Suomen sisäinen turvallisuus

Ei sitten jaksanut odottaa, olisi päässyt keväällä vapaaksi.

Miksi sarjakuristaja sijoitettiin avovankilaan? – Rise: ”Osoittautui virheeksi”

Rikosseuraamuslaitos (Rise) haluaa arviointikeskukselta selvityksen siitä, miksi vankikarkurit olivat avolaitoksessa.
Jyväskylässä omille teilleen lähtenyt vankikaksikko suoritti rangaistuksiaan Laukaan avovankilassa.

Kysymyksiä on herättänyt erityisesti sarjakuristajana tunnetun Michael Penttilän sijoittaminen avolaitokseen. Hänellä on erittäin rankka rikostausta, johon kuuluu muun muassa kolme henkirikosta.

Penttilälle tehtiin viimeksi vaarallisuusarviointi tuomitsemisen yhteydessä vuonna 2012. Hänet arvioitiin erittäin vaaralliseksi ja tuomittiin istumaan yli neljän vuoden tuomionsa päivästä päivään vankilassa.

Häneltä siis evättiin pääsy ehdonalaiseen vapauteen kesken rangaistuksen. Vapaus olisi koittamassa hänelle keväällä 2016, joten Penttilä on päätetty sijoittaa avolaitokseen ainakin puolisen vuotta ennen vapautumista.

– Tässä tapauksessa sijoittamispäätös on nyt osoittautunut virheeksi. Olemme jo pyytäneet selvitystä siitä, mihin avolaitospäätös perustui ja mitä oli kokonaisarvioinnin takana, sanoo tarkastaja Jukka Siltaloppi Risen turvallisuusosastolta Ilta-Sanomille.

Selvityspyyntö ei vielä tässä vaiheessa tarkoita, että ketään virkamiestä olisi syytä epäillä virheellisestä menettelystä. Tarkoitus on selvittää huonoon lopputulokseen johtaneet syyt, Siltaloppi toteaa.

”Useimmiten riskit eivät toteudu”
Sijoittamispäätös on tehty Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen arviointikeskuksessa. Sen määräaikainen johtaja Petteri Autio muistuttaa, että kaikki vangit vapautetaan jossain vaiheessa, eikä olisi yhteiskunnan kannalta järkevää pitää kaikkia loppuun asti suljetuissa laitoksissa.

– Suljetuista oloista pyritään siirtämään asteittain vapaampiin oloihin ja valmentamaan vapautumiseen, jos rangaistusajan suunnitelmaa on noudatettu eikä rikkeitä ole, Autio sanoo.

Sijoituspäätöksiä tehtäessä arvioidaan riskejä ja niiden toteutumisesta koituvia mahdollisia seurauksia. Autio muistuttaa, ettei sataprosenttiseen varmuuteen päästä koskaan.

– Useimmiten riskit eivät toteudu, mutta avolaitoksiin liittyy aina jonkinlainen riski.

Autio ei ota kantaa siihen, onko puoli vuotta ennen vapautumista tavanomainen aika siirtää vanki, jonka oikeus on arvioinut erityisen vaaralliseksi. Vain hyvin pieni joukko vankeja on Penttilän tavoin tuomittu istumaan rangaistus päivästä päivään erityisen vaarallisuuden perusteella.

– Heistä jokainen on yksilöllisesti arvioitava tapaus. On hyvin vaikea tehdä yleistä yhteenvetoa.
Rami Mäkinen
Klikkaa laajentaaksesi...

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1444801410999.html
 
Bushmaster kirjoitti:
Olisiko kuolemantuomio kuitenkin tässä(kin) tapauksessa oikea vaihtoehto? (jos sellainen olisi käytössä)

Ei saada muka suomesta karkotettua vaikka on karkoitus päätös tehty...? Ja suomi mainostaa itseään oikeusvaltiona...?

Murhaajaraiskaaja halutaan karkottaa Somaliaan: "Taistelemme niin pitkään, että hän lähtee"

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015101420516189_uu.shtml



Murhasta, raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yli 19 vuotta vankilassa istunut Abdigadir Osman Hussein pääsee vapaaksi syyskuussa 2016. Kuva Tampereen oikeustalolta vuodelta 1995. (IL-ARKISTO)
Suomen viranomaisten linjaus on tällä hetkellä se, että Hussein on toimitettava vapautumisensa jälkeen suoraan kotimaahansa Somaliaan. Täysin ongelmatonta maasta poistaminen ei ole.

Ylikomisario Kaj Wahlman Helsingin poliisilaitoksesta kertoo, että viranomaiset selvittävät parhaillaan palautuksen mahdollisuuksia. Asiasta uutisoi ensimmäisenä MTV.

