Sitä mä ihmettelen, miksi kristinuskon nimissä tai varjolla tehdyissä pahuuksissa "ME teimme sen" vaikka minä en ole syyllinen mihinkään noihin asioihin, saati kolonialismiin (jossa Suomi ei kylläkään edes ollut osallisena siinä määrin että kolonialismiin perustuisi millään tavalla nykyinen hyvinvointi, toisin kuin vaikka Belgian kanssa).
Eihän muslimejakaan saa kollektiivisesti syytellä jonkun toisen eilen tekemästä terrori-iskusta. Miksi "meitä" saa syyttää kollektiivisesti tuhannen vuoden takaisistakin asioista?
Näin on. Sama!
En kuulu kirkkoon, en usko ja pidän uskovia pikkuisen taruolentoihin uskovina hömppä-ihmisinä. Uskossa olevaa on vaikea ottaa täysin vakavasti koska takaraivossani ääni sanoo: "puhut juuri henkilön kanssa joka uskoo taruolentoon". Mielestäni heidän ei oman etunsa vuoksi kannattaisi uskoa mihinkään sellaiseen, mitä ei tieteellisesti voi edes tulevaisuudessa verifioida. Henkilöt jotka identifioivat itsensä uskovaksi ovat mun mielestä tyhmiä. En tietenkään
kohteliasta esittävänä sano ääneen näin, en ole mikään Charles Ryder joka kirjassa käy uskon tuulimyllyjä vastaan eikä voita sillä mitään. Ajatella saa mitä haluaa ja olla silti korrekti. Tosielämässä
näyttelen siis menestyksellisesti korrektia, en esim. ole eläissäni väitellyt, enkä aio väitellä (en tämänkään kirjoituksen mahdollisiin vastineisiin) tästä kenenkään kanssa, uskonasiat ovat mulle kohteliaan puheen ulkopuolisia asioita. Sanottakoon myös, että ilman muuta olen umpiliberaalina uskonvapauden kannalla: kukin tulee autuaaksi uskollaan. Harmittaa, että joskus olen kuulunut kirkkoon. Mulla on henkisesti sen takia epämääräisen "saastunut" olo edelleen ja ehkä olen hieman kateellinen niille, jotka eivät ole kirkkoon ikinä kuuluneet. Mutta se oli sitä aikaa.
Suomalainen kristitty sentään on monessa mielessä harmiton, hän lähinnä kuuluu kirkkoon juhlien ja tavan vuoksi, enkä näe siinä todellakaan mitään moitittavaa. Esim. fundamentti-kristityt jotka kieltävät evoluutio-teorian ovat jo kerrassaan sietämätöntä porukkaa. Minimissään kirkko ja kaikki muutkin uskontokunnat olisi ihan perusjuuria myöten ja täydellisesti erotettava valtion rakenteista. Mä en halua olla uskonnollisten yhteisöjen kanssa tekemisissä muuten kuin tavanomaisen rauhallisen yhteiselon merkeissä eli sen verran kuin se on pakollista urbaanissa asuinympäristössä. Sam pätee kyllä muhamettilaisuuteen ja ihan mihin uskoon vaan, mutta pysytään nyt kristinuskossa.
Silti vaan tuota "kristityt sitä ja tätä ja SINÄKIN kuulut tuohon sakkiin" -narratiivia saa lukea vaikka mulla ei ole asian kanssa absoluuttisesti mitään tekemistä. Ei mitään. En allekirjoita kristillisiä aatteita, en olisi kimpassa uskovaisen kumppanin kanssa, en hyväksy julkiuskovia esim. some-kavereiksi, en kuulu uskonnolliseen yhteisöön, en tunne yhteisön jäseniä, jälkikasvu on nimetty nimenomaisesti epä-kristillisesti (perisuomalaisen nimiperimän mukaan!), mulla ei ole heidän kanssa oikeastaan mitään yhteistä. Eikä se vain ole niin, että olen kristikunnan ulkopuolinen. Se on vieläpä niin, että tuomitsen uskon nimissä tehdyt teot erittäin jyrkästi ja olen niistä hyvin surullinen. Irtisanoudun niistä ja kaikesta uskoon liittyvästä täydellisesti. Hillitsisin Kristinuskon symboleja, merkkejä ja muutenkin haluaisin uskon olevan niin näkymätöntä kuin se uskovien laillisia oikeuksia rikkomatta mahdollista on. Mulla ei siis ole tuon touhun kanssa yhtään mitään tekemistä. En liity tuohon kuvioon mitenkään.
