Suomen sisäinen turvallisuus

Appelsin tyhjentää taas pajatson kirjoituksellaan.


Ulla Appelsinin kommentti: Oulun tapahtumista alkoi keskustelu – mutta tämä aihe on tabu

Julkaistu: 24.1. 18:40
Suomeen on rantautunut viime vuosina ilmiöitä, jotka pitäisi ottaa tasa-arvon mallimaassa vakavasti, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

SE EI OLLUT kovin iso uutinen. Pohjanmaan käräjäoikeudessa käsiteltiin tammikuun alussa tapausta, jossa mies yritti syyttäjän mukaan murhata ex-vaimonsa ammattioppilaitoksen kampuksella iskemällä useasti keittiöveitsellä. Naisen henki säästyi, koska sivulliset tulivat väliin. Motiivi? Syyttäjän mukaan kunnianpuhdistus. Tekijä oli irakilainen mies, uhri irakilainen nainen. Mies koki naisen pettäneen häntä ja häväisseen hänet. ”Päämieheni on joutunut toisten arabien silmissä naurunalaiseksi”, miehen asianajaja sanoi.

Suomessa on puhuttu viime aikoina poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajataustaisista miehistä. Ja suomalaisista miehistä. Ja groomingista. Ja hyvä, että on puhuttu. Taustalla on erittäin tärkeä asia: seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö. Mutta kun siitä puhutaan, tuntuu olevan yksi tabu, josta juuri kukaan ei uskalla sanoa mitään. Mitä tapahtuu naisille niissä kodeissa, joiden asukkaat tulevat naisten oikeuksia sortavista maista?

Moni taho on viime päivinä muistuttanut, että kotioloissa tehtäviä pahoinpitelyjä ja raiskauksia jää Suomessa ilmoittamatta. Näin varmasti on: lähisuhdeväkivalta on meillä vakava ongelma. Mutta toistaiseksi ei ole juuri näkynyt puheenvuoroja, jossa olisi nostettu esiin, mitä tämä tarkoittaa maahanmuuttajanaisten osalta. Jos kantasuomalaisen naisen on vaikea ilmoittaa, että oma puoliso on hakannut tai raiskannut, kuinka vaikeaa se mahtaakaan ollakaan maahanmuuttajanaiselle, joka ei välttämättä edes tiedä, että raiskaus avioliitossa on Suomessa rikos? Naiselle, joka voi olla jopa lukutaidoton?



TÄSTÄ ON viime päivinä vallinnut syvä hiljaisuus. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kirjoitti Oulun tapahtumien julkitulon jälkeen pitkän kirjoituksenraiskauksista, mutta ei sanallakaan maininnut maahanmuuttajanaisten vaikeaa asemaa. Päinvastoin, Kontula keskittyi korostamaan, ettei kulttuuria kannata nostaa esiin: ”On myös väärin olettaa, että vakava seksuaalinen väkivalta johtuisi kulttuuritaustasta”. Kun Helsingin Sanomat kysyi usealta tutkijalta, mihin suuntaan median kannattaisi nyt viedä Oulun tapahtumista alkanutta keskustelua, yksikään ei puolellakaan virkkeellä maininnut maahanmuuttajanaisia. 21 eri ihmisoikeusjärjestöä julkaisi puolestaan kannanoton, jossa muun muassa paheksuttiin ”kollektiivisen hysterian lietsomista”, mutta maahanmuuttajanaisista, joista osa on hyvin haavoittuvaisessa asemassa – ei erikseen sanaakaan.


Ja kuitenkin, totuus on tämä: raiskatuista maahanmuuttajauhreista jää ”edelleen iso osa tavoittamatta”. Näin totesi seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitetun tukikeskuksen vastuulääkäri viime vuonna HS:lle. Yle puolestaan haastatteli hiljattain Monika-Naiset liiton turvakodin johtajaa ja kysyi ”kuinka paljon Suomessa on naisia, jotka ovat tulleet Suomeen avioliiton kautta ja heillä ei ole tietoa oikeuksistaan ja elävät väkivaltaisessa suhteessa?” Vastaus:Paljon. Heitä on hyvin paljon ja heidän löytämisensä on hyvin vaikeaa, mutta teemme parhaamme.”

Ylen mukaan maahanmuuttajanaiset kokevat väkivaltaa 2–3 kertaa enemmän kuin valtaväestön naiset ja maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan tekijöistä 75 prosenttia oli maahanmuuttajataustaisia miehiä (muistetaan siis sekin, että 25 prosenttia tekijöistä on kantasuomalaisia miehiä).

Milloin Suomessa uskalletaan sanoa ääneen, että meille on rantautunut uusia ilmiöitä, joiden pitäisi herättää syvää ja vakavaa huolta maassa, joka on maailman parhaita, ellei joissain asioissa jopa maailman paras, tytöille ja naisille?

Ruotsissa ja Norjassa silpomisen kieltävä erillislaki on ollut voimassa jo pitkään.​
ENSINNÄKIN sukuelinten silpominen. Naisten sukuelimiä silvotaan yhä kymmenissä maissa, joista tulee myös Suomeen maahanmuuttajia. Ilmiöön on törmätty konkreettisesti esimerkiksi pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloissa, kun ympärileikattu nainen on tullut synnyttämään.

Ruotsissa ja Norjassa silpomisen kieltävä erillislaki on ollut voimassa jo pitkään. Suomessa oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) on todennut, että Suomi ei tarvitse erillislakia tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta vaan että nykyinen lainsäädäntö riittää ja silpominen voidaan rangaista törkeänä pahoinpitelynä.

Helsinkiläinen Ujuni Ahmed, Suomeen pikkutyttönä tullut somaliyhteisön jäsen, on jyrkästi eri mieltä. Ujuni pitää pöyristyttävänä, että viralliset tahot eivät ole muka löytäneet Suomesta yhtään silpomistapausta. ”Kyllä tyttöjä löytyisi, jos haluttaisiin löytää”, Ujuni sanoi hiljattain Me Naisten haastattelussa.