- Somaliaan ei voi viedä, jos he eivät ota henkilöä vastaan. Jokainen maa voi päättää, ottavatko vastaan palautettavia vai eivät. Toivomme, että hän lähtisi vapaaehtoisesti. Jos hän ei lähde niin, hänet saatetaan, Wahlman selvittää Iltalehdelle.

Jos Somalia kieltäytyy ottamasta Husseinia vastaan, poliisi jatkaa neuvotteluja. Wahlmanin mukaan yhteydet Somalian viranomaisiin ovat jo olemassa.

- Taistelemme niin pitkään, että hän lähtee. Keinot löytyvät yleensä lopulta. Täällä Suomessa emme halua häntä pitää - varsinkin, jos täytäntöönpanokelpoinen maastapoistumispäätös on olemassa, teemme kaikkemme, että hänet poistetaan maasta.

Wahlmanin mukaan näillä näkymin poliisi saattaa Husseinin joka tapauksessa pois Suomesta. Saattajia tarvitaan vähintään kaksi tai kolme.

- Eurooppalaiset lentoyhtiöt eivät suostu viemään tällaisella rikostaustalla olevaa henkilöä ilman, että poliisi on mukana.

Karkotuspäätös voimassa

Hussein on saanut Maahanmuuttoviraston edeltäjältä Ulkomaalaisvirastolta karkotuspäätöksen vuonna 2001. Maahanmuuttoyksikön johtaja Tiina Suomisen mukaan vanha päätös on voimassa edelleen.

- Päätös on voimassa, mutta eri asia on, onko se täytäntöönpantavissa. Poliisin asia on miettiä sitä, sillä täytäntöönpano kuuluu poliisille, Suominen kommentoi Iltalehdelle.

Jos Somalia ei suostu ottamaan vastaan karkotettua, hänelle on Suomisen mukaan annettava oleskelulupa Suomessa maasta poistamisen estymisen vuoksi.

- Voidaan myös edellyttää, että henkilö lähtee Suomesta vapaaehtoisesti. Vapaaehtoinen lähteminen on ensisijaista verrattuna pakkopalautukseen. Vapaaehtoisen lähtemisen aika on 30 vuorokautta. Sen jälkeen ajankohtaiseksi tulee pakkopalautus.

Henkilön karkottamisesta tehdään tapauksittain kokonaisarvio.

- Jos henkilö on syyllistynyt rikoksiin, se vaikuttaa paljonkin päätökseen, Suominen toteaa.

Sisäministeriö tukee tarvittaessa

Sisäministeriön maahanmuuttojohtajan mukaan sisäministeriö ja mahdollisesti ulkoministeriö voivat tukea poliisia, jos henkilö on pakkopalautettava Somaliaan.

- Pyrimme tekemään kaikkemme tällaisissa tapauksissa. Somalian valtiollinen tilanne on kuitenkin edelleen hatara ja hauras, sisäministeriön maahanmuuttojohtaja kommentoi.

Somalian ja Suomen valtioilla ei ole keskenään sopimusta palautuksista. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin solminut Somalian pohjoisen osan, Somalimaan aluehallinnon viranomaisten, kanssa vapaaehtoista paluuta koskevan yhteistyöpöytäkirjan vuonna 2012.

Sopimus ei siis koske pakkopalautuksia, eikä Somaliaan ole vuosikausiin pakkopalautettu ketään. Vuonna 2014 Suomesta ei ole palannut Somaliaan ketään vapaaehtoisesti.

Aiemmin Suomesta on palattu lähinnä Somalimaan ja Puntmaan alueille, sillä muu Somalia on ollut liian vaarallista aluetta. Nyt Suomen viranomaiset harkitsevat uudelleen myös Somalian turvallisuusarvion päivittämistä, mikä saattaa vaikuttaa Husseiniin.

"Olen luottavainen"

Tällä hetkellä poliisi odottelee.

- Saamme jonkinlaisen ratkaisun aikaiseksi siihen mennessä, kun vapautuminen lähestyy. Varmistamme, mistä päin Hussein on kotoisin. Maan hallinto on vielä hyvin sekaisin, Wahlman toteaa.

- Olen luottavainen palauttamisen onnistumisesta. Pidämme nyt yllä keskustelua Somalian viranomaisten kanssa, Wahlman vakuuttaa.

Yleensä karkottamista nopeuttavat Wahlmanin mukaan hyvät kontaktit Suomen ja vastaanottavan maan viranomaisten kesken.

Korkein oikeus hylkäsi lokakuun alussa Rikosseuraamuslaitoksen valituslupahakemuksen, joka koski murhasta ja seksuaalirikoksesta tuomitun elinkautisvangin Abdigadir Osman Husseinin päästämistä ehdonalaiseen vapauteen. Päätös tarkoittaa, että Hussein pääsee vapaaksi ensi vuoden syyskuussa.

