Suomen sisäinen turvallisuus

Marco De Witt ei tee tuota hommaa tyylillä. Ottaisi esimerkkiä siitä ruotsalaisesta joka vei kaiuttimella varustetun pakettiauton tukholmalaisen eliitti asuinalueen keskuuteen. Kaiuttimesta luonnollisesti kajahti rukouskutsua ja muuta äwäbäläbää. Islam meni siis kylään kirjaimellisesti. Poliisin partio tuli kylläkin paikalle minuuteissa.
 
Tuo tuijottaminen on haastamista. Se on agression osoitus ja samalla tilan haltuun ottoa. Jos vältät katsekontaktia ja luimistelet vain eteenpäin, olet selkärangaton niljake ja osoitit taas kerran että vääräuskoiset ovat raukkoja koiria. Jos tuijotat yhtä tuimasti takaisin, olet röyhkeä vääräuskoinen jolle pitää näyttää oikea paikka ravintoketjussa.
Kunniakulttuurissa se vain menee niin. Tietysti silloinkin katsotaan että tilanne on sellainen ettei turpaan tule. Jos olet satakakskytkiloinen karpaasi, saat todennäköisesti silti kulkea rauhassa, kuuskytkiloinen soijapoika taas joutuu opetukseen oivaan paljon helpommin. Kunniakulttuurissa kun se "kunnia"-käsite on vähän erilainen kuin meillä...
Toisinaan joku haastaa katseella, siis noista balkanin tai lähi-idän ihmeistä. Ei tarvitse vastata haasteeseen, pitää vaan katseen suoraan eteenpäin niiden päiden yli. Isoilla miehillä on itsevarmuutta, ne eivät haasta. Manletit tuijottavat mutta kissa niistä.

Katsokaa joskus tubettaja Squatting Slavin videoita. Menee antifoiden, muslimien, feministien, blm yms miekkareihin esittämään kysymyksiä ja kritiikkiä. Jostain kumman syystä kukaan ei ala riehua tai uhkailla. Koska kaksimetrinen serbi. Slaavit osaavat sen ylenkatsetta huokuvan välinpitämättömän katseen, pää kenossa ja silmät puoliksi kiinni, joka kertoo kaiken ilman sanoja.
 
Varmaan jotain löyhiä kaveriporukoita kun sattui nuo astalotkin matkaan

Katso liite: 21955
Itseasiassa onhan suomalaiset löyhät kaveri - ja sukulaisporukat aina tapellanujunneet keskenään. Ja kun kulttuuripitäjästä olen kotoisin niin tulee mieleen että onhan tästä jopa kirjallista materiaalia: A Kiven Seitsemän veljestä tappelivat Toukolan poikien kanssa ja astalot oli heilläkin mukana. Eli ei tässä ollutkaan mitään takana..
 
Eikös 80-luvulla Oulussakin ollut kristalliyö kun nuoriso laittoi ihan urakalla näyteikkunoita ja kaikkea muutakin säpäleiksi.

Arvo Ylppö muisteli kotipitäjästään Toijalasta, kuinka naapuripitäjän Viialan nuoret ajoivat hevosilla pitkin Toijalan raitteja ja herättäneen kauhua. Tämä siis joskus 1800-luvun lopussa. Yhä edelleen Viialassa näkee aitoja raggariautoja, joilla lähdetään herättämään pahennusta Toijalan tai jopa Tampereelle asti.

Totta toki on, että vantaalaisnuoriso on laajasti muutakin kuin kalevalaista perua.
 
Kuhmolaiset ja valtimolaiset kävivät vierailuilla toistensa luona turpiin ottamisen ja saamisen merkeissä ainakin vielä 1990-luvun puolivälissä.
 
Asenne ja eivät ole kriminaaleja. Hyvin nöyrää sakkia. Ja suoraan sanottuna työteliästä porukkaa.

Mutta sitten Romaniasta kotoisin olevat ovat taas pahempaa kuin suomalaiset, niin kuin Suomessa joka kesä saamme nähdä organisoidun kerjäämisoperaation merkeissä? Miten ne romanialaiset ja bulgarialaiset niin paljon toisistaan eroavat...?
 
Ihmetyttää noiden tietojen pohjalta miten ihmeessä käräoikeus on alunperin tuominnut toisin. Eihän tuossa, noilla tiedoilla voi päätyä muunlaiseen tuomioon kuin mitä hovioikeus on tuominnut. Lisäksi tuohon olisi voinut vielä vedota siihenkin, että aika selkeästi tehtiin järjestyksen valvonjan tehtävää, vartijalla.