Hyssytelläänkö ongelmaa Suomessa? Tällainen mielikuva syntyy ainakin lukiessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilta ympärileikkauksen ehkäisystä, sillä tekstissä korostetaan, että aihe on ”arkaluonteinen ja sen puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta”. Sen takia ”kulttuurisensitiivinen lähestymistapa on ensiarvoisen tärkeää. On hyvä muistaa, että tyttöjen ja naisten ympärileikkaus on omassa kulttuuriympäristössään normaali ja arvostettu käytäntö”. Kulttuurisensitiivinen lähestymistapa? Kun kyse on törkeästä ja kammottavasta rikoksesta, joka aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä nuorelle tytölle?

TOISEKSI: Suomessa on väistelty puhumista kunniamurhista tai niiden yrityksistä, vaikka väistämättä esimerkiksi tuo alussa mainittu ammattioppilaitoksen puukotus tulee siitä mieleen. Entä sitten Teeriniemen tapaus? Vuonna 2016 sudanilaistaustainen mies surmasi maanmiehiinsä kuuluvan ex-vaimonsa Vaasan Teeriniemessä, kerrostalon rappukäytävässä. Motiivi: syyttäjän näkemyksen mukaan se, että ex-vaimo ei ollut tarpeeksi islaminuskoinen. Vaimo ei lukenut koraania eikä rukoillut. Syyttäjä arvioi, että tämän vuoksi mies piti naista kykenemättömänä kasvattamaan lapsia ja ansaitsi rangaistuksen. Puolustus kiisti syyttäjän väitteet.

Tai entä tapaus, jossa Korkein oikeus hylkäsi irakilaismiehen syytteen siskonsa kunnianmurhan valmistelusta? Veli oli sanonut, että hänellä oli oman kulttuurinsa mukaisesti oikeus pahoinpidellä siskoa, koska tämä ei totellut veljeään, sekä lähettänyt useita uhkaavia viestejä, joissa hän mainitsi useita eri surmaamistapoja puhuen sisarensa puukottamisesta, ampumisesta, nälkään näännyttämisestä, syömisestä ja hautaamisesta. Veli oli myös kertonut poliiseille isältään saamastaan tehtävästä palauttaa sisko kotiin ja saada hänet noudattamaan islamilaisia tapoja. KKO:n mukaan surmaamissuunnitelmasta ei ollut kuitenkaan riittävästi näyttöä.

Ruotsissa on jo uskallettu katsoa totuutta silmiin, mitä tytöille vahingollisiin kunniaperinteisiin tulee. Ruotsin uusi hallitus on luvannut muuttaa lakia siten, että ns. kunniarikoksille luodaan oma rikosnimike ja kunniamotiivin perusteella tehdyistä rikoksista voi saada ankaramman rangaistuksen. Milloin Suomessa herätään tähän?



KOLMANNEKSI: millä lailla viranomaiset valvovat sitä, että Suomeen ei vahingossa synny rinnakkaista järjestelmää, joka johtaa eritoten maahanmuuttajanaisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun? Ilta-Sanomat paljasti pari vuotta sitten, että Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö oli avustanut yli 450 000 eurolla Suomen islamilaista neuvostoa (SINE), jonka lautakunta oli antanut mm. päätöksiä ja lausuntoja yksittäisissä avioero- ja avioliittoasioissa. Lautakunnassa toimi ainakin tuolloin ”yhdyskuntien asiantuntijoita ja imaameita”, jotka käsittelivät ”myös tilanteita, joissa käräjäoikeudella ei ole toimivaltaa”. Siis imaamit ovat olleet käsittelemässä ja ehkä päättämässäkin avioeroasioita? Mitäköhän nämä tilanteet ovat mahtaneet olla ja millä lailla niissä ovat toteutuneet naisten oikeudet suomalaisessa yhteiskunnassa?

NELJÄNNEKSI: edellytämmekö, että sosiaalisissa tilanteissa naisia ja miehiä pitäisi vastedeskin kohdella Suomessa tasa-arvoisesti? Tästä aihepiiristä on käyty Suomen Twitterissä viime päivinä keskustelua. Yllättäen kaikki eivät näekään esimerkiksi molempien sukupuolten kättelyä tärkeänä, vaan joidenkin mielestä on täysin hyväksyttävää, että miehet eivät kättele naisia. Eräskin suomalaistutkija kirjoitti, että ”eiköhän ihmisoikeudet kuten uskonnonvapaus ole tärkeämpi asia vaalia osana länsimaista kulttuuria kuin yhtenäinen tapa tervehtiä”. Saako naiset asettaa siis uskonnon varjolla eriarvoiseen asemaan? Suomessa?

IS haastatteli pari vuotta sitten Mellunmäen moskeijan imaamia, jonka mukaan vain vähemmistö Suomen muslimimiehistä hyväksyisi naisten kättelemisen. Imaami perusteli säännöstä islamilla ja jonkinlaisella porttiteorialla, jonka mukaan kättely voi johtaa seksiin: ”Raja vedetään selkeästi, ettei tule mitään epäselvyyksiä. Muuten voi mennä niin, että jos saa kätellä, saanko halata, jos saa halata, saanko suudella, jos saa suudella, niin saanko jotain ja niin poispäin.” Jos jonkun yhteisön johtajalla on tällaisia julkilausuttuja asenteita, ihan relevantti kysymys on, millainen mahtaa olla yhteisössä naisten asema ja seksuaalinen vapaus?

VIIDENNEKSI: millaisten asenteiden toivomme leviävän? Jokin aika sitten luin artikkelin nuoresta naisesta, joka oli kääntynyt muslimiksi ja sen takia alkanut vapaaehtoisesti käyttää huivia. Valinta oli täysin naisen oma ja siihen ei ole silloin kenelläkään nokan koputtamista, kukin pitäköön päässään ihan millaista myssyä haluaa. Perustelut saivat kuitenkin mietteliääksi. Nuori nainen sanoi, että hän haluaa säästää kauneuttaan omalle miehelleen.

