Suomen sisäinen turvallisuus

Kotimaa
Tuhansia suomalaislapsia pahoinpidellään omassa kodissa, ja se jättää elinikäiset jäljet – ”En tiijä, että kukaan ihminen rakastas mua”, sanoo perheväkivaltaa kokenut Joonas
Viranomaiset tunnistavat edelleen asiantuntijoiden mukaan liian vähän lasten perheissä kohtaamaa väkivaltaa. Kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön murhan jälkeen on parannettu esimerkiksi viranomaisten tiedonkulkua, mutta kehitettävää vielä riittää.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005452848.html
 
Kotimaa
Tuhansia suomalaislapsia pahoinpidellään omassa kodissa, ja se jättää elinikäiset jäljet – ”En tiijä, että kukaan ihminen rakastas mua”, sanoo perheväkivaltaa kokenut Joonas
Viranomaiset tunnistavat edelleen asiantuntijoiden mukaan liian vähän lasten perheissä kohtaamaa väkivaltaa. Kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön murhan jälkeen on parannettu esimerkiksi viranomaisten tiedonkulkua, mutta kehitettävää vielä riittää.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005452848.html
Väitän, että iso ongelma kokonaisuutta on lastensuojelun huonomaine. Huostaanottoja tehdään jumalaton määrä ja toisaalta jätetään tekemättä tilanteissa joissa sellainen olisi syytä tehdä. Meillä asuu tällä haavaa yksi ikäluokka kodinulkopuolella ja yksi sukupolvi on asiakkaana. Kamalia lukuja. Monet ongelmista johtuu päihteistä ja toiset rahasta. Vanhemmat eivät hae apua kun pelätään huostaanottoa... Tästä sitten syntyy valmis soppa jonka lusikoiminen ei ole kenenkään etu. Se taloudellisesti kamalaa katsottavaa ja inhimillisesti vielä kamalampaa. Ylipäätään pitäisi löytyy syy ongelmaan sitä kautta, että tällaista ongelmaa ei tunnu olevan missään muualla päin maailmaa. On jotenkin surullista, että suomi on maailman hyvinvointi valtioiden ykkönen melkein joka mittarilla mitattuna mutta sitten on tuollainen tilasto joka on päin persettä.
 
Ei ole toden perään leikkimistä näillä uusilla fentanyylirouheilla. . Aikuisen ihmisen tappava annos karfentaniilia on noin 0,03 milligrammaa.

Fariinisokerilla jatkettu tappava huume leviää Suomessa – voi imeytyä ihon läpi

https://yle.fi/uutiset/3-9935968
 
Väitän, että iso ongelma kokonaisuutta on lastensuojelun huonomaine. Huostaanottoja tehdään jumalaton määrä ja toisaalta jätetään tekemättä tilanteissa joissa sellainen olisi syytä tehdä. Meillä asuu tällä haavaa yksi ikäluokka kodinulkopuolella ja yksi sukupolvi on asiakkaana. Kamalia lukuja. Monet ongelmista johtuu päihteistä ja toiset rahasta. Vanhemmat eivät hae apua kun pelätään huostaanottoa... Tästä sitten syntyy valmis soppa jonka lusikoiminen ei ole kenenkään etu. Se taloudellisesti kamalaa katsottavaa ja inhimillisesti vielä kamalampaa. Ylipäätään pitäisi löytyy syy ongelmaan sitä kautta, että tällaista ongelmaa ei tunnu olevan missään muualla päin maailmaa. On jotenkin surullista, että suomi on maailman hyvinvointi valtioiden ykkönen melkein joka mittarilla mitattuna mutta sitten on tuollainen tilasto joka on päin persettä.

Koko lastensuojelu on näinä päivinä vähän sellaisessa "Ei voi voittaa"-tilassa. Eräs vanha sossutäti sanoi jo pari vuotta sitten ettei resurssien (lue: raha) tuplaaminenkaan auta asiaa. Jos tuuri käy, niin mitään ihan pahimpia tapauksia ei paukahtele otsikoihin. En tiedä, mutta en kuitenkaan ole ihan näin pessimistinen.

Viimevuosien aikana koko yhteiskunta on hiipunut hiljalleen. Tarve olisi ilmeisesti oikein kunnon nousukaudelle, jossa jaettavaa riittäisi vähän kaikille.
 
Ei ole toden perään leikkimistä näillä uusilla fentanyylirouheilla.