Rikosseuraamuslaitoksen valituslupahakemus liittyi päätökseen, jonka Helsingin hovioikeus antoi viime huhtikuussa. Päätöksessä elinkautisvanki määrättiin päästettäväksi ehdonalaiseen vapauteen syyskuun 2016 alusta, jolloin hän on ollut vankilassa yli 20 vuotta.

Koska valituslupaa ei myönnetty, hovioikeuden päätös jää pysyväksi.
Klikkaa laajentaaksesi...


Ei tuota tyyppiä tarvitsisi vapauttaa muuten kuin ehdolla että poistuu maasta pysyvästi. Mikäli kieltäytyy tästä, niin sitten takaisin vankilaan istumaan tuomiota.
 
Tuli vaan mieleen, että kun kaveri on sekasin kuin seinäkello, niin onko sen paikka vapaana täällä muiden seassa?

Vankilasta paenneen sarjakuristajan rikoshistoria on poikkeuksellisen synkkä
Laukaan avovankilasta tiistaina paennut 50-vuotias sarjakuristaja on Suomen rikoshistoriassa ainutlaatuinen tapaus. Mies saatiin kiinni keskiviikkoiltana.

Poliisi varoitti aiemmin, että Laukaan avovankilasta tiistaina paennutta Michael Penttilää voidaan pitää vaarallisena.

Penttilän rikoshistoria on poikkeuksellisen synkkä, ja se alkaa jo varhaiselta 1980-luvulta.

IS selvitti hänen taustojaan PS-liitteen laajaan asiakirja- ja arkistoaineistoon perustuneessa artikkelissa, joka julkaistiin printtilehdessä 30. toukokuuta 2009.

Artikkelissa kerrottiin, että Penttilä on syntyperäinen oululainen ja alkujaan nimeltään Jukka Torsten Lindholm.

Vaikeista kotioloista tulleen pojan ongelmat tulivat esiin jo peruskoulussa. Päihteiden käyttö ja rötöstely alkoivat teini-iässä.

Lindholm oli 16-vuotias, kun hän marraskuussa 1981 hyökkäsi samanikäisen tytön kimppuun uhrin kotitalon rappukäytävässä. Poika raahasi tytön kellariin ja alkoi hakata, potkia ja kuristaa kaulaliinalla uhaten samalla raiskaavansa.

Lindholm sai tuomioita myös omaisuusrikoksista kuten pajatson tyhjentämisestä siimalla ja isoäidin sekkivihon varastamisesta.

Ensimmäinen rangaistus oli ehdollista ja sakkoja, mutta jo toinen tuomio vei Lindholmin nuorisovankilaan vuonna 1984.

Äidin ja 12-vuotiaan tytön surmat
Lindholm vapautui vuotta myöhemmin 20-vuotiaana. Elokuussa 1985 hänen äitinsä löytyi ryyppyreissun jälkeen aamulla kuolleena sängystään.

Syy kuolemaan paljastui vasta heinäkuussa 1986, kun Lindholm jäi kiinni seuraavasta vakavasta rikoksestaan. Hän oli vienyt asunnolleen kaksi 12-vuotiasta tyttöä, jotka oli kohdannut kaupungilla kotimatkalla kapakasta.

Kun tytöt kieltäytyivät seksistä, hän sulki toisen komeroon ja kuristi toisen kuoliaaksi käsin, narulla ja nahkavyöllä.

Toinen tyttö pääsi pakoon. Poliisi sai miehen kiinni lähistöltä. Poliisiautossa mies alkoi itkeä ja kysellä äitinsä perään.

– Äiti kyllä puolustaa, Lindholm sanoi konstaapelille.

Selvisi, mitä Lindholmin äidille oli todella tapahtunut vuotta aiemmin. Kuulustelussa Lindholm kertoi, että oli kohtalokkaana yönä laittanut käsiinsä äidin siniset nahkahansikkaat ja kasvoilleen äidin punaraidallisen huivin.

Sitten hän oli kuristanut nukkuvan äitinsä. Häntä suututti se, ettei äiti ollut kyennyt vapauttamaan häntä vankilasta ja että äiti asui mieluummin miesystävänsä kuin hänen siskopuolensa kanssa.

– En miellä tappaneeni äitiäni. Kuitenkin äidin kuoleman täytyy johtua teostani. Äiti elää minulle aina, Lindholm sanoi.

Hänet tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana taposta, väkisinmakaamisen yrityksestä ja lapseen kohdistuneesta haureudesta (12-vuotias) sekä törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta (äiti). Rangaistus oli kahdeksan ja puoli vuotta vankeutta.

Sadomasokistinen surma
Kolmas henkirikos tapahtui toukokuussa 1993, kun Lindholm oli ollut vuoden vapaalla jalalla.