Naisen ulkonäkö/nainen itse on siis jonkinlainen puolisolle annettava lahja? 2010-luvun Suomessa? Toivottavasti ei. Toivottavasti tällä vuosituhannella pystyisimme vakuuttamaan nuoret ihmiset siitä, että taustasta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja uskonnosta riippumatta parisuhde on kahden ihmisen tasavertainen liitto, jossa kumpikin luottaa toiseen, eikä niin, että toinen osapuoli on joku ulkopuolisten katseilta piiloteltava esine.

Itsenäisessä Suomessa on tehty yli 100 vuotta töitä naisten oikeuksien eteen ja nyt voimme ylpeillä maailman mittakaavassakin ainutlaatuisella tasa-arvolla. Miten me pidämme kiinni siitä, että tasa-arvo on olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa? Ja huolehdimme siitä, että naisten oikeudet koskevat myös maahanmuuttajanaisia?

Miten me pidämme kiinni siitä, että tasa-arvo on olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa?​
ON TIETENKIN päivänselvää, että kysymys on kaikkea muuta kuin helppo. Tässä kirjoituksessa on käsitelty ongelmatilanteita, mutta eivät maahanmuuttajanaiset toki ole mikään homogeeninen ryhmä: heitä on hyvin monista maista ja monista taustoista. Löytyy niin lukutaidottomia monen lapsen äitejä kuin korkeasti koulutettuja lapsettomia naisiakin. Ja monella asiat ovat hyvin. Miten löytää ne, jotka apua tarvitsevat? Ja yhtä tärkeää on myös tämä: miten olla leimaamatta kaikkia maahanmuuttajataustaisia naisia alistetuiksi?

Ulkonäön perusteella ei ainakaan voi päätellä yhtään mitään. Jos bussissa vieressäsi istuu vaikkapa huivilla päänsä peittänyt musliminainen, sinulla ei ole pelkän päähineen perusteella mitään oikeutta kuvitella, että hän olisi sääliäsi kaipaava uhri. Saati, että olisi oikeus johonkin nimittelyyn.

Ulkonäön perusteella ei voi päätellä edes sitä, kuka on suomalainen. Tämän itsestäänselvyyden sanominen ääneen olisi tarpeetonta, ellei tämän vuoden alussa perussuomalaisilta nuorilta olisi tullut ulos yksi alkuvuoden masentavampia lausuntoja. Perussuomalaiset nuoret julkaisivat nimittäin kannanoton, jonka mukaan kansainvälisen adoption tuki pitäisi lopettaa, koska ensisijaisesti pitäisi tukea ”suomalaisten lastenhankintaa”. Lausunnossa korostettiin myös, että ”Suomen kansan säilyttäminen on itseisarvo”.

Vai niin. Entä jos ei lapsia saa? Lapsettomuus on monelle suomalaiselle äärettömän kipeä tragedia. Tekeekö adoptio näistä suomalaisista vanhemmista jotenkin vähemmän suomalaisia? Saati Suomeen adoptoitavasta, viattomasta lapsesta vääränlaisen?

TÄNÄ VUONNA vietetään Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlaa. Canth taisteli vimmaisesti naisten oikeuksien puolesta. Häntä epäilemättä suuresti ilahduttaisi, miten tasa-arvoinen Suomi on nykyisin. Mutta Canth varmasti olisi myös sitä mieltä, että jokaisella lapsella – olipa tämä sitten adoptoitu Suomeen, syntynyt täällä suomalaisille vanhemmille tai muuttanut tänne asumaan maahanmuuttajavanhempiensa mukana – tulee olla mahdollisuus kasvaa ja kehittyä täällä ilman mitään alistamista, silpomista tai hyväksikäyttöä.

Saattaa olla, että Canthilta löytyisi myös rohkeutta puhua maahanmuuttajanaisten tilanteesta. Ja muutenkin kuin väsyneellä ”hakkaavathan ne suomalaisetkin” -argumentilla. Niin hakkaavat. On päivänselvää, että Suomen on otettava kotoperäinen perheväkivalta vakavasti. Mutta tarkoitus kai lienee, että sen ongelman hoitamisessa päästäisiin eteenpäin – eikä se, että joissakin muissa asioissa mennään tasa-arvon osalta jyrkästi taaksepäin?


Ulla Appelsin
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005976838.html
 
Appelsinin kirjoitus oli hyvin oikeaoppinen. Ensin kritisoitiin tabuaihetta, mutta juttu päätettiin kanta-asukkaitten paheksuntaan.
 
Appelsinin kirjoitus oli hyvin oikeaoppinen. Ensin kritisoitiin tabuaihetta, mutta juttu päätettiin kanta-asukkaitten paheksuntaan.
Kiinnitin samaan huomion, joskin PS:n nuorisofalangin kannanotot tuon aiheen tiimoilta olivat kyllä sellaista itkunsekaista sääliä ja paijaamisen tarvetta herättäviä että teki mieli lähettää maitoa ja keksejä kun selvästi oli joku aivoflunssa iskenyt pienokaisiin.
 
Appelsinin kirjoitus oli hyvin oikeaoppinen. Ensin kritisoitiin tabuaihetta, mutta juttu päätettiin kanta-asukkaitten paheksuntaan.

Itse en kokenut kirjoituksessa olevan mitään nollaavaa loppukaneettia. Siinähän todettiin juu "kyllähän suomalaisetkin", mikä on ihan totta, mutta se nostettiin esille kritiikkinä sille, ettei kirjoituksen varsinaisesta aiheesta käytävää keskustelua voi sen varjolla sivuuttaa.
 
