tavattoman pitkään, kolmesta viiteen vuoteen, jopa kauemmin. On todennäköistä, että muutaman vuoden kuluttua tilasto on Turkin osalta vielä paljon rumempi. Sama Sama koskee myös Puolaa (nyt 25 sananvapaustuomiota), jossa jyräävät Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisällön kiistävät kiihkokatoliset ja Unkaria (18), jossa vallassa on muutoin äärimmäinen oikeisto.
Puhumattakaan Venäjästä, jonka nykyiset 27 sananvapaustuomiota tuskin kuvaavat oikein maan nykytilaa.
Hyvät, pahat ja rumat
Suurimpia syntisäkkejä ja toisaalta luokan parhaita voidaan arvioda tarkastelemalla tuomioiden absoluuttisia määriä, tai suhteuttamalla ne väkilukuun. Jälkimmäistä tosin ei juuri näe tehtävän; alle lisätietoihin kokoamani taulukko on ensimmäinen näkemäni vertailu. Taulukossa on EN:n jäsenmaiden pääosan tuomiot suhteessa väkilukuun. Suomen viiteryhmä on siinäkin jokinn aivan muu kuin Pohjoismaat. 3)
Turkki, jonka kanssa ulkoministeri Timo Soini kertoo jakavansa saman arvopohjan, on absoluuttisin luvuin ylivoimaisesti pahin ihmisoikeuksien polkija koko EN:n alueella. Sillä on yhteensä 2 812 tuomiota. Jotain kertoo sekin, että hylättyjä valituksia on vain 67.
Kakkoseksi pääsee Italia 1 781 tuomiollaan. Niistä 1 183 johtuu ylipitkiksi venähtäneistä oikeusprosesseista.
Venäjä on kolmonen 1 612 tuomiollaan, tosin väkilukuun suhteutettuna sijaluku on paljon alempi. Venäjästä ja eräistä muista Itä-Euroopan maista tehdyt valitukset ovat kuitenkin pitkään ruuhkauttaneet EIT:n koneiston niin pahoin, ettei esimerkiksi Pohjoismaista tehtyjä valituksia tahdota ottaa käsittelyyn. On siten luultavaa, että myös Venäjän tuomiomäärä tulee lähivuosina merkittävästi nousemaan.
Väkilukuun suhteutettuna korkealle sijoittuu Romania 1 076 tuomiollaan. Niistä peräti 410 on annettu epärehellisten oikeudenkäyntien vuoksi. Rumia lukuja ovat myös Puolan kaikkien tuomioiden yhteissumma 925 ja Bulgarian 524.
Kunnollisten maiden joukossa omaan luokkaansa ovat Espanja, 86 tuomiota, ja EU:n väestöltään suurin jäsenmaa Saksa, jolla on vain 182 tuomiota. 2,2 tuomiota miljoonaa asukasta kohdin. Sen rinnalla Suomen suhdeluku 25,1 on todella synkkä. Hyvien joukossa korkealle sijoittuu myös Iso-Britannia 305 tuomiollaan. 708 kertaa tuomittu Ranska on jo selvästi huonommalla puolella.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut vuosina 1959-2015:
http://www.echr.coe.int/Documents/Stats_violation_1959_2015_ENG.pdf
2) KKO:n Pauliine Koskelo ja Mikael Krogerus, Helsingin Sanomat 19.10.2003:
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000004175864.html
3) Ihmisoikeuksien rikkomisista annetut tuomiot per miljoonaa asukasta eräissä Euroopan Neuvoston jäsenmaissa. Huomattakoon, että EN perustettiin 1947, ja viimeksi siihen on liittynyt uusi jäsen v. 2007. Aikatekijää ei ole tässä taulukossa huomioitu. Ei myöskään sitä, miten eri maissa osataan käyttää EIT:n tarjoamaa oikeussuojakeinoa; tässä voi olla eroja.
Tuomioiden määrät vv. 1959-2015 ovat EIT:n julkaisemasta taulukosta. Väkiluvut ovat Wikipedian tietoja, ja ne ovat eri maista eri vuosilta haarukassa 2012-2015.
Slovenia 158,5
Bulgaria 74,9
Moldova 72,0
Kreikka 71,5
Kroatia 59,8
Slovakia 54,5
Romania 53,6
Latvia 53,5
Makedonia 52,4
Liettua 40,7
Turkki 35,6
Montenegro 30,8
Itävalta 29,4
Italia 29.2
Unkari 28,8
Viro 28,5
Suomi 25,1
Puola 23,7
Ukraina 22,8
Portugal 21.1
Tsekki 16,6
Serbia 16,3
Albania 15,7
Belgia 15,1
Sveitsi 11,6
Venäjä 11,2
Ranska 10,6
Bosnia-Herzegovina 9,7
Ruotsi 5,6
Norja 5,3
Alankomaat 5,0
Iso-Britannia 4,8
Irlanti 4,7
Tanska 2,5
Saksa 2,2
Espanja 1,
suuntanaan Ruotsi. 