Uhri oli 42-vuotias puolituttu nainen, jolle hän oli ehdottanut sadomasokistista seksiä. Lindholm selitti laittaneensa narun kaulan ympäri ”leikillään”, mutta nainen olikin kuollut kuristamiseen.

Surman jälkeen Lindholm oli vaeltanut äitinsä haudalle ja makoillut sen lähellä tunteja.

Hänet tuomittiin taposta kymmenen ja puolen vuoden pakkolaitosvankeuteen.

Vankilassa Lindholm, joka oli mielentilatutkimuksen mukaan ihaillut alkukantaista ja väkivaltaista miehuutta, alkoi pukeutua naisten vaatteisiin.

Hän jopa kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle, kun Hämeenlinnan keskusvankilan johtaja kielsi häneltä naisten alusvaatteet ja meikit.

Hän meni naimisiin ja vaihtoi nimekseen Michael Maria Pentholm. Puoliso oli nainen, joka istui elinkautista edellisen miehensä murhaamisesta myrkyttämällä. Liitto päättyi eroon parin vuoden kuluttua.

Vapautui ja kuristi taas
Pentholm pääsi koevapauteen yli 15 vuoden istumisen jälkeen marraskuussa 2008. Jo puoli vuotta myöhemmin mies kuristi taas.

Uhreina oli yhteensä viisi naista, joista useimmat hän oli houkutellut kotiinsa ja yhden hotelliin. Hän hyökkäsi naisten kimppuun nahkahansikkaat käsissään ja kuristi.

Syyksi luettiin oikeudessa törkeitä pahoinpitelyitä, törkeä raiskaus, törkeän pahoinpitelyn yritys ja vapaudenriisto. Oikeuden mukaan Pentholm tavoitteli sadomasokistista seksuaalista tyydytystä.

Hänet tuomittiin teoistaan kahteen erilliseen vankeusrangaistukseen, jotka kumpikin olivat yli neljän vuoden mittaisia. Jälkimmäinen niistä määrättiin istuttavaksi vankilassa päivästä päivään.

Näitä tuomioita suorittaessaan sarjakuristaja on jälleen vaihtanut nimeään ja on nyt Michael Maria Penttilä.

Vapautumisaika on keväällä 2016, ellei miestä sitä ennen vangita tai tuomita uusista rikoksista.

Laukaan avovankilassa tuomiotaan suorittava Penttilä pakeni tiistaina kauppareissun yhteydessä toisen vangin kanssa. Molemmat miehet saatiin kiinni keskiviikkoiltana.
Rami Mäkinen
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1444805886271.html
 
Kun katsotaan klassisen Jammu-sedän lisäksi esimerkiksi tätä Michael Maria Penttilää tai Abdiqadir Osman Husseinia, niin onko se kuolemanrangaistus oikeasti ihan mahdoton ajatus? Voiko tuollaisia tekoja sovittaa muutenkuin omalla hengellään?
 
pstsika kirjoitti:
Kun katsotaan klassisen Jammu-sedän lisäksi esimerkiksi tätä Michael Maria Penttilää tai Abdiqadir Osman Husseinia, niin onko se kuolemanrangaistus oikeasti ihan mahdoton ajatus? Voiko tuollaisia tekoja sovittaa muutenkuin omalla hengellään?
Klikkaa laajentaaksesi...

Mielestäni vastaus on "ei", mutta haluaisin sanoa, että jammu oli ihan virallisestikin hullu ja joutui hoitoon vapauduttuaan. Tämä penttilä joutaisi varmaankin sinne myös, on hän sen käytöksellään ansainnut, en vaan tiedä miksi hän ei ole jo hoidossa. Ja tuo Hussein taas pitää saada pois maasta.

Tahtoo sanoa, että hullut eivät ole vastuussa teoistaan ja varmaankin kärsivät ongelmistaan muutenkin ihan tarpeeksi, että kuolemantuomio ei mielestäni ole kohdallaan. Minun käsitys hulluudesta on myös hieman vapaampi, kuin virallinen. Samalla minä olisin lukitsemassa noita laitokseen huomattavasti herkemmin kuin valtio.

Ja mitä tulee tuohon Husseiniin, niin pitäisi olla laki siitä, että karkoitettavia vankeja ei päästetä Suomen rajojen sisällä missään oloissa vapaaksi. Ne viedään suoraan lentokoneeseen ja käsiraudat lähtevät irti vasta kun vastaanottavassa maassa joku kuittaa tyypin saattavalta poliisilta. Ulkomaankansalaisille ei myöskään järjestettäisi vankilassa mitään turhaa verovarojen kulunkia, kuten opetusta, mitä se meitä hyödyttää? Vangin oma valtio saa järjestää nuo kuntouttavat toimet kansalaisilleen.