Kansanedustaja: Pelko reaktiosta vastaanottokeskuksessa ei saa estää turvapaikanhakijoiden sanktion käyttöä


25.1.2019 16:58
Päivitetty:
25.1.2019 17:24
  • Kuva: Linda Pelkonen / Uusi Suomi
    migri.jpg

    ”Sanktioiminen isossa [vastaanotto]keskuksessa nähdään turvallisuusriskinä”, todetaan Maahanmuuttoviraston lisäselvityksessä eduskunnan tarkastusvaliokunnall

|
MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMINEN

FAKTAKULMA
Valtaosa turvapaikanhakijoista osallistuu
Migri on aiemmin kertonut tarkastusvaliokunnalle, että kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista 88 prosenttia osallistui aktiivisesti työ- ja opintotoimintaan vuoden 2017 alussa. Asiasta ei ole tuoreempaa valtakunnallisesti yhteismitallista tietoa, Migrin vastauksesta selviää nyt.
Hakijoiden opintoihin osallistumista seurataan keskuksissa opettajien toimesta ja ”niistä raportoidaan vastaanottokeskuksen sosiaalipalveluille yksiköstä riippuen päivittäin tai muutaman viikon välein”. Turvapaikanhakijat eivät ole varsinaisen kotouttamistoiminnan piirissä.



Pelko reaktiosta vastaanottokeskuksessa ei saa estää vastaanottorahan sanktiomahdollisuuden käyttöä, linjaa eduskunnan tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä (kesk).
Maahanmuuttoviraston selvityksen mukaan joissain vastaanottokeskuksissa sanktiomahdollisuutta ei käytetä, koska ”sanktioiminen isossa keskuksessa nähdään turvallisuusriskinä”.

Tarkastusvaliokunnan jäsen, entinen sisäministeri Päivi Räsänen nosti asian esiin eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona. Hän kertoi valiokunnan saamasta tiedosta, jonka mukaan velvollisuuksistaan laistavia turvapaikanhakijoita ei aina rankaista lain mahdollistamalla vastaanottorahan sanktiolla, koska sen pelätään aiheuttavan vaarallisia reaktioita vastaanottokeskuksissa.

”Yksi syy, joka [valiokunnassa] nousi esiin, oli se, että asiakkaiden sanktioiminen nähdään turvallisuusriskinä eli pelätään, että henkilöt reagoivat turvallisuutta vaarantaen siihen, jos heiltä vähennetään vastaanottorahaa”, Räsänen kertoi eduskunnassa.

LUE LISÄÄ: Paljastus eduskunnassa: Turvapaikanhakijoiden sanktiota ei käytetä, koska se on ”turvallisuusriski”

Turvapaikanhakijoiden saamaa vastaanottorahaa on mahdollista alentaa 20 prosenttia hetkellisesti, jos henkilö ilman perusteltua syytä kieltäytyy tarjotusta työ- tai opintotoiminnasta. Tarkastusvaliokunnan kotouttamismietinnöstä kuitenkin selvisi, että tätä sanktiomahdollisuutta ei ”juuri” ole käytetty, mihin yksi syy ovat mainitut turvallisuuspelot.

Päivi Räsäsen kertoman tiedon lähde on lisäselvityspyyntö, jonka valiokunta teki Maahanmuuttovirastolle (Migri). Kirjallista lisäselvitystä ei ole julkaistu eduskunnan sivuilla.

Turvallisuushuoli nousee esiin valiokunnan kysyessä, miten paljon vastaanottokeskuksissa on tehty vastaanottolain mukaisia vähennyksiä sillä perusteella, että vastaanottokeskuksen asukas ilman perusteltua syytä toistuvasti kieltäytyy hänelle osoitetusta työ- tai opintotoiminnasta.

”Sanktiokäytänteet (varoitukset ja vastaanottorahan leikkaus) ovat käytössä keskuksissa yksiköstä riippuen, joissain yksiköissä opiskeluihin osallistumatta jättämisestä asiakasta ei sanktioida lainkaan, toisissa yksiköissä varoituksia ja vastaanottorahan leikkauksia tehdään n. 5–10% keskuksen asiakkaille”, selvittää Migrin vastaanottoyksikön ylitarkastaja Tiina Järvinen vastauksessaan.

”Syynä sille, että asiakkaiden osallistumattomuutta ei sanktioida voi olla esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät näkökohdat (asiakkaiden sanktioiminen isossa keskuksessa nähdään turvallisuusriskinä tilanteessa, jossa asiakkaiden prosessi on kestänyt jo useamman vuoden)”, Järvinen jatkaa.

Valiokunnan varapuheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä kertoo Uudelle Suomelle, että lisäselvityksessä mainittu syy oli esillä valiokunnan keskusteluissa. Puhetta oli hänen mukaansa myös muista sanktion käyttöä rajoittavista käytännön syistä.

Miten valiokunta suhtautui siihen, voiko tällainen huoli reaktioista sanktion käyttöön estää lainmukaisen sanktion käyttöä?

”Ei tietenkään saa estää, se on ihan selvä”, Ala-Nissilä sanoo.

Valiokunta linjaa mietinnössään, että hallituksen tulee lisätä turvapaikanhakijan vastaanottopalveluihin sisältyvän opintotoiminnan velvoittavuutta. Valiokunta piti myös tarpeellisena selvittää, miten vastaanottorahaa voidaan kehittää ”kannustavampaan suuntaan aktiivisuuden ja oppimisen edistämiseksi”.

Olavi Ala-Nissilän mukaan linjaukset viittaavat lopulta myös sanktion käytön lisäämiseen.

”Se oli periaatteellinen linjaus, että velvollisuudet ja oikeudet pitää olla tasapainossa – että maahanmuuttajalla on myös oma velvollisuus osallistua kotouttamiseen ja kielikoulutukseen ja muuhun. Jos ei osallistu, niin sitten se säädösten mukainen sanktio pitää vain toteuttaa”, Ala-Nissilä sanoo.

Käytännön toimenpiteitä valiokunta ei lähtenyt tässä asiassa esittämään.

”Niin konkretiaan emme menneet, mutta nostimme tämän asian esille [mietinnössä]. Ja Räsänen ihan oikein nosti sen esiin keskustelussa”, Ala-Nissilä sanoo.