Kai mä nyt sentään saan päättää olenko osa kristikuntaa koskapa saan päättää kuulunko kirkkoon. Tai saan päättää minkä maan kansalainen olen. Kun en kuulu kirkkoon niin onko siis ainoa keino olla olematta osa tuota ottaa jonkun toisen valtion kansalaisuus? Näinkö kapea on näkemys suomalaisuudesta Suomen 100-vuotis juhlavuonna?
Mulle on siis hyvin tärkeää se, että
nimenomaan en ole osa tuota. Ajatus älyllisistä ja tieteellisistä perusteluista on keskeinen osa identiteettiä jonka kanssa usko olisi ristiriidassa. Niinpä se, että Imagen blogi noin yleistää on tosi loukkaavaa. Se on mulle loukkaus, koska siinä mut niputetaan sellaiseen väkeen jota ihan spesifisti vastustan. Se olisi vähän sama kuin jos yleistäisin lujasti uskossa olevia kuuluvaksi ateistisiin ryhmittymiin tai muihin uskokuntiin. Vaikka tämä loukkaus ehkä olikin suoritettu silkkaa ajattelemattomuutta samalla kun on pyritty kirkasotsaiseen "hyvän asian" somekirjoitukseen. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Suomi ei enää ole agraarinen monokulttuuri-valtio (jos se sitä koskaan olikaan) jossa kaikki veisaavat kirkossa maaseudun tulevaisuus vasuskorissa, lottoavat ja katsovat linnan juhlia. Tätähän se Image meille tuputtaa, että tällaisia tuulipukuja me olemme. Mielestäni olisi johdonmukaista käyttäytyä siten kuin se olisi niin kuin se on. Meitä on erilaisia ja se on totuus. Erilaisuus ei rajoitu ihonväriin tai kansallisuuteen. Se, että ei kuulu kristikuntaan on myös "erilaisuutta", sikäli kuin erilaisuus joku päämäärä tai itseisarvo nyt edes onkaan. Eihän meidän tulisi edes huomata erilaisuutta! On se vähintään osa yhteiskunnan moniarvoisuutta ja -muotoisuutta. Vaikka mulle ei koidu tästä yhtä suuria haittoja kuin syrjinnästä koituu syrjittävälle, niin eikö se nyt edes ihan vähän nauti image-väen arvostusta se monimuotoisuus?
Ilmeisesti kukaan siellä Imagessa ei itsekään usko siihen monimuotoisuuteen, siis siihen mistä itse saarnaa. Niinpä motiivi onkin ehkä joku toinen. Kenties asettua muiden yläpuolelle saarnaamaan hyvää asiaa, vähän kuten uskossakin tapahtuu... Sehän on oikein hienoa. Paitsi tietysti silloin jos se tehdään jonkun sivullisen kustannuksella. Ja nyt tässä keississä mä olen yksi niistä tuhansista sivullisista joiden kustannuksella omaa asiaa nostetaan. Toiseus on ilmeisesti hienoa vain kun sen kohde on joku toinen kuin suomalainen. Suomalainen ei kaiketi voi poiketa Imagen vaalimasta "juntti-suomalaisen" muotista. Jos Image&NYT&punaviher-kuplan blogosfääri nyt tunnustaisi suomalaisuuden monimuotoisuuden, ei kuplassa olisi enää rakasta vihollista! Kuvitelkaas, ennakkoluulo ja vastakkainasettelu saattaisi vähetä sekä yksilölähtöinen dialogi lisääntyä. Ihmiset otettaisiin ensisijaisesti ihmisiä, kuten itse teen, eikä jonkun yhteisönsä edustajina. Vaikka mä kyllä edustan ihan mielelläni (sivistys-)suomalaisuuttakin. Mutta en sitä suomalaisuutta mitä mulle joku imagen ylemmyydentuntoinen lapsi tuputtaa, enkä ainakaan ota osallisuutta kristikunnan sisäisissä teoista.