Jos jollakulla sattuu olemaan sukulaisissa tai tutuissa fentanyylilaastareita kipulääkkeinä käyttäviä (esim. syöpäpotilaita), niin kannattaa hankkia lääkekaapiksi kassa- tai palosuojakaappi.

Tämä pätee tietenkin myös silloin kun on kyse muistakin vaarallisista, huumaaviksi luokiteltavista tai katukauppakelpoisista lääkkeistä.

Joku vähintään 20kg painava metallimöykky tuo mielenrauhaa ihan eri tavalla kuin jäätelötikulla avattava, puhaltamalla taipuva peltiloota, jonka 6-vuotias murtaisi jälkiä jättämättä.

Mielenrauhan lisäksi nurkkajärkäle on toki myös ihan konkreettinen suoja.

Kotona, palvelutalossa tai muualla avustavalle tai hoitavalle henkilökunnallekin on varmaan mukavaa jos aihettomien epäilysten, lääkkeiden hukkaamisen, ei-aina-niin-luottamusta-herättävien vierailijoiden yms. suhteen riski on pienempi.

Eivätkä pitsinmyyjät, valepoliisit, kiertokauppiaat tai kerjäläiset muodosta yhtä isoa uhkaa kuin silloin jos varashoukuttimet ovat helpommin saatavilla.

Sitä paitsi sellaiset teräskuutiot ovat aika pitkäikäisiä.
 
Koko lastensuojelu on näinä päivinä vähän sellaisessa "Ei voi voittaa"-tilassa. Eräs vanha sossutäti sanoi jo pari vuotta sitten ettei resurssien (lue: raha) tuplaaminenkaan auta asiaa. Jos tuuri käy, niin mitään ihan pahimpia tapauksia ei paukahtele otsikoihin. En tiedä, mutta en kuitenkaan ole ihan näin pessimistinen.

Viimevuosien aikana koko yhteiskunta on hiipunut hiljalleen. Tarve olisi ilmeisesti oikein kunnon nousukaudelle, jossa jaettavaa riittäisi vähän kaikille.
Ei taida riittää edes se nousukausi kun talouden pitäisi kasvaa 6-8% joka vuosi jotta eläkepommi ei laukeaisi. Kasvua on nyt tainnut olla jotain 1,5% luokkaa. Fakta on, että rahat on loppu mutta velkaa kun saadaan niin se ei niin pahasti vielä ihmisille näy. Sitten jossain vaiheessa osuu paska oikein kunnolla tuulettimeen ja ongelmat kirjaimellisesti räjähtää silmille.
 
Ei taida riittää edes se nousukausi kun talouden pitäisi kasvaa 6-8% joka vuosi jotta eläkepommi ei laukeaisi. Kasvua on nyt tainnut olla jotain 1,5% luokkaa. Fakta on, että rahat on loppu mutta velkaa kun saadaan niin se ei niin pahasti vielä ihmisille näy. Sitten jossain vaiheessa osuu paska oikein kunnolla tuulettimeen ja ongelmat kirjaimellisesti räjähtää silmille.

Tainnut sosiaalityön kuraportaassa vähän jo paukahtaa... Tässä voi käydä niinkin, että suuren paukun tilalle tulee sarjassa pienempiä paukkuja. Puute näkyy eri ryhmille vuorollaan ja perille suureen suohon päästään vähemmällä parkumisella, kun yhteiskunnalla on enemmän aikaa sopeutua Slaavilaiseen näkemykseen Suomesta.
 
Suuret ikäluokat alkavat pikkuhiljaa siirtyä helposta vanhuudesta erikoissairaanhoidon piiriin. Sekin saattaa maksaa jotain.
 
En löytänyt täältä juttua armeijan tunnelikaupoista. Ostajan täytyi haluta sitä tosissaan. Kuka se oli?
 
Koko lastensuojelu on näinä päivinä vähän sellaisessa "Ei voi voittaa"-tilassa. Eräs vanha sossutäti sanoi jo pari vuotta sitten ettei resurssien (lue: raha) tuplaaminenkaan auta asiaa.

Pitää paikkansa.

Aivan valtava määrä kuntia on perseillyt lastensuojeluasioissa niin, että on kierrätetty epäpäteviä, alikoulutettuja (esim. sosionomeja), opiskelijoita ja sukulaisentutunkaimankavereita vuodesta toiseen sijaisuus-sairasloma-äitiyslomasijaisuus-vuorotteluvapaasijaisuus -kierrättämisellä.

Alan liitto tekee kaikkea muuta paitsi sitä mistä saa palkkaa.

