Pääkirjoitus | Kolumni
Kiihkein Venäjän syyttely voi olla Venäjälle hyödyksi – pelon lietsonta voi johtaa meitä harhaan
Venäjän vaikuttamispyrkimysten havaitseminen on tärkeää. Mutta se voi olla meille myös haitaksi, jos havaintoja tarjotaan yliannostus ilman riittäviä näyttöjä.
Laura Halminen
Julkaistu: 18.9
SUOMI äänestää seuraavasta presidentistä noin neljän kuukauden kuluttua. Sauli Niinistö on tietenkin ennakkosuosikki.
Viime aikoina vaalit ovat kuitenkin saaneet erikoisia sivumerkityksiä.
Keväällä Ranskassa maahanmuuttovastainen Marine Le Pen lainasi rahaa kampanjaansa Venäjältä ja vaalivoittaja Emmanuel Macronin kampanjan sähköposteja vuodettiin julki. Yhdysvalloissa Hillary Clintonin kampanjaviestintää hakkeroitiin, eikä Clinton voittanut vaaleja. Voittajan hyväksi askarreltiin valeuutisia, somemainontaa, mielenosoituksia. Näistä vippaskonsteista epäillään Vladimir Putinin hallintoa.
MYÖS Suomessa moni odottaa nyt, miten Venäjän vaikutus nousee syksyn mittaan esiin vaalikampanjoissa.
Merja Kyllönen (vas) profiloituu Naton vastaisena ehdokkaana. Laura Huhtasaari (ps) vaatii rajoja kiinni ja muistuttaa muutenkin Ranskan Marine Le Peniä. Matti Vanhasen (kesk) taustatiimissä vaikuttaa taantumukselliseksi väitetyn Suomen geopoliittisen seuran perustajajäseniä. Paavo Väyrynen ajaa köröttää Paasikiven–Kekkosen linjaa.
Näiden ehdokkaiden on jo esitetty ”resonoivan Venäjän narratiivia”. Suomeksi tämä tarkoittaa, että heidän edustamansa teemat ovat Venäjän kannalta hyödyllisiä ja että ehdokkaat ovat omaksuneet nuo teemat ominaan.
VENÄJÄN vaikuttamispyrkimysten havaitseminen on tärkeää. Mutta se voi olla meille myös haitaksi, jos havaintoja tarjotaan yliannostus ilman riittäviä näyttöjä. Kertoakin havainnoista toki pitää. Kunhan puhuu totta, liioittelematta.
Mitä enemmän syyttelemme Venäjää Suomen sisäisestä hajaannuksesta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa, sitä väkevämmältä ja uhkaavammalta Venäjä meistä vaikuttaa. Mitä innokkaammin uskomme, että sotaharjoituksillaan Venäjä petaa suursotaa, sitä heikommin huomaamme, mitä harjoituksen taustalla saattaa tapahtua.
Suomen sisäiset asiat kiinnostavat Venäjän hallintoa varmasti, ja Venäjälle sen naapurimaan epävarmuus ja hämmentyneisyys sopii oikein hyvin. Pysyypä kurissa ja nuhteessa.
Tuskin kukaan nyt vakavissaan uskoo, että niin monet presidenttiehdokkaat ajaisivat naapurimaan etuja Suomen ohi tai että sota syttyisi tuota pikaa. Me olemme vastuussa myös niistä mielikuvista, joita luomme, sekä siitä, mitä niistä mielikuvista voi seurata.