Ruotsin lähiöissä oltu ”lähellä romahdusta” – missä mennään Suomessa?
Ruotsin suurimmissa kaupungeissa ja niiden lähiöissä kuolee yhä enemmän ihmisiä ampumisten ja raa'an väkivallan seurauksena.
Kolmen vuoden aikana ainakin yli 60 henkeä on menetetty Malmön, Tukholman ja Göteborgin seudun ampumisissa. Äskettäin kuolleiden joukossa on 16-vuotias nuorukainen, jota ammuttiin bussipysäkin tuntumassa Malmön Rosengårdin lähiössä.
STT:n poliisilaitoksilta keräämien tietojen mukaan sekä Malmön että Tukholman alueilla ampumistapaukset lisääntyivät viime vuoden aikana, kertoo Savon Sanomat.
Jutun mukaan rikollisiin ja rikollisverkostoihin kytkeytyvät ampumiset ovat lisääntyneet Ruotsissa 25 vuoden aikana. Perheissä tapahtuvat ampumiset ovat puolestaan vähentyneet.
Poliisijohdon edustaja arvioi Malmön henkirikosten ja jengirikollisuuden tilanteen vakavaksi. Johtavan syyttäjän mukaan Malmön rikostutkinnoissa oltiin jo "lähestymässä romahtamista". Taustalla ovat murhatutkintojen suuri määrä ja poliisiorganisaation ongelmat.
Missä meillä mennään eli onko Suomessa asioiden kehitys samansuuntaista, kysyy rikosylikomisario Timo Nyyssönen Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen viikon kolumnissa viitaten Ruotsin poliisin ongelmiin vastata näissä tietyissä lähiöissä eteen tuleviin hälytystehtäviin ja rikostutkintaan.
Nyyssösen lähtökohta on rikkinäisten ikkunoiden teoria. Pienet rikokset summautuvat silloin tällöin ja lopputuloksena voi olla vakava yhteiskunnallinen ongelma.
Yhden töhryn maalaaminen ei tietysti välttämättä johda suoraan pahoinpitelyihin tai varkauksiin, mutta lukemattomien pienten graffitien maalaaminen pienelle alueelle tuhoaa alueen kontrolloitavuuden ja johtaa aiempaa vakavampiin rikoksiin, rikosylikomisario summaa.
"Rikkinäisten ikkunoiden teoria lähtee siitä, että jatkuva vähäisten rikosten toistuminen niin, ettei niihin kyetä tai haluta puuttua lopulta tuhoaa yhteisön."
Hän hakee vertauksen myös nyrkkeilijän vasemman käden jab-lyönnistä, jolla koetellaan vastustajan heikkoja kohtia. Graffitien ohella näitä jab-lyöntejä ovat pienet varkaudet, julkinen juopottelu, metelöinti, vandalismi ja pienet huumausainerikokset.
Vuosikymmeniä rikollisuuden kehitystä helsinkiläisissä ja vantaalaisissa kaupunginosissa seuranneen Nyyssösen loppupäätelmä on kuitenkin helpottava.
Hänen mukaansa pääkaupunkiseudulla ei ole yhtään erityisen ongelmallista kaupunginosaa – huolimatta useista talouden nousu- ja laskukausista, jotka ovat vaikuttaneet lähes jokaiseen kotitalouteen.
Pitkällä aikavälillä rikosten määrän vaihtelu on pysynyt suhteellisen loivana.
Ilmiönä ei ole kuitenkaan kadonnut se, että uusi asuinalue tuottaa rikoksia enemmän kuin asuinalue, johon asukkaat ovat kotiutuneet ja tuntevat toisensa edes jollakin tasolla, huomauttaa Nyyssönen. Yhteisöllisyys myös urbaanissa asuinympäristössä auttaa torjumaan rikoksia ja häiriöitä.
Nyyssönen muistuttaa, että rikollisuuteen vaikuttaminen ja myös vähäisiin rikoksiin puuttuminen yhteisöllisin keinoin on tärkeää, sillä toimenpiteillä tai puuttumattomuudella on kaksisuuntaisia vaikutuksia.
– Anna rikosten lisääntyä yhdellä tavalla, niin ne lisääntyvät myös toisella tavalla. Löydä keino vähentää rikollisuutta yhdellä tavalla, niin ne vähenevät myös toisella tavalla, hän toteaa.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/...ltu-lahella-romahdusta-missa-mennaan-suomessa