Kun liitto ei hoida hommiaan, niin epäpäteville on voitu työntää järjettömiä työ- ja vastuumääriä. Ja harva irtisanoutuu tai nostaa metelin jos on duunissa johon koulutus ei riitä. Duunit loppuisivat heti ensimmäiseen ulahdukseen.

Sitten tehtiin osittainen stoppi sille epäpätevien käyttämiselle siten, että vaadittiin lain tasolla pätevyyttä tiettyihin päätöksiin. (Epäpätevät voivat usein yhä valmistella, kunhan joku pätevä allekirjoittaa asian.)

Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa töitä olisi enemmän kuin pätevöityneitä työntekijöitä. Epäpäteviä ei voida enää käyttää entiseen malliin. Pätevät taas... Miksi olla sellaisessa paikassa jossa on 3-4 kertaa suositusten mukainen työmäärä eikä mitään mahdollisuutta onnistua työssään jos voi hakea paremmin palkattua ja inhimillisempää duunia toisaalta? Nää pahimmat kunnat alkavat kärsiä pätevien pulasta ja se taas ei oikeuta niitä laiminlyömään lakisääteisiä velvollisuuksiaan.

Soteuudistus saattaa vapauttaa hyvin pienen määrän keskiportaan pomoja suorittavaan työhön, mutta sen varaan ei kannata työvoimapulan suhteen mitään laskea.

Kun epäpätevät vähenevät ja pätevät vaativat kohtuullista työmäärää ja työparityöskentelyä, niin mistään ei välttämättä löydy uusia työntekijöitä niihin paikkoihin joissa epäpätevien kierrätys on ollut kovinta, työnohjaus huonointa ja asiakasmäärät ylimitoitetuimpia.

Voitte itse kuvitella, että jos jotkut rekkafirmat vaatisivat kuskeiltaan vaikka vähintään 400 000km vuodessa tien päällä mutta eivät edellyttäisi kyseisen ajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia, niin niiden voisi olla pikkuriikkisen vaikea saada palkattua kuskeja siinä vaiheessa kun epäpätevien käytön mahdollisuus menee tukkoon ja pätevistä on pulaa.


Lisätääs vielä sellainen, että pätevyysvaatimus on onneksi kuitenkin saanut osan epäpätevänä työskennelleistä innostumaan pätevöitymiseen panostamiseen.
 
Suuret ikäluokat alkavat pikkuhiljaa siirtyä helposta vanhuudesta erikoissairaanhoidon piiriin. Sekin saattaa maksaa jotain.
Samalla ikäluokat ovat pienentyneet ja työ vähentynyt. Paskamainen yhdistelmä jota ei ulkomaan tuonnilla paikata.
 
Ei taida riittää edes se nousukausi kun talouden pitäisi kasvaa 6-8% joka vuosi jotta eläkepommi ei laukeaisi. Kasvua on nyt tainnut olla jotain 1,5% luokkaa. Fakta on, että rahat on loppu mutta velkaa kun saadaan niin se ei niin pahasti vielä ihmisille näy. Sitten jossain vaiheessa osuu paska oikein kunnolla tuulettimeen ja ongelmat kirjaimellisesti räjähtää silmille.

Ilaskivi on ollut sitä mieltä, että rahaa on:

https://www.uusisuomi.fi/raha/58525...mmista-mihin-jattilaismaisia-varoja-jemmataan
 
Pitää paikkansa.

Aivan valtava määrä kuntia on perseillyt lastensuojeluasioissa niin, että on kierrätetty epäpäteviä, alikoulutettuja (esim. sosionomeja), opiskelijoita ja sukulaisentutunkaimankavereita vuodesta toiseen sijaisuus-sairasloma-äitiyslomasijaisuus-vuorotteluvapaasijaisuus -kierrättämisellä.

Alan liitto tekee kaikkea muuta paitsi sitä mistä saa palkkaa.

Kun liitto ei hoida hommiaan, niin epäpäteville on voitu työntää järjettömiä työ- ja vastuumääriä. Ja harva irtisanoutuu tai nostaa metelin jos on duunissa johon koulutus ei riitä. Duunit loppuisivat heti ensimmäiseen ulahdukseen.

Sitten tehtiin osittainen stoppi sille epäpätevien käyttämiselle siten, että vaadittiin lain tasolla pätevyyttä tiettyihin päätöksiin. (Epäpätevät voivat usein yhä valmistella, kunhan joku pätevä allekirjoittaa asian.)

Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa töitä olisi enemmän kuin pätevöityneitä työntekijöitä. Epäpäteviä ei voida enää käyttää entiseen malliin. Pätevät taas... Miksi olla sellaisessa paikassa jossa on 3-4 kertaa suositusten mukainen työmäärä eikä mitään mahdollisuutta onnistua työssään jos voi hakea paremmin palkattua ja inhimillisempää duunia toisaalta? Nää pahimmat kunnat alkavat kärsiä pätevien pulasta ja se taas ei oikeuta niitä laiminlyömään lakisääteisiä velvollisuuksiaan.

Soteuudistus saattaa vapauttaa hyvin pienen määrän keskiportaan pomoja suorittavaan työhön, mutta sen varaan ei kannata työvoimapulan suhteen mitään laskea.

Kun epäpätevät vähenevät ja pätevät vaativat kohtuullista työmäärää ja työparityöskentelyä, niin mistään ei välttämättä löydy uusia työntekijöitä niihin paikkoihin joissa epäpätevien kierrätys on ollut kovinta, työnohjaus huonointa ja asiakasmäärät ylimitoitetuimpia.

Voitte itse kuvitella, että jos jotkut rekkafirmat vaatisivat kuskeiltaan vaikka vähintään 400 000km vuodessa tien päällä mutta eivät edellyttäisi kyseisen ajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia, niin niiden voisi olla pikkuriikkisen vaikea saada palkattua kuskeja siinä vaiheessa kun epäpätevien käytön mahdollisuus menee tukkoon ja pätevistä on pulaa.


Lisätääs vielä sellainen, että pätevyysvaatimus on onneksi kuitenkin saanut osan epäpätevänä työskennelleistä innostumaan pätevöitymiseen panostamiseen.
Lastesuojelussa on mitä itse sitä toimintaa olen nähnyt myös vaihtuvuus todella suurta. Hommaan mennään ruusunpunaiset lasit silmillä ja hattu jossa on kukka päässä. Sitten väsähdetään kun homma ei olekaan niin hienoa kuin on ajateltu. Keski-ikä taitaa olla 30:n paikkeilla tänä päivänä. Se on huonoyhdistelmä kun ei ole elämänkokemusta kertynyt nimeksikään ja toimitaan hommassa jossa sitä täytyisi olla ihan helvetin paljon.

Itse vähän pelkään, että sote tulee heittämään koko sosiaali- ja terveyssektorin sellaiseen kurimukseen, ettei toista toista ole nähty. Jotain siitä syntyy mutta pahoin pelkään ettei ihan sitä tehokasta, säästöjä tuovaa ja laatua parantavaa projektia.

Lastensuojelun asiakasmäärää tulisi ehdottomasti tiputtaa. väitän, että 90% asiakkaista hyötyisivät jostain muusta palvelusta tai tuesta enemmän ja toisaalta väitän, että 99,9% lastensuojeluilmoituksista on nykyään täysin turhia jotka vain lisäävät työkuormaa.
 
Puskuria tosiaan on mutta se ei kamalan montaa vuotta kestä kun se on käytetty ellei joko kerätä enemmän työeläkemaksuja, pienennetä eläkkeitä tai toivota, että sijoitukset tuottavat. Käteistähän ei ole tuota 150mrd vaan se on enempi ja vähempi kiinni sijoituksissa ja kiinteässä omaisuudessa. Tällä hetkellä eläkkeet maksetaan käsittääkseni vuoden aikana kerätyillä työeläkemaksuista. Ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa se, että pienituloiset maksavat kovin vähän eläkemaksuja tuloistaan ja pienituloisten, tulottomien ja negatiivista tuloa nauttivien määrät kasvavat vuosi vuodelta. Yhtälö on myrkyllinen. Eikä pahin ole tilanne ole vielä tässä hetkessä vaan se pahenee seuraavien 5 - 15 vuoden kuluessa.
 
Lastesuojelussa on mitä itse sitä toimintaa olen nähnyt myös vaihtuvuus todella suurta. Hommaan mennään ruusunpunaiset lasit silmillä ja hattu jossa on kukka päässä. Sitten väsähdetään kun homma ei olekaan niin hienoa kuin on ajateltu.

Siinä mielessä totta, että iso osa yliopistokoulutuksesta on varsin ideologisesti painottunutta unelmahöttöä ja todella suuri osa yhteiskuntataiteiteellisten tiedekuntien oppilaista enemmän siellä ideologioiden ja unelmien kuin reaalitodellisuuden maailmassa eläviä.