Ja mitä tulee vankienhoitoon yleensä, niin jos valtio voi päättää leikkauksista vanhustenhoitoon, niin miksi ei myös vankienhoitoon? Lukitaan ne roistot kunnolla, niin ei tarvita niin montaa vartijaa vahtimaan. Pitkäaikaisvangit voitaisiin myös sijoittaa omaan vankilaansa, jossa on vain pitkiä tuomioita istuvia vankeja. Ja jos näitä erikoistuvia vankiloita aletaan rakentaa, niin laitetaan yksi lähelle Helsinki-Vantaata ja siellä käsitellään kaikki karkoitettavat henkilöt, ei vain vangit.

Ja itseasiassa miksi vankiloita yleensäkään on missään ihmisten ilmoilla? Käsittääkseni useampikin vankila on/oli kaupunkialueella ja yksi avolaitos on Suomenlinnassa! Eikö tuo ole aika huonoa rahankäyttöä, jos siitä pitää maksaa Senaatti kiinteistöille vuokraa? Toki tuo Suomenlinnan laitos on ihan kohdallaan sikäli, että vangit tekevät kohteen kunnostustöitä ja käsittääkseni paikka on varattu hyväkäytöksisille vangeille, johtuen kohteen suosiosta, mutta epäilen voiko muista vankiloista sanoa samaa.
 
Niin, ja sanompa vielä tuosta Husseinista: Kun kuskaavat sen takasin somaliaan, niin saattavan poliisin mukaan voisi laittaa paikallisella kielellä kirjoitetun selostuksen tyypin tekemisistä. Ihan vain vihjeeksi paikallisille, että tietävät mitä tehdä tyypille.
 
HS: Hallitus ”säästää” leikkaamalla kannattavasta talousrikostutkinnasta
STT


Hallituksen säästötoimet uhkaavat vähentää poliisin talousrikostutkijoiden määrää viidenneksellä, vaikka talousrikosten selvittäminen tuottaa valtiolle enemmän kuin siitä koituu kustannuksia, kertoo Helsingin Sanomat.

Sisäministeriön poliisitarkastaja Antti Simanainen laskee, että valtio saa yhden talousrikostutkijan vuoden työstä keskimäärin 110 000 euron tulot noin 60 000 euron sijoituksella.

Nykyinen harmaan talouden torjuntaohjelma päättyy vuodenvaihteessa. Sisäministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan uutta, nykyisenlaajuista ohjelmaa ei aiota käynnistää.


http://www.kainuunsanomat.fi/kainuu...aamalla-kannattavasta-talousrikostutkinnasta/
 
pstsika kirjoitti:
Kun katsotaan klassisen Jammu-sedän lisäksi esimerkiksi tätä Michael Maria Penttilää tai Abdiqadir Osman Husseinia, niin onko se kuolemanrangaistus oikeasti ihan mahdoton ajatus? Voiko tuollaisia tekoja sovittaa muutenkuin omalla hengellään?
Klikkaa laajentaaksesi...

Näiden vastenmielistenkään tapausten kohdalla en käänny kuolemantuomion kannattajaksi. (Filosofisesti voidaan pohtia, että riittääkö mikään teko sovittamaan näiden henkilöiden tekemiä tekoja omaisille tahi yhteiskunnalle? Ei välttämättä!)

Kuolemantuomion sijaan Suomessa pitäisi ehdottomasti muokata rangaistusasteikkoa ja venyttää sitä merkittävällä tapaa ylöspäin sieltä toisesta päästä ja muokata sitä siten, että huomattavan vaaralliset vangit istuisivat merkittävästi pidemmän aikaa mitä he nyt istuvat (ja vankilassa eikä missään avolaitoksessa) ja että joidenkin kohdalla olisi syytä päätyä entistä useammin ratkaisuun, jossa heitä ei enää vapauteta koskaan vaan he pysyvät tavalla tai toisella valvotussa ympäristössä elämänsä loppuun saakka. Valvottu ympäristö voi olla vankila tai psykiatrinen osasto. Tai miksei perusteta jonnekin Kainuun korpien keskelle erillistä "turvayksikköä" tällaisille vangeille. Paikkaa joka on syrjässä ja näin ollen halu karata vähenee entisestään.

Kustannukset nousisivat näiden toimien myötä jonkin verran, mutta en näe nousua merkittävänä koska loppujen lopuksi tällaisten vankien määrä on minimaalinen (puhutaan kenties yhteensä joistain kymmenistä vangeista, jotka on pidettävä lukkojen takana olennaisesti nykyisen elinkautisen keskimääräistä kestoa). Ja tiedä millainen psykologinen vaikutus sillä on tuomittuun hänen tietäessä joutuvansa istumaan vuosikymmeniä tai elämänsä loppuun saakka.

vlad.
 
vlad kirjoitti:
Näiden vastenmielistenkään tapausten kohdalla en käänny kuolemantuomion kannattajaksi. (Filosofisesti voidaan pohtia, että riittääkö mikään teko sovittamaan näiden henkilöiden tekemiä tekoja omaisille tahi yhteiskunnalle? Ei välttämättä!)