Voisiko olla mahdollista, että kyseiset vartijat ovat ns. kunniakansalaisia? Tämä selittäisi käräjäoikeuden päätöksen.
 
Mutta sitten Romaniasta kotoisin olevat ovat taas pahempaa kuin suomalaiset, niin kuin Suomessa joka kesä saamme nähdä organisoidun kerjäämisoperaation merkeissä? Miten ne romanialaiset ja bulgarialaiset niin paljon toisistaan eroavat...?

No vaikkapa niin, että kerjäävät ja rikolliset ovat paikallisia romaneita, eli manneja. Tuollapäinkin kannattaa tehdä ihan selvä ero kantaväestön ja ensinmainittujen välillä.
 
Kaupunki
Kuka tahansa ei kelpaa suomalaiseksi – suomalaisten poikkeuksellisen kielteinen suhtautuminen somaliväestöön nousi esiin kansainvälisessä tutkimuksessa

Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkijan mukaan Suomessa elää hyvin vahvana myytti siitä, että suomalaiset ovat yhtenäinen kansa, ”yhdestä puusta veistettyjä”.

Marjaana Varmavuori HS
Julkaistu: 3.6.2018 klo 2:00
Päivitetty: 3.6. 12:15

Suomalaiseksi ei niin vain ryhdytä. Asia käy ilmi lukuisista, hyvinkin erilaisia maahanmuuttajataustaisia ryhmiä koskevista tutkimuksista. Suomalaisuuden rajoja vartioidaan niin tiukasti, että monesti edes maahanmuuttajien Suomessa syntyneitä lapsia ei mielletä suomalaisiksi.

”Tutkijat ovat puhuneet suomalaisuuden piiristä ja siitä, ketkä siihen pääsevät”, sanoo aihetta tutkinut Siirtolaissuusinstituutin erikoistutkija Johanna Leinonen.

Leinonen on haastatellut esimerkiksi Suomessa asuvia amerikkalaisia, joita monesti pidetään toivottuina maahanmuuttajina länsimaalaisuuden ja korkean koulutuksen vuoksi. Hänelle on jäänyt mieleen erityisesti yksi kommenteista.

”Haastateltava sanoi, että aina tuntuu olevan jokin, joka erottaa, ettei ole tarpeeksi suomalainen. Oli se sitten nimi, aksentti tai silmien, ihon tai hiusten väri”, Leinonen kertoo.

Kysymys suomalaisuuden määrittelystä on tärkeä, sillä pääkaupunkiseudulla on meneillään valtava väestönmuutos. Vieraskielisten osuus asukkaista kasvaa kovaa vauhtia. Joukossa on maahanmuuttajien lisäksi heidän jälkeläisiään.

Vantaan väestönkasvusta 80 prosenttia oli vuonna 2017 vieraskielistä. Espoossa vastaava luku oli 70 prosenttia ja Helsingissä reilu 60 prosenttia.

Väestöennusteen mukaan noin joka neljäs pääkaupunkiseudun asukkaista on vuonna 2030 vieraskielinen.

Identiteetin ja kuulumisen kyseenalaistaminen on haavoittavaa, ja pahimmillaan se voi johtaa syrjäytymiseen.

Siirtolaisuusinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikainen sanoo, että yhteisen tarinan puuttuminen vaikuttaa myös laajemmin.

”Suomalaisuuteen on kuulunut ajatus yhteen hiileen puhaltamisesta. Muutoksen myötä yhteiskunnan yhtenäisyys heikentyy, millä voi olla haitallisia seurauksia”, Martikainen sanoo.

Esimerkiksi eurooppalaisten kaupunkien somaliyhteisöjä tarkastelleessa Open Society Foundationin tutkimuksessa Suomi pomppasi esiin kantaväestön poikkeuksellisen negatiivisen suhtautumisen vuoksi. Tutkimuksen mukaan Helsingin somalitaustaiset eivät määrittele itseään suomalaisiksi tai edes Suomen somaleiksi. Syynä on valtaväestön vahva vastustus.

Leinonen ei osaa sanoa, onko suomalaisuus kansainvälisesti vertaillen erityisen ulossulkevaa.

”Poikkikansallinen vertailu on hankalaa. Mitenkään poikkeuksellinen Suomen tilanne ei joka tapauksessa ole. Vastaavaa ulossulkemista tapahtuu myös muualla”, Leinonen sanoo.

