Kärsimysnäytelmän katsomossa
Pakolla maasta poistettavien kiivas vastarinta on murheellinen kärsimysnäytelmä. Se on kärsimysnäytelmä poistettaville itselleen. Se on kärsimysnäytelmä myös suomalaiselle yhteiskunnalle: oikeuslaitokselle ja turvapaikkatutkintaa suorittaville viranomaisille sekä päätöksiä toimeenpaneville poliiseille. Kärsimysnäytelmä jokaiselle lakia ja järjestystä kunnioittavalle Suomen kansalaiselle.
Pakkopalautus on ikävä, mutta välttämätön toimenpide tilanteessa, jossa lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö ei suostu lähtemään maasta hyvässä järjestyksessä sen laillisen päätöksen velvoittamana, jonka suomalainen oikeuslaitos on hänen tapauksessaan vahvistanut.
Lainvoimaisen ja toimeenpanokelpoisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö voi omalla toiminnallaan helpottaa merkittävästi sekä omaa että läheistensä lähtöä. Päätös on tehty ja se toimeenpannaan jarruttelusta ja hanttiin panosta huolimatta. Näin toimii lakia ja järjestystä kunnioittava länsimainen yhteiskunta.
Yhteistyön henki helpottaisi paitsi asianomaisten itsensä, myös majoituspalveluja lähes parin vuoden ajan tarjonneiden kantasuomalaisten elämää. On ehdottoman väärin syyllistää omalla käytöksellään oikeusvaltiota ja sen kansalaisia tilanteessa, jossa turvapaikkatutkinta on suoritettu ihmisarvoa kunnioittaen, kaikkien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Täsmälleen oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti.
Mitä äänekkäämmin oikeuslaitoksen punnitsemien, lainvoimaisten
päätösten toimeenpanoa vastustetaan, sitä vähemmän maahanmuuttajia enää halutaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka hämmästelevät käännytettävien toimintaa. Kysytään, eivätkö lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt ymmärrä, että heidän on lähdettävä, koska viranomaiset ja oikeuslaitos eivät ole löytäneet oikeutta jäädä.
Kysymys ei ole mielivallasta, vaan lainmukaisuudesta. Käännytystä vastustavien turvapaikanhakijoiden toiminta väheksyy karkealla tavalla suomalaista lainkuuliaisuutta.
Se rapauttaa suomalaista yhteiskuntaa ja nakertaa pohjaa tuomiovaltaa käyttävän oikeuslaitoksen ja toimeenpanovaltaa toteuttavan poliisin toiminnalta.
Laillisuustaustaa vasten on vaikea ymmärtää myös niitä kantasuomalaisia, jotka osallistuvat näkyvästi käännytyksiä vastustaviin mielenosoituksiin. Omalla tukitoiminnallaan he pakottavat poliisin käyttämään voimakeinoja. Mellakkavarustusta, pamppuja, pippurisumutteita, kaasua ja koiria ei tarvita, mikäli palautukset voidaan hoitaa ymmärtävässä yhteistyön ilmapiirissä.
Jokainen, jolla on lapsia, tietää että johdonmukaisuus ja päätösten pitäminen on keskeistä. Kokonaisuus pysyy hallinnassa vain, mikäli kasvattaja todella tekee sen, mitä sanoo. Tekee, vaikka sydämeen sattuu. Näin toimii myös länsimainen, oikeudenmukainen ja oikeuslaitostaan kunnioittava oikeusvaltio. Kun päätös on tehty ja moneen kertaan punnittu sekä lailliseksi todettu, se myös toimeenpannaan lain velvoittamalla tavalla. Itkupotkuraivarit eivät enää tässä vaiheessa saisi hyödyttää ketään millään tavoin.
Taistelu toimeenpanoa vastaan vain pahentaa tilannetta. Tuottaa lisää kärsimystä. Epävakautta ja kaaosta.
Nuorukaiset, isät ja äidit marssivat paremman elämän toivossa halki Euroopan Suomeen syksyllä 2015. Suurin odotuksin suomalaisen hyvinvoinnin, sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen suureen ja sallivaan syliin. Unelmat ja haaveet Euroopasta ja suomalaisen yhteiskunnan anteliaisuudesta olivat kertakaikkisen epärealistiset ja ylioptimistiset.
Yhdenkään vanhemman ei pitäisi tuoda lapsiaan perusteetta toisten elätettäväksi. Yhdenkään lapsen ei ole hyvä kasvaa yhteiskunnassa, jossa häneen jo lähtökohtaisesti suhtaudutaan onnenonkijoiden, siivellä eläjien ja kanta-asukkaiden elämän kurjistaneiden vanhempien jälkeläisenä. Vastuullisten vanhempien pitää etsiä onnen avaimia toisaalta. Euroopan anteliaisuus on tulossa tiensä päähän.
Ihminen on itsekäs olento. Itsekästä on jäädä, vaikka pitää lähteä. Itsekästä on anastaa avun mahdollisuus heiltä, jotka sitä aidosti tarvitsevat. Jokainen laillista käännytyspäätöstä väkivaltaisesti vastustava henkilö kaventaa aidosti apua tarvitsevien mahdollisuuksia saada apua.
.
.