Kuolemantuomion sijaan Suomessa pitäisi ehdottomasti muokata rangaistusasteikkoa ja venyttää sitä merkittävällä tapaa ylöspäin sieltä toisesta päästä ja muokata sitä siten, että huomattavan vaaralliset vangit istuisivat merkittävästi pidemmän aikaa mitä he nyt istuvat (ja vankilassa eikä missään avolaitoksessa) ja että joidenkin kohdalla olisi syytä päätyä entistä useammin ratkaisuun, jossa heitä ei enää vapauteta koskaan vaan he pysyvät tavalla tai toisella valvotussa ympäristössä elämänsä loppuun saakka. Valvottu ympäristö voi olla vankila tai psykiatrinen osasto. Tai miksei perusteta jonnekin Kainuun korpien keskelle erillistä "turvayksikköä" tällaisille vangeille. Paikkaa joka on syrjässä ja näin ollen halu karata vähenee entisestään.

Kustannukset nousisivat näiden toimien myötä jonkin verran, mutta en näe nousua merkittävänä koska loppujen lopuksi tällaisten vankien määrä on minimaalinen (puhutaan kenties yhteensä joistain kymmenistä vangeista, jotka on pidettävä lukkojen takana olennaisesti nykyisen elinkautisen keskimääräistä kestoa). Ja tiedä millainen psykologinen vaikutus sillä on tuomittuun hänen tietäessä joutuvansa istumaan vuosikymmeniä tai elämänsä loppuun saakka.

vlad.
Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt kun Mäkiluodon linnake ei enää ole PV:n käytössä, voisi sinne perustaa ihan hyvin pienimuotoisen "Pirunsaaren" tuollaisille pahemman laatuisille, parantumattomille rikollisille. Saarta lienee helpohko valvoa, tosin kustannuksia tulee, mutta jos niiden kautta muutama ihmishenki säästyy, niin se on sen väärti. Ja elinkautisesta sitten ihan oikea elinkautinen, vähintään se 25 vuotta ja uusijoille ei mahdollisuutta ehdonalaiseen ollenkaan.
 
Näin orpoa ajatellen, meidän pitäisi ehdottomasti lopettaa sekä rise että poliisin yksiköistä ne mitkä tutkivat taikka voivat tutkia talousrikoksia. Voi vahingossa taas joutua kokoomuksen kannattaja linnaan. Ja kun ei laiteta linnaan, säästetään, ja kun ei ole niitä kamalia ja liki sodomiasta olevia vankiloita, sitten vasta rahaa säästetään. Pitää kuitenkin muistaa, että suomi on niitä harvoja länsimaita missä rikos on aina uhrin vika, varsinkin raiskaukset.
Saapa nähdä löytyykö (oma veikkaus ei) oikeudelta munaa koventaa sen mamu paskan tuomiota joka koetti raiskata näkövammaisen. Rikoslaki 5§ 4mom rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta. Ei varmasti löydy tuota suomen tuomareiden, taikka suhteelisen paskojen syyttäjien lakikirjasta.

Kannatan, tulen kannattamaan aina ja ikuisesti kuolemantuomiota, seksuaalirikollisille, lasten raiskaajille, terroristeille ja toistuviin raskaisiin rikoksiin syyllistyneille. Paska on paskaa vaikka sitä muuksi väittää. Mutta hoivayhteiskunta ja oikeuden tuomioiden alakantin kautta tuomitseminen ei ole oikeutta, vaan maanpetturuutta, pelkuruutta ja täydellistä selkärangan puuttumista.

Paskaa kahvia aamuksi, vituttaa... :mad:
 
"Palpittelumies" ei malttanut odottaa edes käräjäoikeuden päätöstä vapauttamisesta tai syyttäjän vangitsemisvaatimusta, vaan lähti tauolta.

Käräjätuomari määräsi hänet ensin odottamaan vartijan kanssa suljettuun takatilaan, mutta oikeus päästi kuitenkin hänet pian oikeustalon käytävälle odottamaan vapaana päätöstä uudesta vangitsemisesta.

Pönkä poistui oikeudesta tauon aikana eikä jäänyt enää kuulemaan käräjäoikeuden ratkaisua mahdollisesta uudesta vangitsemisesta. Hän kysyi ennen poistumistaan vartijalta, aikooko tämä käyttää voimakeinoja. Vartija oli sanonut, ettei hänellä ole oikeutta siihen.

"Minä en tiedä päämieheni tekemisistä", Pöngän asianajaja sanoi HS:lle sen jälkeen, kun silmin nähden kiihtynyt Pönkä hävisi istuntosalin läheisyydestä.