Saanko suomalaisena olla edes ihan pikkuisen sellainen suomalainen kuin nyt vaan satun olemaan? Sopiikohan se Imagen bloggaajille? En ihan suostu olemaan sellainen kuin image-lehti hybriksessään luulee
kaikkien muiden suomalaisen olevan. Yleistäminen kun oli ilmeisesti hiukan pahasta. Paitsi kun yleistetään suomalaisia? Ja tietenkin ne voi yleistää jotka kuuluu image-kansaan, käy flow-festareilla ja joilla on ironiset viikset. Heillä on mielipidejohtajina luonnollinen oikeus ja he voivat kertoa millainen suomalainen projisoidaan: tyhmänä, ennakkoluuloisena ja kristittynä. Mitä siitä, että pisa-tulokset ja ÄO-ovat korkeaa tasoa. Mitä siitä, että ennakkoluuloa esiintyy kaikkialla maailmassa ihmiselle lajityypillisenä käytöksenä jota kitketään koulutuksella joka taas on Suomessa korkeaa tasoa. Mitä siitä, että alle puolet suomalaisista uskoo Jumalaan. Mitä siitä, että suurin osa suomalaisista ei allekirjoita ns. ääripäiden mietteitä. Mitäs pikkuseikoista. Fakta on usein hyvin tarinan este ja ianhan ihan pikkuisen voi oikoa ja liitoiella. Se oli tyyliseikka, tehokeino. Se on ok kun kohde on suomalainen jolla ei ole uhripääomaa. Onneksi tällä palstalla saa anonyymisti olla ihan vähäsen isänmaallinen.
Älkää ottako siellä kuplassanne noita premissejä ihan noin annettuina. Se on vähän liian helppoa ja halpahintaista populismia. Juuri teidän tulisi olla tässä tarkkoja ja parempia. Paremmuus kun edellyttää, aivan niin,
paremmuutta. Ei helppoutta, ei kyseenalaistamatta jättämistä, ei oikomista. Ei edes silloin, kun kohteena on sallittu riista eli suomalainen. Ennakkoluulottomuus on ennakkoluulottumuutta
ihmistä kohtaan. Suomalainen on ihminen. Suomalaisena en halua olla alistettavaa yleistys-massaa jota voi käyttää hyväksi milloin minkäkin ylevän asian eteen. Suomalaisella on muukin arvo kuin mielipidekirjoituksen objektifioitu välinearvo. Yleistys, pelko ja ennakkoluulo on rasismin alku ja juuri.
Harmittaa tää tekopyhä hyvän karman -pisteiden kerjääminen toisten,
aivan sivullisen kustannuksella. Olen tähän kuvioon täysin sivullinen, en liity siihen mitenkään, en halua liittyä siihen. Tämä ei ole, ei ole ollut eikä tule olemaan mitenkään mun syytä. Ei mitenkään. Mussa on paljon vikaa ja olen syyllinen moniin virheisiin. Mutta tähän Tukholman iskuun mulla ei ole absoluuttisesti yhtään mitään osaa eikä arpaa. En liity siihen
mitenkään. Mua ette perkele tästä syyllistä.
Harvoin näkee noin pitkiä monologeja täällä.