Yhdessä asiassa Suomi kuitenkin poikkeaa useimmista muista läntisen Euroopan maista.

”Suomessa on hyvin voimakas homogeenisen kansakunnan myytti, että me olemme yhdestä puusta veistettyjä. Ajatus eristäytyneestä Suomesta vahvistui vielä kylmän sodan aikana”, Leinonen sanoo.

”Ruotsin tilanne on ollut erilainen. Siellä on ollut monikulttuurisuuden ideaali ja kansainvälisen hyväntekijän rooli. Keskustelu on vähän erityyppistä.”

Suomalaisuuden määrittelyä koskevaan keskusteluun liittyy Leinosen mukaan paljon rodullistavia piirteitä, esimerkiksi kysymys siitä, kuka voi olla suomalaisen näköinen.

Monet Suomessa syntyneetkin henkilöt kokevat usein juuri ulkonäkönsä vuoksi päivittäisiä ulkosulkemisen hetkiä. Tapoja kyseenalaistaa oikeus suomalaisen identiteettiin on monia, eikä kyseenalaistaminen ole aina pahantahtoista.

Esimerkiksi kysymys alkuperästä on viaton, mutta jatkuvasti toistuessaan käy raskaaksi. Helsingin yliopiston kielentutkija Heini Lehtonen sanoo, että Suomessa arkiajattelussa myös kieli ja ulkonäkö yhdistyvät vahvasti.

”Jos ihonväri poikkeaa enemmistöstä, aletaan herkästi puhua englantia tai selkosuomea. On vaikea kokea olevansa suomenkielinen, jos joutuu aivan koko ajan ja joka paikassa vakuuttelemaan asiaa”, Lehtonen toteaa.

Useammin kuin avointa rasismia, vähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat Leinosen mukaan arjessaan niin sanottuja mikroaggressiota.

”Ihmiset katsovat pois päin, eivät istu bussissa viereen tai katso silmiin kätellessä. Kaikki eivät ole välttämättä edes tietoisia siitä, että tekevät niin. Voisi puhua ikään kuin vierastamisesta”, Leinonen sanoo.

Ulossulkemista on myös se, että vieraskieliseltä kuulostavalla nimellä on vaikeampi saada töitä. Tai että stereotyyppisestä suomalaisuudesta poikkeava ulkonäkö vaikuttaa viranomaiskohteluun.

”Poliisi saattaa pysäyttää ja tarkastaa henkilöllisyyspaperit. Samalla he tulevat asettaneeksi kyseenalaiseksi henkilön oikeuden olla maassa. Teolla viestitään, että te ette kuulu tänne”, sanoo sosiologi Lotta Haikkola Nuorisotutkimusverkostosta viitaten kollegojensa Pysäytetyt-tutkimushankkeeseen.

Kun kansallinen identiteetti ei ole avoinna, se johtaa vaihtoehtoisiin tapoihin olla suomalainen. Haikkola on tutkinut aihetta nuorten osalta.

Jos eivät koe voivansa olla suomalaisia, ulkomaalaistaustaiset saattavat korostaa esimerkiksi vanhempiensa alkuperämaata tai kansainvälisyyttään ja kosmopoliittisuuttaan.

Yksi vaihtoehto on paikallisen identiteetin omaksuminen. Suomalaisen sijaan ollaan vaikkapa helsinkiläisiä.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005705030.html
 
On jännä huomata, miten rajusti artikkelin ja tutkimuksen uskottavuutta laskee 2010-luvun muotisanojen, kuten rodullistaminen ja mikroagressiot viljely, sekä hieman pitkälle vietyjen ja huterien päätelmien (suomalaisten syy että somalit eivät tunne itseään suomalaisiksi?) tekeminen. Myös jos tässä vaiheessa on vielä sinisilmäisesti sitä mieltä, että ruotsin monikulttuurisuuspsykoosi on jotenkin parempi ja kadehdittava asia, niin uskottavuuden viimeisetkin rippeet murenevat, paljastaen kovin syvältä omasta näkökulmastaan asioita tarkastelevan tutqijan.
 
Viimeksi muokattu:
Tästä "kuka tahansa saa olla suomalainen, jos niin haluaa" paskasta tulee aina mieleen tämä klippi.


Puhoksen kauppiasyhdistys pohtii ylikomissaari Taposen johdolla suomalaisen yhteiskunnan syrjiviä rakenteita.

 
Back
Top