Kai ajattelun vapaus pitää sallia myös niille jotka ajattelevat toisin kuin me.
Kysymys onkin tuo väkivaltaan ryhtyminen ja/tai siihen yllyttäminen. Sen tuomitseminen on ihan normaalia ja toki itsekkin sen tuomitsen.
Oikeusvaltiossa ei kuitenkaan voi aina mennä sieltä missä aita on matalin, koska oikeudet tosiaan koskevat kaikkia. Siksi Suomen Vastarintaliikkeen kieltäminen ei ole toivottavaa, vaan on etsittävä rikoksiin syyllistyneet yksilöt ja tuomittava heidät.
Länsimaisen yhteiskunnan vahvuus on mielestäni se, että niillä toisin ajattelevilla on oikeus ajatella toisin kuin minä, rajanveto tulee vetää sitten väkivaltaan turvautumiseen ja sen käyttämiseen sekä tietenkin selkeisiin rikollisiin toimiin, joissa esim. kiihotetaan tiettyä kansanryhmää vastaan väkeä tai yllytetään väkeä turvautumaan siihen väkivaltaan omaa asiaa ajaakseen.
Tietty ongelma tässä sallivuudessa on sitten se, että salliessamme tämän toisinajattelun tulemme sallimaan sitten myös sellaista ajattelua, joka valtaan päästessään rajaisi olennaisella tapaa meidän oikeutta ajatella eri tavalla mitä he - ja tätä joukkoa löytyy aateskaalan molemmista päistä. Mutta tästä riskistä ja uhasta huolimatta en kriminalisoisi ajattelua - ajatteleminen ei ole rikos. Eikä rauhallinen mielenilmaus oman ajatuksen/ideologian tukemiseksi.
Jos sitten jokin tietty ryhmittymä syyllistyy toistuvasti väkivaltaan ja rikollisiin tekoihin, tuolloin on liene syytä pohtia kyseisen ryhmän toiminnan oikeutusta ja sallimista, mutta tämänkään ei välttämättä pitäisi kaikella ehdottomuudella johtaa kyseisen ajattelun kieltämiseen. Tai sitten pitäisi miettiä suoralta kädeltä myös ideologisen kentän vastakkaisen laidan ääriryhmien ja ideologioiden sallimista/kieltämistä jos esim. ajadutaan siihen, että ideologiana natsismi kielletään tai sitä tukeviin ryhmiin kuuluminen kielletään. Mutta ensisijainen toimintamalli tulisi olla yskilöiden rankaisu ja vasta äärimmäisessä paikassa ryhtyä kieltämään kokonaisia ideologioita (olipa kyse fasismista, natsismista tai kommunismista).
***
Sikäli ongelmallinen tämä tilanne on se, että monien mielestä vasemmiston harjoittama väkivalta on ainakin periaatteiltaan erilaista ja monien mielestä jopa sallitumpaa, koska se kohdistuu usein a) omaisuuteen b) virkavaltaan c) harvoin heidän kategoriasta tarkasteltulta ulkopuolisiin ja tässä kohdin äärioikeistolaisten ryhmien toiminta on suuren joukon mielestä kielletympää, koska väkivalta kohdistuu toisella tapaa eli heidän tapauksessa kohde on usein a) opponentti b) sivulliseksi luonnehdittava henkilö c) syytön. Sikäli tilanne on ikävä, että virkavallan vastustamista ja virkavaltaan kohdistuvaa väkivaltaa moni pitää sallitumpana mitä ulkopuolisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai opponenttiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja tästä asetelmasta johtuen moni näkee vasemmiston harjoittaman väkivallan erilaisena (ja jopa sallitumpana). Ja media tavallaan korostaa tätä asetelmaa, koska usein näkee kirjoitettavan "
uhri ei provosoinut millään muotoa virkavaltaa" tai että "
virkavalta käytti kohtuutonta väkivaltaa" vaikka asetelma tavattoman usein on se, että ensimmäisen askeleen on ottanut tämä vasemmistoanarkisteista koostuva joukkio ja virkavalta on vastannut tilanteeseen omalla voimankäytöllään. Kuina usein mediassa on kirjoitettu "
poliisi käytti tarpeetonta väkivaltaa uusnatseja vastaan"? Sen sijaan samansisältöistä tekstiä näkee toisinaan kun virkavalta pidättää anarkisteja, mikä asetelma jo tavallaan kuvastaa median asennoitumista tilanteeseen.
(Tietty virkavaltakin syyllistyy toisinaan virheisiin ja liialliseen voimankäyttöön, mutta ne tulee tarkastella omina tapahtuminaan ja tarvittaessa rangaista syyllisiä).
vlad.