Ala-Nissilän mukaan on Migrin ja viranomaisten tehtävä varmistaa, että sanktiota tarvittaessa myös käytetään.

Uusi Suomi ei tavoittanut valiokunnan puheenjohtajaa Eero Heinäluomaa (sd) kommentoimaan asiaa.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/27...uushuoli-estaa-turvapaikanhakijoiden-sanktion
 
Tarkastusvaliokunnan jäsen, entinen sisäministeri Päivi Räsänen nosti asian esiin eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona. Hän kertoi valiokunnan saamasta tiedosta, jonka mukaan velvollisuuksistaan laistavia turvapaikanhakijoita ei aina rankaista lain mahdollistamalla vastaanottorahan sanktiolla, koska sen pelätään aiheuttavan vaarallisia reaktioita vastaanottokeskuksissa

No hienoa. Suomalaisia työttömiä ei sentään pelätä, niitä voidaan aktiivimallittaa ihan huoletta ja leikkailla.
 
Onnea Keski-Suomi..

Turvapaikanhakijana Suomeen tullut mies tuomittiin ehdottomaan vankeuteen alaikäisen törkeästä raiskauksesta Keski-Suomessa
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3a924ec-fb3d-4b9e-a589-da9f07dc1ae8





Terve ja moi, moi

Turvallisuus: Sopu antaa sijaa. Jämsäläiset ovat Auvilan väkeä kohtaan pääosin uteliaan ystävällisiä.

25.9.2016 21.01


6223408-800x_.jpg

Urheilu yhdistää. Arkan Parvi, Milad Ahmadi ja Hama Abbas pelaavat jalkapalloa ja sählyä paikallisissa porukoissa.

https://www.jamsanseutu.fi/a/6224385
 
Itse en kokenut kirjoituksessa olevan mitään nollaavaa loppukaneettia. Siinähän todettiin juu "kyllähän suomalaisetkin", mikä on ihan totta, mutta se nostettiin esille kritiikkinä sille, ettei kirjoituksen varsinaisesta aiheesta käytävää keskustelua voi sen varjolla sivuuttaa.
Ei siinä mitään nollaavaa olekaan, ehkä hämäävää tai venäläisittäin maskirovkaa.

Hommaan vaan kuuluu että pitää mainita että kyllä myös suomalaisetkin. Ennen oli niin, että mainittiin "pitää kuitenkin muistaa että enemmistön helsingin raiskauksista tekevät suomalaiset". Tämä on nyt jäänyt pois kun suomalaiset ovat jääneet niissä vähemmistöksi.

Ensin varoitellaan heikoista jäistä, mutta lopuksi sanotaan että liikenne kuitenkin tappaa enemmän.

Kukaan nähnyt uutista missä kerrotaan kymmenillä aseella tehdyistä tapoista ja lopuksi sanotaan että tosin sadat suomalaiset kuolevat väärien lääkeyhdistelmien takia?
 
Erikoista porukkaa maahan tuli kolme vuotta sitten kun niistä osaa pelättiin niin että saivat tulla maahan oman käden oikeudella, joitakin pelätään niin ettei uskalleta karkottaa ja jatkoksi tietysti pelätään niin ettei uskalleta olla antamatta rahaa jos eivät noudata sen maan viranomaisten ohjeita johon tulivat.

Liian monilla maahan tulleilla oli "barbaariset tavat" mutta niitä suomalaisia jotka asian jo alkuvaiheessa havaitsivat alettiin osoitella "barbaarisen narratiivin" levittäjiksi :D
 
PELON LIETSOJAT LIETSOVAT MYÖS VIHAA
MAIPPI TAPANAINEN26.1.2019 8.15
KOTIMAA
Islamofobia leviää kuin kulkutauti, vaikka suuri osa niin suomalaisesta vihapuheesta kuin kansainvälisistä terrori-iskuistakin kohdistuu muslimeihin.
Tilastojen mukaan väkivaltarikollisuus Suomessa on vähentynyt. Henkirikollisuus on vähäisempää kuin koskaan vuonna 1754 alkaneen tilastoinnin jälkeen. Pelko kuitenkin leviää, ja sitä levitetään. Eniten asiasta hyötyvät oikeistopopulistit, joiden nykyinen poliittinen asema perustuu muslimien pelkoon. Hyötyjiä ovat myös radikaalit islamistit.

Pelon lietsominen on aina ollut helppoa, sillä ihminen lajina on taipuvainen suhtautumaan epäilevästi tuntemattomaan.

Peloissaan ihmisillä on taipumus turvautua laumaan, eikä mikään yhdistä ihmisiä niin kuin yhteinen vihollinen – seikka, jonka propagandistit ovat aina tunteneet.

Pelkäävä ihminen on myös halukas seuraamaan vahvaa johtajaa, joka lupaa pelastaa hänet pelon kohteelta. Populistijohtajat tuntevat ihmisten alttiuden pelätä itselleen vierasta ja käyttävät sitä häikäilemättömästi hyväkseen.

Välttämättä johtajien käsitys todellisuudesta ei ole yksi yhteen seuraajien kanssa, taustalla voi ideologiaa enemmän vaikuttaa henkilökohtainen valtapyrkimys tai korostuneen narsistinen ihailun- ja jopa palvonnantarve.



Terrorismivaikutuksia ilman terrorismia

Pelko kääntyy helposti aggressioksi ja laskee ihmisten kynnystä verbaaliseen ja fyysiseen väkivaltaan. Sosiaalisen ja muun median keskustelupalstat puhkuvat vihaisia väitteitä, jotka perustuvat pelonlietsojien alkuun saattamiin huhuihin, puolitotuuksiin tai yleistyksiin.

Valeuutisten välityksellä pelko leviää tehokkaasti. Liioitelluilla tai kokonaan keksityillä uutisilla ruokitaan ihmisten ennakkoluuloja. Valeuutisten tavoitteena on muokata ihmisten mielipiteitä tahallisilla väärillä tiedoilla ja rapauttaa viranomaisia ja ”valtamediaa” kohtaan tunnettua luottamusta.