Lastensuojelutyön raskaus on kuitenkin varmaan kaikkien tiedossa. En usko, että sinne töihin mennään kovin usein ruusunpunaisissa laseissa.

Toi epäpätevien kierrättäminen yhdistettynä järjettömiin asiakasmääriin on yksi pahimmista väsyttäjistä. Burn outin perusresepti on se, että työ on organisoitu tavalla joka estää ihmisen syvien arvojen mukaisen työskentelyn.

Toinen on omat lapset. On henkisesti aika raskasta mennä johonkin narkki/alkoholismi/mielenterveysongelma/perheväkivaltakotiin jossa aikuisten perseilystä on kärsimässä pikkuisia ja sen jälkeen omaan kotiin, jossa odottavat saman ikäiset lapset.

Kolmas väsyttäjä on raskaat kohtalot, jotka tulevat lähes väistämättä kotiin, ajatuksiin, uniin...

Neljäs väsyttäjä ovat joidenkin lasten vanhemmat. Niissä on ihan oikeasti todella sairaitakin tapauksia mukana.

Sosiaalialalla homma menee niin kuin monilla muillakin aloilla. Mitä vähemmän työkokemusta, sitä todennäköisemmin joutuu ottamaan sen työn jonka saa. Lastensuojelu on juuri niitä vähiten tykättyjä. Työkokemuksen karttuessa on helpompi hakea henkisesti helpompiin töihin. Aikuissosiaalityöhön, sairaalasossuiksi, järjestökentälle, tutkimukseen, vammaispalveluun, yksityisyrittäjiksi tms. siirtyvät selittävät myös osiltaan tuota ikärakennetta.

Mä en menisi missään nimessä syyttämään sossuja siitä, jos alalla tai alassa on asioita pielessä. Kunta ja etenkin kunnallispoliitikot olisivat paljon oikeampi osoite sille syyttävälle sormelle. Budjetoinnit voivat olla täysin irti todellisuudesta. Lautakunnissa saattaa ties minkälaista itsetärkeää kylähullua jolla ei ole mitään käsitystä edes sosiaali- ja terveysalan lainsäädännöstä.

Tai no.... Siitä sossuja voisi kyllä syyttää että sanovat aivan liian harvoin esimiehilleen ja etenkään kuntien poliittiselle kerrostumalle vastaan. Voisivat ottaa siinä esim. lääkäreistä mallia.
 
Siinä mielessä totta, että iso osa yliopistokoulutuksesta on varsin ideologisesti painottunutta unelmahöttöä ja todella suuri osa yhteiskuntataiteiteellisten tiedekuntien oppilaista enemmän siellä ideologioiden ja unelmien kuin reaalitodellisuuden maailmassa eläviä.

Lastensuojelutyön raskaus on kuitenkin varmaan kaikkien tiedossa. En usko, että sinne töihin mennään kovin usein ruusunpunaisissa laseissa.

Toi epäpätevien kierrättäminen yhdistettynä järjettömiin asiakasmääriin on yksi pahimmista väsyttäjistä. Burn outin perusresepti on se, että työ on organisoitu tavalla joka estää ihmisen syvien arvojen mukaisen työskentelyn.

Toinen on omat lapset. On henkisesti aika raskasta mennä johonkin narkki/alkoholismi/mielenterveysongelma/perheväkivaltakotiin jossa aikuisten perseilystä on kärsimässä pikkuisia ja sen jälkeen omaan kotiin, jossa odottavat saman ikäiset lapset.

Kolmas väsyttäjä on raskaat kohtalot, jotka tulevat lähes väistämättä kotiin, ajatuksiin, uniin...

Neljäs väsyttäjä ovat joidenkin lasten vanhemmat. Niissä on ihan oikeasti todella sairaitakin tapauksia mukana.

Sosiaalialalla homma menee niin kuin monilla muillakin aloilla. Mitä vähemmän työkokemusta, sitä todennäköisemmin joutuu ottamaan sen työn jonka saa. Lastensuojelu on juuri niitä vähiten tykättyjä. Työkokemuksen karttuessa on helpompi hakea henkisesti helpompiin töihin. Aikuissosiaalityöhön, sairaalasossuiksi, järjestökentälle, tutkimukseen, vammaispalveluun, yksityisyrittäjiksi tms. siirtyvät selittävät myös osiltaan tuota ikärakennetta.