Käräjäoikeus totesi tauon jälkeen, ettei Pöngän vangitsemiselle ole enää perusteita. Oikeudenkäynnin pääkäsittely käytiin siten loppuun ilman hänen läsnä oloaan. Torstaina oikeudessa kuultiin oikeudenkäynnin loppulausunnot.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305993131026
 
Tutkimusten mukaan kiinnijäämisen riski ennaltaehkäisee rikoksia tehokkaammin kuin kovat rangaistukset. Tilastokeskuksen tietokanta antaa kohtuu hyvät vaihtoehdot eri rikostyyppien, myös tekopaikan mukaan, hakuun. Yritin selvittää pääasiassa sellaisten rikosten selvitysprosentteja joilla on olennainen vaikutus kansalaisten turvallisuuden tunteeseen, eli julkisella paikalla tapahtuneita ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja raiskauksia. Ohessa olevasta taulukosta on aika selkeästi nähtävissä että juuri ne rikokset joilla on suurin vaikutus kansalaisten kokemaan turvallisuuteen, selviävät heikoimmin. Yleisellä paikalla tapahtuvien raiskausten selvitysprosentti vetää surulliseksi. Häpeällistä.

rikos_Selv.jpg


edit: Tietokanta:
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/f...px/?rxid=09bb2fe3-1ded-44b2-aca5-6b768d3951bf
 
Kuolemantuomion ongelma on se oikean tuomion varmistaminen. Oikeusistuimet, syyttäjät ja poliisi eivät ole erehtymättömiä. Päinvastoin hölmöjä ratkaisuja näkee joka päivä. Elikautiseen laitetun voi armahtaa jos hänet todetaan syyttömäksi, mutta kuolemaantuomittua ei.
 
kimmo.j kirjoitti:
Kuolemantuomion ongelma on se oikean tuomion varmistaminen. Oikeusistuimet, syyttäjät ja poliisi eivät ole erehtymättömiä. Päinvastoin hölmöjä ratkaisuja näkee joka päivä. Elikautiseen laitetun voi armahtaa jos hänet todetaan syyttömäksi, mutta kuolemaantuomittua ei.
Klikkaa laajentaaksesi...

Siksipä paras argumentti kuolemantuomiota vastaan on: "Haluatko oikeasti antaa virkamiehelle oikeuden päättää elämästä ja kuolemasta?"
 
CarriE66 kirjoitti:
Tutkimusten mukaan kiinnijäämisen riski ennaltaehkäisee rikoksia tehokkaammin kuin kovat rangaistukset. Tilastokeskuksen tietokanta antaa kohtuu hyvät vaihtoehdot eri rikostyyppien, myös tekopaikan mukaan, hakuun. Yritin selvittää pääasiassa sellaisten rikosten selvitysprosentteja joilla on olennainen vaikutus kansalaisten turvallisuuden tunteeseen, eli julkisella paikalla tapahtuneita ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja raiskauksia. Ohessa olevasta taulukosta on aika selkeästi nähtävissä että juuri ne rikokset joilla on suurin vaikutus kansalaisten kokemaan turvallisuuteen, selviävät heikoimmin. Yleisellä paikalla tapahtuvien raiskausten selvitysprosentti vetää surulliseksi. Häpeällistä.

rikos_Selv.jpg


edit: Tietokanta:
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/f...px/?rxid=09bb2fe3-1ded-44b2-aca5-6b768d3951bf
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä, mutta tähän "kovat rangaistukset" viittaukseen liittyy usein, ei aina mutta usein, se seikka, että päätelmä perustuu yhdysvaltalaiseen tutkimusaineistoon, jonka perusteella on sitten tehty se päätelmä, että kovat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta (vaan eräissä tapauksissa jopa raaistavat sitä). En missään nimessä kiistä tätä havaintoa, koska Yhdysvalloissa se on havaintojen mukaan paikkansapitävä, mutta siihen sisältyy eräs ongelma ja se on usein se, että sitä sovelletaan sellaisenaan Suomeen ja tälllöin unohdetaan se, että "kovat/ankarat rangaistukset" ovat Yhdysvalloissa aivan toista luokkaa vrt. Suomi (tai Pohjoismaat). Ei siis ole nykyajalta (esim. 60-luvulta eteenpäin) mitään konkreettista havaintoaineistoa Suomesta, jonka perusteella voitaisi tutkia/tarkastella sitä, että millainen vaikutus "kovilla/ankarilla rangaistuksilla" on Suomen oloissa. Suomalainen elinkautinen (keskiarvoisesti 14-15-vuotta) on hiukan erilainen jo pelotevaikutukseltaan kuin elinkautinen tai monin kertainen elinkautinen Yhdysvalloissa. Ja tämän ohella on huomioitava vielä muut muuttujat yhteiskunnassa, jollaiset voivat vaikuttaa ja vaikuttavatkin siihen kuinka ennaltaehkäisevänä todella pitkä tuomio mielletään.