Pelonlietsojille pelottelu on, paitsi vallan hankkimisen, myös sen käytön väline. Pelkäävien joukkojen johtajan ympärille kertyy helposti lauma vasalleja, jotka levittävät johtajansa sanomaa esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä.

Toisinaan joukot karkaavat johtajiensa käsistä. Niin kävi Timo Soinille perussuomalaisten ja Nigel Faragelle UKIP:in kanssa. Soini huolestui puolueensa kehittymisestä rasistiseksi vasta, kun peruuttaminen ei enää ollut mahdollista. Farage kertoi lähtönsä syyksi puolueen muslimivastaisuuden.

Itähelsinkiläisellä Puhoksen ostoskeskuksella laumana partioivat ”Odinin soturit” herättävät turvattomuudentunnetta niin maahanmuuttajissa kuin muissakin keskuksen liepeillä liikkuvissa. Yhtenäisiin asuihin pukeutunut tummanpuhuva joukkio huokuu väkivallan uhkaa.

Itse asiassa he tuottavat osaltaan pelkoa, joka saa ihmiset sallimaan omien oikeuksiensa kaventamisen – eli aiheuttavat terrorivaikutuksia ilman terrorismia, kuten Otto Ilveskero osuvasti kiteyttää The Ulkopolitist -nettijulkaisussa.

Ilveskeron kuvaamasta rangaistuspopulismista kertoo myös poliitikkojen jatkuvasti lisääntynyt puhe turvallisuudesta, jolla vakuutetaan ihmiset siitä, että pelkoon on syytä. Sipilän hallituksen lakiesityksistä ensimmäisen kolmen vuoden aikana 43 prosenttia piti sisällään turvallisuuspuhetta. Vuosituhannen alun lakiesityksissä turvallisuus oli esillä runsaassa neljänneksessä.



”Faktoille ei ole sijaa, kun pelko valtaa aivot”

Otsikko on lainaus Hans Roslingilta kirjasta Faktojen maailma ja kuvaus siitä, miten pelko estää ihmistä vastaanottamasta tosiasioita.

Muslimeihin ennakkoluuloisesti tai vihamielisesti suhtautuvat perustelevat pelkoaan ja toimintaansa ääri-islamistien tekemillä terroriteoilla. Suurin osa islamististen terroristijärjestöjen, kuten Isisin, al Qaidan, al Shabaabin iskuista tappaa kuitenkin muslimeita Afrikassa ja Lähi-idässä.

Yhdysvalloissa vuonna 2017 tehdyistä terrorismirikoksesta joka toisen takana oli äärioikeisto. Ääri-islamistien tekemiksi todettiinseitsemän terroritekoa.

Suomessa on annettu tuomio yhdestä terroristisesta rikoksesta. Marokkolainen Abderrahman Bouanane puukotti ihmisiä Turussa elokuussa 2017, surmasi kaksi ihmistä ja haavoitti useita.

Bouananen iskun ei periaatteessa olisi pitänyt päästä tapahtumaan. Miehen tunteneet vastaanottokeskuksen työntekijät olivat jo alkuvuodesta olleet yhteydessä poliisiin ja kertoneet tämän oudosta ja sekavasta käyttäytymisestä.

Tilastojen mukaan väkivaltarikollisuus Suomessa on vähentynyt. Henkirikollisuus on vähäisempää kuin koskaan vuonna 1754 alkaneen tilastoinnin jälkeen.

Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten yhteenlaskettu henkeen ja terveyteen kohdistuviin ja seksuaalirikoksiin epäiltyjen määrä ei ole kasvanut viiteen vuoteen, vaikka heidän osuutensa väestöstä on kasvanut 50 prosentilla.

ALL OVER PRESS / ISMO PEKKARINEN
4026035-759x500.jpg

Muslimeihin ennakkoluuloisesti tai vihamielisesti suhtautuvat perustelevat pelkoaan ja toimintaansa ääri-islamistien tekemillä terroriteoilla. Kuva Helsingin kauppakeskus Itiksestä.



Islamofoobikko haluaa rangaista kaikkia muslimeja

Marraskuussa 2018 julkaistiin Euroopan unionin perusoikeusviraston FRA:n tutkimus, jonka mukaan Suomessa asuvat tummaihoiset ihmiset kertovat kokevansa rasistista häirintää enemmän kuin yhdessäkään muussa tutkituista 12 EU-maasta.

Suomi johtaa myös rasistisen väkivallan tilastoa.

Samoihin aikoihin Poliisiammattikorkeakoulu julkaisi raportin poliisin tietoon tulleesta viharikollisuudesta vuonna 2017. Raportin mukaan joka viidennen viime vuonna Suomen poliisille ilmoitetun 1 165 viharikoksen motiivi oli uhrin uskonto tai vakaumus. Lisäystä edelliseen vuoteen kertyi lähes 60 prosenttia.

Yleisimmin uskonnollinen viharikos Suomessa kohdistuu muslimiin. Muslimien osuus Suomen väestöstä on muutama prosentti, mutta ilmoitetuista viharikoksista 65,1 prosenttia on kohdistunut heihin.

Kevään vaaleissa maahanmuutto uhkaa nousta ilmastonmuutoksen, sosiaaliturvan ja koulutuksen sijaan keskeiseksi kysymykseksi. Sitä toivoo erityisesti muslimipelon avulla ääniä keräävä äärioikeisto kautta Euroopan.



Pelosta hyötyvät oikeistopopulistit ja islamistit

Miksi juuri muslimit herättävät pelkoa Suomessa ja muualla lännessä?

– Siihen on useita eri syitä. Ensinnäkin pitkäaikainen kokemus muslimeista läntisen kulttuurin ”toisina”, joita vastaan määrittelemme itsemme eli historiallinen perintö ja mielikuvat, vastaa Hannu Juusola, seemiläisten kielten ja kulttuurien professori Helsingin yliopistossa.

– Toiseksi terrorismin liittyminen varsin vahvasti islamilaiseen maailmaan 1990-luvulta lähtien.