Mä en menisi missään nimessä syyttämään sossuja siitä, jos alalla tai alassa on asioita pielessä. Kunta ja etenkin kunnallispoliitikot olisivat paljon oikeampi osoite sille syyttävälle sormelle. Budjetoinnit voivat olla täysin irti todellisuudesta. Lautakunnissa saattaa ties minkälaista itsetärkeää kylähullua jolla ei ole mitään käsitystä edes sosiaali- ja terveysalan lainsäädännöstä.

Tai no.... Siitä sossuja voisi kyllä syyttää että sanovat aivan liian harvoin esimiehilleen ja etenkään kuntien poliittiselle kerrostumalle vastaan. Voisivat ottaa siinä esim. lääkäreistä mallia.
Sellainen mieleen tullut lisäys tähän (taaskin ansiokkaaseen) kirjoitukseen, niin useat noista sosiaali-ja terveysalan töistä on henkisesti niin raskaita että joko niitä ei normi-ihminen ehkä jaksa kauaa tehdä tai sitten siinä pitää itsensä tietyllä tapaa kylmettää että kestää sitä kaikkea paskaa ja kurjuutta mitä ala tekijöilleen tarjoaa. Eli siitä tulee vain työtä, ja tunteilu syrjään että jaksaa sitä kiirettä ja rankkoja ihmiskohtaloita. Muutama vuosi ja alalle töihin hakeutunut, motivoitunut ja innostunut nuori (usein nainen) joko kyynisyy tai vaihtaa alaa.
 
Hienosti kirjoitettu Pihatontulta ja PSB 5500:lta! Ja erinomainen huomio tuo itsensä kylmettäminen tai kovettuminen, mitenkä vaan. Se tahtoo vaan olla aika huono kompensaatiomekanismi että ohittaa ne asiat mitkä kuitenkin tulisi jollain lailla pureskella. Se traumatisoi ja alkaa syödä ihmistä sisältä päin. Tälläisiä kokemuksia voi hyvin tulla vaikkapa sosiaali ja terveysaloilta, poliisilta, sotilailta.. Ilmiö ei ole uusi. Jokainen meistä tietää ettei useimmat vetaraanit halunneet puhua kaikesta. Ja jokainen meistä on kuullut mitenkä pahoin osa heistä voi palattuaan sodasta. Tätä samaa tapahtuu tänäkin päivänä.
Tiedän omasta työstäni henkilöitä joilla on ”paskan keikan” jälkeen ollut kohtuuttomia ongelmia ja valitettavasti jokunen heistä ei ole koskaan selvinnyt takaisin työelämään. Yksikin, iso mies ja kaiken nähnyt konkari, varmaan kaikkien mielestä tyyppi jota ei enää mikään hetkauta...mutta niin vaan ryyppy jäi päälle. Ei ollut sellaista tapaa että asioista puhuttaisiin, ei oltu ennenkään puhuttu.
 
Kiitos VLF kehuista.

Mielestäni jo se, että lastensuojelu on venäläisen öykkämöykän lempilapsi on ihan hyvä syy sekä tutustua asiaan vähän että pyrkiä käsittelemään sitä mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti.

Toinen syy on se, että sosiaalityöntekijät saavat hyvin usein aivan muiden ihmisten tekemisistä syyt niskaansa. Se ei ole oikein eikä oikeudenmukaista.

Sosiaalityöntekijä on yliopistosta sosiaalityön pääaineopiskelijana maisteriksi valmistunut, pakolliset harjoittelut käynyt henkilö. (Parista muustakin pääaineesta pääsee pätevöitymään mutkan kautta ja töitä tehden.)

Epäpätevä sijainen ei ole sosiaalityöntekijä. Harjoittelija, sosionomi, opiskelija, etuuskäsittelijänä toimiva merkonomi... ei ole sosiaalityöntekijä. Aivan samoin kuin lääkärikeskuksessa vain lääkärit ovat lääkäreitä niin sosiaalialallakin vain sosiaalityöstä maisteriksi valmistuneet ovat sosiaalityöntekijöitä. (Ihmistä pidettäisiin hulluna jos hän puhuisi lääkärikeskuksen palkanlaskijasta tai sairaanhoitajasta lääkärinä. Etuuskäsittelijöistä ja sosionomeista taas voi hyvin puhua sossuina ilman että kukaan edes huomaa mitään.)

Tota "kunnallispoliitikot perseilee - sossut ja lapset kärsivät" -ulottuvuutta käsittelin jo aiemmin. Siinäkin sossuille on varattu pelkkä potkupallon rooli.
 
Back
Top