Enkä nyt tarkoita, että Suomeen pitäisi apinoida rangaistusasteikkoa Yhdysvalloista (kuolemantuomiolle edelleen EI) mutta pitäisin Suomen oloissa jo merkittävänä muutoksena sitä, että alettaisi entistä enemmän soveltamaan rangaistusasteikon yläpäätä, sen sijaan, että kohtuullisen usein sovelletaan alapäätä tai suhteutetaan tuomio keskimääräiseen istumisaikaan ko. rikoksesta. Ja sitten näiden poikkeusten kohdalla rangaistusasteikon tulisi olla olennaisesti kovempi ja tarvittaessa istuttaa heitä vuosikymmeniä etenkin jos riskiarvio sellaista puoltaa. Tai muuten on odotettavissa, että vapauttaminen johtaa ongelmiin jollain aikavälillä (esim. Jammu Siltavuori).

Myös Hannu Lauerma on todennut sen suuntaisesti, että on olemassa pieni ryhmä vankeja joille oikea paikka on koko elämän mittainen laitoshoito. Mikään tuomio tai hoito ei siis muuta heitä yhteiskuntakelpoiseksi - tämä olisi hyvä uskaltaa tunnustaa laajemmin ja suhtautua tällaiseen ihmisryhmään sen vaativalla vakavuudella.

vlad.
 
vlad kirjoitti:
Kyllä, mutta tähän "kovat rangaistukset" viittaukseen liittyy usein, ei aina mutta usein, se seikka, että päätelmä perustuu yhdysvaltalaiseen tutkimusaineistoon, jonka perusteella on sitten tehty se päätelmä, että kovat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta (vaan eräissä tapauksissa jopa raaistavat sitä). En missään nimessä kiistä tätä havaintoa, koska Yhdysvalloissa se on havaintojen mukaan paikkansapitävä, mutta siihen sisältyy eräs ongelma ja se on usein se, että sitä sovelletaan sellaisenaan Suomeen ja tälllöin unohdetaan se, että "kovat/ankarat rangaistukset" ovat Yhdysvalloissa aivan toista luokkaa vrt. Suomi (tai Pohjoismaat). Ei siis ole nykyajalta (esim. 60-luvulta eteenpäin) mitään konkreettista havaintoaineistoa Suomesta, jonka perusteella voitaisi tutkia/tarkastella sitä, että millainen vaikutus "kovilla/ankarilla rangaistuksilla" on Suomen oloissa. Suomalainen elinkautinen (keskiarvoisesti 14-15-vuotta) on hiukan erilainen jo pelotevaikutukseltaan kuin elinkautinen tai monin kertainen elinkautinen Yhdysvalloissa. Ja tämän ohella on huomioitava vielä muut muuttujat yhteiskunnassa, jollaiset voivat vaikuttaa ja vaikuttavatkin siihen kuinka ennaltaehkäisevänä todella pitkä tuomio mielletään.

Enkä nyt tarkoita, että Suomeen pitäisi apinoida rangaistusasteikkoa Yhdysvalloista (kuolemantuomiolle edelleen EI) mutta pitäisin Suomen oloissa jo merkittävänä muutoksena sitä, että alettaisi entistä enemmän soveltamaan rangaistusasteikon yläpäätä, sen sijaan, että kohtuullisen usein sovelletaan alapäätä tai suhteutetaan tuomio keskimääräiseen istumisaikaan ko. rikoksesta. Ja sitten näiden poikkeusten kohdalla rangaistusasteikon tulisi olla olennaisesti kovempi ja tarvittaessa istuttaa heitä vuosikymmeniä etenkin jos riskiarvio sellaista puoltaa. Tai muuten on odotettavissa, että vapauttaminen johtaa ongelmiin jollain aikavälillä (esim. Jammu Siltavuori).

Myös Hannu Lauerma on todennut sen suuntaisesti, että on olemassa pieni ryhmä vankeja joille oikea paikka on koko elämän mittainen laitoshoito. Mikään tuomio tai hoito ei siis muuta heitä yhteiskuntakelpoiseksi - tämä olisi hyvä uskaltaa tunnustaa laajemmin ja suhtautua tällaiseen ihmisryhmään sen vaativalla vakavuudella.

vlad.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuon lisäksi ehdottaisin, että käsittelyä nopeutetaan huomattavasti. Ja tutkintavankeutta aletaan käyttää enemmän. Näkisin, että jos kyseessä on nisti, joka on rötöstellyt harrastustaan rahoittaakseen, niin lakiin pitäisi merkitä mahdollisuus pakkohoitoon tutkintavankeuden muodossa, tämä siis siksi että ilman vierotusta todennäköisyys rikoksen uusimiseen on huomattava.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top