– Kolmas syy on muslimien suuri määrä siirtolaisina ja pakolaisina Euroopassa.

Pelkoa lisää sen tahallinen lietsonta. Mitä tavoitteita näet sille, että eri tahot ruokkivat islamofobiaa eli kuka pelonlietsonnasta hyötyy?

– Pelon tietoisella lietsonnalla on tässä ilman muuta oma roolinsa.

– Oikeistopopulistien poliittinen asema länsimaissa perustuu merkittävältä osin muslimien aiheuttamaan pelkoon. He ovat myös tämän pelon suurimpia hyötyjiä.

– Toinen hyötyjä ovat radikaalit islamistit, jotka osin myös saavat voimansa islamin ja kristillisen lännen vastakkainasettelun korostamisesta.



”Seisomme metroasemalla selkä seinää vasten”
Fatima (nimi muutettu haasteltavan pyynnöstä), noin nelikymmenvuotias tummaihoinen musliminainen on asunut Suomessa puolet elämästään.
– Kun kuulen terrori-iskusta, ensimmäinen ajatus on, että toivottavasti tekijä ei ole muslimi. Jos tekijä on muslimi alan pelätä, sillä tiedän, että erotun joukosta huivin ja ihovärin vuoksi. Jos tekijä ei ole muslimi, voin huokaista helpotuksesta.
– Ihan konkreettisesti pelko näkyy esimerkiksi siinä, että niin minä kuin ystävänikin seisomme metroasemalla selkä seinää vasten.
– Terroristit tappavat eniten muslimeja, eivät eurooppalaisia tai amerikkalaisia. Kun sadat muslimit kuolevat terrori-iskussa, siitä kerrotaan pikku-uutisessa. Jos samanlainen tapahtuisi täällä, media täyttyisi raporteista.
– Terroristien halusta tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä kertoo se, että he iskevät usein perjantaisin rukousten aikaan.
– Se, että kaikkia muslimeja epäillään terroristeiksi, on väärin. Sen vuoksi me olemme kahden tulen välissä.
– Pelkään myös aikuistuvien lasteni puolesta. Pelkään, että he joutuvat kärsimään muiden pahojen tekojen vuoksi.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4026033-pelon-lietsojat-lietsovat-myos-vihaa
 
En tiedä miten muualla mutta meidän Kela-toimistossa on nykyään vartija päivystämässä.

Helsingin Sörnäisten kelassa oli vartija jo ~15v sitten. Ja luukutkin sellaisia joista saa paperit annettua, mutta koko käsi ei mahdu. Eikä johtunut maahanmuuttajista...

edit: Samoihin aikoihin muutettiin esim. sosiaalitoimen asiointia siten, että huoneesta piti olla aina kaksi ulospääsyä ja työpöytä asiakkaan ja virkailijan välissä. Myös toimistojen väliovet piti pitää lukitsematta.
 
Vielä vuosi sitten ei ollut meillä vartijaa.
Oli ne ovella varustetut kopit jossa virkailija istui lasiseinän takana jonne pääsi jonotuslapulla ja sitten oli ns pikakassa eli yksi luukku jonne pääsi heti hoitamaan nopeita pikkuasioita.

Nyt on se ns pikakassa poistettu ja sen sijaan on odotussalissa yksi virkailija kiertämässä ja neuvomassa pikkuasioissa ja vartija seisoo nurkassa valvomassa.
Isoimissa aikaa vievissä asioissa pitää varat aika netistä (ei ole enää jonotusnumero-automaattia) jotta pääsee virkailijan luo sinne ovelliseen lasikoppiin.
 
Vielä vuosi sitten ei ollut meillä vartijaa.

Muistan vielä ajan jolloin kaupoissa ja sairaaloissa ei ollut vartijoita.

Parempi vain tottua siihen, että vartijoita tulee näkymään tulevaisuudessa sellaisissakin paikoissa joissa niitä ei ole ennen nähty. Ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa vartijat suojaavat todennäköisesti päiväkoteja, kouluja ja vaikka työtehtäviään suorittavia palomiehiä ja ensihoitajia.
 
Muistan vielä ajan jolloin kaupoissa ja sairaaloissa ei ollut vartijoita.

Parempi vain tottua siihen, että vartijoita tulee näkymään tulevaisuudessa sellaisissakin paikoissa joissa niitä ei ole ennen nähty. Ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa vartijat suojaavat todennäköisesti päiväkoteja, kouluja ja vaikka työtehtäviään suorittavia palomiehiä ja ensihoitajia.
Jos näin kävisi, niin ottaisin mielelläni vastaan vartijan pestin.
 
Seksuaalineuvojasta tuli sankari Britanniassa, kun hän paljasti laajan hyväksikäyttöringin – Suomella olisi häneltä paljon opittavaa
Moni hyväksikäyttö voitaisiin ehkäistä, jos nuoria kuunneltaisiin moralisoimatta.

(KUVA: MATTI PIKKUJÄMSÄ)
Satu Vasantola
Julkaistu: 27.1. 2:00



KERAVANnuorisovankilan vierailuajat olivat viikonloppuisin. En muista tarkkaan, kumpana päivänä siellä kävin, mutta luulen, että sunnuntaisin.

Olin 14-vuotias ja poljin joka viikonloppu vanhaa Lahdentietä syrjäisen vankilan pihaan. Se näytti linnalta, ihmeen kauniilta. Ainakin, jos keskitti katseensa vain itse rakennukseen ja sivuutti aidat ja ikkunoiden kalterit. Niiden takana odotti ”poikaystäväni”, 28-vuotias varas.

Olimme löytäneet toisemme sen ajan somesta, Suosikin kirjeenvaihtopalstalta. En muista, kumpi vastasi kumman ilmoitukseen, mutta sen muistan, että hän ei kertonut kirjeissä ikäänsä. Ensimmäisellä vierailulla näin sitten naamasta, että liikaahan sitä oli. Aika paljon liikaa.

Parin tapaamisen jälkeen hän kertoi kavereistaan, jotka myös olivat tyttöystävää vailla. Olisikohan minulla sopivia ystäviä?

Muistelen, että hänellä oli tapana antaa pitkiä, märkiä ja yököttäviä kielisuudelmia ja puristaa aivan liian kovaa. Mutta en voi olla varma, onko tämä muisto totta vai ei. Saiko vankilavierailulla siihen aikaan suudella?

Ihmeen paljon olen unohtanut.

OLEN miettinyt, miten tulin päätyneeksi vankilavierailuille. Varmaan kaipasin seikkailua ja jännitystä, luulin olevani kovinkin aikuinen. Mutta eniten kaipasin sitä, että olisin ollut jonkun silmissä hyväksytty ja ihana.

Pidin ”poikaystäväni” omana tietonani. Aavistelin, että jokin oli pielessä, mutta ajattelin, että syy oli minun. Itsehän olin kirjoittanut, itse poljin vankilaan. Oma syy, oma syvä häpeä.

Teinityttöjen ja aikuisten miesten suhteet eivät 1980-luvulla olleet lainkaan tavattomia. Seksi alle 16-vuotiaan kanssa oli silloinkin laitonta. Sakkolihasta puhuttiin, mutta sormien läpi katsottiin. Tyttöjä paheksuttiin ja haukuttiin huoriksi.

Asenteet ovat onneksi muuttuneet. Nyt lapsen ja aikuisen välinen seksi tuomitaan yhteiskunnassa iljettävänä rikoksena. Yhä useampi tajuaa, että vastuu on aina aikuisen.

Muutos näkyy tilastoissa, jotka näyttävät laskevia lukuja. Lapsiuhritutkimuksen mukaan vuonna 1988 yhdeksäsluokkalaisista tytöistä 17 prosentilla oli seksikokemuksia aikuisten kanssa. Siis joka kuudennella.

Jokaisella luokalla on siis ollut keskimäärin kaksi tai kolme tyttöä, joita aikuinen oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen. Pojista samassa tilanteessa oli kuusi prosenttia. Suunnilleen yksi poika joka luokalla.

Tuoreimmat luvut ovat kuuden vuoden takaa. Silloin tytöistä seitsemällä ja pojista kahdella prosentilla oli seksikokemuksia aikuisen kanssa.

Viime vuosien uhrilukuja ei ole tiedossa. Poliisin tietoon on tullut enemmän hyväksikäyttöepäilyjä kuin aiemmin, mutta se ei välttämättä kerro rikosten määrän kasvusta vaan siitä, että uhrit uskaltavat tehdä rikosilmoituksia.

Toisaalta nettisaalistus ja lasten hyväksikäyttökuvien levitys ja kauppaaminen näyttävät yleistyneen.

SUOMESSA käydään nyt keskustelua, joka Ruotsissa ja Britanniassa alkoi jo vuosia sitten. Kysymykset ovat kaikkialla samat.

Miten meillä voi tapahtua tällaista? Miksi maahanmuuttajat ovat yliedustettuina raiskaustilastoissa? Johtuuko se kulttuurista? Vai onko syynä sota ja väkivalta?

Ruotsissa ja Britanniassa osataan jo kysyä muutakin. Mikä on köyhyyden merkitys, entä toivottomuuden? Mikä yhdistää tekijöitä, sekä kotimaisia että muualta muuttaneita?

Britanniassa sankariksi on noussut seksuaaliterveysklinikan johtaja Sara Rowbotham, joka paljasti ison nuorten hyväksikäyttöringin Rochdalessa. Hänen haastatteluistaan paljastuu paljon.

Hyväksikäyttö sai jatkua vuosia, koska tytöt eivät luottaneet poliisiin tai sosiaalityöntekijöihin. Siksi he vaikenivat. Tarvittiin paikka, jonne nuoret saivat tulla ja jossa heitä kuunneltiin moralisoimatta. Jossa kukaan ei tuominnut heitä seksin määrän perusteella.

Kun tytöt sitten avautuivat, tarvittiin ihmisiä, jotka ottivat heidät tosissaan ja alkoivat tutkia asiaa. Aluksi heitä ei löytynyt. Rowbotham puhui tilanteesta viranomaisille, mutta poliisi ei aloittanut tutkintaa ja sosiaaliviranomaiset pitivät tyttöjen seksisuhteita itse valittuna elämäntyylinä.

Oma syy, oma syvä häpeä.

Lopulta asia tutkittiin, syytteet nostettiin, ja vuonna 2012 yhdeksän miestä tuomittiin. Mutta mitä tapahtui uhreille? Ainakaan kaikki eivät ole saaneet tarpeeksi apua. Rowbothamin mukaan heistä osa on edelleen väkivaltaisissa suhteissa. Osalla on lapsia, jotka on otettu huostaan. Muutama on tuomittu rikoksista, joihin hyväksikäyttäjät heidät houkuttelivat. Heitä halveksitaan edelleen.

Uhrien näkökulmaa kaivattaisiin myös suomalaiseen keskusteluun.

Missä ovat Suomen Rowbotham-klinikat? Kuunnellaanko nuoria moralisoimatta? Miksei poliisilla ole aikaa yrittää tunnistaa lapsia, joiden ahdistelukuvia kaupataan netissä? Miksi ennaltaehkäisevää työtä tehdään järjestöissä määräaikaisella hankerahoituksella, jolloin työn yllä leijuu aina lopun uhka?

Vieläkö on viranomaisia, joiden mukaan rikos on uhrin oma syy? Miten saadaan kitkettyä tyttöihin kohdistuvaa halveksuntaa ja vähättelyä? Löytyykö ammattitaitoisia auttajia?

MINÄ aloin onneksi pelätä ajoissa. Pelko sai minut jättämään ”suhteen” ja vankilavierailut vähän ennen kuin ”poikaystävä” pääsi vapauteen ja olisi voinut käydä kunnolla käsiksi. Kirjeet revin pieneksi silpuksi.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005978020.html
 
Back
Top